Podcast: STUDYcast - Oikealla uralla? Kemia, biokemia ja lääketiede keskustelussa

Annika: Hmm.. Onko lääkiksessä opiskelu yhtä hektistä ja heroistista kuin Greyn anatomiassa? Ja ovatko lääkisopiskelijat ylisuorittavia perfektionisteja? 

Julia: Entä ovatko kemistit hulluja tiedemiehiä, jotka poksauttelee vihreitä liemiä laboratoriossa? 

Klaara: Jos et vielä tiedä, niin tämän jakson jälkeen tiedät! 

Tunnusmusiikki 

Julia: Mitä kuulija, olet lähtenyt kuuntelemaan Oikealla uralla -podcast-sarjaa. Tulossa on kuusi jaksoa eri opiskelualoista utu-lähettiläiden tähdittäminä. Tervetuloa!  

Annika: Hei, ketä meitä täällä nyt sit on? Utu-lähettiläät Annika, toisen vuoden kemisti. 

Julia: Julia, nelosella lääkiksellä. 

Annika: Sekä meillä on myös vierailevana tähtenä täällä tänään… 

Klaara: Toisen vuoden biokemisti Klaara. 

Annika: Hei yks yhtäläisyys ihan btw, meillä on kaikilla valkoiset takit. 

Julia: Nii, nii onki. Jumaleissön!  

Naurua 

Annika: Te saatte vaan pitää niit lääkiksessä auki, kun meil täytyy olla ne laboratoriossa kiinni. 

Naurua 

Julia: Oikeesti meitäkin ohjeistetaan pitää niitä kiinni. 

Annika: En oo viel kertaakaan nähny kellään lääkärillä (takkia kiinni) 

Julia: Mä oon nähny ehk yhen. 

Annika: Hyvä suoritus. 

Klaara: Ne on vaan coolimpii ku me.  

Annika: Aivan, no meillä on kyl aika epäseksikkäät noi lasit myös. 

Naurua 

Klaara: Meil ei sentään oo lasei. 

Annika:  Ai teil ei oo lasei? 

Klaara: No ei ku ne on ne määrät semmosii, kolme tippaa kerrallaan. 

Annika: No me ollaan semmosii ämpärikemistei. 

Julia: Te oikeesti poksauttelette niit liemii. 

Annika: No ei me nyt oikeesti. Mut kyl vähän joutuu kattoo kun siellä on myrkyllisiä. Toki sit vanhemman vuoden kemisti tulee siihen et ”eihän tää nyt edes ole myrkyllinen, mitä te nyt pelkäätte, paljain käsin vaan siitä aineest kii, ja astialle.” 

 Julia: Nii just. Aina pitää näyttää hyvää esimerkkiä ja väittää et ollaan pedantteja. Sit kokemuksen myötä pystyy niinku vähä oman harkinnan varassa. 

Mikä se oli se meit yhdistävä toinen tekijä, oliks se sen biokemia? 

Klaara: Kaikki lukee biokemiaa!  

Annika: Joka paikassa on biokemiaa. 

 Klaara: Osa sivuaineena, osa vaan muutaman kurssin ja osa ihan pääaineena. 

Annika: Biokemia on aika tota, tietyllä tapaa kulkee käsi kädessä kemian kaa. Mut miten se eroaa? 

Klaara: Ehkä enemmänkin keskittyy just niinku sillee elämän molekyyleihin ja just silleen tarkemmin just esim. kasvisoluihin tai eläinsoluihin, nii niitten solujen sisäisiin kemiallisiin reaktioihin, enemmän kuin ylipäätään kemiallisiin reaktioihin. Et ne kemialliset reaktiot on vaan silleen vähän rajatumpii, mitä tutkitaan. Mut käytännössä tekniikat on aika lähellä toisiaan. 

Julia: On meilläkin biokemiaa. Meillä se kyl on sillai lyhyen aikaa, et on tosiaan se yksi kurssi. Siitäkin on mulla sen verran aikaa, että ei oo ihan kirkkaana mielessä enää sitruunahappokierrot, jotka osasin hyvin tarkkaan ulkoakin sillon. Kuitenkin semmonen overview varmasti elimistön tärkeimmistä kemiallista reaktioista tulee siellä. 

Klaara: Ja onhan ne just sellasii et, meilläkin jonkun sitruunahappokierron just, niin on opetellut varmaan neljälle kurssille. Ne on niin keskeisiä et ne vähän niinku kiertää siellä. 

Annika: Ja tarkastellaan monesta eri näkökulmasta, ja mä oon huomannu tälleen sivuaineopiskelijan näkökulmasta että taasko me käydään tää ATP-synteesi, oikeesti. 

Klaara: Ja sitten joka kerta sä luulet, et tän mä osaan. 

