Podcast: STUDYcast - Erilaiset opintopolut - kampaajasta tähtitieteisiin

Petra: Moikka moi ja tervetuloa taas Turun yliopiston Studycast-podcastin pariin. Meillä jatkuu
tää meidän erilaiset opiskelupolut -sarja, jossa me vähän esitellään, no, opintopolkuja jotka ei oo ihan niin suoraviivaisia. Ja tosiaan mä oon Petra ja tänään mä haastattelen meidän opiskelijalähettiläs Ellaa hänen polustaan.

Ella: Joo, moi kaikki, mä oon Ella. Mä opiskelen tosiaan tällä hetkellä tähtitiedettä, ja ennen ku mä tulin tänne, niin mä opiskelin kampaajaaks.

Petra: Mielenkiintosta. No ehkä me lähetään siitä liikkeelle, et kertoisiks sä vähän et mikä oli sun unelma-ammatti lapsuudessa?

Ella: No, mä en muista et oisko mulla ollu sellasta et mä oisin aina halunnu olla tai tehdä työkseni jotain. Mä muistan et mä halusin tosi kovaa olla balleriina jossain kohtaa, mut sit mä oon myös ollu aina sellanen ihminen et mä haluun kokeilla kaikkii erilaisii juttuja. Ja mun äiti ja kummitäti on kertonu, että mä oon kuulemma joskus kaks tai kolmevuotiaana ilmottanu kaikille et musta tulee isona taiteilija. Ja yhessä vaiheessa mä muistan et mä suunnittelin hirveesti kelloja, mä halusin olla joku kelloseppä. Et kaikkee sellasta.

Petra: Vau. Nii ja vähän tollasia ehkä vähän erilaisempia. Mutta kampaaja tai tähtitieteilijä ei ollu
listalla?

Ella: No kampaaja ehkä vähän oli. Mä muistan et mä oon siis aina tykänny laittaa hiuksia, ja muistan et oisin hirveesti halunnu sellasen kampauspään mille ois voinu tehä kampauksia, mut mä en koskaan saanu sellasta. Et sitä mä oon sillee joskus halunnu tehdä myös lapsena. Ja kyl mua avaruuski aina sillee kiinnosti, mut mä en ehkä nähny sitä sillee uravaihtoehtona. Se ei oo kauheen sellanen et tiäks ku kysytään et no sä haluut olla joku palomies tai jalkapalloilija tai leipuri tai joku, niin tähtitieteilijä ei oo kauheen usein sillee niinku listalla.

Petra: Joo totta, ehkä ennemmin joku astronautti jos avaruus kiinnostaa.

Ella: Nii, jep.

Petra: Okei. No sit me voitaiski ehkä siirtyä puhumaan tästä sun nykysestä polusta. Kertoisiks sä vähän et miks säylipäätänsä oot tehny tämmösen muutoksen tai harppauksen, tai ehkä kertoisiks sä vähän enemmän sitä et miten sä päädyit opiskelemaan kampaajaks ja miten sä ehkä päädyit näihin sun nykyisiin opintoihin?

