Studycast: Tie yliopistoon: hakuväylät ja välivuodet

Podcast julkaistu 17.2.

Tervetuloa kuuntelemaan Studycastia! Tämä on podcast, jossa Turun yliopiston opiskelijalähettiläät keskustelevat monenlaisista opiskeluun ja opiskelijaelämään liittyvistä asioista. Jos sinua kiinnostaa kuulla millaista opiskelu yliopistossa on, olet oikean podcastin äärellä.  

Maria: Moi vaan ja tervetuloa taas Studycastin pariin. Tänään meidän olisi tarkoitus puhua siitä, että millä eri hakuväylillä yliopistoon voi päätyä: valintakokeella, ylioppilastodistuksella vaiko jollain ihan muulla. Sekä siitä, että mitä reittiä me itse ollaan yliopiston tultu. Onks meillä ollut välivuosia vaiko ei? Mä oon Maria, sosiaalityön toisen vuoden opiskelija. Täällä studiossa mun kanssa tänään on: 

Tiitu: Tinttiditiii... Tiitu, mä oon tokaa vuotta opiskelemassa kauppatieteitä. 

Marjaana: Ja täällä puhuu myös Marjaana ja mä oon mediatutkimuksen pääaineopiskelija. 

Tiitu: Jes. Näitä hakuväyliä on siis kolme, joita pitkin yleisimmin yliopistoon tullaan ja ne ovat: todistusvalinta, jossa pisteytetään hakijat ylioppilastodistuksen arvosanojen perusteella. Sitten on valintakoe, eli erikseen luetaan siihen valintakokeeseen, joka on eri aloille tietenkin erilainen. Ja sitten on myös avoimen yliopiston väylä, jossa sä opiskelet avoimessa yliopistossa, josta Marjaana kertoo vähän myöhemmin lisää, ja niiden sun kurssien keskiarvon perusteella saat pisteitä, joilla katsotaan, että ketkä otetaan sinne yliopistoon sisään. Mitäs väyliä pitkin te ootte tulleet tänne yliopistoon? 

Maria: Mä oon siis Maria ja opiskelen sosiaalityötä. Silloin kun mä hain, niin oli käytössä vielä laaja-alaisesti yhteispisteet. Se tarkoittaa sitä, että puolet kokonaispisteistä muodostui ylioppilaskirjoitusten arvosanoista ja puolet sitten valintakokeesta, ja näiden yhteisillä pisteillä pääsin sisään. Tästä käytännöstä ollaan kuitenkin luopumassa eli nykyään valtaosa pääsee yliopistoon sisään joko tai: pelkän kokeen tai pelkän todistuksen kautta. Eli se kannattaa pitää nyt tässä mielessä, kun mä kerron omasta kokemuksestani. 

Marjaana: Minä, nimeltäni Marjaana, tosiaan mä oon päässyt pääsykokeella, vaikka siis mähän oon opiskellut avoimessa yliopistossa. Mutta mä pääsin pääsykokeella, joka tarkoitti sitä, että mä keväällä opiskelin tiettyä valintakoemateriaalia, ja sitten sen avulla pääsin sisälle ja sitä tentattiin pääsykokeessa. Tosiaan tähänkin on tulossa muutos; se valintakokeen lukuaika lyhenee aika lailla, eli neljä viikkoa voi olla monessakin paikassa nykyään se lukuaika, ja sehän on ollut mullakin. 

Tiitu: Mä oon tosiaan siis Tiitu ja oon sinne kauppikseen päässyt todistusvalinnalla. Jotta tää ois vähän vielä hankalampaa, niin mä oon tullut vielä tavallaan erikoista kautta siinä todistusvalinnassa. Eli mä kävin IB-lukion, joka on tällainen kansainvälinen englanninkielinen lukio, ja sieltä tulee vähän erilainen lopputodistus, kun suomalaisesta lukioista. Mutta niillä lopputodistuksen arvosanoilla oon saanut ne todistusvalinnan pisteet ja niiden avulla päässyt sisään. Yleisimmin tässä todistusvalinnassa otetaan yo-kirjoitusten arvosanat huomioon. Mä en oo tosiaan siis käynyt sellaista pääsykoe-lukuruljanssia kuin nämä kaksi muuta ihailtavasti ovat käyneet ja päässeet sisään. Mites tota, voitaisiin varmaan ehkä kertoa vielä vähän enemmän näistä eri väylistä? 

