Miälecast-podcast: arvot tavoitteiden ja ajankäytön taustalla

Podcastin tekstivastine:

R: Hei! Tervetuloa kuuntelemaan Turun yliopiston opintopsykologin podcastia Miälecast. Minun nimi on Riikka.

S: Ja minun nimi on Sanna.

R: Ja tänään me keskustellaan tavoitteista, ajankäytöstä ja näitä ohjaavista arvoista, ja miten nämä kaikki vaikuttavat opiskelemiseen.

S: Miksi näistä sitten on tärkeä puhua on se, että tavoitteet vaikuttavat opintomenestykseen ihan tutkitustikin eli laadukasta opiskelua edistää selkeät opiskelun tavoitteet. Ja me ollaan ihmisinä myöskin erilaisia, joten samanlaiset vinkit ei sovi kaikille, vaan aina tarvitaan itsetuntemusta eli käsitystä niistä omista arvoista. Usein meiltä opintopsykologeilta kysytään erilaisia vinkkejä opiskeluun, niin tämä on juurikin se syy miksi niitä opiskeluvinkkejä on niin hankala antaa, koska me ollaan niin erilaisia.

R: Näihin arvoihin liittyen: miten se sitten auttaisi, että tunnistaa niitä omia arvoja, kun mietitään opiskelua? Kun tuntee itsensä, niin tietää mitä valintoja opiskelun suhteen ehkä haluaisi tehdä ja on tietyllä tapaa vähän riippumattomampi muista henkilöistä, mielipiteistä tai muista tekijöistä, vaikka esimerkiksi ympäristöön liittyen. Ja sitten jos valitset itsellesi tärkeitä asioita, elämäntyytyväisyys saattaa lisääntyä ja voi olla, että saat energiaa tehdä myös niitä vähemmän mieluisia asioita. Vaikka sitten on tunnistanut tällaisen uuden oppimisen, kouluttautumisen, arvon, silti saattaa tulla tehtyä jotain muuta. Me mietitään myös sitä tavoitteen asettamista ja mitä voisi ajankäytössä huomioida, että se arvojen mukainen toiminta olisi mahdollista.

S: Eli juurikin nämä arvot ja tarpeet ohjaa tavoitteiden asettelua. Kun me saadaan tavoitteet asetettua, meidän pitäisi jollain tavalla vielä miettiä, että miten me suunnitellaan sitä omaa ajankäyttöä näiden tavoitteiden mukaiseksi, että miten me saadaan tavoitteet toteutettua. Eli juurikin tällainen priorisointi on tosi oleellista. Mitkä tavoitteet on niitä tärkeimpiä tai vaikeampia, siihen kannattaisi käyttää eniten aikaa. Tavoitteiden taustalla on aina näitä arvoja ja tarpeita, joten lähdetään niihin vähän seuraavaksi. Eli arvot ovat tällaisia asioita, jotka ovat meille elämässä tärkeitä ja merkityksellisiä. Eli voisi ajatella niin, että arvot ovat vähän niin kuin kompassi meille elämässä. Ja arvot ovat yksilöllisiä. Niitä voi olla esimerkiksi vapaus, terveys, valta, tasa-arvo ja sitten tietysti arvoja voi olla myöskin vaikkapa itsekkyys, leikkimielisyys tai kauneus.

R: Luovuus, ahkeruus, avoimuus… Melkein mitä vaan.

S: Kyllä, ja arvoja ei kannata verrata toisten arvoihin, että kuitenkaan koskaan mikään arvo ei ole toista oikeampi tai arvokkaampi.

R: Niin ja mietin, että voi olla myös aika vaikea itsellekin omia arvoja laittaa tärkeysjärjestykseen.

S: No niin kyllä.

