Studycast podcast: Opintojen perässä muuttaminen

Tervetuloa kuuntelemaan Studycastiä! Tämä on podcast, jossa Turun yliopiston opiskelijalähettiläät keskustelevat monenlaisista opiskeluun ja opiskelijaelämään liittyvistä asioista. Jos sinua kiinnostaa kuulla, millaista opiskelu yliopistossa on, olet oikean podcastin äärellä.  

Moikka ja tervetuloa Studycastin kolmannen jakson pariin! Mä oon Maria ja opiskelen tokaa vuotta sosiaalityötä. 

Joulu on tulossa ja monellahan on jouluna tapana mennä sinne ”kotikotiin”. Tänään me puhutaankin siitä, että minkälaista on, kun se välimatka sinne kotikotiin on vähän pidempi. Studiossa mun kanssa on… 

Elisa: Elisa, mä opiskelen geologiaa toista vuotta. 

Emilia: Ja Emilia, oikeustieteen viidennen vuoden opiskelija. 

Maria: Mä oon itse asunut aina täällä Turussa, joten mua kiinnostaisi tietää, että mistä te ootte kotoisin ja miksi te ootte päätynyt muuttamaan niinkin kauas kuin tänne Turkuun. Mites sulla Elisa? 

Elisa: Mä oon muuttanut tuolta Keski-Suomesta eli Jyväskylästä. Mä muutin tänne sen takia, että mulla löytyi täältä se oma ala. Muutto Turkuun myös tuntui ihan luonnolliselta, mä oon käynyt täällä tosi paljon lapsena ja oli tuttu kaupunki. Tää oli myös sopivan kokoinen ja opiskelijakaupunki, niin ne oli myös semmoisia plussia mulla. 

Maria: Entä sä Emilia, mistä sä oot kotoisin ja miksi juuri Turku? 

Emilia: Vaikka murre onkin jäänyt jo pois ja puhe ei siltä kuulostakaan, niin Antti Tuiskun kanssa ollaan samasta pitäjästä eli tuolta Rovaniemeltä. En voi sinänsä sanoa samaa kuin Elisa, Turku ei ollut mulle tuttu paikka. Kerran olin joskus lapsena käynyt, mutta niin pienenä, etten muista siitä mitään. Ostin tavallaan sian säkissä, mutta ei oo kyllä kaduttanut. 

Turku siis sen takia, että mä opiskelen oikeustiedettä ja sitä voi lukea tämän Turun lisäksi Rovaniemellä, mistä on kotoisin, ja sitten Joensuussa ja Helsingissä ja Vaasassa on semmoinen alempi tutkinto mahdollista suorittaa käsittääkseni puoliksi på svenska. Mulle tuntui jotenkin itsestäänselvältä, että mä en halua jäädä opiskeleen sinne, missä mä oon aina asunut, pois lukien sen, että olin välivuonna au pairina Irlannissa. Mä ajattelin sen jotenkin silleen, että opintojen aloittaminen on täydellinen aika vähän vaihtaa maisemaa. 

Turun valitsin sen takia, että tää on sopivan kokoinen. Helsinki vaikutti mulle vähän liian isolta, oon sen verran small town girl kuitenkin. Turku vaikutti sopivan isolta, että löytyy kuitenkin paljon tapahtumia ja harrastusmahdollisuuksia. Turussa on mun mielestä hirmukiva sijainti, mä tykkään siitä, että meri on lähellä. Plus että Turku on lähellä sitä pelottavan isoa Helsinkiä, että sitten, jos sinne uskaltautuu vaikka johonkin tapahtumiin tai vaikka ulkomaille lähteen sitä kautta, niin sinne on kuitenkin lyhyt matka. Etenkin verrattuna Helsinkiin asuminen Turussa on tosi hyvän hintaista, mutta verrattuna myös muihin pienempiinkin kaupunkeihin. Se oli semmoinen hyvä käytännön syy. 

Maria: Ihana kuulla, kuinka paljon hyviä puolia te löydätte mun omasta kotikaupungista! Mä oletan, että esimerkiksi asunnon löytämisessä vieraalta paikkakunnalta on tekemistä, eli minkälaisia käytännön järjestelyjä tää muutto sitten vaati? 

