STUDYcast: Millaista on opiskella Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa?

PILVI ILONA
Tervetuloa kuuntelemaan STUDYcast- podcastia! Tänään meillä on aiheena se, millaista on opiskella Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa opiskelijan näkökulmasta. Meitä on täällä studiossa kaksi Turun yliopiston opiskelijalähettilästä minä, Pilvi Ilona ja sitten utulähettiläs Nea. Ja sen lisäksi meillä on kaksi vierasta, Rasmus ja Aurora. Lähdetään ihan perusasioista liikkeelle. Kuka sä olet, mitä opiskelet ja kuinka monennetta vuotta?

AURORA
Heh, eli mä voin vaikka alottaa. Mun nimi on Aurora Uotila. Mä opiskelen Turussa hammaslääkettiedettä nyt neljättä vuotta jo. Kiitos kutsusta!

RASMUS
Tosiaan, mä oon Rasmus Koistinen ja mä opiskelen viidettä vuotta Turun lääkiksessä. Ja mä oon Neea ja mä opiskelen nyt

NEA
kolmatta vuotta biolääketiedettä täällä Turussa. Ja mä oon tosiaan Pilvi

PILVI ILONA
Ilona ja mä opiskelen hoitotiedettä ekaa vuotta. Kerrotaanko vähän, että miten me ollaan päädytty Turkuun opiskelemaan? Montako kertaa ollaan haettu? Mimmoinen oli hakuprosessi tai polku tänne lääkikseen?

AURORA
Okei, no mä yritän tiivistää. Mulla on semmonen vähän ehkä pidempi polku maaliin, muistaakseni 9 tai 10, kun mä tiesin, että musta tulee lääkäri. Mut se ei riittänyt mun sukulaisille vaan ne oli silleen että no mikä lääkäri susta tulee? Sit mä mietin sitä et eläin vai ihan normi, vai mikä lie. Ja sit lukiossa joku mun kaveri sano mulle et hammas- lääkis vois olla sun juttu. Ja sit mä olin aa et totta et mä en ollu miettinyt sitä, mut sit mä niinku siitä jotenki tajusin silleen et ei vitsi et se vois olla, ja hain sitten ekan kerran heti lukion jälkeen ja siitä sitten monta, monta vuotta ja viidennellä pääsin sisään. En luovuttanut.

PILVI ILONA
Mahtavaa ja ihanaa, että uskalsit! Uskalsit rohkeasti tehdä töitä sun unelman eteen.

RASMUS
Joo juu tosiaan mulle kävi silloin tuuri, että pääsin ekalla kerralla yo todistuksella sisään ja no, miks mä päädyin Turkuun hakemaan, kun tota Turku oli jo vähän ennestään mulle jonkin verran tuttu kaupunki. Tai mun vanhemmilla on kesämökki Paraisilla päin on tossa kuitenkin lähiseudulla, ja sitä kautta myös tää Turun seutu tullut tutuksi. On tullut enemmän pyörittyä täällä, ja Turku on myös ihan tarpeeksi lähellä omaa kotipaikkakuntaa, että pääsee kätevästi vähän reilussa tunnissa junalla Espooseen, jos siellä haluaa käydä.

NEA
Joo no mul on vähän samanlainen polku ku Auroralla et vähän pidempi, ja itse asiassa lukion jälkeen mä en oikein tienny ollenkaan, et mitä mä lähtisin opiskelemaan. Mut aina siellä oli se lääketiede kiinnostanut, ja itse asiassa hain hampaalle kolme kertaa, mut sitte mä perehdyin enemmän tähän biolääkikseen, ja aattelin et se ois ehkä kuitenkin enemmän mun juttu. Sitte tänne päädyin lopulta. Joo, no mun polku on ehkä ollu

PILVI ILONA
vähän erilainen kuin teillä muilla, et mäkin mietin lapsena tosi monia erilaisia vaihtoehtoja, ja lukiossa sitten abivuonna päädyin tota hakee opiskelemaan Helsingin yliopistoon teologiaa ja pääsinkin sinne. Ja tota opiskelin sitten teologian maisteriksi, mutta siinä sivussa mä hakeuduin sitten terveydenhuoltoalalle, ja opiskelin sairaanhoitajaopintoja siinä sivussa ja valmistuin siitäkin koulusta. Ja jotenkin jo silloin sairaanhoitajaopintojen aikana mulle tuli semmoinen olo, et mä haluaisin vielä jatkaa eteenpäin, ja sitten sain kuulla, että hoitotiedettä voi lähteä opiskelemaan, eli terveystieteen maisteriksi sitten sairaanhoitajaopintojen jälkeen. Sitten oikeastaan jo silloin päätin, että et hakeudun. sit vielä jatko opiskelemaan ja Turku valikoitui sit just siksi, että täällä Turussa on pitkät perinteet hoitotieteen opetuksesta ja todella, todella hyvä hoitotieteen laitos. Ja myös se, että tosiaan täällä hoitotiede on osa lääketieteellistä tiedekuntaa. Sekin inspiroi mua, et on semmonen tietynlainen yhteisöllisyys ja hyvät mahdollisuudet jatkaa myös eteenpäin, ni siten sitten päädyin ... päädyin tänne Turkuun.

NEA
Tosi kiva et kaikilla on ollu vähän erilainen toi hakupolku.

PILVI ILONA
Joo todellakin, et en ois kyl ite lukiossa osannut ajatellakaan että päätyisin tähän pisteeseen. En mä tiennyt että hoitotiedettä voi opiskella, tai näin. Joo, pohditteeko mitään muita aloja kuin tätä nykyistä alaa missä ootte nyt? Nea taisi mainitakin, että sulla oli monenlaista pohdintaa, mutta oliko teillä muilla?

AURORA
No mulla ehkä tota oli se lääketiede sellainen että tota, Ajattelin että se on joko ihan yleispuolen lääkis tai sitten eläinlääkis. Ja sitten myöhemmin toi hammaslääkis. Ja sitten koska mulla tosiaan tuli niitä hylkypäätöksiä sieltä pääsykokeen jälkeen, ni sitten mun oli mietittävä, et mitä sitten, jos mä en tuukaan pääsemään hampaalle. Niin sit mulla oli siellä ravitsemusterapia ja sitten ensihoitaja semmoset, et joko tämä (hammaslääkis), tai ravitsemusterapeutti ja ensihoitaja olivat semmoisina hyvinä kakkosvaihtoehtoina, että olisin varmasti viihtynyt niissäkin. Mutta onneksi en luovuttanut ja pääsin sitten tänne hampaalle.

UNKNOWN
Tuo no naama tietty se aika pitkää jollekin kulumaalalle mä halusin ennen kuin lähtee. Mä jonkin ajan pohdin matematiikkaa ku tota no mul on vähän perhes mut sukuvika et pelottaa matikkaa opiskeltu, mutta sit mä vähän jäin lopulta miettimään, että haluaisin jollekin sellaiselle alalle minkä mä koen merkitykselliseksi, ja jossa ei kuitenkaan mitenkään haasteet lopu kesken. Ja, no sen puolesta lääketiede, kun siellä riittää ainakin

RASMUS
pulmia ratkottavaksi, ja aina oppii uutta. Ja mikäs sen merkityksellisempää kuin ihmisten auttaminen.

