Podcast: STUDYcast - Erilaiset opintopolut – Sairaanhoitajasta yleisen kirjallisuustieteen opiskelijaksi

Petra:
Moikka moi ja tervetuloa taas Turun yliopiston Studycast-podcastin pariin! Ja me edelleen jatketaan meidän erilaiset opiskelupolut -sarjalla, jossa me esitellään erilaisia opintopolkuja ja vähän sitä, että miksi näihin on päädytty. Mä oon opiskelijalähettiläs Petra ja tänään mä haastattelen yleisen kirjallisuustieteiden opiskelijaa Sonjaa. Moikka! Mukava, kun pääsit tänne tänään. Me voitais aloittaa tää jakso ihan perusesittelyllä, että kertoisitko vähän kuka oot ja mitä teet? Voit vapaasti kertoa.

Sonja:
Eli mä oon Sonja. Mä oon 26-vuotias ja aikaisemmalta koulutukseltani mä oon sairaanhoitaja. Tuossa 2022 päätin hakea yliopistoon vähän jotain muuta kuin sairaanhoitoon liittyvää tai mitenkään terveyteen liittyvää ja päädyin sitten hakemaan kirjallisuustieteitä. Ja sitten yleinen kirjallisuustiede valikoitui omaksi pääaineeksi.

Petra:
Mennään kohta vähän enemmän siihen, että miksi tällaisia harppauksia on sun elämässä tapahtunut, mutta ensin lähdetään vähän tällaisella takaisinheitolla sun lapsuuteen. Osaatko itse kertoa et mikä oli sulle lapsuudessa sellainen unelma-ammatti tai jos ei oo mitään spesifiä niin jotain ehkä aihealueita mitkä sua kiinnosti.

Sonja:
No mulla ollut tosi paljon siis unelma-ammatteja. Kerro kaikki! No mä haluun olla uimari, jalkapalloilija, laulaja, päiväkodin täti, sit tää perusopettaja ja sitte ehkä viimeisimpänä ja sellainen pitkäkestoisin oli et lääkäri. Minkä takia mä oon luonnollisesti tuonne terveydenhoitoalalle päätynyt.

Petra:
Eli selkeästi on vähän tällaista, että lapsuudesta, joo, tai lapsuudesta ja nuoruudesta näkyy heijastumaa nykypäivään. Sit me voitais vähän ehkä puhua enemmän tuosta opintopoluistasi. Eli miksi sä oot tehnyt tällaisen muutoksen ja harppauksen? Nää on tosi erilaisia aloja ainakin omaan korvaan niin kertoisitko vähän et miks sä päädyit tällaiseen ja milloin sä valmistuit noista sun edeltävistä opinnoista, kerkesitsä tekee siinä välissä töitä ennen kun sä hait sit nykyisiin opintoihin?

Sonja:
Joo mä oon hakenu sairaanhoitajaksi syksyllä 2017 ja tammikuussa 2018 sit aloittanut opinnot. Valmistuin keväällä 2021. Haluaisin sanoa kyllä vaan ja tota siitä oon sitten suoraan menny töihin ja olin kesän töissä, ja sitten taas siinä vuodenvaihteessa 2022 jouduin vähän en ihan niin omasta tahdostani vaihtamaan osastoa ja se ei ollut ihan sellanen mikä itselle sopi. Potilasmateriaali oli ehkä sellainen, että en ollut koskaan ajatellut, että haluaisin tällaista potilasmateriaalia päätyä hoitamaan. Se oli aika rankka se kevät. Siinä oli sit tietty tämä meidän ehkä vähän surullisen kuuluisa lakko, et sillä oli oma osansa siinä ja sitte omalla mummilla ni oli siinä samalla vähä terveyshuolia, et siinä oli niin kuin kaikkea kerralla ja se oli sit vähän liikaa. Mul oli tosi niin kuin henkisesti tosi raskasta ja no uskaltanen sanoa ehkä niin kuin, että ihan paha olla. Ja sit mä ajattelin, että mä haluan ettei mulla enää ikinä oo tällainen olo. Ja sitten siinä ahdistuksessani katoin, että sieltä opintopolussa, että mitä mä voisin seuraavaksi opiskella. En mä tiennyt mitä mä niin kuin haluaisin ja selasin sieltä vaan asioita mitkä mua kiinnostaa, kuten historia ja sit mulle jostain tuli tällainen. Haa, mä tykkään lukea et oiskohan siihen jotain suomen kieltä tai tällasta. Ja sit mä bongasin et täällä Turun yliopistossa voi opiskella kirjallisuutta, ilman et ei hitsi mä kokeilen et jos siitä tulisi jotain ja mä en sanonut oikeastaan kenellekään, että mä oon hakenut opiskelemaan. Hain siinä samalla myös englannin kielen oppiaineeseen ja siitä mä sit kyllä sanoin, koska muut olis ollu ehkä vähä outoja, jos mä lähen pääsykokeisiin oikein,mut sitten kirjallisuudesta mä en sanonut kellekään. Se oli ehkä vähän sellainen salainen haave ja sitten onnekseni pääsin sisään ja on viihtynyt kyllä tosi hyvin tota uudella alalla niin sanotusti.