R: Siinä mielessä ne ovat sellaisia hankalia. Ehkä tällaisia ajatuksen tasollakin välillä olevia asioita, mutta sitten ne konkretisoituvat aika usein siinä meidän toiminnassa. Mitä me tavoitellaan, mitä me pidetään tärkeänä. Yksi asia, mikä mulla tulee myös arvoista mieleen, on että kyllähän samankaltaiset arvot yhdistää samanhenkisiä ihmisiä.

S: Joo, voisiko se olla ne samanlaiset arvot osasyynä siellä taustalla, että miksi joidenkin ihmisten kanssa tulee helpommin toimeen kuin toisten kanssa?

R: Joo, miksei? Sekin kertoo ehkä siitä, että miten ne on ei-niin konkreettisia, on se, että tietyllä tapaa arvoja ei voi saada valmiiksi asti, että ne vaikuttaa ehkä siellä taustalla koko ajan. Toisin kuin sitten voidaan sanoa, että joku tavoite on vaikkapa saavutettu.

S: Kyllä, että arvot ovat niin kun sanottiin, vähän epämääräisiä, vaikeita asioita hahmottaa, vähän abstrakteja. Itse mietin semmoista, että voisiko olla, että joku tietty tunne voisi kanssa paljastaa, että mikä on meille tärkeä arvo. Esimerkiksi kateuden tunne tai pettymyksen tunne, voisiko siinä olla pieni jyvä, että jos kokee kateutta, esimerkiksi toisen ihmisen elämäntilanteesta tai toiminnasta tai jostakin ominaisuudesta, niin voisi sanoa että taustalla on joku arvo, mitä toivoo itselleen?

R: Vähän niin kuin vinkkinä itselleen, että tässä on jotain tärkeää, koska tämä saa tällaisen tunteen aikaan.

S: Arvot ei ole sitä mitä me konkreettisesti tehdään, vaan se on sitä, että miksi me tehdään joku asia. Kuten sanottiin, se konkretisoituu siinä toiminnassa ne arvot. Ja tosiaan motivaatio on yhteydessä arvoihin, koska motivoituminen ja menestyminen on yleensä todennäköisempiä asioissa, joita kokee jotenkin arvokkaaksi itselleen ja joissa voi toteuttaa itseään jollain tavalla.

R: Mitä sanoit siitä ”toiminnan taustalla”, tavallaan että miksi me tehdään jotain, se voi myös muuttua elämän kuluessa, miksi me halutaan tehdä jotakin jossakin elämänvaiheessa. Että siinäkin mielessä ne omien arvojen tunteminen voi auttaa rakentamaan sitä omannäköistä elämää. Ja tuo myös, että voi olla vaikea välillä ehkä tunnistaakin niitä arvoja, mutta ne silti voi siellä taustalla vaikuttaa. Opiskelijoiden kanssa saatetaan miettiä vastaanotolla, että miten ihmeessä sitten selvittää, että mitkä on niitä minun omia arvoja? Niin onko sinulla siihen jotain vinkkiä?

S: Joo, mulla tulee mieleen, että voisi ajatella sillä tavalla, että minkä menettäminen tai mistä luopuminen tuntuisi jotenkin hirveältä. Voi lähteä vaikka siitä liikkeelle. Siitä voisi ehkä pikkuhiljaa selkiytyä, että mikä on sitten kaikkein tärkeintä itselle.

R: Joo, että mistä en ainakaan haluaisi luopua.

S: Ja sitten minulle tulee mieleen jotain konkreettisempaa, esimerkiksi kirjanpitämistä jonkun ajanjakson ajan päivittäisistä toimista ja rutiineista, että mitä siellä arjessa tapahtuu. Sitten voisi vähän katsoa, että onko ne jotenkin linjassa niiden omien arvojen kanssa ja onko arvojen vastaisia toimintoja?