NEA
No niinpä. Joo, mä tosiaan tuossa jo pohjustin, että mulla oli kanssa hammaslääkis siinä yhdessä kohtaa haaveena, et just lääketiede kiinnosti, mut ei ehkä niinkun se perus lääkärin työ, et sit tavallaan oon tykännyt tehdä myös käsillä juttuja, ja ehkä sen takia sit se hammas tuli. Mut sit mä rupesin vähän miettimään, et haluanko välttämättä sitä potilastyötä tehdä, et mä en oo ehkä sen tyyppinen. Tykkään ehkä vähän erilaisesta työnkuvasta, ja perehdyin sitte siihen, et mitä työvaihtoehtoja on biolääkiksestä ja sit se lääkekehitys muodostuikin sellaiseksi mun jutuksi, ja sen takia tänne Turkuun sitten hainkin, kun täällä on se lääkekehityksen maisteriohjelma. Mutta mullakin oli tosi erilaisia aloja mielessä, et yhessä vaiheessa oli ihan kielet mielessä, kuten enkku, ja sitten oli vähän logopediakin, että se on vähän vuosien varrella muodostunut se oma polku, mut olen kyllä tällä hetkellä tosi tyytyväinen.

PILVI ILONA
Joo just näin. Itsekin mietin alunperin kätilön ammattia ja ensihoitoa ja monenlaisia terveydenhuoltoaloja. Psykologiaakin pohdin, ja oli tosi tosi monta eri vaihtoehtoa. Myös musiikki oli semmonen. Pitkään harrastin tavoitteellisesti huilunsoittoa, ja pohdin sitäkin, että olisinko lähtenyt sitä puolta sitten ammatillisesti tavoittelemaan, mutta päädyin sitten vähän toisenlaiselle suunnalle ja hyvä näin.

NEA
Joo, mutta ihanaa, että meillä on jotenkin kaikilla niin omanlainen

PILVI ILONA
tarina ja just monta erilaista polkua ja tarinaa voi mahtua meidänkin tiedekunnan opiskelijoiden elämään. Vähän olisi kiva kuulla opintojen sisällöstä. Meillä on nyt vähän erityyppiset tutkinnot kaikilla, mutta Auroralla

AURORA
ja Rasmuksella - teillä on ehkä eniten yhteneviä osia siinä mielessä,

PILVI ILONA
että teillä on niinku tämmönen kliininen ala niin sanotusti. Ja toki Nea sullakin on ollut jonkin verran yhteistä yleislääketieteen ja hammaslääkiksen kanssa siinä opintojen alussa. Mulla sitten taas on kaikki oikeestaan ihan erillään, mutta olisi kiva vähän kuulla, että millasta teidän opinnot on pitäneet sisällään, että millaisia ne on ollu. Niin pitäiskö meijän yhessä Rasmus vähä

AURORA
käydä tota preklinikkaa ja sitte siirrytään omiin.

RASMUS
Totta, tosiaan meillä on niin kuin biolääketieteen ja hammaslääketieteen kanssa kaikilla yhteinen niinkuin se alkuosa siitä polusta, ja tota siinä alussa keskitytään siihen teoriapohjan rakentamiseen. Opiskellaan anatomiaa ja fysiologiaa ja solubiologiaa ja mitäs kaikkea muuta, ravitsemusta ja biokemiaa. Vähän kaikkea semmoista, että sit sen jälkeen vasta polut vähän

AURORA
erkanee siitä. Mutta lähdetään solutasolta ensin liikkeelle. Ja kyllä ne kaksi ekaa vuotta ollaan just silleen, että ollaan tosi tiiviisti. Biolääkis ei ehkä koko sitä kahta vuotta, mutta me ja ainakin niinku yleislääkis, niin on samoja kursseja tosi paljon, ja hampaalla sit

UNKNOWN
vähän omia ja ekstroja.

NEA
Ja eikös teilläkin oo sitten omia? Joo meillä on kyl omia, jotka on niinku myös siinä alkuvaiheessa ja sitten kaikki lähteekin vähän omille reiteille

AURORA
Ja meillä tosiaan alkaa sit hampaalla klinikka siinä kolmannen vuoden syksyllä, eli heti siitä kolmosen alusta. Sitten meillä on sellainen konsepti kuin hautajaiset, eli meijän yhteiskurssi päättyy, ja juhlistetaan sitten sitä, ja sitten saadaan kandin arvonimi, ja sitten meillä alkaa potilastyöt. Sitten se koulu muuttuu ihan täysin. Moni sanookin, että hammaslääkis alkaa vasta niinku kolmosella, että muuten se on aika silleen samaa kuin (yleis)lääkis, mutta sitten se vaihtuu tosi erilaiseksi.

PILVI ILONA
Eli onko siis silleen, et tavallaan kahden ekan vuoden aikana teillä ei ole sitä potilastyötä, niinku oikeestaan yhtään vielä? -Ei

AURORA
oo. Että me tehdään niin kuin harkkoja toki, ja harjoitellaan simulaatio labrassa semmoisilla "Kalle-Orvokki"- nimisillä nukeilla. Kaikkea tämmöisiä poraamisia ja hammaskiven poistoja ja tommoisia. Mutta ei oo niinku potilastyötä ollenkaan, että ekat potilaat otetaan vastaan sillon kolmosen syksyllä ja ne on sellaisia söpöjä lapsia, että sitä jotenkin on rennompaa mennä sinne esittämään sellasta pätevää hammaslääkäriä, ku oikeesti ei oo mitään hajua ja sit ne lapset vaan on silleen "wau, sä olit tosi hyvä hammaslääkäri."

UNKNOWN
Sit sä oot vaan silleen: "joo, tää oli mun eka potilas.

AURORA
Niin tiedättekö, se on jotenkin ihana, että meillä alkaa sillee kivasti ja siinä on klinikkapari sit hoitajana, et voi tukeutua siihen jos kysyy jonkun kyssärin. Ja sit kun tulee sellanen: "en mä muista, ni mitä sä sanoisitkaan tähän näin?"  Niin se oli kyllä mun mielestä tosi kiva se klinikan alku.

NEA
Niin, että tuollainen vähän niin kuin pehmeä lasku siihen.

PILVI ILONA
Juu, kyllä. Kauanko teillä kestää hammaslääkiksessä kokonan se tutkinto?

AURORA
Tutkinto meillä on viisi ja puoli vuotta kokonaisuudessaan, eli puoli vuotta vähemmän sitten kuin yleispuolella. Mutta tuota, meillä on se kolmonen, nelonen ja vitonen tuota perusklinikkaa tuolla Dentsulla eli Dentalialla, ja siellä sitten on omat potilaat hoidossa, ja sitten se viimeinen puoli vuotta on käytännön syventävää harjoittelua, eli se tehdään jossain hyvinvointialueen terveyskeskuksessa käytännössä. et siellä sitten tehdään vähän niin kuin työelämässä, mutta ei olla vielä valmiita. Se on ihan kiva silleen, että siihen kuuluu semmonen puoli vuotta käytännön harjoittelua.

PILVI ILONA
Ja mites Rasse teillä? -Niin kuin aika lailla samanlaista, että sen kunnon

RASMUS
prekliinisen vaiheen jälkeen alkaa käytännön harjoittelu, ja se opintojen luonne muuttu aika paljon siinä, että päästään potilaiden kanssa työskentelemään. Ja tuota, usein se alkaa vähän niin kuin pehmeästi myös siten, että ne ovat usein sellaisia symppis iäkkäämpiä potilaita, joiden kanssa haastellaan ja tutkitaan ja näin. Ja sitten vähän siitä eteenpäin niin sen mukaan mikä kurssi on meneillään, niin kierrellään eri erikoissairaanhoidon yksiköissä. Siellä harjoitellaan sen erikoisalan omia taitoja ja tietoja, ja näin.