Petra:
Tuntuu siltä omalta jutulta. Ja siis jotenkin mun mielestä myös kuulostaa siltä, että ehkä universumikin toi vähän kaikki siihen samaan kevääseen. Et nyt sysätään sut tälle uudelle polulle ja että sä pääset tekemään jotain tämmöstä hyvin, ehkä omaa juttua ja tota ja sytyttävää asiaa. Sitten samassa.

Sonja:
Joo ja siis tota no tietty kun sairaanhoitaksi on hakenut. Ajattelin silloin, että no mä voin tästä edetä sitten lääkäriksi, et olihan mä lääkikseenkin hakenut, mut sinne ei noin vaan mennä. Ja niin.

Petra:
Mut sanoisinko myös, että myöskään kirjallisuustieteisiin ei noin vaan mennä.

Sonja:
No juu ei, mutta se oli kuitenkin sit sellainen, että mä olin tavallaan jo miettinyt, että mä en jäisi sairaanhoitajaksi jo silloin, kun mä oon sinne hakenut, mut sitten siinä opintojen ja töiden ohella muutenkin tajusin, että ei vitsi et mä teen mieluummin sairaanhoitajan hommia, kuin sitä mitä lääkärit tekee. Se oli itelle paljon mielekkäämpää. Ja siis pidänkin kovasti työstäni edelleen. Mutta tota noin niin kuin yläpuolella, niin paljon kaikkea. Mikä sitten on ehkä johtanut tähän, että tässä tilanteessa ollaan.

Petra:
Mutta teet kuitenkin edelleen näitä hommia myös opintojen ohella. Näin. Joo no me voimme puhua vähän, että mitkä on ehkä isoimmat huomattavimmat erot näissä oloissa. Tosiaan äsken vähän puhuttiinkin, että on aika erilaiset, mutta tottahan, onko siellä mitään sellaisia näkyviä eroja? Ja toisaalta oisko sit siellä jotain sellaista samankaltaisuutta mikä on ehkä yllättänyt tai mitä on voinut havaita.

Sonja:
No siis erilaisia nää on kuin yö ja päivä. Tota, sairaanhoitajana meillä on paljon protokollia ja toimintamalleja, se on hyvin sellaista halki, poikki ja pinoon. Tai että asiat tehdään näin. Piste. Kun sitten taas kun on opiskellut kirjallisuustieteitä ja pätee ehkä muutenkin niin kuin humanistisiin aineisiin, niin se on tosi sellaista luovaa. Ei oo vääriä vastauksia ja saa jotenkin ihan eri tavalla ajatella itse, mikä on mun mielestä aivan ihanaa.

Petra:
Viime jaksossa puhuttiin tähtitieteen opiskelija Ellan kanssa ja hän puhuu muun muassa siitä, että kun hän itse vaihto kampaajasta nykyiselle alalle, että sä et pysty vaikka itse vaikuttaa siihen mitä laittaa päälle tai et.

