Väitös (biologia): FM Anna Blomberg
Aika
17.2.2023 klo 12.00 - 16.00
FM Anna Blomberg esittää väitöskirjansa ”A Palearctic contribution to the bat fungal disease puzzle - Environmental factors, host communities, overwintering habitats and climate change contribute to the manifestation of white-nose disease” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 17.2.2023 klo 12 (Turun yliopisto, päärakennus, Tauno Nurmela -sali, Turku).
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Natália Martínková (Masarykin yliopisto, Tšekki) ja kustoksena professori Jon Brommer (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on biologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9154-9 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Ympäristötekijöiden, isäntäyhteisöjen, talvehtimisympäristöjen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset valkokuonosyndrooman esiintymiseen
Lepakoita talvisin vaivaava sienitauti, valkokuonosyndrooma, on eräs aikamme tuhoisimmista eläintaudeista. Tauti levisi Euroopasta Pohjois-Amerikkaan, jossa se on sittemmin tappanut miljoonia lepakoita. Euroopassa tauti ei aiheuta kuolleisuutta, mutta sen dynamiikka tunnetaan täällä huonosti. Vaikka taudinaiheuttajaa esiintyy laajalti Euroopassa ja Aasiassa, taudin merkkejä, kuten valkoista sienikasvustoa, ei nähdä kaikkialla. Esimerkiksi Suomessa sientä löytyi useammasta horrospaikasta, mutta lepakoissa ei ole havaittu tautia.
Tutkimuksessa selvitettiin taudin yhteyttä eri isäntälajeihin ja ilmasto-olosuhteisiin Euroopassa, ilmastonmuutoksen vaikutusta taudin ilmenemiseen, sekä vertailtiin infektoituneiden pohjoisamerikkalaisen pikkuruskosiipan ja eurooppalaisen jättiläissiipan selviytymismekanismeja. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin lepakoiden Suomessa käyttämiä horrospaikkoja, sekä lepakoiden talviaikaiseen aktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä.
Tulokset osoittivat taudin esiintymisen Euroopassa olevan pitkälti sidoksissa jättiläissiipan levinneisyyteen. Lisäksi tulokset osoittavat lajin olevan taudille tolerantti, eli laji sietää sienen kasvua ilman merkittävää haittaa. Sen sijaan pohjoisamerikkalaiset, taudista suuresti kärsineet pikkuruskosiipat pyrkivät patogeenista eroon käynnistämällä mittavan, vaikkakin tehottoman puolustusreaktion. Tutkimus paljasti myös, että ilmastonmuutos voi siirtää taudin ydinaluetta huomattavasti pohjoiseen, myös Suomeen.
Suomessa luolia on vähän, ja maamme horrospaikat tunnetaankin huonosti. Tutkimuksessa selvisi, että halkeilleet kalliot vaikuttaisivat olevan tärkeitä talvehtimispaikkoja lepakoille. Lisäksi seuranta paljasti ensimmäistä kertaa, että pikkulepakko talvehtii maassamme. Sen huomattava esiintymisalueen laajeneminen on aiemmin yhdistetty ilmastonmuutokseen, ja löytö viittaakin siihen, että ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset maamme lepakoiden talvehtimisympäristöissä ja niiden lajistossa ovat jo käynnissä.
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Natália Martínková (Masarykin yliopisto, Tšekki) ja kustoksena professori Jon Brommer (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on biologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9154-9 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Ympäristötekijöiden, isäntäyhteisöjen, talvehtimisympäristöjen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset valkokuonosyndrooman esiintymiseen
Lepakoita talvisin vaivaava sienitauti, valkokuonosyndrooma, on eräs aikamme tuhoisimmista eläintaudeista. Tauti levisi Euroopasta Pohjois-Amerikkaan, jossa se on sittemmin tappanut miljoonia lepakoita. Euroopassa tauti ei aiheuta kuolleisuutta, mutta sen dynamiikka tunnetaan täällä huonosti. Vaikka taudinaiheuttajaa esiintyy laajalti Euroopassa ja Aasiassa, taudin merkkejä, kuten valkoista sienikasvustoa, ei nähdä kaikkialla. Esimerkiksi Suomessa sientä löytyi useammasta horrospaikasta, mutta lepakoissa ei ole havaittu tautia.
Tutkimuksessa selvitettiin taudin yhteyttä eri isäntälajeihin ja ilmasto-olosuhteisiin Euroopassa, ilmastonmuutoksen vaikutusta taudin ilmenemiseen, sekä vertailtiin infektoituneiden pohjoisamerikkalaisen pikkuruskosiipan ja eurooppalaisen jättiläissiipan selviytymismekanismeja. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin lepakoiden Suomessa käyttämiä horrospaikkoja, sekä lepakoiden talviaikaiseen aktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä.
Tulokset osoittivat taudin esiintymisen Euroopassa olevan pitkälti sidoksissa jättiläissiipan levinneisyyteen. Lisäksi tulokset osoittavat lajin olevan taudille tolerantti, eli laji sietää sienen kasvua ilman merkittävää haittaa. Sen sijaan pohjoisamerikkalaiset, taudista suuresti kärsineet pikkuruskosiipat pyrkivät patogeenista eroon käynnistämällä mittavan, vaikkakin tehottoman puolustusreaktion. Tutkimus paljasti myös, että ilmastonmuutos voi siirtää taudin ydinaluetta huomattavasti pohjoiseen, myös Suomeen.
Suomessa luolia on vähän, ja maamme horrospaikat tunnetaankin huonosti. Tutkimuksessa selvisi, että halkeilleet kalliot vaikuttaisivat olevan tärkeitä talvehtimispaikkoja lepakoille. Lisäksi seuranta paljasti ensimmäistä kertaa, että pikkulepakko talvehtii maassamme. Sen huomattava esiintymisalueen laajeneminen on aiemmin yhdistetty ilmastonmuutokseen, ja löytö viittaakin siihen, että ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset maamme lepakoiden talvehtimisympäristöissä ja niiden lajistossa ovat jo käynnissä.