Studycast podcast: Oman alan löytäminen

Tervetuloa kuuntelemaan Studycastiä! Tämä on podcast, jossa Turun yliopiston opiskelijalähettiläät keskustelevat monenlaisista opiskeluun ja opiskelijaelämään liittyvistä asioista. Jos sinua kiinnostaa kuulla, millaista opiskelu yliopistossa on, olet oikean podcastin äärellä. 

Antti: Tervetuloa Studycastin toisen tuotantokauden toisen jakson pariin. Tällä kertaa me jutellaan vähän oman alan löytämisestä ja annetaan muutamia vinkkejä siihen, että miten se oma ala voisi löytyä. Tällä kertaa mikrofonin takana on Antti, eli mä opiskelen luokanopettajaksi kolmatta vuotta. Mulla on täällä ihania vieraita mukana, Marjaana ja Elisa. Haluutsä Elisa kertoo vähän itsestäsi ensin? 

Elisa: Joo, moi, mä oon Elisa. Mä oon 22-vuotias ja mä opiskelen pääaineena geologiaa ja sivuaineena kemiaa. Mä oon muuttanut tänne Turkuun Jyväskylästä ja mun vapaa-aika täyttyy opiskelusta, urheilusta ja nykyään myös näistä lähettiläsjutuista. Mun lempikivi on serisiittikvartsiitti. 

Marjaana: Voi vitsi, miten kiva! Joo, mä oon tosiaan Marjaana ja mä opiskelen mediatutkimusta pääaineena ja pitkänä sivuaineena valtio-oppia. Eli tällainen kombo mulla. Mä oon 23-vuotias, alunperin Raumalta kotoisin, mutta oon rantautunut tänne Turkuun. Mulla ei ole mitään tuollaisia hienoja kivijuttuja tai mitä Elisalla, mutta mä tykkään ihan superpaljon podcasteistä ja pakohuonepeleistä. 

Antti: Nice. Ihan superhyvät esittelyt! Hei, mennään suoraan aiheeseen. Me ollaan tässä jonkun verran juteltu meidän lähettiläskauden alla jo, kun ollaan tutustuttu, niin omasta alasta ja opiskelusta. Mä haluankin kysyä teiltä, että miten te ootte päätynyt valitsemaan teidän oman alan. Mulla on sellainen tarina, että joskus yläasteikäisenä monet mun tutut sanoi mulle, että hei, susta voisi tulla hyvä luokanopettaja. Mä olin, että joo, joo, saattaa olla. Mä olin auttaa mun pikkusiskon koulun diskossa ja sitten mä näin, miten se opettaja hääräsi siellä ja teki kaikkea ja antoi tehtäviä ja teki tällaista. Mä olin, että ei vitsi, toi ois siistiä, ja sitten siitä lähtien Antti 13 vee, niin siitä lähtien mä oon halunnut luokanopettajaksi. Tää oli mun tarina, millaisia tarinoita teillä on teidän oman alan valinnasta? Miten te ootte päätynyt opiskeleen just tätä alaa? Haluutsä Marjaana aloittaa? 

Marjaana: Joo, mulla ei oo noinkaan pitkältä ajalta. Yläasteella, kun alkoi yhteiskuntaoppi, niin se oli mun mielestä aina tosi mielenkiintoista ja mä tykkäsin käydä niillä tunneilla. En siis kokenut koskaan, että politiikka ois mua suoraan kiinnostanut, vaan ehkä enemmänkin se, mitä tapahtuu siellä takana ja mikä liikuttaa maailmoja ja kaikkea ympärillä. Sitten lähin tutkimaan, että ei vitsit, että valtio-oppia ois kyl ihan supersiistiä opiskella ja sitä kautta päästä työelämään. Sitten myöskin mua on kiinnostanut tosi paljon media ja viestintä ja kaikki, mikä sen ympärillä on, ja se on sellainen ala, mikä kasvaa koko ajan. Mä aattelin, että musta ois varmasti johonkin, jos mä saisin opiskella noita molempia yhtä aikaa. 

Antti: Nyt sä opiskelet niitä molempia yhtä aikaa! 

Marjaana: Nimenomaan, totta! 

Antti: Jes, ihan loistavaa! Mites Elisa? 

Elisa: Mulla ei kans oo ihan noin selkeä tarina kuin sulla, että mä en tiennyt yhtään, mitä mä haluaisin mennä opiskelemaan ja tehdä sitten isona. Mä vaan otin lukiossa sitten semmoisia aineita kirjoitettavaksi, mitkä mua eniten kiinnostaa ja huomasin, että ne on kaikki luonnontieteitä. No sitten mä tiesin, että mä haluaisin ehkä olla joku tutkija ja tämmöiselle generalistialalle, ettei mikään semmonen, mistä valmistuu suoraan johonkin ammattiin. Mä menin juttelemaan mun opolle ja se ehdotti mulle tätä geologiaa, kun mä sanoin, että maantiede ja biologia on semmoisia, mitkä kiinnostaa ja varsinkin just kaikki luonto ja maantieteeseen ja luonnon maantieteeseen liittyvät asiat. 