Annika: Ja en osaa! 

Naurua 

Annika: Hei mut miten jos puhutaan nyt yleisesti, et miten meidän opinnot rakentuu. Kaikille on nyt varmaan selvää että meillä on 3 + 2 vuotta Klaaran kans. Mut teillä on 6 vuotta lisensiaatin tutkinto, mitä ne pitää sisällään? 

Klaara: Tai semmonen perus viikko, et mitä kaikkee siihen viikkoon kuuluu? Et onko se vaan pelkkää luennolla istumista? 

Annika: On, ja välillä tuntuu, et luentoi vois olla vähän vähemmänkin. 

Klaara: Tosi vaihtelevasti. Tai meillä ainakin biokemialla käytännössä kaikki kurssit silleen, et meillä on ne samalla otsikolla tai samasta aiheesta on teoriakurssi, ja sitten saman aiheen käytännön kurssi. Et vähän niinku se teoria siirtyy sit sinne labraan. Ja se on ihan kiva. Se luo semmosen selkeen rakenteen siihen et ne menee vähän silleen käsi kädessä. 

Annika: Tukee toisiaan varmaan. Toi ois ollu siistii, koska mä oon lukenu teiltä biokemian puolelta ne teoriakurssit kyllä mut me ei olla saatu nyt osallistua niihin teidän käytännön kursseihin  niin se vähän ehkä harmittaa, koska se ois auttanut eikä sisäistämään asioita eri tavalla. 

Klaara: Joo, ja sit se auttaa siinä se teoria, että sä ymmärrät et mitä hyötyä siitä on mitä luet, ku sit siellä labrassa pääsee oikeesti tekemään ja ymmärtää just sit mitä esimerkiksi tutkijat oikeesti tekee siellä ja mihin ne hyödyntää sitä teoriaa mitä me opsikellaan siel teoriakursseilla.  

Annika: Mut toi on muutenki just, tuntuu et tää käytännön puoli täydentää niin paljon sitä. Et meillä ei oo tommosii paketteja kemiassa, niinku yhdistelmiä, mut just se et meilläki ehk puolet opinnoista koostuu labrasta. Et jos jotain ei oo hiffannu teoriassa niin sitten käytännössä, tai ehkä mahdollisesti toisinpäin.  

Julia: Niinpä. Toi kuulostaa ihan super hyvältä tommonen järjestelmä.  

Annika: Mut ette tekään ihan pelkästään luentosalissa lääkiksessä istu. 

Julia: No ei onneks. Tota, kolmosvuonna alkaa just kliininen vaihe ja sen jälkeen sitte opinnot on aika, sanotaanko fifty-fifty, että on luentoja ja sit täytyy vähintään yhtä paljon olla sairaalassa tutkimassa oikeita potilaita tai seuraamassa eri alojen toimenpiteitä tai opetuspoleilla tai harjotustöitä tekemässä. Se oli semmonen tosi iso murros opinnoissa ku alkoi se kliininen vaihe, et sitä vähän niinku kaikki meillä tuntuu odottavan. Et ne 2 ekaa vuotta on semmost teoriapainotteisempaa. Tosi tärkeetä tehdä ne läksyt hyvin, jotta sitten pärjää, koska se tieto sillai niinku kumuloituu vuosi vuodelta. Kyl se sit kruunaa sen ku pääsee oikeesti (klinikkaan). 

Annika: Jotenkin Itse ainakin tykkään siitä, et ainakin nyt meillä kaikilla on myös tämmönen käytännönläheinen ala, niinku että ei oo pelkästään sitä kirjasta pänttäämistä. Ite tykkään ainakin, että pääsee itse myös tekemään. 

Klaara: Ja sit myös just silleen et on selkeä päämäärä myös, et mihin sitä teoriaa pänttää, et lukee sitä teoriaa jotta pystyy tekemään niitä käytännön juttuja. 

Annika: Yks iso ero meidän aloilla, puhun nyt meidän aloista eli kemiasta ja biokemiaasta versus lääkis, niin meillä on sivuaine valittavana ja teillä ainakaan niinku suoranaisesti ole. 

Julia: Meillä on siis valinnaisia opintoja, mut niitä on suhteessa tosi vähän. Et ei niistä niinku sivuainetta tuu. Että aikalailla strukturoitu, kaikille periaatteessa samat pakolliset kurssit 

Klaara: ja siitä just ehkä johtuu, et tosi usein ajatellaan et lääkis on vähän semmonen oma heimonsa, ja jotenki tosi erillään muista. Mut sit kun siellä teillä on just se, et kaikki lukee ne samat aineet, toisin kuin biokemialla ja kemialla, meil on, no esimerkiksi biokemisteil on kaks sivuainetta, joista toisen on oltava kemia, nii meidänhän on vähän niinku pakko tehdä yhteistyötä.  