Sonja:
Joo siis se, että mun ei tarttee kahtatoista ja puolta tuntia olla niissä samoissa työvaatteissa. Mä saan ite just vähän miettiä, että no mä voin pukee ihan mitä mä haluan, eikä mun tartte herätä kello 5.40 seitsemäks töihin.

Petra:
Siinä on kaikkee et ei saa laittaa vaikka kynsilakkaa tai siellä on aika paljon kaikkee sääntöjä. Toki syystä, mutta varmasti se vapaus on myös sellainen aika mukava asia. No mä vähän ehkä kysyn noista samankaltaisuuksista, mutta oletko huomannut, että ois jotain hyötyä aikaisemmasta alasta. Ja voisiko näitä kahta alaa vähän jotenkin yhdistää? En nyt äkkiseltään keksi miten, mutta varmasti niitä tapoja on.

Sonja:
Joo, meillä on kotimaisen puolella yks opettajista. Hän pitää tällaista lukuterapiaa. Niin joo siis mä innostuin kans, kun mä kuulin tästä. Niin totta! Se on ehkä sellainen et mihin tätä vois niin kuin yhdistää tai johonkin ton tyyppiseen. Ja sit tietty, kun on jo yks korkeakoulututkinto alla, niin tietyllä tapaa se opiskelu on niin kuin tuttua ja mulla on ne omat tavat mitkä on tuttuja millä lähtee opiskelemaan et ei oo tavallaan isoa hyppäystä niin kuin oli silloin, kun pääsi lukiosta ja meni ammattikorkeeseen. Oli vähän silleen. Kaikki onkin mun vastuulla. Apua.

Petra:
Oon kyllä siinä vaiheessa huomattava. Ootsä huomannut tällaisessa niin kuin ammattikorkea- vastaan yliopistomaailmassa ois eroja tän opiskelun suhteen. Onko esimerkiksi erilaisia tehtäviä opintojaksoilla.

Sonja:
Tai no, meillä oli ehkä enemmän tietty läsnäoloa kuin pakollisia oppitunteja. Et tietty ku meillä puhutaan labratunneista. Eli siis käydään käytännön asioita läpi porukalla, niin ne oli niin kuin pakollisia. Täällä on tosi paljon sellaista itseopiskelua ja luennoilla ei välttämättä oo pakko olla ja tämä ja musta tuntu et mä tein ehkä enemmän hommia sillon, kun olin ammattikorkeassa, mikä on jotenkin hauskaa et jotenki mä teen täällä saman verran hommia viiden nopan eteen, kuin mitä mä tein AMkissa ehkä kolmen. Et jotenkin mun mielestä työmäärä on tietyllä tapaa vähän erilainen. Tietty vaihtelua on kurssien välillä tottakai, mutta välillä on sellainen olo että, mä saan viis opintopistettä, kun mä kirjotan yhden oppimispäiväkirja. Okei.

Petra:
Tuntuu siltä, että kun sanoit aikaisemmin, että tosiaan luet mielellään tai et se on harrastus niin tuntuu se mielekkäältä. Myös mä oletan, että meidän opinnoissa on paljon sellasta, niin kuin ihan kaunokirjallisuuden lukemista.

Sonja:
Joo siis luetaan tosi paljon ja se just jatkuu. Ennen kuin hain niin mä vähä utelin sulta itse asiassa että tieksä mitään pois.

Petra:
Ollaan puhuttu tästä aika. Se yksi niistä ihmisistä, joille tämä oli yllätys. Iloinen yllätys, tänne pääsy. Oon niin niin.

Sonja:
Tätä vähän koitin kysellä, että tietää miltä se opiskelu tuoksuu. Ei oo ketään kavereita, jotka on sivuaineena tai mitenkään muuten tutustunut aiheeseen ja sit sieltä sanottiin että no että siellä luetaan paljon ja jotkut sanoo, että ehkä vähän mennyt maku siihen lukuharrastukseen, mutta itelle ei onneks oo käynyt silleen, että mun mielestä me luetaan ja varsinkin kun saa itse vaikuttaa vähän siihen et mitä haluaa lukea. Et mullakin on nyt menossa brittiläisen kirjallisuuden kurssi ja ihan mää oon lukenu niitä kirjoja tosi mielellään, et ne on muutenkin sellaisia, että ne on ollu mun lukulistalla ja mulla muutama niistä on ollut kotonakin kirjahyllyssä pölyttymässä, että Sonja lue nää nyt, niin nyt on hyvä mahdollisuus, että ei oo vielä tullut sitä sellaista nähkyä tietty. Luen siis tosi paljon vuodessa muutenkin, niin se, että jos mä sinne nyt sit ujuttelen näitä kurssikirjojani, ei se ihan hirveästi sit vaikuta. No et mä luen päivällä esimerkiksi koulun kirjoja ja sitten illalla ennen kun menen nukkumaan saatan lukea jotain ihan muuta.