Maria: Jep, kyllä! Eli tuota, valintakokeet ensimmäisenä käsittelyyn. Vuoden 2020 todistusvalintauudistuksen myötähän entistä vähemmän opiskelijoita pääsee yliopistoon tai ylipäänsä korkeakouluihin sisään pelkällä pääsykokeella. Mutta huomio huomio! Muistattehan perehtyä siihen oman toivealanne käytäntöön vaikkapa Opintopolusta. Nämä kuitenkin vaihtelevat aloittain. Joka tapauksessa valintakokeessa on yleisesti ottaen sekä ennakko- että kokeessa jaettava materiaali. Tällä pyritään vähentämään valmistautumisaikaa sitä koetta varten, ja mahdollistamaan se, että myös kevään ylioppilaat jaksaisivat osallistua kirjoitusten jälkeen tähän ruljanssiin. Ja mun oma kokemushan on semmoinen, että yo-kirjoitusten loputtua mulla oli kuukausi luppoaikaa, minkä mä käytin lomailuun ja harrastamiseen. Pääsiäisenä tuli mun sosiaalityön pääsykoemateriaalit, ja niitä oli kuukausi aikaa lukea. Sitten toukokuun lopulla oli se itse koe. 

Tiitu: Jep. Mä tosiaan tulin siis sillä todistusvalinnalla, ja siinähän katsotaan eri aloilla eri aineiden pisteitä, koska tietenkin eri aloilla erilaiset taidot tai erilaiset sisällöt ovat merkitseviä tai tärkeitä. Niin ei ole tosiaankaan samat aineet, mitä katsotaan ihan kaikilla aloilla, kun hakee. Näistä kannattaa ehdottomasti katsoa sieltä Opintopolusta juuri tietoa niistä aloista, mitkä sua kiinnostaa, koska sieltä sä näet, että kuinka paljon mistäkin aineista saa pisteitä, ja mitkä on vaikka alan kynnysehdot, eli jos et ole jotain ainetta kirjoittanut, niin sitten ei ole välttämättä mahdollista päästä sinne alalle. Mutta Opintopolusta kannattaa ne tarkistaa. Ja tässä joka vuosi vähän kuulee vertailua siitä, että millaisilla pisteillä mihinkin alalle on päässyt, mutta täytyy se pitää mielessä, että ne edellisten vuosien pisterajat ei oo semmoisia, hmm, ei voi luottaa siihen, että ne toteutuvat myöskin seuraavana vuonna. Koska se aina riippuu siitä, että kuinka paljon vaikka ihmisiä hakee mihinkin hakukohteeseen, ja että millaisia arvosanoja näillä ihmisillä on, jotka sinne hakevat. Ne vaihtelee joka vuosi. 

Marjaana: Joo! Ja tosiaan, niin kuin tuossa alussa mainittiin, niin mä oon opiskellut avoimessa yliopistossa. Ja jos et sä tiedä mikä se on, niin se on Turun yliopiston tämmöinen ja muissakin yliopistoissa siis on tätä, niin vähän tämmöinen erillinen oma laitoksensa. Ja siellähän siis voi opiskella ihan kuka vaan, ja siellä onkin vauvasta vaariin porukkaa.  Se oli ihanaa, kun munkin kursseilla oli ihan aikuisia, niin kuin vanhempiakin ihmisiä, ja sitten oli näitä just valmistuneita ylioppilaita. Sinne vaan kaikki, jos yhtään kiinnostaa. 