Ella: No mä en tienny nuorempana yhtään et mitä mä oikeesti haluun tehdä. Siis en tienny yläasteella kun tehtiin - mä en tiedä oliks sen nimi yhteishaku sillon ku sinne haettiin, mut sillon ku piti hakee et haeks sä lukioon vai amikseen vai mitä sä teet. En tienny mitä haluun tehdä, mä meni lukioon ihan täysin hengailemaan et mä sain niinku lisäaikaa et voi oikeesti miettiä et mitä oikeesti haluun tehdä. Sitte en tienny lukiossa et mitä haluun tehdä, olin siellä tosiaan ihan täysin hengailemassa. Ja lukion jälkeen olin vähän sillee että en mä oikeestaan halunnu sillee selkeesti millekkään alalle, kaikki oli vähän sellast epämäärästä, mä kokeilin vähän erilaisia asioita. Mä mietin et mua vois kiinnostaa olla esimerkiks toimittaja, mä olin tehny partion kautta toimittajan hommia niinku vapaaehtosena semmoses jäsenlehdessä, ja se oli periaattes ihan kivaa mut ei sekään ollu välttämättä sit semmonen kuitenkaan niinku työura. Ja sit mä olin au pairina vähän aikaa, sit mä olin töissä vähän aikaa. Ja sit mun piti lopult keksii jotain tekemistä niin sit mä hain kampaajaks. Ja siinä vaiheessa mä oikeestaa tiesin jo että mua kiinnostais tähtitiede, mutta se vaikutti sillon vielä tosi sillee kaukaselta mahdollisuudelta, koska mä tosiaan en ollu viel lukiossa tienny et mä haluisin sitä tehdä, ja tähtitiedettä tosiaan pääsee täälä yliopistossa opiskelemaan fysikaalisten tieteiden tutkinto-ohjelman kautta, missä on hakukriteerinä että pitäis olla tarpeeks hyvä arvosana kirjotettuna matikasta, ja mulla ei ollu. Mä kirjotin muistaakseni lyhyen matikan sillon ku mä lukiosta valmistuin, mut en ollu lukenu ptikää matikkaa ollenkaan. Sillä lyhyelläkin matikalla olis voinu päästä sisään, mut mä en ollu lukenu sit taas fysiikkaa lukiossa ollenkaan enempää kun mitä oli pakko, niin sit mä ajattelin et mun pitäis käydä uudestaan sit taas se pitkä matikka ja fysiikka, niin se vaikutti jotenki tosi kaukaselta. Niin hain sitte kampaajaks ja olin sitte kaks vuotta aikuiskoulutiksessa opiskelemassa kampaajaaks. Ja sielä sit kokoasjan tavallaan sillee taustalla funtsin sitä et se fysiikka ja tähtitiede mua oikeestaan kiinnostais, mut mä nyt oon täällä. Ja kyl mä siitäki toisaalta ihan tykkäsin, mut tiesin sit taas kuitenki sillee takaraivossa et en mä sitä oikeesti haluu niinku työkseni tehdä. Ja sen jälkeen sitte ku mä sieltä valmistuin niin menin sitte vuodeks kansanopistoon lukeen sitä pitkää matikkaa ja pitkää fysiikkaa ja sieltä sit hain sinne fysikaalisiin tieteisiin ja pääsin sisään ja oon nyt sit sillä polulla.

Petra: Oliks se sulle selkeetä silloin ku sä olit vielä opiskelemassa kamppajaaks että sä meet sinne kansanopistoon ja niinkun haet?

Ella: No, se oli tosiaan kahen vuoden koulutus ni kyl mä muistan et mä sillon toisena vuonna sitä sit jo niinku ajattelin että kyl se oli niinku mun suunnitelma.

Petra: Okei, okei.

Ella: Et mä niinku olin siellä vähän sillee et no kyllä mä tän tutkinnon nyt niinku suoritan sitte tästä, mutta et en niinku jää sille alalle.

Petra: Joo. osaatsä sanoo - näähän on siis aivan - tai ainaki näin maallikon silmin hyvin erilaiset alat, niin tota osaaks sä sanoo et mitkä on ne isot tai huomattavimmat erot näissä sun aloissa?

Ella: No ehkä se et kampaajan hommahan on tosi käytännönläheistä, ja tosi siis asiakaspalvelutyötä, että sä oot niinku asiakaspalveluympäristössä käytännössä koko ajan, ja sä teet jotain niinkun konkreettista koko ajan, kun sit taas fysiikan ja tähtitieteen opiskelu niin sehän on sitä et sä luet asioita lasket asioita tutkit asioita. Mä oon opiskellu ison osan mun opinnoista korona-aikana, eli varsinkin mulla se sit oli semmosta et mähän sit istuin yksin kotona tietokoneella tekemässä asioita, et siinä on niinkun tosi iso ero. Sit mä muistan et sillon kun mä alotin fysiikan opinnot, niin sillon se ero tuntu tosi selkeeltä, et sielä kampaajakoulussa esimerkiks en muista oliko se ihan eka päivä kun alotettiin vai ekalla viikolla, mut alussa
kuitenkin, niin meille ihan siis listattiin että minkälaisia vaatteita pitää käyttää, miltä he haluaa et me näytetään, oli niinku vahva ohjeistus että haluavat että meikataan joka päivä, kynnet pitää olla kunnossa, pitää näyttää edustavalta, et me ollaan niinku käveleviä mainoksia sille alalle ja meidän omille taidoille. Ja sitte ku mä tulin tänne lukemaan fysiikkaa niin se oli mun mielestä niinku todella vapauttavaa et sillä ei ollu enää mitään väliä et miltä mä näytän. et tosiaan ei ollu mitään paineita just vaiks meikata, tai miltä mun kynnet näyttää, tai millaset housut mulla on jalassa, meillä oli siel aina tosi tarkkaa et millaset housut piti olla - tai työkengät, mä inhosin niitä työkenkiä. Niin sit täällä se oli sit semmosta se meno että okei, ketään ei kiinnosta miltä mä näytän, tai jos kiinnostaa, niin se ei oo mun ongelma. Et mä niinku nautin siitä vapaudesta et mä saan niinku näyttää siltä miltä mä haluun, ja mä voin panostaa siihen ihan just sen verran ku mitä mä haluun.