PILVI ILONA
Joo. Onko teilläkin niin kuin klinikka silleen, että se alkaa kolmosvuodesta?

RASMUS
Joo se alkusyksy on vähän sellaista harjoittelua, siihen perehtymistä ja siitä eteenpäin sen tuota vähän niin kuin "lähtee käyntiin".

PILVI ILONA
Okei, eli tavallaan teillä se harjoittelu on sisäänrakennettu tavallaan opiskelun yhteyteen?

AURORA
Itse asiassa tosta tuli mieleen vielä yksi ero, eli teillähän (yleislääkiksessä) on semmoset klinikkaviikot, eikö niin? Että teillä jotenki - tai no sä voit kertoa miten se menee,

RASMUS
syklitys tai se. - Niin usein siten, että ollaan aina jollakin tietyllä osastolla tai jossakin tietyssä yksikössä töissä joku viikko tai kaksi. Sitten perehdytään siihen toimintaan.

AURORA
Niin. Ja meillä on taas sitten silleen, että meillä on niin kuin se koko kolme vuotta jolloin on klinikkaa, niin se on vaikka silleen, et maanantaisin on luentoja ja harkkoja, ja tiistai ja keskiviikko-torstai on sitten kliinistä hoitoharjoittelua, ja sit perjantaina taas jotain muuta opetusta. Että meillä on vähän niin kuin jokainen viikko samantyylinen, et meillä ei oo silleen, että et välil ollaan klinikassa ja välillä ollaan luentoviikolla. Se koko ajan siinä pyörii.

PILVI ILONA
Ja sit mä oon kuullu semmosta huhua, että joskus ainakin yleislääkiksessä niin kaikki teidän erikoissairaanhoidossa tehtävät harjoitteet ja opetus ei aina tapahdukaan tossa TYKSin T-sairaalassa, vaan joskus saatatte käydä vähän jossain kauempana. Niin mä en tiedä onko hampaalla sellaista, mutta Rasmus sinä ainakin tiedät tästä jotain, joten paljastappa.

RASMUS
Joo, elikkä sitä kutsutaan hajautukseksi, eli mennään harjoitteluun jollekin toiselle paikkakunnalle? Meillä esim. täällä Turun yliopistossa, niin meillä on Poriin ja Vaasaan semmoisia, että mennään viikoksi sinne harjoittelemaan ja kyllä hajautuspaikkojen jaossa otetaan huomioon, et jos vaikka jollaki opiskelijalla on jotain pieniä lapsia tai muuta sellaista estettä, jonka vuoksi ei oikein pysty olemaan poissa kotoa niin pitkään, niin ne jaetaan sitten vähän, sen mukaan, ettei heille sit tulis niin paljon sellaista hajautusta. Ja noissa hajautuspaikoissa se majoitus järjestetään opintojen puolesta, että siitä ei tarvitse huolehtia. Ja vaik se ei aina ole kivaa, että joutuu viikon olemaan pois kotoa, niin kuitenkin mulla on aina jäänyt sellainen positiivinen

UNKNOWN
kokemus näistä kaikista hajautusviikoista.

AURORA
Teillä on aina silleen viikko kerrallaan sama, että menette viikoksi ja näin. Meillä on kanssa siis hajautuskonsepti olemassa, mutta meillä se on niin että ollaan koko puol vuotta periaatteessa siellä hajautuksessa sitten jos sinne lähtee. Meillä on tällä hetkellä sellainen käytäntö, että joko nelosen tämä kevätlukukausi, mikä on nyt mulla menossa tai sitten vitosen syyslukukausi. Siinä on kaksi ajankohtaa milloin sä voit lähteä hajautukseen. Ja tuota, meillä on niin kuin Pori, Vaasa ja Forssa ja Tampere ne paikat. Itse asiassa Vaasa taisi nyt tippua pois. Joo eli kolme paikkakuntaa mihin sitten lähtee kolme ei kun 2-3 kandia, ja tuota se menee sit niin, että käytännössä kaikki klinikka on sitten siellä toisella paikkakunnalla. Että meilläkin nyt kun on tuota klinikkaa tolleen keskellä viikkoa, niin nelosen keväällä kun he on lähteneet sinne, ni keskiviikosta perjantaihin he on siellä, vaikka Tampereella ja sit maanantai tiistai on jossakin, kun meillä on luentoja, harkkoja, ja tommosii, niin he ovat pakollisessa opetuksessa täällä Turussa, ja sitten loppuviikon he asuu asuu siellä hajautuspaikkakunnalla ja majoitus on samalla tavalla kuin teillä Rasmus, että se tarjotaan koulun puolesta tai yliopiston puolesta.

PILVI ILONA
Okei, onpa mielenkiintoista. Jotenki sillä tavalla ei tule ajatelleeksi itse, kun meidän alalla ei ihan tuollaista samanlaista konseptia ole.

NEA
Mites Nea, haluatko sä kertoa vähän nyt vuorostasi sun opinnoista, et millaisia ovat? Joo, tosiaan biolääkiksen koulutusohjelma tai nykyään se on biolääketieteen ja lääkekehityksen tutkinto-ohjelma nimellä, niin se on vähän erilainen rakenteeltaan. Et meistä tosiaan valmistuu luonnontieteen kandidaatteja ja sitten filosofian maistereita / Master of Science. Se on englanninkielen maisteriohjelma ja tuota tosiaan kaksi ekaa vuotta meillä on paljon just yleisen ja hampaan kanssa kursseja, juurikin nää isot solu- ja molekyylibilsa ja esimerkiksi farmakologia ja patologia. Tämmösiä kokonaisuuksia ja sitten on niitä omia kursseja. Ja meillä on tosiaan näitä labraharkkoja missä tehdään erilaisia töitä ja on myös sitten tämmöisiä eläintöitä, koska lääkekehityksessä vielä tarvitaan eläimiä, niin niiden kanssa pitää tulla sitten tutuksi myös.

PILVI ILONA
Onpa mielenkiintoista! Mulla on taas sitten niin erilaista verrattuna teihin muihin, et mulla ei ole oikeastaan semmosta mitään käytännön harjoittelua mun opinnoissa, että hoitotieteessä keskitytään aika paljon just kaikkiin kursseihin, jotka liittyy johtamiseen ja sosiaali ja terveyspalvelujärjestelmään ja ylipäänsä siihen miten terveydenhuoltoa järjestetään. Että se on paljon enemmän sellaista luento-opetusta ja seminaarityöskentelyä. Meistä itse asiassa hoitotieteen opiskelijoista kaikki ei todellakaan asu Turussa, et mäki asun puoliksi Helsingissä ja puoliksi täällä, et sitten reissailen kahen kaupungin väliä. Meillä on sillä lailla kyllä hajautettu opetusta, että meillä pyritään järjestämään mahdollisuuksien mukaan yksi tai kaksi ryhmää Helsingissä ja Satakunnassa. Eli meillä on joitain kursseja, siten, että on mahdollisuus osallistua opetukseen Helsingissä, jos se kurssin opettajalle sopii.  Itse mä olen Turun seminaariryhmissä ni sitten reissailen tänne aina monta kertaa viikossa. Onneksi juna kulkee, mutta mun opinnoissa ei tosiaan oo sellaista mitään kliinistä itsessään, että meillä on erikseen hoitotieteen opinnoissa kaksi linjaa. Meillä on johtamisen ja asiantuntijuuden linja, jolla itsekin opiskelen ja sitten meillä on hoitotieteen pedagogisen asiantuntijuuden linja, josta tulee sitten terveysalan opettajia. Kaikilla meillä hoitotieteen opiskelijoilla on siis sosiaali- ja terveysalan aikaisempi tutkinto, eli olen itse sairaanhoitaja, mutta sitten mun kurssikavereita voi olla silleen, et osa heistä on vaikka jalkaterapeutteja tai fysioterapeutteja, suuhygienistejä, terveydenhoitajia, kätilöitä jne. Hyvin monenlaisilla taustoilla. Moni meistä tekee just opintojen ohella töitä ja näin. Mutta meillä ei ole tosiaan näissä opinnoissa sellaista kliinistä, mutta oletus on se, että jokaisella on sieltä kliinisestä maailmasta myös sitä aikaisempaa työkokemusta. Ymmärrystä siitä, miten tavallaan sosiaali ja terveyspalvelujärjestelmä toimii ja miten se on silleen rakennettu, että on silleen tuttua.

