Studycast podcast: Opiskelustrategiat ja etäopiskeluvinkit

Studycast julkaistu 29.1.2021

Keskustelemassa Turun yliopiston opiskelijoita Maria Rajala, Marjaana Rapala ja Tatu Han.

Tervetuloa kuuntelemaan Studycastiä! Tämä on podcast, jossa Turun yliopiston opiskelijalähettiläät keskustelevat monenlaisista opiskeluun ja opiskelijaelämään liittyvistä asioista. Jos sinua kiinnostaa kuulla, millaista opiskelu yliopistossa on, olet oikean podcastin äärellä.  

Maria: Moikka ja tervetuloa taas Studycastin pariin. Opiskelu on taito siinä missä muutkin ja omia opiskelutaitoja kannattaa tutkailla ja kehittää. Tänään Studycastissa puhutaankin etäopiskeluvinkeistä ja opiskelustrategioita. Kevään ylioppilaskirjoitusten ja valintakokeiden alla me halutaankin pohtia, että mitkä asiat meille itselle on ollu hyödyllisiä opiskellessa ja tehostanut meidän omaa oppimista. Mä oon Maria ja mä opiskelen sosiaalityötä toista vuotta. Tääl studiossa mun kanssa tällä kertaa on: 

Marjaana: Joo eli täällä on taas Marjaana puikoissa mediatutkimuksen opiskelijana täällä kerron teille mun vähän opiskeluvinkkejä ja strategioita. 

Tatu: Joo, tässä on sitten vielä Tatu Han, eli mä oon lääketieteen opiskelija viidettä vuotta tällä hetkellä ja mulla ei tosiaan oo ollenkaan mitään opiskelustrategiaa. Mä oon sitä yrittänyt saada itselleni jo tässä lukiosta lähtien ja mönkään on aina menty, mutta se ei haittaa, että tota mun mielestä tärkeintä on se, että tiedostaa että jotain ei osaa ja sitten pyrkii parantamaan sen asian, eli tekemällä oppii ja tahdolla pääsee aika pitkälle. Mä oon täällä tänään sen takia, että mä saan kuulla Marian ja Marjaanan vinkkejä liittyen näihin opiskelustrategioihin ja opiskeluun, että ehkä mäkin sitten hyötyisin tästä jotain. Mutta alotetaan vaikka näistä etäopiskeluvinkeistä, niin oliks sulla Maria jotain tähän sanottavaa?

Maria: Joo kyllä mulla on, että mä itse koen, että järjestelmällisyys on kaiken A ja O ja mä en välttämättä oo järjestelmällinen ihan kaikilla muilla elämän osa-alueilla, mutta opiskelussa mä koen sen erittäin tärkeäksi edes yrittää. Mä en usko motivaatioon tai mä tiiän, että siis se on psykologinen ilmiö, mutta mä en usko siihen, että ois kannattavaa jotenkin jäädä odottamaan sitä maagista hetkeä, jolloin se opiskeluinspis iskee ja saa kaiken tehtyä, et sen sijaan mä itse etin opiskelulle tietoisesti jonkun tietyn ajan, jolloin mä teen sen riippumatta siitä et huvittaako mua varsinaisesti vai ei. 

Hyvä käytäntö on tietenkin kalenteri, etten selviäisi ilman ja luulen että aika moni tän allekirjoittaa. Esimerkiksi sunnuntaina mä usein istahdan iltapäivällä mun työpöydän ääreen ja tutkin seuraavan viikon tehtäviä ja deadlineja. Merkkaan joka päivälle, et mitä just sillon suurin piirtein tekee, et on se joku suuntaa antava suunnitelma, ni mä koen sen hyödyllisenä. Ja tän voi nyt tietenkin tehdä vaikka aamullakin tai milloin tahansa, milloin itselle sopii, mutta mulle henkilökohtaisesti olennaista on se, että tietää et mitä tekee ja minäkin päivänä. 