Petra: Kiva kuulla et on ollu tämmösiä jotenki vapauttavia kokemuksia, positiivisia kokemuksia.

Petra: Tota no me puhuttiin näistä eroista, mut osaaks sä sanoo et onks tost aikaisemmasta alasta ollu millään taval hyötyä tän uuden alan parissa ja voisko näitä aloja jotenkki yhistää? Mä en tiedä et oisko tämmönen tähtitieteilijä-kampaaja kombo tämmönen hyvin realistinen

Ella: no kyl mä edelleen teen noit kampaajan hommii sillee niinku keikkamaisesti siis kavereiden ja tuttujen ja sukulaisten hiuksii laitan, et kyl mä nyt tavallaan niinku vähän niit yhdistä mun omassa elämässä. Ja sillon ku alotin opinnot täällä niin paris kohtaa oli vähän sellasii yllättävii yhtäläisyyksiä, et meillä esimerkiks on täälä labrassa samanlaiset kohdepoistajat kun mitä semmosis kampaamois käytetään missä mä oon ollu, eli siis niinku ilman poisto sellaset vetolaitteet et kemikaalei positetaan siit sun edestä, vedetään suoraan poistoilmaan ettet sä hengitä niitä. Ja mä menin tekemään - meil kuuluu opintoihin sellasia harjotustöitä et m ennään labraan tekeen jotain mittauksia, ja mä menin sinne sit mun labraparin kanssa ja se ihmetteli et
mitä noi on, ja mä tiesin et ne on kohdepoistajia, koska mä olin nähny niitä siel kampaamoissa. Ja toinen on että mä osasin käyttää semmosia sähkösiä järjestelmiä millä me ollaan siis kampaamoissa on tehty ajanvarauksia, niin ne oli visuaalisesti hyvin samannäkösii kun mitä täällä on käytetty opinnoissa, eli osasin sit lähtökohtasesti tulkita niitä vähän enemmän kun jotkut muut.

Petra: Aika tommosii yllättäviä yhtäläisyyksiä.

Ella: Joo.

Petra: Tai jotenki noita ei varmastikaan sit tiiä ennen kun se tulee se tarve vastaan.

Petra: Tota mitä sä haluaisit että ihmiset tietää tämmösest niinku alan vaihtamisesta tai sen prosessista? ooksä yllättynyt jostain?

Ella: No emmättiä oonks mä yllättyny, mut mä oon ehkä jollain tapaa helpottunu siitä et näin voi tehdä. koska mä muistan että sillon kun sitä yhteishakuu tehtiin ja piti niinku lukioikäsenä ja sillon piti päättää et no mikä sust nyt sit tulee, mitä sä haluut lähtee tekeen, niin siinähän on siis ihan valtavat paineet, ja nykypäivänä varsinkin laitetaan tosi kovat paineet ylioppilaskirjotuksille ja sille lukiost suoriutumiselle ja mä jotenki haluisin tuoda sitä esille et se ei oo kaikki niinku sillee et pitää heti keksiä mitä sä teet loppuikäs. Mä muistan et sillon ku mä näiden kanssa painiskelin et no mitä ihmettä mä nyt sit lähen tekeen, ni mun isoäiti sano että aina voi opiskella lisää. Ja mun mielestä se on hyvä neuvo, koska oikeesti aina voi opiskella lisää, sä voit vaihtaa alaa jos sä haluut, sä voit kokeilla erilaisii asioita.

Petra: Joo mä oon kuullu ton ihan saman ja mä oon ihan samaa mieltä, aina voi opiskella lisää. vaikka ehkä tuleeki semmosia yhteiskunnallisia paineita vastaan, mutta niistä voi olla välittämättä.