R: Niin, ja jos lähtee seuraamaan sitä omaa toimintaa ihan arjen tasolla, voi ehkä saada kiinni myös jos siellä on jotain sellaista, mitä on ennen pitänyt tärkeänä, mutta ei ehkä enää näy siellä arjessa. Onko se ehkä muuttunut jotenkin se arvojärjestys. Tai onko joku mitä on omaksuttu vaan ulkopuolelta läheisiltä, mutta sitten sitä ajatteleekin, että hetkinen, onko tämä se mitä itse haluan: elääkö muiden ihmisten arvoja vai omia arvoja.

S: Joo, ja minulle tulee mieleen nyt myös aika karukin esimerkki, että voi miettiä mitä ajattelee omalla kuolinvuoteellaan tai vanhuksena. Minkälaisen elämäntarinan haluaa kirjoittaa sille vanhukselle, että mitä se elämä on pitänyt sisällään. Niin siitäkin voisi saada kiinni vähän niistä omista arvoista.

R: Niin aika tuollainen kärjistetty, mutta silti juurikin takaisin sinne konkretiaan vähän, että okei, mikä olisi se mitä silloin toivoisin ja minkä mukaan olisin halunnut elää.

S: Joo ja sitten erilaiset muutokset ja kriisit, niin kyllähän ne laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja nekin voi tietyllä tavalla kirkastaa niitä omia arvoja, että mitkä ne oikein on. Ja ne voi myöskin muuttaa niitä arvoja, mitä aikaisemmin on pitänyt tärkeänä ei ne enää olekaan tärkeitä. Että kyllä tämmöiset muutokset ja kriisit on aika hyviä kohtia tarkastella niitä arvoja.

R: Joo, ne ehkä vähän pakottaakin pysähtymään, jos on jotain tosi suurta.

No, miten niitä omien arvojen mukaisia tavoitteita voisi sitten asettaa, että jos ajatellaan lyhyemmän ja pidemmän ajan tavoitteita, niin mä ainakin usein kannustan ihmisiä miettimään, että mitä vaikeitakin ajatuksia, tunteita, mielihaluja on kohdattava, kun sä etenet kohti niitä tavoitteita. Että onko ne sellaisia, mitä olet halukas kohtaamaan ja onko se sen arvoista: onko ne semmoisia tavoitteita minkä eteen olet valmis tekemään töitä. Se on ainakin sellainen yksi, josta voisi lähteä liikkeelle. Voitaisiin vähän tässä vaihtaa ajatuksia, että mitä kaikkea tavoitteiden asettamiseen liittyen olisi hyvä muistaa.

S: Näkisin, että tavoitteet kannattaa suunnitella mahdollisimman konkreettisiksi, ettei ne jää sellaisiksi vähän epämääräisiksi möhköiksi, ehkä vähän turhan isoiksikin. Ainakin kannattaa miettiä, että miten ne omat tavoitteet liittyvät niihin omiin arvoihin, että pystyisi jotenkin sanoin sanoittamaan aika tarkasti sitä tavoitetta, ja niiden taustalla olevia arvoja voisi vaikka kirjoittaa ylös.

R: Ja eikö se ole hieman helpompi sitten siinä kohtaa, kun tulee niitä haasteita ehkä matkalla kohti tavoitteita, niin on vähän mielekkäämpää, kun tietää, että miksi teinkään näitä. Että on miettinyt vähän, että mihin arvoihin ne peilaavat.

S: Kyllä, koska kyllähän siellä aina tulee vastoinkäymisiä tässä elämässä vastaan. Sitten kun tietää mitä varten on tekemässä jotain asiaa, niin pääsee ehkä paremmin niistä vastoinkäymisistä myöskin yli. Ja tosiaan, kannattaa asettaa välitavoitteita, vähän pienempiä steppejä ennen sitä. Omaa päätavoitetta voi pohtia, ja pohtia mitä voi tehdä tänään ja huomenna ja ensi viikolla ja näin poispäin, edetä välitavoite kerrallaan.