Tosin avoimessa yliopistossahan on sitten se, että se maksaa, eli se on noin 10–15 euroa per opintopiste. Eli siellä täytyy tosiaan niistä opinnoista maksaa eri tavalla, kun esim. te tutkinto-opiskelijat ette maksa niistä sillä tavalla. Mähän en sitten kuitenkaan hakenut tämän avoimen väylän kautta, niin kuin tulikin esille, mutta on hyvin tuttu hakuväylä kuitenkin. Eli jos haluaa hakea avoimen väylän kautta, niin siihen tarvitaan aika hyvä keskiarvo. Ja siellä on myöskin tiettyjä kriteerejä, mitä pitää opiskella, että voi edes ylipäätään hakea avoimen väylän kautta. Ja nämäkin löytyvät kaikki sieltä tutusta ja turvallisesta Opintopolusta, mun aivan lempparipaikasta. Sieltä kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa.  

Marjaana: Mä kannatan avointa yliopistoa tosi paljon. Se vei mun omaa osaamista ja tutkintoa eteenpäin, vaikkakin mä sitten pääsin pääsykokeella. Mun ei tarvinnut enää aloittaa alusta, kun mä pääsin yliopistoon, ja siellä saa itse valita just niitä kursseja mitä haluaa käydä. Esimerkiksi mä oon käynyt valtio-opin ja poliittisen historian perusopinnot ja sitten toki tämän mun oman pääaineen eli mediatutkimuksen, musiikkitieteen ja taidehistorian perusopinnot. Mä oon käynyt puheviestintää, englannin kieltä, tähtitiedettä... Jostain syystä ajattelin et se on hyvä kurssi, oli kyllä siis mielenkiintoinen, suosittelen kaikille. Ja se on siis aivan loistavaa, koska siellä pystyy just vaikka Moodlen kautta eli netissä opiskelee, että ei ole pakko muuttaa Turkuun jos ei pysty. Mutta loistava. Toki sitten täytyy muistaa, että avointa väylää ei tarjota kaikille aloille, esimerkiksi lääketiedettä ei pysty avoimessa opiskelemaan, mutta aika paljon siellä on kyllä valinnanvaraa kaikille. 

Tiitu: Jep. Mä ainakin tiedän, että mun alaa eli kauppista pystyy aika pitkälle opiskelemaan avoimessa. 

Marjaana: Ja tosi paljon niin kuin pystyy sekoittaakin niitä kaikkia, just niin kuin kuulitte, niin mäkin oon opiskellut tosi paljon kaikkea. 

Tiitu: Jep. Ihan mahtavaa kyllä, että on tällainenkin vaihtoehto.  

Marjaana: Kyllä.  

Tiitu: Nyt kun tuli keskusteltua näistä eri hakuväylistä, niin mä mietin, että on kanssa toinen aihe, joka liittyy tähän ja saattaa mietityttää aika paljon. Ja se on välivuodet, eli se että, onko sulla välivuosia siinä lukiosta valmistumisen ja yliopisto-opintojen aloittamisen välillä vai että jatkatko sä lukiosta suoraan sinne yliopistoon. Onkos teillä kokemuksia tästä?  

Marjaana: Mulla on! Mulla oli muutama välivuosi, ja se oli mulle itselle tosi tärkeä juttu. Mä ihan tietoisesti halusin jäädä välivuodelle, koska mä en oikeastaan suoraan tiennyt, mitä mä halusin lähteä opiskelemaan. Mua kiinnosti kauhean moni asia ja jotenkin piti saada vähän selvyyttä omaan osaamiseen ja muutenkin siihen tulevaisuuteen. Mä tein töitä, säästin rahaa, matkustin ja sitten tietty opiskelin siellä avoimessa yliopistossa. Eli on kyllä paljon kerrottavaa näistä välivuosista. 