Marjaana: Joo ja siis mulla on kans toi ihan sama, just kalenteriin merkkaan kaikki koulujutut. Mulla on yleensä silleen et mä tykkään niinku vaikka klo 10–12 opiskella jotain tiettyä asiaa ja sit vaikka klo 12–14 mä opiskelen jotain tiettyä asiaa, et mulla on niinku silleen ehkä aikataulutettu se päivä aika tarkastikin, mut toki niinku kaikki lounaat ja sellaisetkin on merkattu yleensä kalenteriin. 

Maria:  Okei sä oot tosi järjestelmällinen, mä ite just silleen vähän enemmän suuntaa antavasti kirjoittelen ja mulla on usein silleen tehtäväalueisiin sidottua se et mitä mä teen. Mulla on olennaista niinku se, että mulla joku tietty juttu minkä mä teen ja sillä ei välttämättä ole niin väliä kuinka kauan siihen menee. Tietenkin jossain määrin ehkä pitää pysyä jossain raameissa, mut että kuulostaa hyvältä. Mites tota Tatu sulla järjestelmällisyys? 

Tatu:  Joo, no mulla on myöskin kyllä kalenteri käytössä, että sen verran paljon hommaa kyl tulee tulee hoidettua, mutta mä kyl merkkaan joka päivälle joihinkin slottiin jotain tai vaikka että pitää opiskella tai jos täytyy tehdä joku tehtävä. Mut se yleensä menee enemmän siihen, että mä sit sinä päivänä katson että mitä mä oon merkannut sille päivälle tehtäväksi ja sitten randomisti alan niitä hoitelemaan sillon kun ehtii ja pystyy. Kalenteri mult kyl löytyy, mutta sitäkin ehkä voisi paremminkin hallita, ku mitä tällä hetkellä. 

Maria:  Kyllä mä ite koen, että se ehkäisee myös paljon stressiä kun tietää mitä tekee milloin, koska silloin sillä ajalla jolloin on tarkoitus rentoutua voi oikeesti vaan palautua eikä ne tekemättömät tehtävät pyöri mielessä, eli siltäkin kannalta kyllä suosittelen. 

Marjaana:  Nyt kun ollaan etänä ja opiskellaan Zoomin kautta tai Teamsin kautta tai muiden tällaisten kautta, ettei olla fyysisesti siellä kampuksella niinku oikein isoissa luentosaleissa, niin tärkeetä on jotenkin se missä opiskelee. Pitää sen ergonomisen työpaikan eikä opiskele välttämättä ehkä sängyssä tai sohvalla, missä ryhti on huono ja niin kun röhnöttää ja siitä saattaa helposti nukkuu päikkäritkin. Meinaan näin on ehkä saattanut itselle käydä. 

Marjaana: Jotenkin mä oon huomannut, että on parempi olokin kun on ryhti parempi ja on pöydän ääressä, istuu tuolilla ja tekee läppärin tai paperin ja kynän kanssa muistiinpanoja. Se on mun tärkee opiskeluvinkki, et on jossain niinku hyvässä ergonomisessa paikassa. 

Maria:  Joo. Mä mietin Tatu, kun sä opiskelet lääkiksessä, ja käsittääkseni teillä se opiskelu on hyvin sidottua siihen omaan vuosikurssiin ja siellä oikeesti ollaan paljon tekemisissä muiden opiskelijoiden kanssa, niin oottekste harrastanut teidän vapaa-ajalla, niin kuin järjestetyn opetuksen ulkopuolella, semmosta että te yhdessä jotenkin opiskelisitte, harjoittelisitte yhdessä jotain vai miten? 