NEA
Onko teillä siis ihan vaatimuksena, että sen aiemman alan pitää olla just sosiaali ja terveysalalta?

PILVI ILONA
Joo, meillä se on ihan niinku sisäänpääsykriteeri, että niin kuin tavallaan se ammattikorkeakoulututkinto on se millä haetaan sitten tähän hoitotieteen koulutusohjelmaan, joka kaikilla meillä on ja se on ihan mielenkiintoistakin. Osataan kaikki tutkia vähän erilaisesta vinkkelistä asioita. Fysioterapeutti ja toimintaterapeutti tietää huomattavan erilaisia juttuja, kuin minä taas sitten sairaanhoitajana, että se on ihan niin kuin mielenkiintoista sitten. Ja tuota, meillä on sitten vielä opinnoissa silleen, että jokainen opiskelija on integroitunut tutkimusalaohjelmiin. Meillä hoitotieteen laitoksella on monta eri tutkimusalaohjelmaa, ja jokainen meistä kuuluu johonkin niistä, ja niissä tutkimusalaohjelmissa tehdään tosiaan opinnäytetyöt eli gradut jne. Ja sitten se on tosi kivakin, että pääsee heti osaksi laitoksen porukkaa, et silleen tulee tutkijat tutuksi, ja myös se, että millaista tutkimusta meidän laitoksella tehdään. Ollaan silleen tiivis poppoo, että se on kyllä niin kuin meidän opinnoissa kiva. Olen itse etiikan tutkimusalaohjelmassa, että etiikan kysymyksiä pääsen pyörittelemään sitten. Ja turvallisuuskulttuuriin terveydenhuollossa perehdyn nyt sitten omassakin tutkimuksessa.

NEA
Mielenkiintoista.

RASMUS
Onko Aurora teidän opiskelijoissa - oletko huomannut, mistä eri taustoista ihmisiä? Toki hoitotieteessä vähän rakennettu mukaan siihen, että pitää olla sosiaali-ja terveysalan tausta ennestään, mutta onko teillä sitten (hammaslääkis) yleensä ihmisille ensimmäinen tutkinto, vai tuota onko taustalla jokin toinen tutkinto yleensä?

AURORA
Musta tuntuu, että suurin osa on tullut suoraan hampaalle, et joko nyt todistuksella tai sitten pääsykokeen kautta. Mutta sitten on niitä henkilöitä kuten minäkin. Mä oon tosiaan välivuosina samalla kun hain niin opiskellut vähän kemiaa ja teknillisessä Tampereella materiaalitekniikkaa. Silleen kokeillut, et jos tää ois kivaa, mut ei se ollutkaan, ja sit haki vaan samalla. Niin on tollasia polkuja myös, mutta ei ehkä niin laajasti erilaisista lähtökohdista tai taustoista kuin esimerkiksi teillä hoitotieteessä.

NEA
Joo ja lääkikseen - tai no varmaan meillä kaikilla kolmella on vähän se, että pääsykokeet on tosi vaativia, niin sit siihen menee itessään jo aika paljo aikaa myös sitten kun niihin valmistautuu.

PILVI ILONA
Niinpä, totta. Totta. Mites niin kun, no Rasmus sanoitkin, että olet päässyt todistuksella opiskelemaan, mutta me vissiin kaikki kolme muuta ollaan tultu pääsykokeella sisään, eikö vaan? Joo ja mä itse tosiaan hain viime keväänä ja pääsin ilokseni ekalla yrittämällä sisään. Mutta se pääsykoelukeminen on kyllä silleen varmasti stressaavaa itse kullekin.

AURORA
Valmistautuminen on joo kyllä, ja mulla kävi vähän silleen että mä oon niin kuin -98, ja valmistuin siis 2017 lukiosta ja ennen tota vuotta, -tai oisko se ollu niin, että 2017... -Minä vuonna sä (Rasmus) pääsit? -2020. Tai niin kuin kirjotit ja silloin oli ainakin jo todistusvalinta. Mutta silloin 2017 sitä ei viel ollu mun mielestä, ja mulle puhuttiin lukiossa silleen, että ihan rennosti vaan lukio, ja sit kaikki panokset sinne pääsykokeeseen, ja sit se muuttuikin ihan täysin, että sitten olikin painoarvoa sillä todistuksella ja meikäläinen siellä M:n papereilla, niin ei ollu mitään tsäänssiä. Tai silleen että ajattelin, että en stressaa tätä hommaa. Eli just, että en stressaa iha hurjasti niihin ylppäreihin, että sit se on se pääsykoe, mut sit se oliki sillee matto alta - hahaa. Nyt tulikin tämmöinen uusi väylä ja sinne vielä otetaan niinku hiukan enemmän just pääsykokeella tälläkin hetkellä kuin todistuksella eipäs kun toisinpäin. Ensin otetaan todistuksella. Kyllä noin päin. Sit on se pääsykoeväylä myös. Niin sit oli vähän tommonen tilanne, et voi olla, että senkin takia vähän kesti kauemmin tämä prosessi. Mutta ei se mitään.

PILVI ILONA
Ei se mitään. Tosiaan niinku ehkä just se, mitä paljon yritetään korostaa tuleville hakijoillekin, jotka ehkä tätä podcastiakin saattavat kuunnella, että kannattaa aina mennä kattomaan se pääsykoe myös, et jos ne omat ylppärit ei nyt satu menemään sitten niinku ihan niin hyvin kuin olisi toivonut, niin se pääsykoe väylä on aina olemassa, ja aina joku pääsee sitäkin kautta sisään, että ei kannata sitä silleen pelätä ainakaan. No mut hei ois kiva kuulla vielä, että mikä on kenenkin mielestä ollut parasta omissa opinnoissa tähän asti. Voi olla vaikea valita vain yhtä asiaa, mutta silleen yleisesti ottaen, mikä on ollut parasta?

AURORA
Hmm. No varmaan yksi iso juttu on kaikki uudet ystävät, että täältä on kyl saanut tosi paljon samanhenkisiä ystäviä ja parhaitakin ystäviä. Ihan niinku tosi läheisiä läheisiä tullu meistä. Ja sitten toki se, että kun huomaa että kuinka kehittyy silleen ammatillisesti niin se on jotenkin tosi siistiä, et ei vitsi et musta oikeesti tulee hammaslääkäri, ja sitten kun potilaat on kiitollisia, niin siitä tulee hyvä mieli, tai opettaja tai vaikka joku kurssikaveri tulee sanomaan, "et hei vitsi et mä kuuntelin kun sä puhuit tuolle potilaalle niin kauniisti, et kunpa munkin hammaslääkäri ois tollainen", niin siitä tulee sellainen "ooh, vitsi tää on niin mun juttu" tai silleen. Ehkä noi on parhaita mitä nyt tulee ekana mieleen.