Maria: Toi kuulostaa just tosi hyvältä, että kun ei ole ollut semmoista selkeyttä suoraan lukion jälkeen, että mitä haluaa tehdä, että sitten välivuodet on antanut sen tilan itsetutkiskelulle ja sen oman jutun löytämiselle. Mä itsehän siis pääsin suoraan lukiosta yliopistoon. Ja mulla oli hyvin selvänä silloin ylioppilaskeväänä, että mä haluan sosiaalityöntekijäksi ja on edelleen tämä päätös pitänyt. Niin mä myös ajattelen niin, että jos ei oikeasti tiedä mitä haluaa niin ei ehkä väen vängällä tarvitsekaan sitten hakea. Että tuota, jotenkin välivuosi voi monien kokemusten mukaan ilmeisesti antaa tämmöisen mahdollisuuden. 

Marjaana: Todellakin! Ainakin selkeytti mun ajatuksia. 

Maria: Semmoisia hyviä puolia siinä, että pääsi suoraan lukiosta yliopistoon, niin mä ajattelen, että se on aika tärkeätä ollut ainakin mulle, että mulla se opiskelurutiini oli tuoreessa muistissa, ja on edelleen. Että kun ei ole tullut mitään katkoa tämän 12-vuotisen peruskoulu- ja lukiouran ja sitten yliopistoon siirtymisen välillä, niin on säilynyt semmoiset hyvät opiskelustrategiat ja myös ne sisällöt on muistissa. Esimerkiksi suoritin viime syksynä virkamiesruotsin, niin kyllä siitä oli merkittävästi apua, että oli kirjoittanut ruotsin tasan vuotta aiemmin. 

Tiitu: Mä oon kyllä tuosta ihan samaa mieltä! Tai on samanlaisia kokemuksia siitä, että kun mäkin tulin lukiosta suoraan niin ei ollut ihan hirveästi jäänyt vielä unholaan, vaikka matikan sisällöt, joista olikin sitten silloin eka vuoden syksyllä matikan kursseilla tosi paljon hyötyä, et ne oli vähän tuoreemmassa muistissa. Mulla oli kyllä ehkä vähän, hmm, mä oon luonteeltani sellainen suhteellisen kova stressaaja, ja on ollut vähän semmoista ongelmaa, että on vaikka suorituspaineita kauheasti ollut siitä, että no saanko mä nyt tarpeeksi hyviä arvosanoja. Niin sen takia mä mietin, että mulle olisi kyllä saattanut olla hyötyäkin siitä, että olisi tullut vaikka yks välivuosi, jonka aikana ei olisi ollut sitten opintoja. Kun mä tulin suoraan sieltä yo-kirjoituksista melkein tänne koulunpenkille, niin siinä ei tullut sinällään semmoista taukoa. Mutta toisaalta mua on kyllä auttanut tässä asiassa tosi paljon se, että yliopistossa on kuitenkin hyvät tukipalvelut opiskelijoille. On opintopsykologeja ja just YTHS:ltä, tuolta opiskelijoiden terveydenhuollosta saa myös keskusteluapua, jos on semmoisia suorituspaineongelmia. Että nyt on kuitenkin helpottanut ja oon kyllä nauttinut tosi paljon mun yliopisto-opinnoista. 

Marjaana: Hyvä, ettei se oo jäänyt niin kuin harmittamaan se, että on tullut suoraan lukiosta, et se ei oo jäänyt vaikuttamaan. Toi on kyllä tosi hyvä just, että yliopistossa tarjotaan kaikki tukipalveluja muutenkin, että pääsee jatkamaan, niin se on tosi hyvä. 

Tiitu: Jep, ehdottomasti.  

Marjaana: Mullehan siis se välivuosi oli kanssa sellainen hengähdystauko, ja mä tykkäsin siitä tosi paljon. Ja just pystyin henkisesti kasvamaan ja miettimään, ja itseasiassa se työ minkä mä mainitsin, niin se motivoi kyllä sitten loppujen lopuksi tosi paljon siihen, et mä halusin sitten jatkaa opintoihin. Eli se oli kuitenkin hyvä juttu, että kun mä kävin töissä ja mä en tehnyt mun oman alan töitä, niin oli vaan silleen, että ei vitsit, että tämä antaa nyt myöskin rahaa, mut myöskin motivaatiota siihen, että nyt mä haluan päästä opiskelemaan. Oli se periaatteessa mikä opiskelupaikka tahansa, niin se oli sellainen hyvä motivaattori mulle. 