Tatu: Kyl sitä tulee jonkin verran niin kun opiskeltua ihan niinku koulun ulkopuolisesti myöskin yhdessä. Yleensä se on sellaista mennään vaikka jonneki yhdessä lukemaan sitä tietty aihetta, tiettyä tenttiä varten. Siinä kun luetaan yhdessä niin voidaan sitten muistella niistä asioista mitkä jää askarruttamaan tai jotain ei ymmärrän niin pystyy sitten ryhmässä miettimään.  : 

Tosi yleistä sitten, vaikka jos luetaan tiettyyn tenttiin, niin voidaan vaikka tehdä yhdessä sellainen kaveriporukassa sellanen Google docs mihin sitten pystyy, jos on vaikka jotain kysymyksiä sinne heittänyt, niin sitte voidaan yhdessä sitten siihen vastailla. Siinä kun on useampi ihminen tekee sitä yhdessä niin saa sitten ne kaikki tärkeimmät asiat siihen yhtä vastaus yhteen. Tälläsii on kyl tullu tehtyy kavereiden kanssa. 

Marjaana: Kuulostaa ihan sairaan hyvältä, koska mulla on tosi paljon valtio-opin kirjatenttejä ja ne on vaan sellasta niinku et luetaan kirjaa ja sitten sä meet tenttaa sen. Jotenkin toi et pystytään just kavereiden kaa jakamaan ja oppimaan yhdessä, niin toi ois tosi tärkeetä oli sitten niinku varsinkin etäopiskelun aikana, mutta myöskin silloin kun ehkä on normaalitila ja päästään kampukselle, niin niinku suosittelen kyllä kaikille ton, että just jakaa jotain muistiinpanoja, pitää Zoomin kautta jotain tommosia tapaamisiin kavereiden kanssa. Toi on kyllä tosi tosi hyvä. Mun mielestä tää vois niinku ei pelkästään lääkisopiskelija, vaan myös tuota vois niinku jakaa ihan kaikki minkä alan tahansa opiskelijat vois perjaattees tehdä tota. Toi on kyl tosi hyvä, jos on vaan mahdollisuus opiskella koulukavereiden kanssa. Tai vaikka kertoa äidille niinku vaan jotain niin jakaa niinku niitä muistiinpanoja.  Toi on kyl tosi hyvä.  

Maria:  Niinpä siis mä voin samaistua tuohon, koska no mulla oli syksyllä semmoinen kurssi missä piti lukee pari englanninkielistä kirjaa ja valitettavasti en oikein ymmärtänyt sitä toista, että siitä jäi jotenkin todella hajanainen kuva siitä itselle. Sain sitte vähän paremmin englantiakin osaavan kaverin tekemät muistiinpanot siitä kirjasta käyttöön ja sit me vielä keskustelimme sen pohjalta niin kyllä jo alkoi se kuva sitten avartua. Allekirjoitan tän Tatun kokemuksen. 

Mul ois seuraavana semmonen vinkki ku tauottaminen. Mun tän hetkisistä sosiaalityön opinnoissa mähän oon tosiaan sataprosenttisesti etänä. Jos minkään hyvän puolen korona ja tää etäopiskelu nyt on mukanaan tuonut, niin sen että koulujutut saa tehdä just silloin kun haluaa ja taukoja voi pitää milloin tahansa. Mä en ite todellakaan edes pystyis opiskelemaan ilman useampia taukoja päivän mittaan et mun aivot menee semmoseen sumuun, jos mä en vaikkapa käy ulkona tai irrottaudu niistä kirjoista/koneesta mistä hyvänsä aina säännöllisin väliajoin. Muuten tulee semmonen ahdistunut olo ja tuntuu että mikään ei enää mee päähän. Mun tyypillinen etäopiskelu päivä näin korona-aikaan koostuu opiskelun lisäksi aina ulkoilusta, treenaamisesta ja/tai kotitöistä, et mä saatan vaikka herätä joskus kasilta, sitten puuhailla kotitöitä yhdeksään asti, opiskella kolme tuntia, syödä sen jälkeen, sit jatkaa käydä välissä ulkona, tai vaik ennen lounasta treenata, sit syödä. 