Annika: Sit meil on myös ainejärjestö sama, et todellakin käsi kädessä kuljetaan. 

Julia: Mitä se tarkoittaa, et teillä on sama ainejärjestö? 

Annika: No, miten sen nyt avais. Me kuulutaan semmoseen järjestöön, missä kaikki tapahtumat, ja kun osallistutaan johonkin, niin me ollaan samassa porukassa. Ja saman väriset haalarit, tai samat haalarit.  

Klaara: Ainejärjestö järjestää opintojen ulkopuolista tekemistä. Kaikki tämmöset perinteiset sitsist ja haalaribileet ja kaikki tämmöset on niinku ainejärjestön järjestämät, ja koska meil on sama ainejärjestö, niin me ollaan samoissa tapahtumissa tosi paljon.  

Annika: Palaten tuohon sivuainejuttuun, kun meillä on se vapaasti valittava toinen sivuaine, meilläkin on tosiaan niinku, toisen saa valita vapaasti mut sit matikkaa ja fysiikkaa, tai jompaakumpaa niistä täytyy, tai on pakollista lukea. Mutta se että sä voit valita sen toisen sivuainekokonaisuuden vaikka täysin toisesta tiedekunnasta, niin se mahdollistaa semmosta poikkitieteellisyyttä ja ja niinku tutustumista tavallaan tiedekuntarajojen yli, mikä on mahtavaa.  

Klaara: Joo, meil on just samalla lailla just, et se kemia pitää lukee, ja sitte jos haluu, niin voi lukea niinku laajan kemian et sit on sivuaineena vaan kemia, mut sitä on vaan sit enemmän. Tai sitten voi lukea kaksi eri sivuainetta, ja siihen toiseen sivuaineeseen ei oo mitään rajoituksia. Sun pitää vaan kattoo, et siit tulee se 25 opintopistettä kokonaisuutena. Et sä voit mennä ihan mihin tahansa lukemaan käytännössä mitä vaan jos sä vaan saat siitä rakennettua semmosen kokonaisuuden.  

Annika: Ja voihan sitä niinku ihan täysin myös, vaikkei sivuaineeksikaan, niin sähän voit lukea ihan mitä sä tahdot tavallaan. Sen lisäksi mitkä on vaatimukset, niin voit ottaa vaikka mielin määrin mitä tahansa ja missä tahansa vaikka mandariinikiinaa.  

Klaara: Jos vaan aikaa ja energiaa riittää niin lukee saa kyllä. 

Julia: Kyllä mäkin tiedän että lääkiksessä opiskelijoita, jotka on ottanu kursseja vaikka kauppiksesta ohelle. Että jos kiinnostaa vaikka johtaminen ja haluaa tulevaisuudessa toimia vaikka ylilääkärinä niin siinä voi hyötyä semmosista opinnoista. 

Annika: Onko sulla ollu ajatuksissa sellainen? 

Julia: Ei oo henkilökohtaisissa haaveissa, ainakaan vielä. Älä ikinä sano ”ei koskaan”.  

Klaara: Mut se on aina kiva, et on se mahdollisuus jos tulee semmoinen et ois energiaa tai joku rupeis kiinnostaa, niin yliopisto on kuitenkin niin valtaisa, valtava semmonen tiedon lähde, et mikä vaan kiinnostaa niin varmasti löytyy ja voi opiskella.  

Annika: Musta tuntuu et vielä varsinkin Turun yliopistossa sivuainetarjonta ja tämmönen niinku, et mitä sä voit ottaa tiedekuntarajojen yli, niin se on niin kattava. Mahdollistaa kyllä tosi tosi paljon. 

Julia: Itekki mä oon haaveillu et oispa ihana lukee kielii. Välillä mä plärään tuolla opinto-oppaassa just et mitä kaikkee vois lukee, mut lukkari on usein silleen kohtalaisen tiivis. Kieliopinnotkin vaatii paljon läsnäoloa, niin semmosia kursseja on tosi vaikee ehkä mahduttaa sitte normi opintojen ohelle. Varmaan se ois mahdollista jos näkis vähän vaivaa. 

Klaara: Joo meil on kyl kans ainaki silleen, et ne ekat kolme vuotta jotka on just kandi, niin ne on aika rajatut ja aika täyteen buukatut. Niin sen sivuaineen ohella, niin ei hirveesti sinne lukkariin mahdu just muuta, ellei hirveesti nää just vaivaa. Mut mitä mä oon ymmärtänyt niin sitte maisterivaiheessa on vähän vapaampaa se.  Et jos vielä haluu lukee jotain ylimääräistä, nii ehk sit on vähän enemmän aikaa.  