Maria: En voi puhua just kokemuksesta, mutta luulisin, että se että on joutunut olemaan välivuosilla, saa myös arvostamaan sitä opiskelupaikkaa ehkä jollain tasolla enemmän sitten kun sen saa.  

Marjaana: Siis kyllä se mulla oli ainakin silleen ja muistan, että meidän toi yks opiskelijalähettiläs Elisa on sanonut ihan samaa, että kun hänelläkin oli välivuosia, niin se työ ja se meidän opinto-oppaan selailu ja kaikki nämä sai niin kuin motivoitumaan että nyt päästään sisään ja opiskelee. Ja nyt kun täällä oikeasti on, niin tätä paikkaa osaa arvostaa ja niin kun siis te ette tiedä, kuinka hyvältä tuntuu, että keväällä mun ei tarvitse ottaa mitään pääsykoekirjoja käteen, se on ihan mieletöntä.  

Tiitu: Saat vaan jatkaa kurssien parissa.  

Marjaana: Jep, ihan loistavaa! 

Maria: Tuota, liittyen tuohon henkiseen kasvuun minkä sä mainitsit. Niin mullahan siis, kun mä sain tietää mun opiskelupaikasta silloin kesällä 2019, niin muahan ennen yliopistoa jännitti se, että tullaanko muhun suhtautumaan jotenkin ikävästi sen takia, että muut opiskelijat on mahdollisesti vanhempia ja ajattelee, että "okei, tommoinen baby tänne tullut". Mä kyllä oon just semmoinen, mutta niin kuin silleen kielteisellä tavalla että muut asennoituisi. Ja siis se pelko osoittautui kyllä ihan vääräksi. Että joo, varmasti välivuosien aikana olisi voinut ehkä kääntyä jotenkin oma elämä toiseen suuntaan, ja olisi voinut kasvaa henkisesti ja näin, mutta ainakin meidän alalla sosiaalityössä on niin tavallaan eri-ikäisiä ihmisiä, että jotenkin tuntuu että kaikki hyväksyy toisensa just sellaisina kun on. Pikemminkin sitä ehkä pidetään rikkautena, että on niin monen ikäistä ja monen taustaista ihmistä. Meillä taas sitten mitä oon kuullut näiltä vanhemmilta opiskelijoilta, joilla on mahdollisesti takanaan jo useita työvuosia, ehkä aiempi korkeakoulututkinto ja omaa perhettä, niin heitä taas pelotti se, et heitä pidetään jotenkin kalkkiksina. Tää on hassua, miten tämmöistä ajatellaan, mutta ei mitään ongelmia sitten tullut. Oliko sulla Tiitu mitään tämmöistä pelkoa?  

Tiitu: No kyllä mua vähän mietitytti, kun mä tulin kanssa lukiosta suoraan ja monet esimerkiksi mun läheisimmistä yliopistokavereista on sitten ainakin muutaman vuoden vanhempia, mutta mulla on kyllä ollut sama kokemus, että ihan turhaan pelkäsin. Se on ollut ihan mahtavaa, vaikka ryhmätöissä tai kielten kursseilla, kielten kurssit on varsinkin kauppiksessa sellaisia et siellä on usein eri vuosikursseilta ihmisiä, niin siellä just, kun on niin erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Kun aikaisemmin just elämässä on ollut saman ikäisiä, vaikka koulu- tai harrastuskavereita, niin vaikka ryhmätöissä voi olla tosi erilaisia näkökulmia, kun osa tulee työelämästä ja on eri mielipiteet. 

Marjaana: Näkee maailman eri tavalla.  

Tiitu: Jep. Mutta sitä ei kyllä tosiaankaan kannata turhaan jännittää, että on sitten jo "oikeasti aikuinen" tai suoraan lukiosta tulossa, että kaikki kyllä otetaan avosylin vastaan.  