Mul tulee niitä taukoja vielä myöhemminkin, kun sit vaikka just tyhjentää jonkun laittamaan päälle laittamaan pesu- tai tiskikoneen ja näin että et mulla kyllä niinkun ehdoton vinkki on se, että jos et nyt näin pitkiä taukoja kuin minä viitti pitää, niin verryttele edes jotenkin, jaloittele edes vähän, katso välillä ulos. Netistäkin löytyy ihan tämmöisiä muutamien minuuttien mittaisia taukojumppa videoita, et suosittelen. 

Marjaana: Joo noi on ihan tosi hyviä ja niinku varmaan just näin etäopiskeluaikana, niin opiskelijat ei välttii enää kauheesti nähdä omia kavereita, opiskelukavereita, niin mä ite tykkään niinku käydä myös meidän opiskelijaravintoloissa syömässä. Se on mun mielestä aika hyvä tauko ja siinä voi just nähdä pari kaveria, et käy yhdessä syömässä ruokaa.  Ja sit voi myöskin tehdä silleen, että käy hakee opiskelijaravintoloista ruokaa ja vie kotiin, jos ei halua jäädä sinne syömään. Niin se on myös tosi hyvä, että ottaa sen tolleen, että käyn jossain muualla just lounastamassa, niin pääsee vähän ulos niinku muuallekin kuin vain siellä kodin neljän seinän sisällä. Niin se on kyl mulle ainakin tosi tärkee. 

Tatu: Toi on kyllä hyvä vinkki, jos tosiaan asuu jossain sellaisella etäisyydellä opiskelijaravintoloista, että onnistuuhan se muutenkin, miksei muutenkin.  

Maria: Voi tulla se päivän ulkoilu, jos vaikka pyöräilee. 

Tatu: Hyviä etäopiskeluvinkkejä tässä tuli jo mulle, että voisin kyllä jotain näistä ehkä ottaa käytäntöönkin. Sitte voidaan siirtyä myöskin niihin opiskelustrategioihin, että mitä sitten sellaisia strategioita on millä minkä avulla sais sitä opiskelua parannettuja ja ehkä niinku se opiskelu tehokkaammaksi. Niin oliks sellaisia? 

Marjaana:  Joo niit on muutama. Mulle tulee heti ekana mieleen se, että aamulla kun aloittaa sen opiskelun, niin käy läpi sen mitä sä oot edellisenä päivänä opiskellu. Niinku varmaan ootte molemmat kuullu pienestä asti, että ”kertaus on opintojen äiti” niin tota se, että jos opiskelet vaikka maanantaina jotain tiettyä asiaa ja sit tiistaina ennen kuin aloitat vaikka sen uuden asian, niin käyt läpi niin ”Mä eilen opiskelin x y z asiat” ja niinku käy läpi vielä ja sitten jatkat sitä seuraavaan asiaan, et mä huomaan et siinä niinku muistuu mieleen edelliset asiat mitä oppinut. Kun on yön yli nukkunut ne asiat, niin jotenkin niinku havahtuu niihin asioihin uudelleen ja jotenkin ehkä näkee uudessa valossa. Ja ymmärtääkin paremmin, jos vaikka on englannin kieli tai ruotsinkieli, jos opiskelee toisella kielellä, niin sekin voi auttaa siin oppimisessa. 

Maria: Joo siis mä en oo useinkaan jaksanu tehä noin, vaikka mä tiiän et se kannattaisi. Jotenkin sillä tapaa saa tavallaan vahvistettua sitä pohjaa, jota aiemmin on rakentanut. Sitten varmaan helpompi siihen laittaa uuttakin päälle.  No mun ihan semmonen ykkösstrategia on omat muistiinpanot, et tota mä en kannata sitä et lukee vaan jotakin kirjaa päivästä toiseen, niin kun samoja sivuja aina uudestaan ja uudestaan. Ihan sen takia, että mä uskon siihen että kun kirjoittaa siitä kirjasta omat muistiinpanot ja keskittyy niihin, niin silloin sen opeteltavan asian saa muodostettua juuri niillä omilla sanoilla. Sen tekee sillä tapa itselleen mahdollisimman ymmärrettäväksi, kun on joutunut itse miettimään mikä juuri minulle on tässä tärkeää oppia, mitä just mä en tästä tarkalleen ymmärtänyt, niinku tavallaan sen muistaa helpommin siten. 