Emilia: Mulla kävi tosi hyvä tuuri ja mä sain TYS:iltä eli tuolta opiskelija-asuntosäätiöltä kämpän. Ainakin silloin, kun mä muutin, niin sitä kämpän saamista TYS:iltä helpotti se, että jos tuli kaukaa. Oli semmoisia hyviä etuoikeuksia kaukaa tulevalle ja röyhkeästi niitä hyödynsin ja sain sitten tavallaan mun ykköstoivekämpän. Se oli kyl tosi kiva, koska Rovaniemelle on reilu 800 kilsaa matkaa, niin sieltä ois ollu ehkä vähän ikävä käydä yksittäisiä asuntoja katselemassa. Muuttokin ehkä oli vähän isompi operaatio kuin että jos tosta rajan takaa Raisiosta tulee. Me esimerkiksi pysähdyttiin yöksi matkalla, mutta olin siinäkin asiassa tosi onnekas ja vanhemmat ja pikkuveli tuli muuttoavuksi, niin sekin hoitui sinänsä ihan sutjakkaasti. 

Elisa: Joo, mä voin samaistua tuohon, että ei tosiaan voinut ravata käymässä kattoo täällä asuntoja. Mä olin valinnut yhden päivän, milloin tulee kattomaan asuntoja. Mulla oli 6 asuntonäyttöä varattu ja lopulta mä menin vaan kolmeen, koska ne oli kerennyt mennä jo siinä ajassa ne muut. Eli siinä oli tommoisia käytännön ongelmia, mutta mä kyllä pärjäsin ihan yhdellä päivällä onneksi. Lähdettiin aamulla muuttoauton kanssa Jyväskylästä ja ajettiin tänne ja illalla purettiin ja ajettiin vielä illalla takaisin Jyväskylään. Muita semmoisia käytännön järjestelyjä, mitä tohon liittyy ja kannattaa myös varautua suunnittelemaan, niin on esimerkiksi, jos on töissä, niin sieltä irtisanoutuminen ja harrastuksia, jos vaikka on, niin niitäkin pitää sitten siirtää sinne uudelle paikkakunnalle. Esim. musta oli tosi jännää vaikka vaihtaa kuntosalia. 

Maria: Siinä on sitten uusia tuulia aika monella tapaa samassa syssyssä. Mulla itselläni on siis semmoinen tilanne, että mun koko elämä on Turussa ja mun on pakko myöntää, että ajatus siitä, että täältä lähtisi ja jättäisi perheen ja ystävät tänne, on aika pelottava. Pelottiko tai mietityttikö teitä ennen muuttoa tämmöiset asiat? 

Elisa: No mua ehdottomasti pelotti se, että mulla oli tosi pieni ala, että meitä otettiin vaan 15 aina vuosikurssille opiskelemaan. Kyllähän siinä vähän jännitti, että mitä jos siellä 15 ihmisen joukossa ei oo yhtään mun tyylisiä ihmisiä. Noi on semmoisia peruspelkoja, mitä varmasti ihan kaikilla opiskelemaan tulevilla on. Vielä toi pieni ala lisäsi sitä, mutta hyvin kävi, että oli ihania ihmisiä. En pelännyt sitä, että miten se vaikuttaa mun ystäväsuhteisiin Jyväskylässä, koska mulla on pitkäaikaisia kavereita siellä. Nykyään on niin helppo pitää yhteyttä, että ei pelottanut se ollenkaan. 

Emilia: Voi olla, että aika on kullannut muistoja, mutta jos oikein muistan, niin mulla ei pelottanut ollenkaan. Syynä saattaa olla se, että musta tuntuu, että mä olin ihan hirveän innoissani kaikesta uudesta, niin ei sitten muistanut, että ai niin, hupsista, tässä voi myös pelottaa jokin asia tai olla semmoisia pelottaviakin juttuja. Ehkä se suurimpana oli, että ajattelin, että opiskelujen aloittaminen on kaikista helpoin mahdollinen elämänvaihe muuttaa uudelle paikkakunnalle ja kauemmaskin, kun on niin hirveästi muita uusia opiskelijoita, joista suuri osa on ihan siinä samassa tilanteessa, että ei ne tunne sieltä ketään tai lähes ketään. Opiskelijajärjestöt järkkää uusille opiskelijoille niin paljon tapahtumia, että uusiin ihmisiin tutustuminen on paljon helpompaa kuin vaikka jos töiden perässä muuttaisi jonnekin toiselle puolelle Suomea, niin pitäisi itse nähdä paljon vaivaa siihen ja joku paikallinen pitsinnypläyskerho etsiä, johon liittyä, ja yrittää siellä jonkun Marjatta 70 veen kanssa ystävystyä. 