RASMUS
Joo, mullakin oli vähän samanlaista, että tosiaan tässä viimeisinä vuosina olen löytänyt paljon motivaatiota juuri siitä potilastyön tekemisestä. Ja ehkä itsellä on erityisesti se, että kun on päässyt jotain pieniä toimenpiteitä päässyt suorittamaan -jotain haavojen ompelua tai luomien poistoja tai jotain semmosta. Niin se on ollut tosi tosi palkitsevaa. Ja sit kans myöskin tää meidän yhteisöllisyys on sellainen aika. ainutlaatuinen juttu, että meillä puhutaan sellaisesta termistä kuin kollegiaalisuus, ja se käytännössä tarkoittaa sitä, että kaikki niin kuin tukee ja auttaa toisiaaan ja kohtelee toisiaan kunnioituksella.

NEA
No mä komppaan kyllä tosi paljon tota kollegiaalisuutta, et ihan niinku mahtavia ystäviä saanut, ja semmosia kenen kanssa varmasti tulen tulevaisuudessakin pitämään yhtä, ja ehkä tekee töitäkin yhessä. Ja tota. Tosi monipuoliset opinnot, ja jotenki ku miettii taaksepäin, ni on ihan hullua että kuinka paljon on oppinut ja kasvanut, ja et pääse oikeesti tosi merkityksellisten asioiden kanssa olemaan tekemisissä, ja tutkimaan sairauksia ja kehittämään ehkä hoitomuotoja, niin se kyllä motivoi tosi paljon.

PILVI ILONA
Joo itselläkin aika saman suuntaisia juttuja. Ystävät on ehdottomasti ollut yksi sellainen asia, joka on ollu parasta, ja ennen kaikkea ehkä meidän tiedekunnan yhteishenki myös. Mä koen, että vaikka ollaankin eri aloilta, niin meillä on silti ihan hyvä synkka keskenämme, ja just semmonen tosi kiva ja kunnioittava henki. Mekin ollaan tutustuttu, vaikka ollaan ollaan eri aloilla, ni käydään silti yhdessä syömässä ja voidaan hengailla ja näin ja se on ihanaa. Myöskin tosi inspiroivat opettajat on ollu mulle sellainen tosi merkittävä motivaatiotekijä. Oikeasti, meillä on ihan huipputason luennoitsijat, ja he on todella motivoituneita omasta alastaan ja aidosti haluavat, että me päästään eteenpäin meidän uralla, ja he on kannustavia. Ja se on kyllä itselle sellainen juttu, mistä on saanut tosi paljon voimaa. Ja kokonaisuudessaan niin mun mielestä lääkiksessä oleminen on vaan ollu silleen itsessään jo parasta.

AURORA
Samaa mieltä.

PILVI ILONA
Joo, hei semmonen kyssäri vielä, että pystyykö teidän opintojen ohella käymään töissä, käykö porukka töissä?

AURORA
No mä oon kyl siis käyny ihan niinku alusta alusta alkaen. Eka mä olin opiskeluvalmentajana ja nyt mä oon ollu sit Mehiläisen asiakaspalvelussa töissä. Että kyl meille on sanottu, että ei ehkä kannata tehdä töitä (opintojen) ohella, mut minkäs teet, jos on vuokra ja harrastukset maksettavana, niin kyllä sen on pystynyt ihan hyvin yhdistämään, että ehkä olisin itse voinut vähän vähemmän kaikkia vapaaehtoishommia ottaa. Sen lisäks kun on koulu ja työt kuitenki. Mut oon niidenkin kanssa selvinny ihan hyvin, että ei oo tullu mitään burn outia kuitenkaa.

PILVI ILONA
Mites Rasmus teillä on myös niitä amanuenssuureja?

RASMUS
Juu

PILVI ILONA
Jos haluat siitäkin silleen tässä lyhyesti avata. - No ehkä ensinnäkin

RASMUS
siitä, että varsinkin tässä loppuvaiheessa opintoja, kun voi toimia niinkun lääkärin sijaisena, ni sitte monet tekee sillain, että ne tekee jotain niinkun arki-iltoja tai tai sit jos on jotain vapaapäiviä, niin tota tekee noita lääkärin sijaisen hommia. Mutta niistä amanuensuureista, Niin joo tosiaan, niin siinä pystyy niin kuin loma-aikaisesti mutta myös kurssien aikana, niin tekemään semmosia amanuensuureja, elikkä toimia lääkäriharjoittelijana. Tekee vähän niitä samoja hommia kuin muuten opinnoissa, mut sitte saa siitä palkkaa ja ja tota saa siihen perehdytystä, koulutusta ja semmosta.

PILVI ILONA
Mites niinku ekojen vuosien aikana käykö moni töissä - ei välttämättä oman alan töissä, mutta jossain töissä? Onnistuuko se kuinka hyvin?

RASMUS
No kyllä jotkut tekee niin, mutta ehkä se on harvinaisempaa siinä alkuvaiheessa opintoja. Mutta, kyllä olen kuullut, että jotkut niinkin näkee.

PILVI ILONA
Mites Nea teillä?

NEA
No meillä sanotaan sitä samaa, että ei suositella työntekoa. Mutta kyl meilläkin niinkun useimmat käy just (töissä). Mutta sanoisin, että ihan hirveesti ei kyl ehdi et meilläkin on kyllä tosi paljon sitä pakollista opetusta. Et niinku täytyy kuitenki sit miettiä, että ne opinnot menee edellä, mutta ite oon tehny just tuntitöitä ja se on niinku kivaa et pystyy sopimaan joustavasti niistä työvuoroista. Ja sitten meillä aika moni pääsee just johonki tutkimusryhmään, tekee niinku osa-aikaisia töitä, niin se on kanssa sitten yksi vaihtoehto, että siinä näkee sit myös vähän sitä niinkun oikeaa elämää sitte meidän alalla.

PILVI ILONA
Totta, totta. Joo no meillä hoitotieteessä on silleen, et sanoisin että melkein kaikki käy töissä, johtuen toki siitä, et meillä on suurimmalla osalla jo - - mä oon ehkä vähän poikkeus, mä oon aika nuori hoitotieteen opiskelijaksi, mutta ja silleen urani alkuvaiheessa, mutta monilla on työuraa takana jo aika pitkään, ja moni tekee just töiden ohella (opintoja). Osa tekee siis jopa täyttä täyttä listaa, mutta itse en kyllä siihen pystyisi mitenkään, että syksyn ajan mä tein vielä 60-prosenttista sairaanhoitajan työtä vuodeosastolla, mutta kyllä usein sitten kävi just niin, että saatoin yövuoron jälkeen lähteä junalla Turkuun, ja seminaaripäivään ja silleen, et olihan se aika raskasta. Että nyt tämän kevään mä keskityn sitten ihan päätoimisesti

RASMUS
opintoihin, ja teen satunnaisesti keikkaa, mutta et kyllä töissäkäynti

PILVI ILONA
onnistuu, mutta se vaatii vaan sitten vähän sumplimista. Ja toki se kolmivuorotyö meillä auttaa siihen, että pystyy ehkä paremmin sitten järjestelee niitä työvuoroja silleen että pystyy opiskelemaan myös. No mut hei, ooteeko te ollu mukana opiskelijaelämässä tai ainejärjestön toiminnassa tai tällaisissa muissa opiskelija häppeningeissä?