Antti: Ja kivet on ollut kivoja? 

Elisa: Joo, kivet on kavereita! 

Antti: Jes! Meillä on aika erilaisia tarinoita, joillakin on ollut just niinku mulla, että on ollut pidemmän aikaa selvää, mitä haluaa tehä, ja sitten taas teillä molemmilla vähän silleen, että lukiossakin vielä oli epävarmuutta. Todellakin. Varmasti kuulijoillakin löytyy paljon erilaisia tarinoita siitä, että mihin haluaa suuntautua ja tietääkö vielä edes, mihin haluaa suuntautua. Millaisia aineita te olitte valinnut lukiossa ja millaisia kiinnostuksen kohteita teillä oli silloin? Tuliks nää teidän valinnat just niiden lukioaineiden kautta? 

Marjaana: Mulla ei oo onneks ollut tollee, toki mä siis kirjoitin yhteiskuntaopin ylioppilaskirjoituksissa. Että joo, se oli kyl valittuna, mutta ei lukiossa oikein kauheesti opiskella mitään media-alaa, viestintää tai sellaista. Sitä mä en käynyt ollenkaan lukiossa, että se tuli enemmänkin sen jälkeen. Mulla ei perustunut kauheesti lukio-opinnot siihen, että miten mä oon päätynyt tänne. Että ainoo se yhteiskuntaoppi. 

Elisa: No mulla oli ne luonnontieteet oikeestaan. Oli mulla psykologiaa esimerkiksi sen lisäksi lukiossa, mutta muuten ne oli niitä luonnontieteitä. Joo, sen kautta. Entä sitten Elisa, miksi just Turku? Turussa pystyy opiskelemaan geologiaa, että sitten Helsingissä on geotieteet ja samoin Oulussa. Mä tykkäsin Turusta kaupunkina ja Opintopolkua selailin, Turun yliopiston opinto-opasta ja löysin sieltä niitä kursseja ja katsoin, että kyl tää vaikuttaa hyvältä. 

Marjaana: Miksi just Turku? No, se on hyvä kysymys. Mä katoin kans itse silloin joskus meidän opinto-opasta, koska se on itseasiassa tosi selkeä. Vaikka ihminenkin, joka ei meillä opiskelisi, pystyy aika hyvin sieltä näkemään kaikki sivuainetarjonnat sun muut. Mä sitä kattelin. Mä oon ite Raumalta eli 90 kilsan päästä vaan, niin Turku on ollu mulle aina tosi läheinen kaupunki ja ihana kaupunki, lähellä merta ja hyvä tarjonta noista kaikista aloista, sivuainemahdollisuuksia, pääsee vaihtoon ja tällaisia. Mä koin tän hyvänä ja laadukkaana yliopistona oikeestaan. Mä oon hakenut myös Helsingin yliopistoon, mutta kyl tää Turku on vaan parempi. 

Antti: Mä tykkään kans just Turun kompaktiudesta ja tästä opiskelijakulttuurista täällä.  

Marjaana: Todellakin! 

Antti: Tosi monilla saattaa välivuodenkin aikana vielä vaihtuu se, jos välivuosi tulee, se, mitä haluaa tehdä. Oliks teillä välivuosia? Mulla oli muutama. 

Marjaana: Joo, niitä oli muutama. Mä itseasiassa koin sen ehkä enemmän sellasena aikana oppia ja ymmärtää, että mitä mä haluun tehdä, että mua ne ei jännittänyt, kun jotkut voi kokea välivuodet tosi sellaisena pelottavana ja että apua, pitää päästä opiskeleen. Mä otin sen enemmänkin sellaisena, että nyt mä pystyn miettimään, mitä mä oikeesti haluan. Tosiaan, mähän kävin avointa yliopistoa ja siellä tuli käytyä näitä kursseja ja opittua, että hei, tää onkin mua varten. Mä tein samalla töitä ja keräsin rahaa, niin se oli kyl tosi jees. 