Mulla tähän liittyy myös se että mä saatan ihan muistaa sen kun mä olen kirjoittanut jonkun tietyn asian tai mä nään mun mielestä kuvan niistä muistiinpanoista. Tässäkin niinku näkyy myös siinä erilaiset niinku muistin tavat. Ja tota toisaalta mä myös ajattelen niin, että et mun mä koin sen turhan että lukee jotain samaa juttua päivästä toiseen jonka osaa. Omista muistiinpanoista voi jättää kaiken turhan pois ja sen takia mä suosittelen niitä, varsinkin nimenomaan käsikirjoitusta, koska sehän ilmeisesti ihan tutkitustikin on tehokkaampi keino ku koneella näpyttely saada asioita omaan muistiin. 

Tatu: Itsekin oon yrittänyt muistiinpanoja joskus tehdä itselleni, tosin huonolla menestyksellä. Ehkä siinä on jotain perää, kun sanotaan, että lääkärillä on huono käsiala eikä käsialasta saa mitään selvää. Tässä just viimeks just tota viime yönä, kun olin tuolla tekemässä päivystysharjottelua sairaalassa, niin kirjoittelin muistiinpanoja potilasta haastatellessa ja sitten kun palasin takaisin koneelle kirjoittaakseni sitten näitä potilastekstejäni, ni en saanu niistä harakanvarpaita mitään selvää. Jotenkin tyhmää sinäänsä kun mä kuitenkin muistan aika hyvin mitä mä oon potilaita kysyny, mut sitten kun tota kuitenkin yrittää muistiinpanoja kuitenkin tehdä. 

Marjaana: Toi on kyl paha. Mä kyllä huomaan, että mullakin välillä tulee sellasta kauheen nopeeta muistiinpanoa, niinku kirjoittaa käsin ja sit ei saa mitään selvää, ja välillä tulee oikein kaunista ja hirveen esteettisen näköistä, et mulla on kyllä sama toi käsin kirjoittaminen auttaa muistamisessa tosi hyvin, kun kirjoittaa käsin. 

Tatu: Joo kyllä sillä varmaan just se, että sitten kun käsikirjoittaa niin joutuu oikeesti ajattelemaan sitä asiaa mitä sä oot opiskellut tai mitä sä yrität muistaa myöskin muulla tavoin kun ajattelemalla vaan sillä motorisella käden liikellä, niin se varmaan sit varmasti parantaa sitä muistamista tai muistiin saamista. 

Marjaana: Mul tuli vielä mieleen toi, kun sä sanoit Maria, että et et ei kannata lukea sitä mitä jo osaa niin, just sama liittyy siihen, että mieti mitkä asiat ovat niinku oikeasti tärkeitä, jossain tentissä tai muussa kokeessa voi olla et ei kysytä kauheen nippelitietoa jotain niinku ihan vuosilukuja tai jotain tälläsiä, jos muistat niin ne ei välttis oo ehkä niitä tärkeimpiä, vaan osaa myös kokonaiskuvaa. Se on ainaki itellä niinkun yliopistossa tosi tärkeetä, myöskin niinku joku yo-koe tai pääsykoe niin kun opiskelet niin muista niitä kokonaisuuksia, että ymmärrät myös sitä mitä sä luet että mieti, et mikä on tärkeää. 

Tatu: Tuli muuten mieleen,että lääkiksessä tärkeetä on myös tottakai niinku kokonaisuuksien muistaminen, mutta tai ehkä liippaa joihinkin muihin luonnontieteen aloihin, mutta sitte on niinku oikeesti yksittäisiä tietoja mitä, oikeesti pitää osata ja tietää, niin siinä on sitten tekemistä. 