Petra: No ooks sä ikinä katunu tätä sun päätöstä?

Ella: No en mä oikeestaan. mä teen nyt mun maisteriopintoja, mä valmistun tänä keväänä, niin varsinki tässä vaiheessa nyt tuntuu siltä et kyl mä oon tosi tyytyväinen et mä lähin tänne, sillon kun mä alotin nää fysiikan opinnot - siis tosiaan mulla on alla fysiikan perusopinnot ja sit mä lähin siitä erikoistumaan tähtitieteeseen, niin sillon kun mä tein niit fysiikan perusopintoja, ja oli jotain tosi työläitä kurssitöitä esimerkiks, ja tosiaan tein ison osan opinnoista korona-aikana, niin kaikkihan tehtiin sitten netissä, ja ne järjestelmät ei aina toiminu ihan niin hyvin kun mitä olis pitäny, niin kyl mä muistan et mä oon joskus ollu sillee et nyt pitäis taa tehdä jotain ville-palautuksia ja ville ei toimi ja tää ei vaan niinku pelitä ja hirveesti hommia, niin kyl mä muistan et mä oon miettiny, että niin et mä voisin vaan olla jossain kampaamossa leikkaamassa hiuksia, et oishan se nyt jollain tapa ahelpompaa. Et mun ei tarvis niinku opetella tämmösii kaikkii uusii systeemeitä ja opetella käyttää näit kaikkii ohjelmii ja opiskella ulkoo jotain kaavoja, ja kaikkee sellasta. Mutta sit sillon ku mä tein niit kampaajan hommia, opiskelin sitä, niin olihan se sit taas omalla tavallaan tosi rankkaa, ja mä tiesin sillon et mä en haluu sitä työkseni oikeesti tehdä. Että käytännössä iso osa kampaajistahan on yrittäjiä, niin se olis sellanen tosi iso sitoutuminen jos sitä lähtee oikeesti ammatikseen tekemään. Et kyl mä oon tyytyväinen siihen et mä oon tänne lähteny ja oon niinku omasta mielestäni tehny sillee hyvii valintoja ja kyl tää tähtitiede tuntuu sillee omalta alalta. Et tääläki oon pari kertaa sillee miettiny et oisko sittenki pitäny lähtee esimerkiks insinööriopintoihin et sais paremmin töitä, mutta mä tällä hetkellä erikoistun mun opinnoissa laitteistoon ja tykkään semmosest niinkun käsillä tekemisestä niin kyl mä oon päässy semmosiiki hommii tekemään vaikka tähtitiede onki periaatteessa aika
teoreettinen opiskeluala, niin silti pääsee semmosellekkin alalle siit sit hyppäämään.

Petra: Mut hyvä et siin voi yhdistää vähän tommost teoreettista ja sit noit käytännön juttuja myös. Ja mä kyl luulen et tollanen kyseenalaistaminen on aika yleistä ja varmaan aika myös tervettä.

Petra: No meillä alkaa tää jakso tulemaan loppuunsa mut meiän loppukysymyksenä tässä sarjassa toimii että jos urasi olisi käyttötavara niin mikä käyttötavara se olisi?

Ella: Tää on ihan supervaikee kysymys, siis mä oon semmonen ihminen että mulla on siis esimerkiks lempihai, mut sitä ei kukaan koskaan kysy.

Petra: Mikä sun lempihai on?

Ella: Se on epolettihai

Petra: Pitää googlettaa myöhemmin

Ella: Joo googlaa vaan, ne on kivoja, ne on aika söpöjä ja ne pystyy elää sillee niinku kuivalla maalla jonku aikaa, et niitten ei välttämättä tarvii olla vedessä koko aikaa.

Petra: Vau.

Ella: Joo sen takii se on mun lempihai.

Ella: Tosiaan tää käyttötavara on huomattavasti hankalampi kysymys. mä en nyt keksi tähän muuta vastausta kuin että kynä.

Petra: Kynä?

Ella: Koska kynällä voi tehdä erilaisia asioita, ja sä et tiedä mitä sillä tehdään ennen ku sä näät sen.

Petra: Joo. aika motivoiva tapa nähdä kynä.

Petra: Joo mut hei kiitos Ella tästä jaksosta ja kiitos että vastailit meidän kysymyksiin, ja kaikille meidän kuuntelijoille, nähdään sitten seuraavan jakson parissa.

Ella: Kiitos!