Väitös (biologia): FM Tiina Sävilammi
Aika
9.2.2024 klo 12.00 - 16.00
FM Tiina Sävilammi esittää väitöskirjansa ”The molecular mechanisms of rapid thermal adaptation in European grayling” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 09.02.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Educarium, Edu2-luentosali, Assistentinkatu 5, Turku).
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Morten Limborg (Globe-instituutti, Kööpenhaminan yliopisto, Tanska) ja kustoksena professori Jon Brommer (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on biologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9594-3
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Lajit ovat sopeutuneet elämään tietynlaisessa ympäristössä. Ympäristön muuttuessa yksilöillä on rajallinen kyky mukautua uuteen olosuhteeseen. Pidemmällä aikavälillä jotkut yksilöt voivat pärjätä toisia paremmin uudessa olosuhteessa, tuottaen enemmän jälkeläisiä. Tästä seuraa populaation sopeutuminen uuteen olosuhteeseen, eli evoluutio.
Väitöskirjani aiheena on erään lohikalan, harjuksen, populaatioiden sopeutuminen uudenlaisiin lämpötiloihin. Harjus kutee keväisin synnyinjokeensa. Tutkimukseni kohdistui useisiin yhdestä kantapopulaatiosta hiljattain syntyneisiin populaatioihin. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu muutoksia kylmemmissä ja lämpimämmissä joissa kutevissa harjuksissa mm. lämpötiloissa, joissa poikaset pystyvät kehittymään; kasvunopeudessa ja lihaskudoksen koostumuksessa.
Tutkin, miten mukautuminen ja sopeutuminen on tapahtunut molekyylitasolla eli mitä eroja on yksilöiden perimässä, epigeneettisissä (varsinaisen perimän ulkopuolisissa mutta perinnöllisissä) tekijöissä, sekä geenien ilmentymisessä eri populaatioiden välillä.
Havaitsin populaatioiden välillä monissa geeneissä eroavaisuuksia, jotka olivat useimmiten jo kantapopulaatiossa havaittujen mutaatioiden taajuuksien muutoksia. Perimän nopeakin evoluutio on siis mahdollista, jos se on alunperin riittävän monimuotoinen. Epigeneettisissä tekijöissäkin tapahtui synnyinjoen lämpötilaan liittyviä muutoksia. Muutoksia tapahtui erityisesti kantapopulaation synnyinjoesta poikkeaviin lämpötiloihin sopeutuneissa populaatioissa, korostaen epigeneettisten tekijöiden tärkeyttä sopeutumisprosessin alkuvaiheessa. Sen sijaan synnyinjoen lämpötila aiheutti geenien ilmentymisen muutoksia vain tietyissä, yhdessä toimivissa, geeneissä.
Tulokset antavat toivoa populaatioiden sopeutumiskyvystä mm. ilmastonmuutokseen, jos perimän monimuotoisuus säilyy. Molekyylimenetelmien kehitys voi olla tärkeää monimuotoisuuden havainnoimiseksi.
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Morten Limborg (Globe-instituutti, Kööpenhaminan yliopisto, Tanska) ja kustoksena professori Jon Brommer (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on biologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9594-3
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Lajit ovat sopeutuneet elämään tietynlaisessa ympäristössä. Ympäristön muuttuessa yksilöillä on rajallinen kyky mukautua uuteen olosuhteeseen. Pidemmällä aikavälillä jotkut yksilöt voivat pärjätä toisia paremmin uudessa olosuhteessa, tuottaen enemmän jälkeläisiä. Tästä seuraa populaation sopeutuminen uuteen olosuhteeseen, eli evoluutio.
Väitöskirjani aiheena on erään lohikalan, harjuksen, populaatioiden sopeutuminen uudenlaisiin lämpötiloihin. Harjus kutee keväisin synnyinjokeensa. Tutkimukseni kohdistui useisiin yhdestä kantapopulaatiosta hiljattain syntyneisiin populaatioihin. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu muutoksia kylmemmissä ja lämpimämmissä joissa kutevissa harjuksissa mm. lämpötiloissa, joissa poikaset pystyvät kehittymään; kasvunopeudessa ja lihaskudoksen koostumuksessa.
Tutkin, miten mukautuminen ja sopeutuminen on tapahtunut molekyylitasolla eli mitä eroja on yksilöiden perimässä, epigeneettisissä (varsinaisen perimän ulkopuolisissa mutta perinnöllisissä) tekijöissä, sekä geenien ilmentymisessä eri populaatioiden välillä.
Havaitsin populaatioiden välillä monissa geeneissä eroavaisuuksia, jotka olivat useimmiten jo kantapopulaatiossa havaittujen mutaatioiden taajuuksien muutoksia. Perimän nopeakin evoluutio on siis mahdollista, jos se on alunperin riittävän monimuotoinen. Epigeneettisissä tekijöissäkin tapahtui synnyinjoen lämpötilaan liittyviä muutoksia. Muutoksia tapahtui erityisesti kantapopulaation synnyinjoesta poikkeaviin lämpötiloihin sopeutuneissa populaatioissa, korostaen epigeneettisten tekijöiden tärkeyttä sopeutumisprosessin alkuvaiheessa. Sen sijaan synnyinjoen lämpötila aiheutti geenien ilmentymisen muutoksia vain tietyissä, yhdessä toimivissa, geeneissä.
Tulokset antavat toivoa populaatioiden sopeutumiskyvystä mm. ilmastonmuutokseen, jos perimän monimuotoisuus säilyy. Molekyylimenetelmien kehitys voi olla tärkeää monimuotoisuuden havainnoimiseksi.
Viestintä