Podcast: STUDYcast - Erilaiset opintopolut – englannista sosiaalitieteisiin

Sanna:
Tervetuloa hei kuuntelemaan Turun yliopiston opiskelijalähettiläiden STUDYCast-podcastia! Mun nimi on Sanna ja mä opiskelen hoitotiedettä.

Petra:
Ja mä oon Petra ja mä opiskelen sosiaalitieteitä.

Sanna:
Tosiaan, tän kevään aikana me tehdään sarjaa erilaisista opintopoluista ja tässä sarjan ekassa osiossa Petra kertoo omasta polustaan niin kerrotko hei Petra vähän tarkemmin, että kuka sä oot ja mitä sä teet?

Petra:
No tosiaan mä oon Petra ja tota, nykyään opiskelen sosiaalitieteitä täällä yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. Mä oon nyt kolmannen vuoden opiskelija, eli kirjoitan just mun kandia.

Sanna:
Tota minkä ikäinen sä oot?

Petra:
Mä oon kakskyt kuus. Mulla on ollu pieni ikäkriisi tässä muutaman kuukauden, mutta eihän se vielä oo ikä eikä mikään.

Sanna:
Ei se oo vielä ikä eikä mikään. Mut miten tota sä sanoit et sä opiskelet nyt, tai teet sitä kandia, niin mitä sä oot sit ennen sitä sosiaalitieteiden opiskelua tehny?

Petra:
Joo tosiaan mä aina sanon et mun opintopolku on ollu aika tämmönen. No melko pitkä ja melko sekanen. Mä alunperin tulin tänne yliopistoon vuonna 2017 opiskelee englantia ja tuolta englannilta myös valmistuin filosofian maisteriksi tossa viime marraskuussa, mutta mä aina sanon et mä pääsin opiskelemaan vähän ehkä vahingossa silloin aikasemmin. Ja tosiaan olin vielä sen verran nuori et en, tai en mä nyt tiedä tietääkö kukaan nuori et mitä ne sit oikeesti haluaa tota niinku urallaan tehä silleen pitkällä tähtäimellä, mutta en itse tiennyt yhtään et mitä mä haluun tehä ja mä tiesin et mua kiinnostaa kansainväliset asiat ja sit mua kiinnostaa tämmöset niinku yhteiskuntaa koskettavat asiat niin mä aattelin että jos mä haen sinne englannille niin sit mä pystyn tekee jotain kansainvälistä uraa tulevaisuudessa. Mutta tota sit ehkä se palo niitä yhteiskunnallisia asioita kohtaan ei jättänyt. Niin sitten hain myös sosiaalitieteiden tutkinto-oikeutta. Mutta tosiaan tossa keskivaiheilla opintoja myös vähän niinkun väsyin tähän korkeakoulumaailmaan, niin lähdin myös opiskelemaan kokiksi tuonne tota ammatti-instituutille. Että sellaisia asioita oon tässä viimeiset 7 vuotta tehnyt.

Sanna:
Aika mielenkiintoinen matka. Miten saitko kokin tutkinnon vedettyä loppuun?

Petra:
En tehny loppuun asti. Mulla oli siinä vaiheessa hyvin vahva halu tehä se silleen loppuun saakka. Mutta tota mä kirjotin mun englannin kandia samaan aikaan ku mä tein sitä ja sit sen jälkeen mä ehkä innostuin tästä englannista alana, mikä oli semmonen yllättävä asia, kun se ei ollut oikein tuntunut omalta jutulta ne ekat 3-4 vuotta niin sit se yllättäen tuntuki omalta alalta niin sit se vähä ehkä vei mukanaan. Niin jätin sen kokin tutkinnon kesken. Sain kyllä tehtyä siitä osia ja olin siinä mielessä, että tekisin sen sit tulevaisuudessa valmiiks, mutta en oo vielä ainakaan saanut tehtyä.

Sanna:
Mutta se oli ehkä ihan hyvä ratkaisu et sit tuli kumminki sit takas palo siihen, niinku ehkä siihen korkeakoulumaailmaan kumminkin. Ennen ku mennää hei viel tarkemmin siihen niinku noihin sun opintopolkuvalintoihin enemmän ni kerrotko vielä et mikä sit lapsena oli sun unelma-ammatti?

Petra:
Ei todellakaan mikään mikä viittaisi näihin mun nykyisiin opintopolkuihin. Et musta tuntu et mä vaan halusin olla joku pop-tähti, joku tämmönen mistä nyt lapset unelmoikaan.