Elisa: Joo, mulla oli kans pari välivuotta, että ensimmäinen välivuosi oli semmoinen, minkä mä tiesin, että mulla tulee olemaan, kun mä hain armeijaan. Mä olin siellä sitten vuoden, niin ei ollu heti sillon abivuonna sitä hirveetä painetta tietää sitä, että mihin hakee ja vähän käydä kattomassa vaikka pääsykokeita, että mitä fiiliksiä niistä tulee. Seuraavana keväänä koitin vähän enemmän hakea, mutta ei ehkä sitten kumminkaan ollut aikaa lukea niihin pääsykokeisiin, niin tuli sitten vielä toinen välivuosi ja se oli aluksi tosi pelottavaa. Mä en ois just halunnut sitä välivuotta enää ja olin silleen, että mitä mä nyt oikein teen tässä näin. No sitten menin tietysti töihin ja pelasin ringetteä sitten vielä yhden kauden silleen ihan kunnolla. Mutta kyl sitten sen aikana oli ihan selkeä, että nyt mä haen ihan kunnolla sinne opiskelemaan ja kyl se geologia on se mun ala. Ei se mun mieli oo muuttunut nyt näiden vuosien aikana ja nyt jälkeenpäin, niin ei yhtään haittaa se toinen välivuosi. Se opetti kyllä tosi paljon ja vielä varmistui se, että mitä haluaa opiskella ja kasvoi se motivaatio päästä opiskelemaan. Vieläkin on hirvee draivi, niinku että, vitsi on kivaa olla nyt täällä opiskelemassa, kun mä niin kovasti tänne halusin ja mä pyrin. Nyt mä oon täällä, niin nyt mä haluun tehä tän kunnolla. 

Marjaana: Toi on kyl siistiä. 

Antti: Isossa mittakaavassa, jos miettii pitkää aikaa, niin yksi ekstravälivuosi on kuitenkin aika pieni juttu. 

Elisa: Kyllä, kyllä. 

Marjaana: Mä oon sitä mieltä, että ihminen kasvaa sen jälkeen, kun sä valmistut amiksesta tai lukiosta. Niiden parin vuoden aikana tai vaikka niitä vuosia olisi enemmänkin, niin ihan varmasti kasvaa ja pystyy kehittään sitä omaa juttuaan, vaikkakin se on tosi siistiä, jos pääsee suoraankin, että en mä sitäkään vähättele. Mulle ainakin ne välivuodet oli tosi jees. 

Antti: Mä oon ihan samaa mieltä. Vähän vielä siitä ajatusprosessista välivuoden aikana. Millasia oivalluksia tai haasteita teillä oli silloin, oliks jotain, mikä auttoi välivuoden aikana sitä tavallaan selkiytymistä siitä omasta alasta? 

Marjaana: Mulla auttoi se avoin yliopisto, mistä mä mainitsinkin jo. Mä kävin pari sosiaalitieteiden kurssia, koska mä ajattelin, että se oli jotain, mikä mua kiinnosti. Se oli ihan mielenkiintoista, mutta mä tajusin, että ei, että ehkä se on enemmän tää media ja valtio-oppi, mistä mä halusin sen oman tutkinnon rakentaa. Sitten mä kävin niitä vaan muutaman, mutta se oli kans semmonen välivuoden oma oivallus, että ei se ollutkaan ehkä se, mitä mä aattelin. 

Elisa: Musta oli ihan kivaa käydä vielä töissä ja oppia vaikka siitä työelämästä. Kyl sekin aina kasvattaa, vaikka se ei ois se, mitä sä haluat tehdä loppuelämän, niin ei ikinä mene hukkaan sekään aika. 

Antti: Jep, jep. 

Marjaana: Joo, mä oon kyl tosta samaa mieltä, mä oon kans tehnyt töitä siinä sivulla, niin se on kyl ollut tosi jees. 

Antti: Töiden kautta saa just kontrastia siihen, että ehkä sitten arvostat sitä tulevaa opiskeluelämää enemmän. 

Elisa: Kyllä. 

Marjaana: Ehdottomasti. 

Antti: Jep. Me ollaan kerätty muutamia vinkkejä vielä tähän jakson loppuun siihen oman alan löytämiseen. Näitä on yhteensä 6 kappaletta. Haluisitsä Marjaana aloittaa? 

Marjaana: Joo, eli mun ensimmäinen vinkki on semmoinen kuin Opintopolku-shoppailu. 

Antti: Tää on ihan sulle tehty! 

Marjaana: Oikeestaan kaikki, mitä mä tiedän mun alasta ja se, mitä mä opiskelen, tulee suoraan Opintopolusta. Se saattaa joillekin näyttää hankalalta sivustolta, mutta se on ihan loistava. Eli sinne ku vaan kirjoittaa ja pistää vaikka kaupunkeja tai mitä muuta asiaa, mikä kiinnostaa, niin sieltä vaan. Kuule, mä oon käynyt kaikki, siis kaikki alat mä oon sieltä etsinyt, että mitkä mua kiinnostaa. Sieltä mä oon löytänyt sitten tän poliittisen historian ja valtio-opin ja mediatutkimuksen täältä Turun yliopistosta. Se on hyvä paikka. Sieltä näkyy kaikki, että mitä pitää lukea pääsykokeisiin, milloin mikäkin tieto tulee ja milloin alkaa haku ja tämmöiset. Se on oikein loistava, sinne kannattaa ehdottomasti mennä. 