Marjaana: Niin ja se vaihtelee myöskin toki aloittain just et niinku, et joku asia mediatutkimuksen pääaineopiskelijalle ei oo ehkä niin tärkeetä, mutta se että ymmärtää kokonaisuuksia ja osaa analysoida, mut sitten lääkärille joku pieni latinankielinen sana tai joku muu juttu on tosi tärkeä, niin että sehän vaihtelee. 

Tatu: Mul tuli tästä mieleen. Varmaan teitä kuulijoita kiinnostaa se että, mitä me ollaan me kolme on tehty sitten pääsykokeiden aikana ja miten me ollaan niin valmistauduttu. Voitais kertoa meidän pääsykoestrategioista ja mä oisin aloittaa.  Mä luin pääsykokeisiin niin tota sanotaan vaikka näin että mikään näistä mitä me ollaan tässä nyt aikaisemmin puhuttu, niin ei pätenyt mun pääsykoelukemisessa. Ite siis abivuonna sillon syksyllä jo vähän niinkun linnottauduin sitten kirjastoon, että mä luin samaan aikaan pääsykokeeseen, että ylppäreihin, koska mä kirjottelin kuitenkin samoja aineita mitä sitten lääkiksen pääsykokeessa sillon. Tai edelleen on. Niin linnottauduin sinne kirjastoon ehkä aamu kahdeksasta sinne ilta kuuteen. Pidin tosi vähän taukoja. Lounaan tottakai söin, mutta ne muut tauot oli kyllä ihan minimissä. Bilsassa siinä on lähinnä sitä pänttäämistä. Oikeasti, että niitä kirjoja, oliko niitä neljä kappaletta, niin luin niinku sitten jatkuvasti uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. En oikeesti edes muista, että kuinka monta kertaa varmaan niinku monta kymmentä kertaa per kirja. Se on vähän eri et niinku vähän mitä Maria tässä on tota yrittänyt kertoa,  

Mut tosiaan niin itse tein fysiikassa ja kemiassa sitten niin, että mä laskin tosi paljon, koska oli tärkeetä se laskurutiinin hallinta. Sitten kun tulee lasku pääsykokeessa vastaan, niin ei tarvi sitten miettiä että miten mä alan ratkaisemaan, kun se tulee selkärangasta. Ne laskut saa niinku tosi nopeasti pois alta ja se vain vaatii toistoja, toistoja, toistoja. Tähän ehkä mä en tiedä niinku laskemiseen, niin siihen auta muu kun toistaminen. Ja tottakai sit se niinku teorian ymmärtäminen, et minkä takia se lasku tehdään. Mut et tota oli se aika rankka, se mun pääsykokeeseen lukeminen, että kyl mä saatoin ihan hyvin viikonloppunakin siis olla kirjastossa lukemassa, koska mua pelotti se että jos mä en nyt lue, niin muut lukee ja he oppii mua enemmän. Mut mä en tiedä, siinä ei oo mitään järkeä siinä mun ajattelutavassa kyllä ollu,  mut no se oli kyllä henkisesti rankkaa ja tosi raskasta. Mutta omalta osalta mä ajattelin, että mä haluun vaan yhden kerran kokea sen pääsykoeurakan, että jos kerran sitten yritän kunnolla sen tehdä, niin ehkä mun ei tartte enää seuraavana vuonna tehdä uusiks. 

Maria: Eikä sun sit tarvinnu. 

Tatu: Ei tarvinnut, mutta kyl tuota en voi sanoa että oli helppoa tai sitä suosittele. 