Sanna:
Aika tämmönen perinteinen siis.

Petra:
Mut ehkä siinä on tämmösiä elementtejä, kuten mä sanoin, jos mä haluisin tämmöstä niinku kansainvälistä uraa, ni ehkä siinä olis se et pääsis ehkä matkustelemaan ja näkemään uusia paikkoja. Ja kyl mä ihan niinku nautin elämässäni siitä, et mä pystyn käymään vaikka jossain tapahtumissa ja muissa, ni ehkä siinäkin on sitä, että pystyis olemaan siinä mukana et siinä on semmosia elementtejä kuitenkin.

Sanna:
Selkeesti on. Mut mennää hei vähän tarkemmin siihen sun varsinaiseen opintopolkuun et miks sä teit sellasen muutoksen ja harppauksen. Sä vähän avasit sitä et sua kiinnosti ne yhteiskunnalliset ilmiöt, mut pystyisitkö sä menee jotenkin vähän tarkemmin viel siihen et mikä sulla sit oikeesti oli siellä se palo?

Petra:
Tottakai. Tää on ehkä vähän pitkä tarina, mutta ehkä mä nyt kerron tässä. Mä tosiaan tota, sosiaalitieteiden opiskelijana oon hirveän kiinnostunut yhteiskunnasta ja oon aina ollu tosi kiinnostunut näistä aihealueista. Siinä vaiheessa kun mä hain opiskelemaan ekan kerran 2017, niin mä myös hain Helsinkiin opiskelemaan tämmöstä yhteiskunnallista alaa ja se tuntui jo silloin siltä omalta jutulta. Eli tää oli tämmönen pitkällinen haave, joka nyt täyttyy tän sosiaalitieteiden opiskelun ohessa. Mutta ehkä suurin sysäys just tälle pääaineelle oli se, kun mä tota sitten kesken opintojen lähdin tuonne ammatti-instituutille ja sit siellä mulle iski semmonen aika vahva kulttuurishokki niin sanotusti. Mehän usein ehkä sosiaalitieteiden laitoksella myös tutkitaan tämmöstä eri koulutusten vaikutusta yksilöön ja tulevaisuuteen. Miten se esimerkiksi vaikuttaa meihin et jos me mennään lukioon tai mennään amikseen? Tai minkälaisia erilaisia tulevaisuuksia yleensä ihmiselle tulee näistä? Täähän ei ikinä tarkoita sitä, että ei vois tehdä toisella koulutuksella tai elämänkokemuksella jotain muuta. Mut mitkä on ne semmoset yleiset? Siin vaihees ku mä menin sinne ni mä olin ehkä vähän semmoisessa naivissa mielentilassa et mehän ollaan kaikki samanlaisia ja et ei meissä ole niin paljon eroja. Mutta sen puolen vuoden ajan ku mä siellä pyörin, niin kyllä siel tuli hyvin vahvasti se esimerkiksi erilaisina elämän uskomuksina tai elämäntapoina esiin, että millaset on ne eri ehkä tavat jotka liitetään tämmösiin erilaisiin koulutusasteisiin. Ja en toki tässä arvota yhtään et mikään ois yhtään parempi tai huonompi toistaan. Mut se että mä tulin tosi tämmösestä no lukio pohjalta ja sitten yliopistoon ja sit mä opiskelin yliopistossa ja sit mä menin sinne amistasolle tekee jotain tosi konkreettista niin se oli kyl aika semmonen niinku hyppy tuntemattomaan. Ja se ehkä se kontrasti mitä mä koin oli se mikä sai mut kiinnostumaan nimenomaan sosiaalitieteistä. Nimenomaan siitä, että miks me ollaan semmosia kuin me ollaan, minkälaiset asiat meihin vaikuttaa ja mikä on se semmonen yleinen asia et mihin se sitten ehkä johtaa? Että jos valitsee tietynlaisia polkuja elämässä ja vaan ehkä tällein yleisellä tasolla että miten tää meidän yhteiskunta sitten sinänsä toimii? Mutta tosiaan mulla oli siellä yksi opettaja siellä ammatti-instituutilla, joka sanoi et oli joskus tota opiskellut sosiaalitieteitä täällä Turun yliopistolla ja mä tosiaan ihailin häntä myös opettajana tosi paljon. Meil oli hyvin paljon samankaltaisuuksia ja bondailtiin esimerkiks erilaisista ruoka-aineista ja annoksista ja sit varsinkin varmaan se, kun hän sanoi että tää oli tämmönen asia mikä häntä oli kiinnostanut niin sit rupesin selvittää sitä enemmän ja sitä kautta löysin et hei, tää on ehkä enemmän se asia mikä mua kiinnostaa, kun sit semmonen joku politiikan tutkimus tai valtio-oppi tai tämmöset mitkä mä ajattelin aikasemmin et oli se mun juttu. Kävin valintakokeessa ja hirvitti hirveesti ku siellä oli hirveesti ihmisiä ja ja mä olin tosiaan menettänyt sen mun ensikertalaisuuden. Mä aattelin et en mä ikinä pääse sisään, mutta kummasti sitte tuli kesällä sähköposti, että olet saanut opiskelupaikan ja se oli kyllä hyvin hieno hetki elämässä.