Antti: Jes, kuulostaa hyvältä. Opintopolku-shoppailu. Entä toinen pointti, toinen vinkki? 

Elisa: Mun vinkki on toi opinto-ohjaaja, sen oman lukion opo. Menkää juttelemaan hänelle ja varmasti osaa auttaa ja neuvoa, jos varaa semmosen oman keskusteluajan. Varmasti niillä opon tunneilla opo ei pysty neuvomaan kaikkia henkilökohtaisesti, mutta hän kumminkin osaa neuvoa ja hän on siellä teitä varten neuvomassa. 

Antti: Kyllä. Mun kolmas vinkki liittyy tohon aika vahvasti myös eli tää on sellainen lyhyt ja ytimekäs vinkki kuin kysy ja selvitä. Jos on jotain kysymyksiä, joku arveluttaa, niin kysy esimerkiksi opolta, läheiseltä, jotka saattaa opiskella jotain tai joltakin, ketä on siellä tavallaan sisäpiirissä, jotka tietää. Kysy ja selvitä asioista itse, niin sitä kautta sä pääset perille ja myös edistät sitä omaa prosessia ja ajatusten selkenemistä siitä, että mitä sä haluut tulevaisuudessa tehdä. 

Marjaana: Joo ja mun vinkki on sellanen vielä, että mieti sitä sun tulevaa alaa vaikka työn kautta eli mitä mahdollisia töitä sä haluut tehdä. Onko sulla suoraan joku ammattinimike mielessä, että sä haluaisit vaikka suoraan lääkäriks, tai sitten jotkut asiat, mitä sä haluut sun töissä tehdä. Mulle oli just se, että mä haluisin olla töissä tyyliin jossain kansainvälisessä organisaatiossa tai ministeriössä ja tehdä mediahommia sellaisessa ympäristössä. Se oli hirveen helppo sitten ymmärtää, että näitä asioita siihen sitten pitää opiskella, että sinne voi päästä. Mä sanoisin, että työn kautta kannattaa miettiä. 

Elisa: Viimeisenä vielä mun vinkki on, että kuunnelkaa sitä omaa vaistoa ja mitä tälleen kliseisesti se sydän sanoo. Kyllä sitä vaan aina tietää, että mikä se oma juttu on, vaikka välillä tuntuisi, että on vähän hukassa. Kuunnelkaa vaan itseänne. 

Antti: Se on ehkä ok olla kans hukassa välillä, että ei sitä tarvi pelätä, koska sitä kautta sen kans löytää. 

Elisa: Kyllä.  

Antti: Ja ei kannata antaa ulkoistenkaan paineiden vaikuttaa liikaa. 

Elisa: Joo, ei todellakaan. Menee vaan kohti omia haaveita. 

Antti: Kyllä! Mulla ois vielä yksi vinkki. Kannattaa kysyä myös kavereita ja perheeltä. Ne tietää aika paljon susta ulkopuolelta, niin kysyy, että missä he ehkä näkee sut ja millaisia vahvuuksia he näkee sussa, koska siitä saa sellaista erilaista perspektiiviä siihen, että mitä sä ehkä aattelet itsestäsi. Mutta kuitenkin nämä asiat kannattaa ottaa kriittisesti, että ei ota niitä liikaa itseensä vaan miettii itseään niiden kautta. Ei ota niitä ehkä suoraan siihen, että okei, mä oon tämmöinen, vaan kriittisellä silmällä. Aattelee, että okei, ehkä mä oonkin hyvä tässä, mitä äiti tai naapurin setä sanoi, tai kaveri. 

Siinä ytimekkäät ja hyvät vinkit siihen, että miten se oma ala saattaisi löytyä. Onks teillä jotain lisättävää vielä? 

Marjaana: Mulla on lisättävää! Meiltä voi aina myöskin kysyä, utulähettiläiltä, että se kannattaa pitää mielessä. 

Elisa: Ehdottomasti. 

Antti: Esimerkiksi Instagramissa yliopiston tilillä (at)uniturku. Meillä on siellä melkein joka viikko joku meistä pitämässä Insta-viikkoa. Sieltä näät erilaista sisältöä opiskelijaelämästä ja sinne vaan kuule slaidaat DM:ään ja kyselet sun kaikkein arveluttavimmat kysymykset näistä opiskeluasioista! Me ollaan täällä teitä varten. Jes, ihan sikaihanaa, että pääsitte jaksoon vierailemaan Elisa ja Marjaana.  

Elisa ja Marjaana: Kiitos! 

Kiitos ja me jatketaan ensi jaksossa uuden aiheen parissa. Nähdään. Kiitos, moikka! 

Elisa ja Marjaana: Moikka!