Annika: Mites tota, vaikka kun just puhuit et kieliopinnot ois kiva ja näin, mut mitä nyt on sivusta seurannut ja ymmärtäny että kiirettä pitää, niin mahtuisko edes? Kun kuitenkin haluu suorittaa omat opinnot tarpeeks hyvin. Jos viittaan tuohon stereotypian mikä tuolla alus oli, niin.. 

Julia: Joo. Niin, no siis, kyl mun täytyy myöntää että, must tuntuu et lääkikses on paljon ihmisiä jotka, niinku on semmosii, aika täydellisyyttä tavoitteleviakin, ja on ehkä tottunut saamaan hyvii numeroita koulussa. Sit tietysti kun tulee yliopistoon, niin se tietomäärä Mikä pitäisi ottaa haltuun on ihan valtava. Kaikki joutuu vähän herää siihen todellisuuteen, et se ei nyt ehkä oo mahdollista et oppii kaiken vaadittavan täydellisesti. Eikä se oo niinku se ideakaan, vaan idea on oppia käytäntöä varten, eikä tenttejä varten. Se on ollut tosi helpottavaa huomata, että se riittää, et hallitsee asiat hyvin ja sitten luottaa siihen, että ajan myötä tieto kerrostuu, ja oikeesti sitte sä omaksut sen tiedon etkä vaan muista sitä ulkoo. Mutta, tuohon että jos opiskelee tunnollisesti niin mahtuuko vielä lisää sinne lukkarin täytteeksi niin joo, välillä, välillä ei. Varsinki ekat kaksi vuotta meil oli huomattavasti väljempää. Nytte ku on kolmosella ja nelosella esimerkiks on nyt ollut nää isot kurssit sisätaudit ja kirurgia, jotka sisältää sitte tosi paljon sitä sairaalassa oloa, niin sitä on sit niin tiheästi et sinne ei välttämättä mahdu semmosii kursseja missä pitäisi olla läsnä tiettyinä aikoina, koska sitten ne menee tottakai edelle ne omat läsnäolopakolliset jutut. 

Annika: Joo ja ei varmaan liikaakaan kannata. Että omasta jaksamisesta ylipäätänsä, opiskelijoiden keskuudessa, niin täytyy pitää huoli siitä ettei ylikuormita itteensä, vaikka kuinka kiinnostais ottaa monenlaista erilaista ja täyttää, et ”Mulla on tilaa tuossa mun lukkarissa niin hyvin voin ottaa”.  

Klaara: Mut jaksaaks oikeesti sitte opiskella? 

Annika: Ku on jo valmiiksi heavy paketti nii otetaaks viel vähän lisää 

Julia: Ja sitä ei välttämättä edes hahmota ennen ku on jo siellä syvässä päässä. Sä katot alkuvuodesta et joo, tonne mahtuu, ja it se onki niin paljon, et se vie sun energiaa paljon enemmän kuin sä oot arvellut. Se voi olla. Se on haastavaa ja varmasti kaikki opiskelijat painiskelee välillä tämmösten juttujen kanssa  

Klaara: Niin ja ylipäätään ehkä yliopisto-opiskelijoista, musta tuntuu että tosi usein ajatellaan, että ne vaan istuu kirjastossa ja vaan pänttää. Ja jos sä haluut pärjätä, niin sun pitää saada tosi hyviä numeroita, mutta ainakaan niinku meidän alalla, niin sillä et mitä sä saat siitä kurssista arvosanaksi, sil ei oikeestaan oo mitään merkitystä. Tietysti se pikkusen niinku antaa suuntaa siit et ootko sä oikeesti oppinut asioita, mutta toisaalta voi olla et jos se koko iso kurssi tentitään yhes tentissä, et sul oli just silloin vaik tosi huono päivä tai sattu tulee just silleen et sä et saanu sanotettuu sitä just silleen kun sä oisit ajatellut ja sä et saanu sieltä niitä pisteitä, vaikka sä ehkä oisit tienny. Niin ne numerot ei oo niin isossa merkityksessä, kuin ihmiset ajattelee. 

Annika: Niin, ne ei kerro kaikkee, et siel on taustalla paljon muutakin. Just ehkä mitä sakin Julia mainitsit, et opiskelee sen takii, et pyrkii ymmärtämään ja sisäistämään ne asiat oikeasti, eikä vaan sen takia että saa tentistä täydet. Niin tää on nyt just ylipäätänsä mun mielestä, niinku ammattiin valmistavassa koulutuksessa, tai kun sä suoritat näitä opintoja lisää, niin sä opiskelet itseäsi varten  ja sitä varten et sä itse opit ne asiat. 