Sanna:
Aikamoinen polku kyllä, et aika yllättävää että sysäys sieltä kokin opintojen puolelta sitten tuli tolle polulle, mut mitä sä niinku ite aattelet et mitkä ois ollu semmoset isoimmat ja huomattavimmat erot näitten kaikkien alojen välillä?

Petra:
No, mä yleensä sanon, että näissä on ollut yllättävän paljon samaa. Ja tottakai ihmiset yleensäkin ehkä sanoo, että toi humanististen maailma ja yhteiskuntatieteellinen maailma on hyvin paljon samankaltaisia. Mutta tosiaan no esimerkiks mä just tällä viikolla oon puhunut siitä, että esimerkiksi asenne tämmöseen opiskeluun on ollu hyvin erilainen että musta tuntuu että mun englannin opinnoissa se asenne oli hyvin semmonen salliva ja meillä oli aina aika paljon aikaa ja se oli hyvin semmosta pohdiskelevaa. Toki onhan se pohdiskelevaa myös tuolla yhteiskuntatieteellisessä, mut siel on ehkä enemmän ne semmoset tietyt raamit minkä sisässä tehään niitä asioita ja suoritetaan ja esimerkiks mun kandi semma niin meille annettiin heti viimeviikolla ensimmäisellä kerralla päivämäärää, että tähän päivään mennessä pitää teidän kandin olla palautettuna ja se ei oo ehkä semmonen tota opiskelutapa mihin mä oon tottunut, mutta kyl mä nään ihan ne hyödyt myös tässä et annetaan ne selkeät ohjeet, että tässä tehään tätä ja se tehdään tällöin ja sit mennään seuraavaan asiaan. Eikä semmosta et no tehään tää ja sit pohdiskellaan sitä ja palataan myöhemmin tähän asiaan. Että molemmilla on ne puolensa kuitenkin.

Sanna:
Just. No mitä sä ajattelet sit ite ku puhuit ehkä vähä aikasemmin tosta, että se kansainvälisyys oli sulle sellainen niinku juttu, mutta et miten toi mitä sä aattelet aiemmasta näistä aloista mitä sä oot opiskellu ja miten sä aattelet tai että miten voisit jotenkin näitä yhdistää? Onko näistä aiemmista opinnoista jotain hyötyä? Mitä ajatuksii siihen liittyy?

Petra: 
Joo siis tottakai ne tietyllä tapaa on tai tehdään töitä hyvin samankaltaisten aiheiden parissa, että esimerkiks noi mun aikaisemmat tutkimukset tuolla enkulla on ollu hyvin tämmösiä ehkä sosiolingvistisiä, että miten kieli vaikuttaa meihin tai miten me vaikutetaan kieleen, mitkä on hyvin semmosia asioita mitä vois myös tuolla sosiaalitieteiden laitoksella tutkii. Mutta tota ehkä vähän hassusti musta tuntuu että tossa mun enkun tutkinnossa mä kun opiskelin kieliainetta, mut sitte sivuaineena opiskelin tämmösiä niinku yhteiskunnallisia aiheita et mä opiskelin niinku Pohjois-Amerikan tutkimusta ja yleisesti kiinnosti tämmönen aluetutkimus ja ja tota poliittinen historia ja tämmöset just yhteiskunnalliset asiat ja sitte sosiaalitieteiden tutkinnossa mä oon ehkä sit keskittynyt muihin asioihin. Mutta nää on just ku miettii esimerkiks tietynlaisia urahaaveita et muaki vähän kiinnostais se et jos pääsis johonki ehkä edustustehtäviin jos pääsis vaikka, no esimerkiks jossain suurlähetystössä työn tekeminen ois ihan unelmien täyttymys mulle. Niin se että ois se ymmärrys siitä kielestä ja kulttuurista plus se että on se ymmärrys niistä yhteiskunnallisista asioista, niistä että miten vaikka jonkinnäköiset tota järjestelmät toimii joko sen kulttuurin kontekstissa tai yleisesti maailmassani on mun mielestä semmonen asia, että ne kyllä tukee toisiaan ihan tosi paljon.