AURORA
No, jos mä nyt tästä aloitan. Tuota, oon ollu kaikissa mukana alusta asti, että tota aikasemmin, tai niin kuin vaikka yläasteella ja lukiossa, niin en todellakaan oo ollu missään mukana, ja olin vähän niin kuin sellainen seinäruusu enemmänkin, että en uskaltanut ottaa mitään vastuuta enkä mitään ylimääräistä. Mut jotenkin mä sitten päädyin ykkösellä suoraan niin meidän kandiseuran hallitukseen ja sit lisäks vuosijuhlatoimikuntaan ja meidän kurssin talousvastaavaksi. Ja sitten musta on tullut vielä meidän ainejärjestön häirintäyhdyshenkilö ja olen edelleen häirintäyhdyshenkilönä. Toisen prekliinikkalaisen tytön kanssa toimitaan tässä pestissä ja se talousvastaavuus on sit semmonen koko opintojen ohella oleva pesti. Ja sit mä oon edelleen hallituksessa, että tän vuosijuhlatoimikunnan oon onneksi saanut tiputettua pois, vaikka sekin oli kovin kivaa. Mutta mä voisin sanoa jopa, että nää järjestö - opiskelijajärjestöhommat on mun yksi harrastus, koska niihin kyllä kuluu aikaa. Mut sieltäkin saa ystäviä yli kurssirajojen ja tutustuu. Myös ehkä silleen verkostoituu laajemminkin kuin pelkästään omien kurssikavereiden kanssa. Et mä oon siis tykännyt ihan tosi paljon niistä.

RASMUS
Joo. Kunpa voisin sanoa itsekin, että oon ollut yhtä aktiivinen ollut. En ole ihan mitenkään hirveästi meidän tän ainejärjestön TLKS:n elikkä Turun lääketieteellisen kandidaattiseuran toiminnassa ollut mukana muuta kuin

UNKNOWN
jotain yksittäisiä tapahtumia mä oon ollu järjestämässä, tai niinku esim.

RASMUS
läkikseen shakkiturnaus tai muuta semmosta, mutta muuten tosta opiskelijaelämästä, niin kyllä kovasti opintojen alkuvaiheessa tuli käytyä opiskelijatapahtumissa. Kyllä nykyäänkin silloin tällöin tykkään käydä, että kyllä se kieltämättä tuo semmosta kivaa vastapainoa sille opiskelija arjelle.

NEA
Joo. No tässäkin asiassa jos mä vähän komppaan Auroraa, koska ite oon ollu kans niinku jopa ehkä vähän ujo tai silleen, et en oo lähteny hirveästi mihinkään toimintaan mukaan, mutta ekana vuonna päädyin sitten kanssa meidän ainejärjestön IVA:n hallitukseen ja olin siinä sitten kaksi vuotta somevastaavana, ja sit sihteerinä ja häirintäyhdyshenkilönä, ja nyt sitten jatkan tällaisena toimihenkilönä, että päivitän edelleen meidän somea. Ja tota joo. Oonkohan mä ollut jossain muussa? Lisäksi UTU-lähettiläänä joo, että sitäkin sitten. Ja niinkun vielä ehkä kiinnostaa sitten jotkut jutut, että niistä on kyllä tosi paljon oppinut työelämänkin kannalta hyödyllisiä taitoja ja tullut silleen ehkä rohkeammaksi ja sanavalmiimmaksi, niin saanut paljon ystäviä. Et se on niinku, suosittelen kyllä sitä, että lähtee toimintaan jos yhtään kiinnostaa.

PILVI ILONA
Joo komppaan kyllä tätä. Et itsekin mä oon siis meidän hoitotieteen ainejärjestö Adaptuksen hallituksessa, ja olen viestintävastaava yhden toisen opiskelijan kanssa, ja se on kyllä tosi kivaa. On päässy just somesisältöjen tuottamista harjoittelemaan ja muutenkin viestintään liittyviä juttuja, ja oppinut paljon just sellasesta järjestötyöskentelystä ja saanut paljon uusia ystäviä yli kurssirajojen ja myöskin just sen oman alan ulkopuolelta. Ja sitten nää utulähettiläshommat on ollu kyl tosi kivoja. Silleen ollaan Neankin kanssa tutustuttu, et näihin kuvioihin ollaan molemmat päädytty omia reittejämme. Että ehdottomasti voin suositella sitä, että kannattaa lähtee mukaan rohkeasti toimintaan. Ja vaikka se ainejärjestö ei olisikaan sellainen mikä kiinnostaa, niin sitten Turusta löytyy niin paljon kaikkea muutakin mitä voi harrastaa.

AURORA
Tuota ihan pikkasen poikkean tästä järjestöhommasta tohon yleiseen opiskelijaelämään, koska siitä mä en vielä tajunnut sanoa mitään. Mutta meillä on niinku ainakin tai semmoinen yleinen miten sen nyt sanoisin "trendi", että prekliinikassa on aikaa juhlia ja olla tapahtumissa mukana, että siellä mennään kaikkiin mahdollisiin ja ei oo just aamulla potilastöitä ni se mahdollistaa sen. Mutta sit nyt ainakin itse klinikkalaisena, niin aika harvoin tulee enää käytyä. Et nyt just oli Pikkulaskiainen mut mä ajattelin, et naah, ehkä sit vikana vuotena mä meen taas että ei jotenkin jaksa sitten kun haluaa olla oikeasti aamukahdeksalta skarppi sen potilaan kanssa, et ei se valvominen ylipäätään tai näin, niin. Sitten täytyy aika paljon karsia klinikassa noista kivoista tapahtumista, mutta kyllä ykkösellä ja kakkosella käytiin urakalla, niin nyt ehkä jaksaa.

NEA
Joo, että ehkä sitä nykyään sitten vähän valikoi just niitä, kun on käyny kaikissa, niin sitten valitsee ne mieleiset. Ja on kivaa, että on eri tyyppistä ohjelmaa et ei oo vaan niitä tietynlaisia juttuja, et kaikennäköstä harrastustoimintaa

PILVI ILONA
löytyy. - Joo ja sit yksin ei tarvi jäädä, et sitä ei kyllä missään nimessä tarvitse pelätä. Oikeastaan tästä hyvänä aasinsiltana, minkä takia suosittelisitte just Turkua opiskelukaupunkina? Minkä takia kannattaa hakee just Turun lääkikseen?

RASMUS
Niin, no, jos miettii Turkua itsessään kaupunkina, niin tää on toki historialtaan ja kulttuurielämältään semmonen rikas kaupunki ja täältä on ainakin itselle löytynyt kaikki tarvittava. Ja no joo, okei. Tällainen tulee mieleen, että jonkin verran mut kaverit on vähän nauraneetkim mulle, kum mä oon tällaista vertausta käyttänyt, mutta mutta kun istuu kesällä Aurajoen rannassa ni tota tulee vähän sellainen Etelä-Euroopan kaupunkilomafiilis oikeastaan. -Joo, kyllä! Se on aivan ihanaa!

AURORA
Tiedättekö heinäkuinen Turku ja sitten istut siinä rannassa ja katselet sitä menoa. Ja siellä on tosi lämmin, ja kaikilla on kivaa ja se on ihanaa.

PILVI ILONA
Ja sitten meillä on lääkiksessä hyvät tilat, niin kuin tosi hyvät tilat. Meidän kampus on silleen ihan aseman vieressä, tosi lähellä keskustaa, lähellä kaikkia opiskelija-asuntoja.  Meillä on silleen Turussa kyllä oikeastaan kaikki. Joka paikkaan pääsee pyörällä.

UNKNOWN
Julkinen liikennekin toimii melko hyvin ja siis silleen kaikin puolin

PILVI ILONA
tuntuu, että täällä on helppo elää opiskelijaelämää.