Julia: Tentit, voisi ajatella, että on semmonen väline saada ihmiset lukemaan. Se on hyvä olla deadlineja.  

Miten teillä menee sitte kurssit, kuinka pitkiä ne on ja onks teillä niinku periodit vuodessa? Miten se toimii? 

Annika: On meillä periodit. Viisi niitä on yhteensä, mut neljässä porukka yleensä käy kun viides on se kesä-jakso. 

Klaara: Meil on kyl vähän vaihtelevasti. Esimerkiksi nyt tänä vuonna, niinku nyt tänä kakkosvuonna, meillä on ollut tosi jännästi. meillä on nyt taas syksy ollut silleen et meillä on ollut niitä just teoria-käytäntö paketteja kaksi, mut ne molemmat paketit on kestänyt koko syksyn. Mut sitte taas keväällä meillä on samalla lailla kaksi pakettii, mut ne on jaettu silleen että kolmos periodissa on toinen paketti, ja nelos periodissa toinen paketti, ettei menekään päällekkäin. Et vähän vaihtelee, mut kyllä suurin osa opinnoista menee silleen jaksoittain. Ja nytkin kun oli tälleen koko syksyn, niin  sit meillä oli niil kursseil välitentit, et ei kuitenkaan tarvi niinku puolen vuoden luentoi tenttiä yhteen tenttiin. Et on se mahdollisuus mennä tekemään välitentti, jos sen hauaa tehdä. 

Annika: Meillä on ehkä enemmän, kaikki perusopinnot ja aineopinnot ja nää on aina yhteen periodiin, et se ei kestä niinku pidempään. Mut sit taas harjoituslabrakurssit on sit taas syksyn tai kevään kestäviä. Nyt oli just vaikka kemian harjoitustyöt 3, niin se loppui nyt tässä hetki sitten. 

Julia: Meillä menee, ehkä alkuopinnoissa meni lyhyemmissä pätkissä. Kurssit tuntui, vitsi menee ihan mutuiluksi, koska mä en todellakaan ole katsonut näitä nyt tarkkaan, mä saatan puhua vähän soopaa mutta, must tuntuu että kurssit oli lyhyemmissä pätkissä alkuopinnoissa, ja nyt taas vähän niinku pidempiä kokonaisuuksia. Esimerkiksi tää kulunut syksy, niin tän koko puolen vuoden ajan meillä on ollut neljä kurssia päällekäin, ja neljä lopputenttiä nyt joulun alla. Niin, onhan se sillai aika raskas sitte tenttiä ne kaikki kerralla. 

Annika: Varmasti. 

Klaara: Ja kyl kaikis, vaikka se olis kuinka yritetty jakaa, niin kyl se aina menee vähän silleen, et siihen niinku joko sen periodin loppuun tai lukuvuoden loppuun, nii kyllähän ne deadlinet sinne kasaantuu. Niin se vaan menee akateemisessa maailmassa, et siellä jossain ne on oltava. 

Julia: Ei tentit tuu ikinä hyvään aikaan! 

Annika: Mut toi on ollu just hyvä, kun mä oon käyny niitä teoriakursseja teiltä biokemialta, niin just se et on ollut ne välitentit. Koska se on aika iso setti vetää. 

Julia: Välitentit on ihan parhaita! Meillä oli farmakologian kurssissa pakollisii välitenttei, niin ne rytmitti sitä opiskeluu paljon paremmin kuin mä oon koskaan ite pystyny rytmittämään, vaik mä oon välillä oikeesti yrittänyt. Mut niistä ei saanut mitään numeroo, mut se oli semmosta itsearvioo.  

Klaara: Ne vähän silleen pakottaa pysyy ajan tasalla tai silleen, et varsinkin nyt ku on.. 

Annika: Tai palautettavat tehtävät sama asia! 

Klaara: Joo ehdottomasti varsinki tämmöset viikkotehtävät, tai parin viikon välein palautettavat jotkut tehtävät  

Annika: ja mielellään pakolliset nin ne tulee oikeesti tehtyä. 

Julia: se on kaunis ajatus että kaikki opiskelijat on niin ahkeria että ne haluaa vapaaehtoisesti tehdä paljon ylimääräisiä lisätehtäviä  

*naurua* 

Klaara: kunnes rupee opiskelee ja on sillee: ”No itse asiassa…” 

Annika: Niitä vapaaehtoisia on aika paljon loppujenlopuks, sit ne on vaan pinos ja sit sä mietit et no mihin tarttuis vai tarttuisinko. 

Julia: No, mites Annika ja Klaara, ootteks te miettiny et mitä teistä tulee isona?  

