Väitös (arkeologia): FM Mirva Pääkkönen
Aika
10.11.2023 klo 12.00 - 16.00
FM Mirva Pääkkönen esittää väitöskirjansa ”Changes in prehistoric food cultures in Finland and North Norway: Examining the absorbed organic residues found in archaeological pottery” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 10.11.2023 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub2, Assistentinkatu 7, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/3275745a-2428-439c-a618-8221c64b45a8/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Kerstin Lidén (Tukholman yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena professori Georg Haggrén (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on arkeologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9372-7
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin kivikaudella ja varhaismetallikauden alussa eläneiden ihmisten ruoan hankintatapoja Suomessa ja Pohjois-Norjassa.
Kun poltetusta savesta tehdyssä astiassa valmistetaan ruokaa, astian seinämän huokoiseen materiaaliin imeytyy ruoasta rasvahappoja. Tutkimalla arkeologisilta kaivauksilta löytyneiden saviastian palasten seinämiin imeytyneitä rasvahappoja, pystytään selvittämään mitä ruoka-aineita esihistoriallisella ajalla eläneet ihmiset käyttivät.
Tutkimuksessa havaittiin, että esihistorialliset metsästäjä-keräilijäyhteisöt hyödynsivät ympäristöään monipuolisesti.
Tutkimuksen tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että pelkästään ympäristötekijät eivät selitä sitä mitä ruoka-aineita esihistorialliset ihmiset suosivat. Esimerkiksi Pohjois-Norjassa varhaismetallikaudella eläneet ihmisryhmät valitsivat käyttämänsä ruoka-aineet todennäköisesti kulttuurisin perustein. Ne ryhmät, joilla oli kulttuurisia yhteyksiä Etelä-Skandinaviassa eläneisiin maataloutta harjoittaneisiin yhteisöihin, panostivat karjatalouteen. Kun taas ryhmät, joilla ei tällaisia kulttuurisia kontakteja ollut, jatkoivat perinteistä metsästystä ja keräilyä.
Suomessa jako metsästäjä-keräilijöiden ja karjataloutta harjoittavien yhteisöjen välillä ei ole yhtä selkeä kuin Norjassa. Suomessa karjataloutta harjoitettiin aluksi hyvin pienimuotoisesti yhteisöjen hyödyntäessä pääasiassa luonnonantimia.
On todennäköistä, että karjanhoito omaksuttiin Suomessa hitaasti. Vaikuttaakin siltä, että varhainen karjatalous välillä katosi Suomesta ja yleistyi maassamme uudelleen vasta myöhemmin.
Väitöskirjatutkimuksen tulokset vahvistavat aiempaa käsitystä esihistoriallisen ajan ruoan hankintatavoista. Tutkimuksessa voitiin todeta, että metsästys, kalastus ja keräily säilyttivät merkityksensä pitkään senkin jälkeen, kun karjatalous oli saapunut pohjoisille alueille.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/3275745a-2428-439c-a618-8221c64b45a8/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Kerstin Lidén (Tukholman yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena professori Georg Haggrén (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on arkeologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9372-7
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin kivikaudella ja varhaismetallikauden alussa eläneiden ihmisten ruoan hankintatapoja Suomessa ja Pohjois-Norjassa.
Kun poltetusta savesta tehdyssä astiassa valmistetaan ruokaa, astian seinämän huokoiseen materiaaliin imeytyy ruoasta rasvahappoja. Tutkimalla arkeologisilta kaivauksilta löytyneiden saviastian palasten seinämiin imeytyneitä rasvahappoja, pystytään selvittämään mitä ruoka-aineita esihistoriallisella ajalla eläneet ihmiset käyttivät.
Tutkimuksessa havaittiin, että esihistorialliset metsästäjä-keräilijäyhteisöt hyödynsivät ympäristöään monipuolisesti.
Tutkimuksen tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että pelkästään ympäristötekijät eivät selitä sitä mitä ruoka-aineita esihistorialliset ihmiset suosivat. Esimerkiksi Pohjois-Norjassa varhaismetallikaudella eläneet ihmisryhmät valitsivat käyttämänsä ruoka-aineet todennäköisesti kulttuurisin perustein. Ne ryhmät, joilla oli kulttuurisia yhteyksiä Etelä-Skandinaviassa eläneisiin maataloutta harjoittaneisiin yhteisöihin, panostivat karjatalouteen. Kun taas ryhmät, joilla ei tällaisia kulttuurisia kontakteja ollut, jatkoivat perinteistä metsästystä ja keräilyä.
Suomessa jako metsästäjä-keräilijöiden ja karjataloutta harjoittavien yhteisöjen välillä ei ole yhtä selkeä kuin Norjassa. Suomessa karjataloutta harjoitettiin aluksi hyvin pienimuotoisesti yhteisöjen hyödyntäessä pääasiassa luonnonantimia.
On todennäköistä, että karjanhoito omaksuttiin Suomessa hitaasti. Vaikuttaakin siltä, että varhainen karjatalous välillä katosi Suomesta ja yleistyi maassamme uudelleen vasta myöhemmin.
Väitöskirjatutkimuksen tulokset vahvistavat aiempaa käsitystä esihistoriallisen ajan ruoan hankintatavoista. Tutkimuksessa voitiin todeta, että metsästys, kalastus ja keräily säilyttivät merkityksensä pitkään senkin jälkeen, kun karjatalous oli saapunut pohjoisille alueille.
Viestintä