Petra:
Onko lukuvinkkiä meidän kuuntelijoille?

Sonja:
Apua! No siis Anything by Victoria Schwab, hän on vaan eniten mun aivan lempikirjailija. Ja tota tää no entinen trilogia on nyt saanut jatko osan tossa viime vuoden puolella. Niin tämmönen kuin Shades of Magic. Se on myös suomennettu, jos ei englanniksi haluu lukee. Mikähän sen suomennoksen nimi o? Joku Magian syvempi sävy.

Petra:
Voitte googlettaa kaikki.

Sonja:
Mutta se on ihan mun lemppari sarja.

Petra:
Et siinä suosituksia oikein alan ammattilaiselta. Me voitaisiin seuraavaksi siirtyä tähän, että mitä sä haluaisit? Et ihmiset tietää alan vaihtamisesta, että tuliko sulle jotain yllätyksiä vastaan ja ehkä esimerkiksi voitaisiin puhua tosta valintakoeprosessista, et siinä vaiheessa kun on jo aiempi tutkinto niin ei oo enää ensikertalainen myöskään. Ja no, ehkä hirvitti se tai tuntu jotenkin vaikealta se et lähtisi opiskelemaan uutta, ihan mitä vaan minkä tulee mieleen.

Sonja:
Joo, ehkä just se, että se ei oo mahdotonta ja se oli itelle yks niistä asioista mikä jännitti tosi paljon. Just kun että ei oo enää ensikertalainen niin sitten oli et onko mulla mahdollisuutta päästä ikinä opiskelemaan mitään muuta, mutta mun mielestä rohkeasti vaan kokeilemaan. Sitten ehkä toinen tällainen iso juttu itelle oli sillon keväällä oli se, että mulla oli jotenkin sellainen olo että luovutanko mä. Et tavallaan se, että jos haluaa vaihtaa alaa niin se ei oo mikään että sä oisit epäonnistunut. Mutta sitten, että jos se alkuperäinen ala ei tunnu omalta tai että se vie liikaa omia voimavaroja niin se on ihan ok. Ja mun yks ystävä sanoi ihan hirveen hyvin silloin mulle, mikä helpotti sitä omaa sieluntuskaa, niin hän sanoi mulle, että kun se on ja kukaan ei ota sulta pois sairaanhoitajuutta ja sitten mä olin vaan silleen niin ei oo takkaa et tavallaan, että jos mä haluan kokeilla jotain uutta, se ei oo keltään pois. Se on vaan niinku mulle itselleni lisää.

Petra:
Ja tavallaan ei sitäkään voi tietää vielä siinä vaiheessa, ennen kun lähtee opiskelee yhtään mitään. Et onks tää sit se juttu et mitä mä voin tehdä pitkällisesti? Onks tää niinku alana se asia? Mua kiinnostaa sillee, että mä jaksaisin tehdä tätä vaikka sillee, no jos nyt perinteisesti mietitään, niin eläkkeelle asti. Mutta kun ei niitä voi tietää. Ja sekin voi, että sä opiskelet ja saat sen tutkinnon ja sitten työelämään ja sitten siellä onkin ehkä rankkaa tai tuntuu et se on just niitä omia voimavaroja kuormittavaa, niin kyllähän siinä vaiheessa kannattaa tutkailla sitä, että miten mä voisin muuttaa tätä, koska ihan itseämme vartenhan me täällä eletään ja halutaan kuitenkin, että meillä menee ihmisinä tai yksilöinä myös hyvin. Niinpä. Ja mä oon kyllä ihan samaa mieltä, hyvin fiksu ystävä sinulla, että, eihän se aiempi tutkinto häviä mihinkään. Ja mä sanoisin kuitenkin et se asiantuntijuus tulee myös niistä sellaisista yhtymäkohdista, että ihminen on tehnyt jotain asiaa ja sitten se siirtyy johonkin asiaan ja sitten se pystyy yhdistelemään näitä ja sitten saa hyvin sellaisen monialaisen näkökulman myös moneen asiaan. Et esimerkiksi, kun puhuit tosta lukuterapiasta niin sehän on oikein oikein hyvä tällainen yhdistelmä myös monia eri asioita ja siihen varmaan tarvitaan myös sellasta monen alan asiantuntijuutta.