Marjaana: Joo todellakin! Meilläkin on kyllä ihan sama, että kaikki on ainakin otettu mukaan. Mä en nyt oo tullut suoraan lukiosta, mutta mä ymmärrän tuon, mutta en mä oo ainakaan huomannut, että kuka olisi vanhempi tai nuorempi kun tehdään jotain kurssitöitä tai jotain, että en mä oo huomannut. Toki mitä tuli mieleen tästä nuoresta iästä, niin mullakin on pari ystävää, jotka on mennyt suoraan lukiosta yliopistoon tai AMKiin ja he on joko valmistuneet tai valmistuvat nyt, ja he pääsevät nyt 24–25-vuotiaina tekemään niitä oman alan töitä. Teillähän on toki se etu, että pääsee tosi nuorena tekemään just sitä mitä te haluatte tehdä. Mä nyt kuitenkin joudun vielä hetken odottamaan. No ei, mutta sittten taas mä myöskin lohdutan teitä kaikkia muitakin kenellä on välivuosia tai välivuosi, että me ehditään kyllä tekemään niitä töitä monta, monta vuotta. Älkää stressatko sitä sitten kuitenkaan, että apua, että te valmistutte kauhean myöhään, koska missään nimessä se ei kuitenkaan ole niin. Mutta toki teillä on se etu, että pääsette ehkä nopeammin sinne oman alan juttuja tekemään. 

Tiitu: Mutta ei voi kyllä kukaan sanoa, että tämmöinen olisi elämässä oikea aikataulu, että kaikilla on kuitenkin ihan erilaiset kokemukset, ja meitä on niin moneen eri lähtöön tässä maailmassa. Mä sanoin noin viime jaksossakin. *naurua* 

Maria: Just vähän liittyen siihen mitä Marjaana sanoi, niin mä mietin myös sitä, että toisaalta suoraan lukiosta yliopistoon meneminen voi aiheuttaa toisaalta huteja, ohilyöntejä, että päätyykin sitten väärälle alalle ja sitten päätyykin kuitenkin uudestaan niihin hakuruljansseihin ja keskeyttämään sen silloisen alan. Kyllä se miettimisaika varmasti tekee tehtävänsä. 

Marjaana: Kyllä, varsinkin jos tilanne vähänkään kaipaa sitä, niin ehdottomasti kannattaa miettiä ja ottaa se oma aika. Mutta jos on ehdottomasti mielessä, niin kuin sulla Maria on ollut sosiaalityö ja näin, että jos sä tiedät, että hei, mä haluun nyt lääkäriksi, niin go for it! Näinhän se on, kyllä. Ja siis Suomessahan se on ihanaa, kun opiskelu on periaatteessa, nyt heittomerkein "melkein ilmaista" sillä tavalla, että ei ole mitään isoja lukukausimaksuja, että voi kouluttautua vaikka toiseen ammattiin tai kolmanteenkin jos oikein aika riittää. Ehdottomasti opiskelemaan vaan, jos siltä tuntuu. 

Tiitu: On siis erilaisia näitä hakuväyliä, jotka sopivat eri ihmisille. Ja samalla tavoin kuin jokainen meistä opiskelijoista on erilainen, niin myöskin jokaisen meidän tie yliopistoon on sellainen oman näköinen. Eikä ole todellakaan mitään yhtä oikeaa väylää päätyä sinne yliopistoon. 

Marjaana: Ei ole todellakaan mitään väliä millä tavalla sä tulet yliopistoon! Kaikki me ollaan ihan yhtä arvokkaita ja varmasti löytyy joku toinen, joka tulee samanlaisesta tilanteesta kuin just sä. Kukaan ei kysele sitä, miten sä oot tullut tänne.  

Maria: Niin, tai millä pisteillä.  

Marjaana: Niin. 

Maria: Hei, me halutaan toivottaa tsemppiä teille kaikille opiskelualan pohdintaan sekä sitten siihen itse hakuprosessiin. Kiitos, kun kuuntelitte tämän jakson Studycastia. Ensi jaksossa sitten kuullaan taas. Moi moi!  

Tiitu ja Marjaana: Moikka! Moikka!