Väitös (biologia): MMM Antti Piironen
Aika
21.4.2023 klo 12.00 - 16.00
MMM Antti Piironen esittää väitöskirjansa “Migratory behaviour and year-round distribution of two goose species” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 21.4.2023 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub2, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Jesper Madsen (Aarhusin yliopisto, Tanska) ja kustoksena professori Toni Laaksonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on biologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9201-0 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Tässä väitöskirjassa tutkitaan kahden hanhilajin, metsähanhen (Anser fabalis) ja merihanhen (Anser anser) muuttokäyttäytymistä käyttäen korkean resoluution satelliittiseurantaa, perinteisiä lukurenkaita ja lintuharrastajien havaintoaineistoa.
Satelliittiseuranta paljasti keskiseen osapopulaatioon kuuluvien, pesimättömien ja pesinnässään epäonnistuneiden taigametsähanhien muuttavan kesäisin Arktikselle sulkasatoa varten. Sulkasatomuutto tundralle yli kaksinkertaistaa näiden lintujen vuotuisen muuttomatkan ja viivästyttää niiden syysmuuttoa populaation muihin yksilöihin verrattuna. Taigametsähanhipopulaation kytkeytyneisyys pesimäalueiden ja lintujen muina vuodenaikoina käyttämien alueiden välillä on kohtalaista tai heikkoa, ja populaation kytkeytyneisyys sekä sen esiintymisalueen laajuus vaihtelevat voimakkaasti vuodenkierron aikana. Satelliittiseurannan perusteella nykyiset laskennat aliarvioivat taigametsähanhien määrän. Lintuharrastajien havaintoaineisto osoittaa metsähanhien eri alalajien esiintymisen eroavan toisistaan sekä ajallisesti että maantieteellisesti syys- ja kevätmuuton aikaan Suomessa.
Merihanhien satelliittiseuranta ja kaularengashavainnot vahvistivat, että lajin levinneisyysalueella Suomessa on niin sanottu vaiheittainen muutonjakaja. Levinneisyysalueen ääripäissä linnut käyttävät eri muuttoreittejä (keskistä ja läntistä reittiä), ja levinneisyysalueen keskiosista linnut hajaantuvat näille kahdelle reitille. Myös merihanhien muuttostrategia eroaa muuttoreittien välillä. Läntistä reittiä käyttävien lintujen vuotuinen muuttomatka on pidempi, ja linnut muuttavat aiemmin syksyllä ja myöhemmin keväällä kuin keskistä muuttoreittiä käyttävät linnut. Läntistä muuttoreittiä käyttävät linnut pysähtyvät levähtämään noin kuukaudeksi kesken syysmuuton, kun taas keskistä muuttoreittiä käyttävät linnut muuttavat pesimäalueiltaan pysähdyksittä talvehtimisalueilleen.
Tulokset auttavat molempien lajien populaatiotason muuttoreittien hahmottamisessa, niiden ekologian ymmärtämisessä ja tukevat lajien kansainvälistä kannanhoitoa. Lisäksi tulokset luovat edellytyksiä tutkia jatkossa yleisiä ekologisia kysymyksiä lintujen muuttoon ja liikkumisekologiaan liittyen.
Vastaväittäjänä toimii professori Jesper Madsen (Aarhusin yliopisto, Tanska) ja kustoksena professori Toni Laaksonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on biologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9201-0 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Tässä väitöskirjassa tutkitaan kahden hanhilajin, metsähanhen (Anser fabalis) ja merihanhen (Anser anser) muuttokäyttäytymistä käyttäen korkean resoluution satelliittiseurantaa, perinteisiä lukurenkaita ja lintuharrastajien havaintoaineistoa.
Satelliittiseuranta paljasti keskiseen osapopulaatioon kuuluvien, pesimättömien ja pesinnässään epäonnistuneiden taigametsähanhien muuttavan kesäisin Arktikselle sulkasatoa varten. Sulkasatomuutto tundralle yli kaksinkertaistaa näiden lintujen vuotuisen muuttomatkan ja viivästyttää niiden syysmuuttoa populaation muihin yksilöihin verrattuna. Taigametsähanhipopulaation kytkeytyneisyys pesimäalueiden ja lintujen muina vuodenaikoina käyttämien alueiden välillä on kohtalaista tai heikkoa, ja populaation kytkeytyneisyys sekä sen esiintymisalueen laajuus vaihtelevat voimakkaasti vuodenkierron aikana. Satelliittiseurannan perusteella nykyiset laskennat aliarvioivat taigametsähanhien määrän. Lintuharrastajien havaintoaineisto osoittaa metsähanhien eri alalajien esiintymisen eroavan toisistaan sekä ajallisesti että maantieteellisesti syys- ja kevätmuuton aikaan Suomessa.
Merihanhien satelliittiseuranta ja kaularengashavainnot vahvistivat, että lajin levinneisyysalueella Suomessa on niin sanottu vaiheittainen muutonjakaja. Levinneisyysalueen ääripäissä linnut käyttävät eri muuttoreittejä (keskistä ja läntistä reittiä), ja levinneisyysalueen keskiosista linnut hajaantuvat näille kahdelle reitille. Myös merihanhien muuttostrategia eroaa muuttoreittien välillä. Läntistä reittiä käyttävien lintujen vuotuinen muuttomatka on pidempi, ja linnut muuttavat aiemmin syksyllä ja myöhemmin keväällä kuin keskistä muuttoreittiä käyttävät linnut. Läntistä muuttoreittiä käyttävät linnut pysähtyvät levähtämään noin kuukaudeksi kesken syysmuuton, kun taas keskistä muuttoreittiä käyttävät linnut muuttavat pesimäalueiltaan pysähdyksittä talvehtimisalueilleen.
Tulokset auttavat molempien lajien populaatiotason muuttoreittien hahmottamisessa, niiden ekologian ymmärtämisessä ja tukevat lajien kansainvälistä kannanhoitoa. Lisäksi tulokset luovat edellytyksiä tutkia jatkossa yleisiä ekologisia kysymyksiä lintujen muuttoon ja liikkumisekologiaan liittyen.