NEA
Joo just sellainen mukavan tiivis, että kaikki eri toimipisteet on tosi lähekkäin, ja itsekin kuljen pyörällä kesät ja talvet, että tota pääsee tosi helposti liikkumaan.

AURORA
Juu. Mulla on toi sama, että tuolta mä tulin kolmessa minuutissa dentsulta (Dentalia) tähän (studiolle) pyörällä. Että eri asia vaikka Helsingissä kun mennään. Tunti kestää vaikka jonnekin paikasta A paikkaan B ja täällä on aina silleen, että kymmenessä minuutissa pääsee pyörällä melkein minne vaan.

PILVI ILONA
No niinpä!

AURORA
Ja toki mä nyt vielä nostan näiden muiden hyvien puolien lisäksi ton, et meidän tiedekunnan yhteisöllisyys. Että mä en tiedä onko muissa kaupungeissa näin tiivistä, mut se on jotenkin ihanaa, että just tänäänkin oon näkemässä kavereita jotka on yleisen puolella, et me edelleen hengataan ja pidetään tämmöisiä iltoja, että ei oo vaan ne hampaan kaverit, vaan on ihan yleiseltä ja näinki.

PILVI ILONA
Niinpä. Ja samaten mullakin on just kavereita vaikka olenkin hoitotieteen opiskelija, niin biolääkiksestä ja just yleiseltä ja näin, että todellakin tutustuu ja on ihanaa, että on hyvä yhteishenki.

NEA
Joo ja ehkä viel pakko nostaa vielä semmoinenkin, että Turussa on tosi kiva et me ollaan lääketieteellisessä tiedekunnassa, mut sit myös meillä on hybridin, eli luonnontieteen opiskelijoiden kanssa, että ollaan siinä kivasti välissä, että mä en tiedä onko muualla samalla tavalla, et tulee enemmän tutustuttua muiden alojen opiskelijoihin.

PILVI ILONA
Totta, totta. Joo, tää on ihan erittäin hyvä pointti. No jos te ajattelette teidän elämää viiden vuoden päähän, niin missä te näette itsenne?

AURORA
No mä oon nyt 26-vuotias että viiden vuoden päästä mä oon jo 31, niin kyl mä oikeesti haluaisin, että mulla on niinku kiva työpaikka ja että mä olisin tehnyt siellä muutaman vuoden töitä ja tota olisi sit jo ehkä sitten mun nykyisen avopuolison kanssa, ehkä kihloissa. Tein sellasen vision boardin tai sellasen, ni siinä on semmonen sormus kuva, ja sit mun poikaystävä katsoi sitä silleen: "mikä tää on?" Se on vaan sellanen pikku vink vink, mut kyl sillee haluisin perheen ja lapsia ja näin. Et sitten kun on reilu 30, niin sit se on aika ajankohtaista. Että kyllä mä toivon, että olisi vähä niinku sillee tota vakiintut enemmän jo. Että olisi ehkä sit lapsisuunnitelmia. Tai tälleen, että oon aina halunnu kuitenkin valmistua ennen ja sit vasta sen perheen ja näin, et oon aina halunnut olla äiti kuitenkin, mutta eka haluaa hoitaa sen koulun hyvin ja näin, että sit voi tarjota niinku toivottavasti tuleville lapsille hyvän tulevaisuuden.

RASMUS
Joo, onpa hyvä kysymys. Tota, no ehkä tässä vaiheessa olisin jo suht varma, että mä lähen jollekin kirurgisella alalle erikoistumaan, kun tota nimittäin tuolla kirurgian kurssin aikana pääsin avustamaan leikkauksissa, niin siinä tuli semmonen fiilis, että tää on niin kuin se mun juttu, vaikka et sä siinä mitään tärkeää isoa hommaa tee, niin kuitenkin on sellainen hyvä yhdessä tekemisen meininki. Niin se oli se, mikä itseä siinä niin kuin houkutti. Ja toki kirurgian erikoisaloja on monia erilaisia, ja myöskin ajattelin pitää mielen avoinna, jos kuitenkin joku ala vielä enemmän kutsuis.

NEA
Joo. No mulla ehkä seuraavat lähitulevaisuuden tavoitteet on valmistua kandiksi ja maisteriksi ja sitten oon vähän pyöritellyt sitä ajatusta, että lähtisin myös tohtoriohjelmaan, mutta se jää sitten nähtäväksi, että löytyykö semmoinen kiinnostava aihe. Ja itse toivoisin myös semmoista mieluista työpaikkaa, et meillä on tosi paljo vaihtoehtoja. Voi olla, että urapolusta tulee tosi moninainen, mutta olisi kiva nähdä vähän niinku akatemiaa ja sit sitä lääketeollisuutta et vähä eri juttuja. Et tällä hetkellä kiinnostaa kyllä semmonen tautimallinnus, tutkimus ja sydänpuolen jutut, et voi olla sitten niihin hommiin päätyy. Mutta saa nähdä, ja toivottavasti pyöräilyt jatkuu tulevaisuudessa, se ois kivaa.

PILVI ILONA
Joo. No mulla on aika silleen, vähän samansuuntaisia haaveita, et itsekin toivoisin, että viiden vuoden päästä olisi jo silleen elämässä suhteellisen stabiili tilanne. Ja tuota ammatillisesti sitten taas mä näen, että aika monia mahdollisuuksia on kyllä avautumassa ja avautunutkin jo. Haluisin kyllä jonakin päivänä väitellä vielä tohtoriksi. Nämä turvallisuuskysymykset, joiden parissa mä nyt olen aloittanut sitten tutkimusta, niin ne kiinnostaa mua ja mä. haluaisin niitä viedä eteenpäin, ja toivottavasti saisin jotenkin työskennellä niiden kysymysten asiantuntijana joko Suomessa tai kansainvälisesti. Ja en ole mitenkään poissulkenut sitä, etteikö akateeminen urakin olisi mahdollisuus. Ehkä sen nopeasti vielä kerron, että meillä täällä lääkiksessä on sellainen ainutlaatuinen mahdollisuus, jota harvalla muulla alalla on, että meillä on mahdollisuus hakeutua tekemään jo tohtoriopintoja ja niihin liittyviä opintoja jo perustutkinnon aikana. Meillä on myös tämmöisiä tutkijalinjoja tiedekunnassa eri laitoksilla, joihin voidaan hakeutua. Ja toki väitöskirjaa voi muutenkin ruveta jo vähän silleen suunnittelemaan, vaikkei olisikaan tutkijalinjalla, mutta se mahdollistaa sen, että tutkimusta voi tehä jo opintojen aikana. Mä tiedän, että ainakin Rasmus, sä oot sitä vähän aloitellutkin jo, vaikka et taida tutkijalinjalla ollakaan. Mutta tuota tämmöinenkin mahdollisuus meiltä löytyy.