Sanna:
Niin just. Et on kyl paljon sellasii yhdistäviä tekijöitä mitä sä ajattelet et pystyy niinku yhdistelemään siin sitte jatkossa et sanoitki et mikä sua kiinnostaa. Miten sä aattelit että miten sä pyrit sinne suurlähetystöön hommiin?

Petra: 
Ihan hirvittävää sanoa tällaisia asioita ääneksi. Eiks ihmiset sano et näitä ei sais niinku ehkä manifestoida tälleen? Mut no joo, mutta tuntuu et mä oon päätynyt esimerkiksi erilaisten järjestöhommien kautta kansainvälisiin piireihin. Ja no, esimerkiksi viime kesänä mä olin Fulbright stipendiaattina Yhdysvalloissa ja se on hyvin semmonen ehkä yhteisö mistä lähtee hyvin monia tämmösiä ihmisiä, jotka sit lähtee kansainväliselle uralle tai jonnekin suurlähetystöihin tai muuten tämmösiin ehkä ehkä edustustehtäviin. Ni mä koen et se oli ainakin semmonen asia mikä edisti tätä unelmaa hyvin paljon. Mutta edelleenkään ei voi sanoa, että sinne päin ollaan hirveän vahvasti menossa, mutta ehkä sitten joku päivä, toivottavasti.

Sanna:
Joo, ehkä joku päivä. Ikinä ei voi tietää mihin sit päätyy, et varsinkin ku kattoo tota sun polkuu niin ei kyl todellakaan voi ikinä tietää mihin päätyy.

Petra:
Joo mäkään en edelleenkään tiiä. Mä en tiedä jos mä nyt ens vuonna keksin sit jonkun ihan uuden alan vielä.

Sanna: 
Ei voi tietää jos vaikka sit joskus ne kokin hommatki tai kokin tutkintokin pääsis vielä joskus ehkä loppuun asti. Mitä sä haluaisit että jos tai varmasti on ihmisiä, jotka joskus miettii sitä, että ei se oma opiskelu ala ei välttämättä tunnu omalta tai et ylipäätään niinku kiinnostaa sen alan tai opiskelualan vaihtaminen. Mitä sä haluaisit sellaisille ihmisille sanoa?

Petra:
Mä haluaisin sanoa, että se on paljon helpompaa kuin miltä se tuntuu. Tai hyvin paljon mahollisempaa kuin miltä se tuntuu. Koska no jos nyt kattoo tätä mun reittiä, mä oon hyvin kiitollinen siitä kaikesta mitä mä oon saanut kokea ja mitä mä oon saanut tehä, mutta myös tuntuu, että mä oon myös ihminen, joka on tehnyt kaikki mahdolliset virheet. Että tavallaan se et mä odotin monta vuotta sitä että en mä jaksa hakee tai et en mä uskalla hakee. Et mä sit pysyttelen tässä tilanteessa, mistä mä en siis nauttinut. Ja mä sanoinkin muille ihmisille, et mä en oikee oikein tykännyt siinä vaiheessa siitä et mitä mä tein. Mutta se, että sit kun uskaltais ottaa sen askeleen, että no nyt mä teen tän ja nyt mä ehkä haen tän. Ja varsinkin siis kun mä sanoin et mä oon tehny näitä nyt niinku samaan aikaan, koska siinä vaiheessa kun mä olin hakenut tänne sosiaalitieteisiin ja saanut sen opiskelupaikan, siinä vaiheessa mua rupes kiinnostaa tää englanti ja sen mahdollisuudet ehkä tämmösessä viestinnällisessä kontekstissa niin tota sit siinä vaiheessa mä en sit halunnu myöskään lopettaa sitä aikasempaa. Niin sit mä tein niitä samaan aikaan ja se kans on semmonen niinku asia, tai kuulostaa aika hirvittävältä et tekis kaksia opintoja, varsinkin jos pitää tehdä töitä siihen päälle ja niinku että on muita asioita mitä tekee elämässä, mutta kyllä sen tavallaan niinku saa sumplittua jotenkin. Eihän kenelläkään ole kiire mihinkään. Että jos tuntuu siltä, että vaikka joku ihan niinku eri asia kuin mitä on tehny ni rupee kiinnostaa jossain vaiheessa, niin sitä voi lähtee tavoittelemaan ja se ei oo ikinä mikään semmonen et no mul on tätä ja no mulla on tätä että en mä voi. Mut oikeesti niinku kannattaa et jos se tuntuu yhtään semmoselta omalta jutulta, että mikä ois se sun juttu, ni kannattaa ehdottomasti sit lähtee ainakin selvittää sitä, että mitä se pitäisi sisällään.