Sonja:
Tuli vielä tuosta hakuprosessista mieleen. Ensin oli tehnyt sen hakemuksen mikä nyt oli sitten tietty tuttua, kun oli sen jo muutaman kerran tehnyt elämässään, niin jotenkin se, että kun menin sinne pääsykokeisiin, mulla oli ihan erilainen fiilis, kun mitä mulla oli silloin ekalla kerralla silloin 2019/20-vuotiaana se oli jotenkin helpompaa et mulla oli jotenkin tosi rento fiilis et mulla ei oo sellasts oloa, että pakko päästä sisään tai musta ei ikinä tuu mitään vaan et oli sellainen olo, että sulla on jo ammatti ja jos et sä nyt pääse sisään niin okei saat kokeilla ensi vuonna uudestaan et kaikki hyvin, ei hätää. Se oli jotenki kans tosi vapauttavaa.

Petra: 
Tuntut, että varmaan ainakin nykyajan nuorilla on paljon paineita siitä et pitää päästä opiskelemaan ja pitää päästä opiskelemaan jotenkin heti. Mutta on hyvä tietää et tää alan vaihtaminen onnistuu ja ehkä sitten myös jos on jotain alla et se ei tunnu niin sellaiselta. Mä voin nimittäin ihan samaistua tuohon että silloin kun mä itse alan vaihtoa mietin ja aina menin toisiin valintakokeisiin ni kyllä mulla olisi sellainen palo et mä haluun päästä sisään ja kiinnostaa ja muuta. Mutta ei siinä ollut mitään samanlaista ehkä paniikkia et mitä mä teen jos en pääse sisään, et onko sitten välivuosia et mitä mä sillä ajalla teen ja muuta et.

Sonja:
Sitä sellasta samanlaista painetta.Tai no taisin olla just ja just 25 niin mulla oli ekaa kertaa elämässäni kivaa pääsykokeissa, että mä menin sinne ja olin sillee että, no niin let's go. Ja sitten ihan sama mitä sieltä tulee niin mä saan jotain kyllä satuiltua tänne ja jos en saa niiin sekin on ihan okei. Pääsykokeissa voi olla kivaa.

Petra:
Jos jotain muistatte tästä podcastista niin, muistakaa toi, että pääsykokeissa voi olla kivaakin. No me voitas sitten vielä käydä tää kysymys mitä me ollaan nyt kysytty kaikilta, että oletko katunut päätöstäsi? Tää ei välttämättä tarkoita sitä, että sä katuisit sitä, että sä toivoisit että tät ei olis tapahtunut. Onko sulla ollu esimerkiksi sellaisia hetkiä missä sä oot ollut, että ei oo hyvä juttu. Sä vaikutat siltä, että sä nautit tästä alasta paljon, et.