Marjaana: Jooo ja siis mä nostan ihan sulle hattua niinku sä oot pystynyt tohon, mä uskon et toi on ollu varmaan tosi raskasta. Mä oon pari pääsykoe kevättä käynyt läpi, niin oon kyllä kokenut niinku kaikenlaista ja mä oon ite löytäny omat parhaimmat strategiat. Eli siis mulla on ollu vaan aina neljä viikkoa aikaa lukea pääsykokeisiin, eli se on ollut tosi lyhyt aika ja se on niinku aika paljon tarkoittanut sitä just et niinku monena päivänä tulee aika monta tuntia opiskeltua. Mä opiskelin 12 tuntia päivässä, siis en suosittele, aivan hullua. Ei kannata oikeesti, niinku aivot menee ihan sykkyrään. Mut mäkin olin silleen, että mä tykkäsin lähtee kirjastoon tai jonnekin muualle opiskelemaan. Kyl mä kotonakin opiskelin, mut mulla oli kans ehdottomasti se, että pois kotoa. Sit se oli niinku työ- ja vapaa-aika periaattees vähän niinku erillään. 

Ja tosiaan luin paljon ku oli vaan neljä viikkoa aikaa lukea, mut siis ihan super tärkee juttu oli se et pitää ainakin yhden vapaapäivän niinkun viikossa, koska siinä saat miettiä mielekkäitä juttuja. Mä huomasin et se oli tosi tärkee ja jopa sit sen vapaapäivän jälkeen, kun mä palasin siihen pääsykoemaskuun, niin mä oikeesti osasin jopa paremmin. Se tuntui absurdilta, se että mun oon pitänyt vapaata, mut mä osaan nää asiat paremmin Se oli tosi hyvä, et niinku jos jotain kannattaa näistä mun vinkeistä ottaa niin se just, et jos on lyhyt aika niin, älä lue neljä viikkoa putkeen, vaan et oikeesti pitää kunnon taukoa. 

Mulle strategia omaan oppimiseen pääsykokeessa oli kaikki se visuaalisuus. Mulla oli värejä ja mulla oli niin kuin post-it lappuja eri väreissä, tusseja eri väreissä ja niinku kaikki semmoset niinku mikä oli mun silmille nättiä. Se auttoi oppimaan ja värit ja tämmöiset ja sit myöskin se, että mä tota tein harjoitusesseitä. Eli perjaattees vähän niinku itse keksin kysymyksiä ja vastasin niihin, kirjoitin ne tietokoneella ja käsin ja näin ja sit mä pyysin jotain lukemaan sen ja auttamaan. Mulla on kaveri, joka opiskelee samaa alaa, niin hän auttoi mua. Mun pääsykoeopiskelussa se auttoi tosi paljon, et sä jo harjottelit ennen sitä h-hetkeä eikä mennyt ihan kylmiltään sinne kirjottelee mitään. 

Tatu: Liittyen niiden vapaapäivien pitämiseen, on vähän sama asia kuin vaikka treenaa jotain urheilulajia. Kyllähän sä voit treenaa päivittäin, ihan koko ajan jatkuvasti, niinku useampia treenejä päivässä, mutta sit kun sä menet ylikuntoon, niin se on aika huono tilanne. Sitten niinku se sun kunto romahtaa samantien eli.  Tää opiskelu on vähän sama juttu, että aivot tarvii lepoa ihan oikeasti, että vaikka tuntuu että mitä enemmän opiskelee sitä enemmän oppii ja osaa, niin se ei oo silleen. Pakko kyl levätä. 