Helpotti tietty myös se, että monet kavereistakin lähti muualle opiskelemaan. Mä tavallaan pidin sitä myös hyvänä asiana, että lähtee niin kauas perheestä - pidän kyllä perheestäni, ei sillä - mutta sen takia, että se pakottaa itsenäistymään ihan täysin ja on pakko oppia pärjäämään omillaan. Jos kämpässä on ampiainen, niin ei voi lukittautua vessaan ja soittaa äitiä tappamaan sitä ampiaista, vaan sitten, kun on tunnin itkenyt vessassa, että nyt se kuolema korjaa, kun ampiainen hyökkää, niin sitten täytyy ihan aikuisena vetää syvään henkeä ja itse taistella sen ampiaisen kanssa ja toivottavasti voittaa se taistelu. 

Maria: Näinpä, ihan hyvä myyntipuhe tästä vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan muuttamisesta sulla! Mitkä asiat teidät yllätti muuttamisessa tai täällä Turussa kaupunkina? 

Elisa: No, mua oli varoitettu tämmöisestä varsinaissuomalaisesta kulttuurista… 

Maria: Apua! 

Elisa: Että ois tämmöistä ylimielistä kulttuuria ja sitten tietysti oli myös pieni tämmöinen kielimuuri ehkä varsinkin, kun mä olin kaupan kassalla töissä viime talvena. Tuli välillä väärinymmärryksiä asiakkaiden kanssa kysymyksistä ja siitä, että onko ne kysymyksiä vai eikö ne oo. 

Maria: Niin! 

Elisa: Oli outoa, kun täällä ei oo järviä, että esim. kesällä, kun mietittiin että mennään uimaan, niin mä kysyin, että missä se järvi on. Sitten oli myös tietysti outoa kulkea siellä omassa kotikaupungissa Google Mapsi auki koko ajan ja edelleenkin välillä. 

Emilia: Joo, sitä Google Mapsiä tuli kyllä aika pitkään käytettyä. Mulla oli ehkä semmoinen yllättävin, että mä sain vasta täällä tietää, että on erikseen olemassa siis kävelyteitä, joissa ei saa pyöräillä, ja että kun näin on, niin pyörällä kuuluu mennä siellä autojen joukossa. Rovaniemellä kaikki vaan, jos pyöräilee, niin pyöräilee ihan missä sattuu. Emmä ollut koskaan nähnyt pyörää autojen joukossa. Ehkä tämmöisiä todella yllättäviä on esimerkiksi se, että täällä ei oo niin usein lunta ja että täällä aurinko tulee moikkaamaan myös talvella välillä. Noita ehkä osasi odottaa. 

Maria: Semmoisia asioita. Mua vähän hävettää myöntää, mutta tällai liki koko elämäni Turussa asuneena mäkin käytän edelleen välillä Google Mapsiä uusiin paikkoihin mennessä. En pidä sitä niin ihmeellisenä ja veikkaan, että itsellä olisi vähän enemmänkin vaikeuksia uudessa kaupungissa navigoidessa...  

Luulen, että aika monia vaikka tulevana keväänäkin opiskelemaan hakevia henkilöitä pohdituttaa se, että tuleeko löytämään sieltä mahdollisesta uudesta opiskelukaupungista semmoisen oman verkoston. Kertokaa te, että miten te ootte sopeutunut tänne Turkuun, että ootteko te löytänyt niitä kavereita. 

Emilia: Mä oon kyl sopeutunut tosi hyvin ja meillä ainakin se muihin opiskelijoihin tutustuminen oli tehty todella helpoksi silloin ensimmäisenä syksynä eli fuksisyksynä. Paljon oli kaikenlaisia tapahtumia ja harrastusmahdollisuudet myös auttoi paljon. Mä lähin itse mukaan meidän speksin eli sellaiseen opiskelijamusikaaliin ja etenkin sitä kautta on ollut helppo saada kavereita. 

Elisa: Kyllä onneksi nää ennakkoluulot ja pelot oli turhia ja kääntyi kumminkin hyväksi, että kyllä tosiaan oon saanut hyvin kavereita. Meilläkin pidettiin hyvin huolta siitä ryhmäytymisestä. Nytkin pitää mainita tää korona, että kyllä meidänkin ekavuotelaiset on sanonut, että ovat hyvin verkostoituneet siitä huolimatta. On koitettu pitää kaikista huolta ja pitää itse muistaa olla aktiivinen tämmöisissä asioissa. 

Maria: Joo, ihana kuulla, että on löytynyt niitä kavereita ja varmasti muutkin löytää, jotka opiskelemaan muuttaa muualle. 