Sonja:
En oo hetkeekään ajatellut että no kunpa en olis hakenu. Ja en myöskään kadu sitä, että oon sairaanhoitajaksi hakenut ja valmistunut, että mä oon saanu siltä alalta ihan hirveesti jotenkin perspektiiviä elämään, kokemuksia joita ei ihan kaikki vois saada. Ystäviä. Paljon sellaista mitä en olis mistään muualta voinut saada. Ja sitten tästä uudesta niin ehkä just sitä sellaista tietynlaista vapautta. Ja että mä teen ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni jotain tai opiskelen, on ehkä parempi sanavalinta et opiskelen, oikesati jotain mikä kiinnostaa ihan tosi tosi paljon ja mistä mä oikeasti tykkään. Et kuitenkin vaikka sairaanhoitajana tykkään siellä meidän vauvojen kanssa palloilla ja näin. Mutta on siinä työssä paljon aspekteja mitä sitten kun ei oo ehkä mulle sellaisia ominaisia ja sitten pitää tsempata kauheasti, että no niin et nyt mennään ja sitten tässä mulla vaan koko ajan jotakin semmonen et jee kivaa! Ja sitte ehkä hankalinta on se, että jos. No siis oppimispäiväkirja ei oo mun sellanen ehkä ominaisin oppimistapa et ne nyt tuottaa hankaluuksia. Mutta et jos toi on mun suurin ongelma niin mun mielestä kertoo aika paljon.

Petra:
Joo niin kyllä kertoo, hyvä pointti et se tavallaan ei tarkoita että olisit joskus valinnut väärin vaikka sä meet tekemään jotain uutta. Et ei se vie myöskään arvoa siltä edeltävältä mitä oot tehnyt. Ja sitten tähän loppuun vielä meillä on ollu tällainen tunnelman kevennyskysymys mikä kuuluu näin: Jos urasi olisi käyttötavara, mikä käyttötavara se olisi? Eli vaikka käytetään sanaa ura niin se voi olla ehkä ammatti, polku tai opinnot tai muuta. Tähän asti eletty elämä. Jos se olisi käyttötavara, niin mikä se olisi?

Sonja:
No en tiiä onko vähä ehkä kliseinen, mut mun mielestä siis kirja kuvaa hirveen hyvin kirjallisuustieteen opiskelijaa tai opiskelua, koska jotain oli.

Petra:
Oikee hyvin teemassa.

Sonja:
Ja se on totta, jokainen uusi kirja on aina niin kuin se on uusi mahdollisuus. Se on uusi seikkailu. Se on uus itarina, se voi lähteä ihan mihin suuntaan vaan ja mulla on jotenkin nyt sellanen olo elämässä et okei mä voin tehdä melkein mitä vaan tosi monta erilaista urapolkua mihin voisi lähteä. Kun sitten taas just sairaanhoitaja. Se on aika suora ja yksiselitteinen, että olet tässä. Voit edetä tuohon jos tahdot, mutta en tiedä kannattaako.

Petra:
Loistava vastaus ja on kyllä todella todellakin opintoalaan osuva joskus olla. Tähän loppuun vielä jotain mitä sä haluaisit sanoa.

Sonja:
Ehkä semmonen, että koskaan ei oo niin sanotusti liian myöhäistä lähteä opiskelemaan. Et kuitenkin itsekin oon ollut 25 sillon ku on päässyt yliopistoon. Ja jännitin ehkä sitä, että oonko mä meidän vuosikurssin vanhin? Se oli ehkä mun suurin pelko koko hommassa, että onko sitten pelkkiä 18-19 -vuotiaita. Mutta oli jotenkin kiva huomata, että vaikka meidän vuosikurssilla on paljon näitä nuoria nii sitten, heidän kanssa tulee tosi hyvin juttuun ja sitten en ollut vanhin niin et on muitakin jotka on vaikka halunnut vaihtaa alaa niin se oli jotenkin sillee että mä en ole ainoa. Ei kannata pelätä sitä, että haluaa muutosta tai tällasta et se on ihan okei ja se ei ole keneltäkään just pois jos itse haluaa kokeilla jotain uutta.

Petra:
Todella hyvin sanottu.

Sonja:
Opiskelu kannattaa aina.

Petra:
Näin on. Opiskelu kannattaa aina. No, näihin sanoihin ja tunnelmiin voitais päättää siis tämä jakso. Kiitos Sonja, että olit täällä meidän vieraana. Kiitos! Ja totta, toivotan kaikkea onnea ja menestystä sun opintoihin tässä tulevaisuudessa, keväällä yms. Me palataan varmaan aiheen pariin seuraavassa jaksossa. Tämä oli siis Studycast podcast.