Maria: Toi oli tosi hyvä havainnollistus varmasti monille kuulijoille tästä. Tota mulla oli kans niinku vaan neljän viikon valmistautumisaika pääsykokeisiin. Mulla oli nelisen artikkelia ennakkomateriaalina. Mun strategia oli semmoinen, että mä luin ensin ne artikkelit kertaalleen läpi miettimättä sen kummempia, ihan vaan saadakseni kokonaiskuvan siitä materiaalista mikä nyt pitäis osata mahdollisimman hyvin. Ja sen jälkeen mä sitten luin jokaisen niistä artikkeleista huolellisesti läpi, ja samalla kirjoitin ne mun omat muistiinpanot. Kolmas vaihe sit oli se, että mä en enää koskenut niihin artikkeleihin lainkaan, eli nyt mä sit tukeuduin nimenomaan niihin omiin muistiinpanoihin pelkästään ja mä sitten aika paljon kävin niitä mun omia sepustuksia ääneen läpi. Eli mä niinku sepitin yksikseni, koska mä koen että silloin siitä jää muistijälki vielä kuulomuistiniinkin. Eli muistaa, että okei mä oon puhunuki vielä tämmöstä, mä en oo vaan kirjoittanut, mä en oo vaan nähnyt tätä juttua, myös puhunut sen. Sinä ihan pari päivää ennen pääsykoetta mä teinkin semmosen lyhyen, tai no ei se nyt niin lyhyt ollut, mutta tukisanalistan kuitenkin niistä ydinkäsitteistä ja nimistä ja näin, ja tota silloin mun ainoo kertaus olikin sit just se, että mä puhuin niitä ääneen. Eli se on niinku tavallaan sen viimeinen voitelu. Mä koen, että se oli kokonaisuudessaan hyvä strategia. EN niinku ehtinyt uupua siinä sen aikana ja en lukenut vaan päämäärättömästi sitä sun tätä, vaan sen minkä koin tarpeeksi. 

Musta tuntuu että voitais siirtyä kohti jakso loppupuolta Eli tota meidän tämmösiä lopputsemppejä kaikille, jotka hakee keväällä opiskelemaan, tai joilla on vaikka ne yo-kirjoitukset edessä nytten niin mitäs te haluaisitte Marjaana ja Tatu sanoa? 

Marjaana: No mä voin vaikka aloittaa. Mä haluun muistuttaa kaikkia, että muistakaa tasapainottaa opiskelu ja se vapaa-aika. Eli molempia niinku hyvässä tasapainossa, että kumpikaan vaaka ei saa painaa liikaa. 

Tatu: Mun vinkki on sellainen, että kun päättää opiskella, niin sitte kannattaa sillon opiskeluaikana sitten nimenomaan keskittyä opiskeluun ja jättää silloin kaikki muut ärsykkeet, häiriötekijät sitten sivulle. Esimerkiksi kännykkä on tosi monella ihmisellä varmaan läsnä siinä ihan niinku käden vieressä, niin sillon kun päättää opiskella vaikka kaksi tuntia tai tunnin, puoli tuntia niin vie kännykän pois joko toiseen huoneeseen äänettömälle, tai jonneki reppuun, että sä et ees nää sitä kännykkää ja keskityt siihen opiskeluun. Sitten kun sessio on ohi, otat puhelimen käteen ja unohdat sen opiskelun ja sitten siirryt vapaa-aikaan. Eli sit kun päättää tehdä jotain niin kannattaa sitten myöskin omistautua siihen. 

Maria: Palkitsee itsensä myös tavallaan silleen, et saa sit vilkuilla sitä kännykkääki aina tauoilla. Mun ihan semmonen loppu kiteytys ois ehkä se laatu korvaa määrän, että jos sä koet, että oot hyvin saanut opiskeltua jonkun tietyn asian kolmessa tunnissa, niin se on hyvä niin, sun ei tarvi jatkaa vielä kolmea tuntia sen saman asian parissa vaan sen takia, että sulla on joku sisäsyntyinen käsitys siitä, et päivässä pitää opiskella kuusi tuntia, eli keskity siihen missä ajassa oikeasti opit.

Maria: Kiitos teille tästä keskustelusta ja mä toivotan kaikille Studycastin kuuntelijoille tsemppiä kevään ylioppilaskokeisiin, pääsykokeisiin, mihin hyvänsä, mihin opiskelua tarvitaan. Me kuullaan sitten taas ensi jaksossa Studycastin parissa, moi! 

Marjaana ja Tatu yhteen ääneen: Moi Moi!