Annika: No mulla on ehkä pieni haisu. No meillä on Turun yliopistossa minun käsittääkseni Suomen ainoa lääkekehityksen linja kemialla. Mua kiehtoo se, ja sinne ajattelin suuntautua. Ja sit kun tääl Turus asuu, niin tääl on näit isoi lääkefirmoi kaksin kappalein, niin ois kyl tosi siistiä työllistyä sinne päin. Mutta se että haluanko mä olla tutkija vai asiantuntija vai mitä mä haluun olla, niin siitä mä en oo ihan varma vielä, koska vaihtoehtoja on tosi paljon. 

Julia: Mut vähän joku tommonen, mihin ajatukset suuntautuu.  

Annika: Ehkä vähän semmonen niinku, enmmän sinne kaupalliseen puoleen niinku sinne tuotannosta vähän sinne johonki semmoseen kaupallisempaan, mutta en tiedä. Mutta opettaja musta ei tule. Ku se on ollu aina, varsinki silloin ku lähdin opiskelee, et tuleeko susta sit kemian opettaja? Asuks sä sit vaan laboratoriossa? 

Julia & Klaara: *naurahtaen* Kaks vaihtoehtoo! 

Annika: ..nii ei välttämättä kumpikaan kyl.  

Klaara: Siin on muutama juttu välissäkin, et ei oo ne ainoat vaihtoehdot.  

Annika: Ja täytyy sanoo et en vielä itsekään tiedä, et mitä kaikkee on mahdollista.  

Klaara: Meil on biokemialla aikalail sama semmonen työllisyyssuunta kuin kemialla just, et on opettajia, tutkijoita, ja vähän niinku erilaisii tutkijoita, et ollaanko just siellä tuotekehityksessä ja tutkitaan et miten sitä saadaan kehitettyä, vai yritetäänkö löytää jotain uutta. Tutkijuudenkin kirjo on niin laaja, et mitä tutkitaan ja sit just tosi erilaisiin asiantuntijarooleihin yrityksiin, tai voi olla et perustaa oman yrityksen.  

Annika: Tää on just kun vaihtoehtoi on aika paljon ja pilvin pimein, et nää on just semmosia aloja, että työllistyminen on loppujen lopuksi varmaan aika helppoa.  

Klaara: Nii just ja vähän ehk silleen, et voi mennä töihin mihin vaan, nii voi vähän seuraa et mikä kiinnostaa, ja sit vaan ettiä sieltä, että no mistä tästä, mikä mua kiinnostaa, nii miten mä saisin siitä työn. Koska se on tosi usein mahdollista kääntää se kiinnostuksen kohde työksi.  

Julia: Niin eli, ymmärränks mä tän oikein että, antaa tavallaan opintojen edetä ja kattoo et mikä sua alkaa kiinnostaa ja sitte eti sitä kautta se sun ura, äläkä yritä  niinku etukäteen miettiä. 

Annika: ei todellakaan kannata mun mielestä etukäteen miettiä, että mä nyt luen nää kurssit et sit mä voin katsoa yhtä juttuu. Mä oon myös sitä mieltä, et sun sivuaine tai sivuaineet voi myös vaikuttaa tosi paljon siihen, et minne sä lähdet. Esimerkiksi toi kun mä sanoin et kaupalliselle puolelle. Mulla on sivuaineena biokemia, mutta mulla on myös ajatuksena ottaa luultavasti kauppatieteistä joku Kokonaisuus joka tukee siihen suuntaan et mä voisin sinne kaupalliselle puolelle kemistinä lähteä.  

Klaara: Ja sit just se et on tosi vaikee tietää, tai silleen, sä luulet tietäväsi mitä sä haluut, ja sit sä huomaat siel jakson keskellä, et se kurssi joka on se mistä sä olit silleen ”Tää on se mikä mua kiinnostaa”, niin se onkin se jota sä inhoot kaikista eniten tai joka ei kiinnosta sua. JA samalla siinä opintojen ohessa huomaa, mitkä kurssit on niitä mitkä kiinnostaa, tai silleen et sä huomaat esimerkiksi biokemialla on vähän silleen, et on niinku molekulaarisen kasvibiologian puoli, sitten just genetiikka ja tämmönen niinku DNA:n tutkiminen ja muu vähän semmonen niinku, ihmis- ja eläinlinja ja sit on elintarvikkeet ja muut tämmöset. Niin kun niitä kaikkia pitää  lukee, niin siitä saa tosi hyvin kuvan, mikä kiinnostaa Ja sit myös samalla saa kuvan et mikä ei todellakaan kiinnosta tai mikä on se mitä ei ite haluu lukee. 