Sanna:
Niinpä. Eli unelmiaan pitää tavoitella. Oisko se semmonen summa summarum?

Petra:
Joo, mä en tiiä oliko toi vastausta et mitä haluis, että ihmiset tietää siitä, mutta mä kyllä haluaisin niinku et siinä tulis tämmönen kannustaminen, niinku kannattaa tietää että se on mahdollista.

Sanna:
Niinpä. No hei ootko sä ikinä katunut tätä sun polkua?

Petra:
No, katua on ehkä vähän huono sana. En oo ikinä katunu, mutta on ollut monen monta iltaa tai yötä kun olen tehnyt toisia opintoja ja sit mul on joku deadline ehkä puskenut toisista ja sit on ollu hirveä kiire ja on tehny miljoonaa asiaa samaan aikaan ja on ollu semmonen olo et miks mä teen tätä tai et miks mun elämä on tällänen, miks mä päätin tehdä tälläsen asian. Mutta ne on yleensä ollu semmosia hyvin pienimuotoisia paniikki dedikset kaatuu päälle hetkiä, mitä tulee siis kaikille vaikka ei oiskaan tämmöstä sekamelskaa ku ehkä tää mun elämä. Mutta tota, kyl mä oon pohtinut sitä et onko tässä mitään järkeä. Mut sitte mä kyllä ehdottomasti allekirjoitan ton edeltävän lauseen et jos kiinnostaa joku juttu tai tuntuu et se on sun juttu ni kannattaa tavoitella sitä. Et kyl mä huomaan että kukaan meistä ihmisistä ei ole tavallaan semmonen yksittäinen tai semmonen yks puolinen ihminen et no mä valitsen tämän asian ja sit mä teen tätä koko loppuelämäni ja et se on se mun juttu. Että tavallaan silloin kun mä olin englannilla ni kyl mä tiedän nykyään et se on niinku se mun juttu, mutta se ei oo niinkuin minä kokonaisuudessaan, et sit siihen linkittyy hyvin vahvasti tää niinku sosiaalitieteet ja musta tuntu et tässä tulee hyvin paljon tämmönen niinku kokonaisempi kuva musta ku mulla on nää molemmat puolet eikä se et mun pitäis valita joko jompikumpi. Että en ole katunut, Mutta kyseenalaistanut ehkä muutamaan otteeseen.

Sanna:
Ehkä sellaisia toivottavasti niinkuin sanoit ni vaan niitä yksittäisiä iltoja sitten, että ei semmosessa pitkässä juoksussa…

Petra:
Joo ei päivittäin. Ei todellakaan.

Sanna:
Niinpä aletaan hei kohta pikkuhiljaa olemaan valmiita. Mut ehkä viel sellanen loppukevennys tähän, että jos sä aattelet sitä sun opintopolkua ni jos se ois käyttötavara niin mikä käyttötavara se olis?

Petra:
Mä pohdin tätä kotona ihan hirveän pitkään. Mä siis en, tai siis ainut käyttötavara mikä mulle tuli mieleen oli tiskiharja ja mä halusin että siinä käyttötavarassa ois monta käyttötarkoitusta, mutta mulle ei tullut mikään muu käyttötavara mieleen kuin tiskiharja. Kun tiskiharjalla voin tiskata tiskejä, mut sillä voi myös esimerkiksi puhdistaa viemärin ja.. tai tavallaan tiskiharjalla on monta käyttötarkoitusta. Mut se oli se idea taustalla, että jos on joku parempi käyttötavara millä on monta käyttötarkoitusta, niitä varmaan siis on, mutta tiskiharja. Tiskiharjalla mennään.

Sanna:
Se on ihan hyvä, ehkä aika yllätys. En ois aatellu et sanot tiskiharja, mut mennään tiskiharjalla. Se on hyvä, sitä tarvii moniin juttuihin. Hei kiitos Petra ihan tosi paljon et olit kertomassa tästä sun opintopolusta! Ja tää jakso oli tässä ja kiitos sulle!

Petra:
Kiitos, kiitos!