Koti-ikävästä. Onks teillä ollut semmoista ja kuinka usein te ylipäänsä käytte teidän kotikonnuilla? 

Elisa: Ei oo yhtään kyllä muuttaminen kaduttanut. Oon oppinut niin paljon uutta itsestä ja saanut uusia kavereita ja just niitä muutoksen tuulia. Tietysti on myös koti-ikävää välillä ja just sitä, että iskä on luurin päässä, mutta ei voi heti vaan tulla korjaamaan jotain, jos joku menee rikki. Mutta sitten myös osaa arvostaa paremmin sitä aikaa, kun menee sinne kotiin, ja että se oikeesti tuntuu lomalta ja on ihanaa olla vaan perheen kanssa. Osaa arvostaa sitä aikaa enemmän. 

Emilia: Joo, mulla ei oo ollut silleen suurempaa koti-ikävää. Oikeastaan semmoisina pienehköinä juhlapäivinä, jotka on sen verran pieniä, että niiden takia ei viitsisi sinne Rovaniemelle lähteä toisin kuin viittis ehkä vaikka, jos se matka ois pari tuntia. Mutta kuitenkin sellaisia, että niihin liittyy jotain perinteitä, että esimerkiksi itsenäisyyspäivä on sellainen. Laajemmassa mittakaavassa ei yleensä koti-ikävää oo ollut. 

Maria: Okei, tosi mukava kuulla! Kuinka usein te käytte siellä kotikotona? 

Elisa: Mä käyn noin kuukauden välein. Joskus useammin, jos on vaikka jonkun synttärit tai just joku juhlapäivä. Tietysti kesällä ja jouluna voi olla vähän pidempiä aikoja kotona, se on mukavaa. 

Emilia: Mulla tulee käytyä ehkä nelisen kertaa vuodessa, että just joulu on ehkä semmoinen pisin pätkä, kun yleensä voi olla. Kerran keväällä, kerran kesällä ja kerran joskus siinä syksyllä. Meillä ei opinnoissa onneksi hirveästi pakollista läsnäoloa ole. Vaikka ei olisikaan semmoisia varsinaisia kevät- tai syyslomia, niin opintojen puolesta on kyllä pystynyt hyvin silti käymään kotikotona. 

Maria: Nonni! Tähän loppuun mä haluaisin kuulla teiltä top 3 -vinkit semmoiselle tyypille, joka on muuttamassa tai miettimässä muuttoa vieraalle paikkakunnalle opintojen takia. 

Emilia: Ensimmäisenä voisi olla semmoinen - tää ei ehkä oo kauhean yllättävä - mutta että sitten, kun on muuttanut, niin on aktiivinen siellä ja lähtee mukaan ainakin niiden omien kiinnostuksen kohteiden mukaisiin tapahtumiin tai harrastuksiin. Se on varmasti helpoin tapa löytää ihmisiä, joiden kanssa on ainakin jotakin yhteistä. Jonkin verran suosittelisin menemään myös ehkä omalle epämukavuusalueelle. Saattaa pelottaa vaikka mennä jonnekin tapahtumiin tai tollaista, mutta jonkin verran epämukavuusalueellakin voi käydä, mutta ei tietenkään tarvi itseään nyt ihan kaikkeen mahdolliseen pakottaa, jos ne ei tunnu omilta jutuilta. 

Maria: Mikä ois vinkki kakkonen? 

Elisa: Mun vinkki ois, että oo valmis yllättymään positiivisesti etenkin ja oppimaan itsestä uusia asioita. 

Maria: Entä huipennus? 

Emilia: Nyt on kovat paineet, joita en voi lunastaa, mutta tää on ehkä enemmänkin tämmöinen rohkaisu kuin vinkki, että ennen kaikkea uskalla lähteä, jos vaan haluat. Opiskelujen aloittaminen on varmaan ainakin yksi helpoimmista, jos ei helpoin, elämänvaihe hakea niitä muutoksen tuulia. 

Maria: Toivottavasti tästä jaksosta nyt joku kuuntelija sai vinkkejä ja rohkaisuja siihen, että kannattaa lähteä vieraalle paikkakunnalle, myös kauaskin, opiskelujen perässä. Mä kiitän teitä Elisa ja Emilia, oli tosi antoisa keskustelu. 

Elisa: Kiitos.  

Emilia: Kiitos. 

Maria: Me palaillaan Studycastin parissa sitten seuraavassa jaksossa ja uuden aiheen äärellä. 

Emilia ja Maria: Moi moi! 

Elisa: Moikka! 

Emilia: Hyvää joulua!