AURORA
Joo, mä tota ihan vaan aloin kertoa näistä mun äiti- haaveista, enkä tästä opinto study-cast. "Haluan olla äiti" - Ei hätää, mäkin haluan naimisiin. Tuli mieleen vielä, että voisin vähän kertoa tuosta. Hammaslääkäriksi kun valmistuu, niin ihan yleishammaslääkärinä on. Niin kuin periaatteessa sillon saattais olla monipuolisin työnkuva, et sä pystyt tekemään protetiikkaa. Sit voi olla apu- oikojoina, sä voit paikata, tehdä juurihoitoa, niin kuin tosi paljon kaikkia eri juttuja, mitä ihan perus hammaslääkärin työhön kuuluu ja saa tehdä. Et sä voit olla vähän niinku silleen, et jos kiinnostaa vaikka vaikeat (hampaan) poistot, niin sit sä vaan teet niitä paljon ja sitten sä pääset silleen ilman, että sä joudut erikoistumaan suu- ja leukakirurgian, niin pääset tekemään paljon sitä mikä sua kiinnostaa. Että meillä on tolleen vähä erilainen ehkä toi, et kaikki tekee toimenpiteitä ja sit sä voit niin kun perushammaslääkärinäkin erikoistua epävirallisesti ja tehdä paljon vaikka jotain tiettyä juurihoitoa tai poistoa. Mutta sitten meillä on toki erikseen vielä erikoishammaslääkärikoulutus ja olisiko meillä joku suurinpiirtein kuusi erikoisalaa, et paljon vähemmän mitä teillä lääkiksessä on yleispuolella noita erikoisaloja, mutta kyllä mua kiinnostais myös erikoistua. Ja oikomishoito vois olla ortodontia, mikä mua kiinnostaisi. Mulle on itselle tehty semmoinen viidentoista vuoden oikomisprojekti. Nyt on suorat hampaat muuten. Mutta sitten se (erikoistuminen) on ehkä vähän vaikea sovittaa ehkä siihen, kun mä haluan kuitenkin perheen ja näin, että missä vaiheessa. Ehkä sitten töiden ja lasten ohessa pystyisi. Täytyy katsoa. Niin, aika näyttää sitten.

NEA
Ja niin, mitäs te haluaisitte sanoa sitten tuleville opiskelijoille ja hakijoille?

PILVI ILONA
Ja ehkä vielä myös se, että mikä teitä jännitti kun tänne haitte, koska joku muukin saattaa miettiä sitä samaa. Kertokaahan, että mikä teitä jännitti ja mitä te haluaisitte sanoa terveisiä?

RASMUS
Niin, no Kyllä se Turkuun muuttaminen oli alkuun aika jännittävää. Mä sillon muutin ekaa kertaa omilleni ja vieläpä sitten uuteen kaupunkiin, ja mulla ei myöskään ollu ennestään täällä sellaisia tuttuja. Vähän mietin aluksi, että miten mä tästä kaikesta selviän, mutta hyvin mä olen kuitenkin tänne kaupunkiin asettunut ja löytänyt hyviä ystäviä ja olen erittäin tyytyväinen mun valintaan.

AURORA
No mua kyl siis jännitti ihan tosi paljo, et mä olin hakenut niin monta vuotta ja nimenomaan sitte Turkuun aina aina tota, et mitäs jos mä en pääse? Mitä jos tää ei olekaan mun juttu, kun eihän sitä voi tietää. Et mä oon käyttäny viisi vuotta mun elämästäni siihen, että tänne mä tuun, ja sit mä jos mä oisinkin silleen, että ei tää olekaan (mua varten). Ja semmone jännitti, et oli uusi kaupunki. Enhän mä tuntenut niinku ketään täältä ja näin. Semmoset asiat oli just kaikista jännittävimpiä. Ja mun vinkki onkin se, että oikeesti uskaltakaa uskoa teidän unelmiin, ne voi oikeesti toteutua kun tekee vaan systemaattisesti töitä niinku mun kohdalla. Joka vuosi mä olin lähempänä sitä sisäänpääsyrajaa. Viides kerta toden sanoi, ja sit päästiinkin heittämällä sisään ja näin. Et epämukavuusalueelle astukaa sinne, sieltä löytyy vaikka mitä hienoja mahiksia, että mäki oon löytäny itteni niinku hallituksesta ja vaikka mistä. Ja kun miettii mua yhdeksäsluokkalaisena seinäruusuna, niin ei hän uskoisi ikinä et mihin mä oon pääsyt, kun on vaan uskaltanut hiukan puskea Niin se on oikeesti. Se on mun sanoma kaikille.

NEA
Samaa mieltä että itelläkin on ollut sellane jopa ehkä vähä raskas se hakupolku ja oon miettinyt, että löydänkö sitä omaa alaa ja tuolenko pääsemään just niinku sille alalle mihin mä haluan. Mut sitten, että vaikka on ollu vaikeitakin elämäntilanteita, ja tuntunut toivottomalta, niin kyl sit vaa se oma työ mitä on tehny ni on sit vienyt eteenpäin. Ja nyt voi olla tosi kiitollinen, että on jaksanu tsempata. Ja tota on myös kasvanut tosi paljon ihmisenä, et kannataa mennä just sinne epämukavuusalueelle ja haaveilla, että vaikka tuntuis pelottavilta ne haaveet.

PILVI ILONA
Ehdottomasti ja myös rohkeasti kuunnella sitä omaa sydäntä. Ei tarvitse pelätä sitä, että entä jos en valitsekkaan ekalla oikein. Mä nyt olen opiskellut - tää on nyt mun kolmas tutkinto. Mä en näe itseäni alanvaihtajana, vaan pikemminkin mietin sitä silleen, että mä oon rakentamassa itselleni semmosta osaamisprofiilia, joka on ainutlaatuinen ja mä kehitän sitä. Mä oon oppinut teologisessa ihan valtavasti sellaisia taitoja, joita mulla ei olis nyt jos mä en olisi siellä ollut, ja mä olisin huonompi sairaanhoitaja, jos mä en olisi teologi. Mä olisin huonompi teologi, jos mä en ois sairaanhoitaja ja mun ymmärrys vaikkapa sosiaali ja terveyspalveluista, siitä miten me potilaita hoidetaan ja millaisia asioita pitää ottaa huomioon, on kehittynyt sitä kautta, että oon nähny esim. sairaalamaailmaa sekä sairaalateologin että sairaanhoitajan roolista käsin. Siten kannattaa rohkeasti tarttua erilaisiin mahdollisuuksiin joita tarjotaan. Ja jotenkin ei pidä antaa sen pelon estää hakemista eikä pyrkimistä. Mun isä aikanaan kertoi, että kun hän oli kirjoittanut ylioppilaaksi, niin heidän lukion rehtori oli sanonut, että pyrkiminen on arvokkaampaa kuin pääseminen. Kannattaa pyrkii rohkeesti. Aina joku pääsee. Se voi vaatii useamman yrityksen. Se voi vaatia sitä, että sä joudut laittamaan itsesi alttiiksi pettymyksille. Mutta kun sä uskallat tehdä töitä sun unelmien eteen, ennemmin tai myöhemmin sä pystyt siihen. Usko itseesi, äläkä anna kenenkään muun sanoa sulle, että sä et pysty, koska sä pystyt, jos sä haluat riittävästi. Ja epäonnistuminenkin on osa elämää. Ja sitäkään ei tarvi pelätä.

NEA
Täysin samaa mieltä.

AURORA
Amen. Ihan sika hyvä.

PILVI ILONA
Joo, tää oli nyt mun spiel. Mutta hei, meillä on ollu mun mielestä tosi ihana keskustelu ja toivottavasti mahdollisimman moni kuuntelija uskaltais lähteä toteuttamaan omia unelmiaan ja uskaltais hakea meille tänne Turkuun. Me voidaan kaikki neljä varmasti niin kun täydestä sydämestä suositella Turkua ja Turun lääkistä.

RASMUS
Tervetuloa tänne!

NEA
Toivottavasti nähdään mahdollismman monen kanssa täällä!

PILVI ILONA
Jes! Ihan mahtavaa! Kiitos keskustelusta!

NEA
Kiitos, kiitos kiitos!