Annika: Ja meil on kemialla nyt itseasias täl hetkel on alkanu tälleen toisen vuonna ja jatkuu kandivuonna vähän semmonen, on niinku valinnaisen aineopinnot, voi niinku kokeilla eri näihin suuntautumismahdollisuuksii, niinku tämmösii kokonaisuuksia, ja sit jos tuntuu et joku ei oo hyvä nii sit vaan ruksi siihen ja seuraavaan, et niissä aika hyvän niinku käsityksen et mihin kannattaisi lähteä vaikka kandia kirjottamaan tai mikä maisterissa sit houkuttelee. 

Julia: Mm, kuulostaa hyvältä. 

Annika: Lääkäri on varmaan semmonen perus. Mut kyl teilki voi tutkijaksi, vai voiko? 

Julia: Voi! Meil on myös tutkijalinjoja. Et voi opintojenkin aikana jo suuntautuu. Eihän siis tutkimuksen tekemiseen mitään linjaa tarvii, mutta siis se linja tietysti helpottaa sitä. Tutkimus on siis tosiaan mahdollista ja monet tekee sitä niinku opintojen ohessakin. Ja sitten, no, lääkärin ammatti nyt on kans aika laaja käsite, et erikoisaloja on ainakin 50. Mä haluisin tarttuu vielä tohon mitä Klaara sanoit, että opintojen aikana huomaa mikä kiinnostaa, ja se mikä arveli kiinnostavan ei välttämättä sit ookaan se, niin se on kans niinku ollu meilläkin kurssikavereiden kanssa tosi paljon puheissa nyt kuluneena syksynä, ku kirurgian kurssi on yks semmonen tosi odotettu, ku se on niin erilainen, ja se on niin käytännönläheinen kurssi. Ja sit ihmiset jakautuu aika paljon, et toiset on et kirurgia on se niiden juttu ja toiset et ei todellakaan, et ei nappaa yhtään. On ollu hauska nähdä, et ihmiset jotka on haaveillu kirurgin urasta, niin itseasias tänä syksynä onkin huomannu et ei se ollutkaan sitä mitä ne odotti. Just toi et, oon iteki sitä mieltä et ei kannata ainakaan liikaa niinku lukkiutuu niihin mitä on ajatellu. Tottakai saa haaveilla, en mä sitä sano et se olis huono jos on joku semmonen selvä suunta mihin nyt haluaa varmasti erikoistua tai suuntautua, mut ettei niinku anna sen sulkee mitään pois kuitenkaan.  

Klaara: Niin, et pysyy silleen avoin mieli. Niinku myös just silleen, et jos on päättänyt et tää on nyt se juttu ja sit joku kiinnostaakin, niin menee lukee sitä mikä kiinnostaa, koska voi olla et sieltä aukee joku ihan uusi polku. Eikä silleen, että se ei nyt auta mua tässä minkä mä oon nyt päättänyt lukee. Niin voi olla et jää paljosta paitsi. 

Annika: Eikä kannata sitä mun mielestä pelätä, et jos ei tykkääkään siitä, koska on sit niin paljon muitakin vaihtoehtoja. Tai, jos huomaa et ei tykkääkään, niin se ei oo se ainoa just, se et oikeesti avarakatseisuus on tosi tärkeää.  

Klaara: Ja se ei oo mikään maailmanloppu jos se sun ensimmäinen idea joka sul oli, ei ookkaan se mihin sä sit päädyt loppuelämäksi. Se on aika harvinaista, et silloin kun mitä nyt 18-20 vuotiaana tullaan yliopistoon, et sä silloin tiedät että tätä mä teen loppuelämän. On niitäkin jotka tietää mut aika harvassa. 

Annika: On aika hurjaa, että tänä päivänä varsinkin niin nuorena toitotetaan sitä, että täytys tietää mitä lähdet opiskelemaan, mitä kirjotat lukiossa ja kun se ei oo kiveenkirjattua siinä vaiheessa. 

Julia: Alaakin voi vaihtaa. 

Annika: Tämä. Se on musta hakijoiden tärkeä tietää, että haet nyt sinne, minne kiinnostaa ja jos se on oma juttu niin jatka, hyvä. Jos tuntuu et se on aivan täysin väärä tai vähän sitä, mut ei kuitenkaan niin sitte vaan uutta matoo koukkuun. 

Julia: Niimpä. Just sitä pystyy fiksaileen, muuttaa vähän sitä suuntaa ite. Varsinki teidän aloilla. Kyllä lääkiksessäkin. Että voi tulla yllätyksenä se miten erilaista lääkärintyö voi olla vaikka diagnostisilla aloilla, missä ei välttämättä ees nähdä potilaita. Tai sitte just vastaanottotyössä kirurgialla. Tästä vois pitää oman jaksonsa näistä erikoistumisaloista. Mutta ei mennä siihen nyt. 

Klaara: Vaihtoehtoja on. 

