Väitös (biologia): FM Venni Keskiniva
Aika
7.6.2024 klo 12.00 - 16.00
FM Venni Keskiniva esittää väitöskirjansa ”Neotrooppisen Danaea saniaissuvun (Marattiaceae) monimuotoisuus” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 07.06.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, päärakennus, Säästöpankki-sali, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/582200e0-2ee2-493b-b770-d2dbbbb0dcf8/public
Vastaväittäjänä toimii tohtori Marcus Lehnert (Martin-Luther-University of Halle-Wittenberg, Saksa) ja kustoksena professori Hanna Tuomisto (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on biologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9738-1
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Trooppiset sademetsät ovat samaan aikaan sekä äärimmäisen lajirikkaita että suuren käyttöpaineen alla. Näiden metsien suojeleminen on vaikeaa osittain siksi, ettemme tiedä, miten metsätyypit alueilla jakautuvat. Maailman suurimmassa sademetsässä Amazoniassa saniaisia voidaan käyttää metsätyyppien ilmentäjinä. Tämän vuoksi väitöskirjani on keskittynyt alueella esiintyvään saniaissukuun Danaea. Suvun lajien käyttöä ilmentäjinä on haitannut luokittelun hankaluus.
Danaea-suku kuuluu muinaiseen kehityslinjaan, joka muodosti saniaismetsiä kivihiilikaudella yli 300 miljoonaa vuotta sitten. Väitöskirjassani selvitin, mitä lajeja suku sisältää ja millä alueilla lajit kasvavat. Tutkin myös sitä, miten risteytyminen on vaikuttanut suvun monimuotoisuuteen.
Tutkimukseni perustui suureen määrään kasvinäytteitä, jotka on kerätty koko suvun levinneisyysalueelta. Kasvien ulkomuodon ja DNA-pohjaisten menetelmien perusteella päädyin hyväksymään 79 lajia ja 8 risteymää suvussa. Näistä 24 lajia ja 6 risteymää kuvasin tässä väitöskirjassa uutena tieteelle.
Kolme entuudestaan kuvatuista lajeista paljastui risteytymisen tuloksiksi. Yksi näistä oli mahdollisesti yksi syvimmistä risteymistä koko eliömaailmassa, osoittaen, että saniaiset pystyvät risteytymään jopa liitukaudella eriytyneiden linjojen välillä.
Danaea-saniaisten luokittelua on vaikeuttanut risteytymisen ohella ilmeisesti se, että niiden ulkomuoto on säilynyt pitkiä aikoja samanlaisena eri sukulinjoissa. DNA:han perustuva tutkimus auttoi kuitenkin erottamaan päällisin puolin samannäköiset ryhmät omiksi lajeikseen, joita voidaan käyttää tulevissa tutkimuksissa.
Väitöskirjani perusteella DNA-pohjaiset menetelmät vauhdittavat lajien kuvaamista. Lajinkuvausten nopeuttamisen puolesta puhuu se, että tässäkin väitöskirjassa kuvatuista uusista lajeista osa paljastui jo kuvaamishetkellä uhanalaisiksi. Väitöskirjani on todiste siitä, kuinka monet kookkaat, yleiset ja näyttävätkin lajit odottavat edelleen kuvaamistaan trooppisissa sademetsissä.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/582200e0-2ee2-493b-b770-d2dbbbb0dcf8/public
Vastaväittäjänä toimii tohtori Marcus Lehnert (Martin-Luther-University of Halle-Wittenberg, Saksa) ja kustoksena professori Hanna Tuomisto (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on biologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9738-1
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Trooppiset sademetsät ovat samaan aikaan sekä äärimmäisen lajirikkaita että suuren käyttöpaineen alla. Näiden metsien suojeleminen on vaikeaa osittain siksi, ettemme tiedä, miten metsätyypit alueilla jakautuvat. Maailman suurimmassa sademetsässä Amazoniassa saniaisia voidaan käyttää metsätyyppien ilmentäjinä. Tämän vuoksi väitöskirjani on keskittynyt alueella esiintyvään saniaissukuun Danaea. Suvun lajien käyttöä ilmentäjinä on haitannut luokittelun hankaluus.
Danaea-suku kuuluu muinaiseen kehityslinjaan, joka muodosti saniaismetsiä kivihiilikaudella yli 300 miljoonaa vuotta sitten. Väitöskirjassani selvitin, mitä lajeja suku sisältää ja millä alueilla lajit kasvavat. Tutkin myös sitä, miten risteytyminen on vaikuttanut suvun monimuotoisuuteen.
Tutkimukseni perustui suureen määrään kasvinäytteitä, jotka on kerätty koko suvun levinneisyysalueelta. Kasvien ulkomuodon ja DNA-pohjaisten menetelmien perusteella päädyin hyväksymään 79 lajia ja 8 risteymää suvussa. Näistä 24 lajia ja 6 risteymää kuvasin tässä väitöskirjassa uutena tieteelle.
Kolme entuudestaan kuvatuista lajeista paljastui risteytymisen tuloksiksi. Yksi näistä oli mahdollisesti yksi syvimmistä risteymistä koko eliömaailmassa, osoittaen, että saniaiset pystyvät risteytymään jopa liitukaudella eriytyneiden linjojen välillä.
Danaea-saniaisten luokittelua on vaikeuttanut risteytymisen ohella ilmeisesti se, että niiden ulkomuoto on säilynyt pitkiä aikoja samanlaisena eri sukulinjoissa. DNA:han perustuva tutkimus auttoi kuitenkin erottamaan päällisin puolin samannäköiset ryhmät omiksi lajeikseen, joita voidaan käyttää tulevissa tutkimuksissa.
Väitöskirjani perusteella DNA-pohjaiset menetelmät vauhdittavat lajien kuvaamista. Lajinkuvausten nopeuttamisen puolesta puhuu se, että tässäkin väitöskirjassa kuvatuista uusista lajeista osa paljastui jo kuvaamishetkellä uhanalaisiksi. Väitöskirjani on todiste siitä, kuinka monet kookkaat, yleiset ja näyttävätkin lajit odottavat edelleen kuvaamistaan trooppisissa sademetsissä.
Viestintä