Julia: Ja et ei stressaa liikaa, että onko tää valinta nyt mun loppuelämän kohtalo, sinetöity. 

Annika: Joo ei. Vaan taivas on rajana siinäkin kohtaa, kun oot lukenu ittes kandiks tai maisteriks. Ei  muutaku vaikka toista koulutusta perään. 

Julia: Niimpä. Lääkäreissäkin on monia, joilla on useempi erikoisalapätevyys, että niistäkin voi tulla ihan hyviä komboja. 

Klaara: Joo ja meilläkin on niinku ihan nytki biokemialla monia, jotka on lukenut vaikka kandin jo jostain muualta. Tai voi olla, että ne on ollut töissä jo jossain kymmenen vuotta,  ja sit ne haluuki opiskella viel lisää. 

Annika: Must tuntuu et biokemia ja kemia on aloina semmoisia, et ne on alkanut nyt vasta ihmisiä kiinnostaan kun ne on nyt aika ajanhermolla. Kaikkia eri kriisejä olemassa. Ne on niin avainasemassa olevia ratkasui sinne, niin jotenki tuntuu et ne on vähän ehkä noussut pinnalle. 

Klaara: Tai en ainakaan sillonku mä olin lukiossa, niin ollut sillai et biokemia. Vaan opintopolusta lueskelin ja löysin. Sit olin sillee, et hei täähän ois mielenkiintoista. Ne on kuitenki sillee suht pieniä aloja verrattuna just esim. lääketieteelliseen. Kyl kaikki teitää lukiossa mikä on lääketiede. 

Annika: En tiedä onko kertaakaan lukiossa mainittu kemiaa tai biokemiaa, ku on ite siel ollut. Et sinänsä. 

Julia: Sitä vartenhan tää meidän podcast on. 

Annika: Tämä. Ja tulevissa jaksoissa tulee lisää näistä eri aloista ja päästään vähän niiden pinnan alle myös. 

Julia: On tosi tärkeetä nostaa myös tämmösii pienempiä aloja esille, koska nii, jotenki vaan tuntuu, et tietyt alat nousee useimmiten keskusteluun. Ja sit ne muut alat ei saa sitä ansaitsemaansa huomioo. Ja sit se on ehkä tyhmääki, et joltain saattaa jäädä semmonen tilaisuus tai semmonen. 

Annika: Nii voi olla, et joku ei tiedä jotain alaa mut se oiski se sen oma juttu. Mutku se ei tiedä sitä niin se ei osaa hakea sinne. 

Klaara: Ja sit kans just samalla niinku isot alat, jotku lääkikset ja muut on taas sitten keskustelussa. Niin jotenki se keskustelu on tosi ykspuolista. Et sielt vähän unohtuu se, et sielläkin on paljon niinku eroja. Et sun ei tarvi olla just tietynlainen, tai se opiskelu ei oo kaikille samaa. Et sekin on sillee mun mielestä mielenkiintonen keskustelu avata, et ei oo vaan se yks tietty muotti, mihin pitää asettua. 

Annika: No vaikka semmonen seikka, että ei lääkärit voi parantaa ihmisiä välttämättä ilman lääkkeitä ja lääkkeitä ei olisi ilman kemistejä. 

Klaara: Ne on kaikki niin linkittyneitä toisiinsa. 

Julia: Niin, siis välillä tuntuu, että keskusteluissa on semmoi arvojärjestys. Koitetaan arvottaa aloja, et jotku alat on parempii ku toiset. Sit niissä tilanteissa mua alkaa ärsyttää just se lyhytnäköisyys, et eiks ihmiset tajuu sitä, et miten kaikki on linkissä ja kaikkia tarvitaan ja jokainen siinä ketjussa toimii. 

Annika: Jep. Jokaselle löytyy oma paikka ja se paikka on just niin hyvä sille, kuka siinä on. 

Klaara: Niin, ja saman arvonen kaikkien muiden paikkojen kanssa. 

Annika: Kyllä, ehdottomasti! 

Julia: Me utulähettiläät tehdään tosiaan myös blogia. Ja meitä kannattaa seurata myös instagramissa. 

Annika: Ja tiktokissa. 

Julia: Meidän ig tili on. 

Annika: Uniturku. 

Julia: Kyllä. Ja mainostan tässä vaiheessa myös omaa opiskelutiliäni lääkiselli. 

Annika: Sinne vaan seuraamaan! 

Naurua 

Julia: Sieltä näätte lääkisopiskelujen arkea, jos kiinnostelee. Mutta meillä on paljon jaksoja vielä luvassa, joissa käsitellään muitakin aloja. Joten pysykää kuulolla!  

Annika: Me kiitämme ja kuittaamme.  

Julia: Moikka! 

Loppumusiikki