R: Ehkä just toi mitä sanoit niin tosi pieniin osiin, ettei ala huimaamaan siinä sitä isoa päätavoitetta jo katsellessa ja miettiessä. Aluksi ei ehkä kannatakaan niin tuijottaa sitä päätavoitetta, sitä isoa lopputulosta, vaan enemmänkin niitä riittävän hyviä, riittävän usein hyvällä tavalla toistuvia pieniä asioita ja luottaisi siihen, että ne vie eteenpäin ja kantaa ehkä jopa sinne loppuun asti. Päättää tehdä niitä hyviä tekoja sen tavoitteen eteen, vaikka se sitten olisi pidemmän ajan päästä se lopullinen iso tavoite tai vaikka se olisi jo ensi viikolla.

S: Tää pääviesti on vähän sellainen, että kannattaa pilkkoa tavoitteet mahdollisimman pieniksi ja että ne olisi myös tosi konkreettisia.

R: Ja tulee mieleen vielä se realistisuus.

S: Kyllä, realistisuus ja että siinä on joku aikajänne, milloin välitavoitteet pitää olla valmiita. Siinä pystyy vähän seuraamaan niiden etenemistä. Eli me puhutaan vähän tällaisesta ”SMART-tavoitteiden” asettelusta myös. SMART on näitä ominaisuuksia mitä voidaan määritellä toteutettavissa olevalle tavoitteelle: että tavoite on spesifi ja mitattavissa oleva, jotenkin itselleen houkutteleva ja relevantti ja etenkin aikasidonnainen, niin silloin ne yleensä toteutuu myöskin helpommin.

Mitä sä Riikka ajattelisit sitten sellaisesta, että mitä väliä on välitavoitteilla, kun ne ei kuitenkaan vielä tarkoita tehtävän saamista valmiiksi?

R: Joo hyvä pointti, että miksi pilkkoa ja tehdä asiasta vähän niin kuin jossain mielessä vaikeampaa kuin se että tavoite on tää ja siihen pyritään. Liittyen tuohon realistisuuteen juuri, että on hyvä sitä omaa etenemistä tehdä näkyväksi niillä välitavoitteilla varsinkin jos on pitkä projekti, koska kyllähän niissä edistyminen saa myös tuntemaan hyvää oloa, tyytyväisyyttä. Ne voi myös motivoida jatkamaan, mikä on tosi tärkeää sitten jos se on tosiaan välitavoite, ettei pysähdy siihen sitten. Välitavoitteet on myös tosi hyvä kohta palkita itseään, että ottaa siihen vaikka ennalta mietittynä jonkun hyvän palkinnon, se voi olla aineeton tai aineellinen palkinto, mutta itselle sellainen mikä kannustaa jatkamaan ja jotenkin olemaan tavallaan sen äärellä, että ”hei, mä oon tehnyt tässä hommia”.

S: Se on hyvä pysähtyä aina huomaamaan, miten on edistynyt jonkun asian kanssa tai sitten toisaalta myöskin huomaamaan sitä, että jos joku homma ei etenekään, niin just nämä välitavoitteet ovat tosi hyviä tsekkauspaikkoja, että pitääkö jotakin muuttaa. Että miksi homma ei etenekään. Jos meillä olisi vaan se iso möhkäletavoite, on hankala pysähtyä katsomaan taaksepäin, että miten sitä on edennyt.

R: Joo, ja siinä on nimenomaan tekemistä just sen kanssa, että tarkistaa sitä, että olenko oikeassa tai siinä suunnassa mitä ajattelinkin. Että ne olisi riittävän realistisia. Totta kai me tehdään sillä tiedolla ja taidolla mitä meillä nyt on, mutta kun on niitä välitavoitteita, voi pysähtyä miettimään. Noista lähtisin liikkeelle, että jos mietitään miksi välitavoitteet kannattaa.

S: Kyllä, kuulostaa ihan loogiselta, että miksi niitä kannattaa olla. Mutta näihin arvoihin myöskin liittyy tällainen asia, että eri arvot, esimerkiksi kaksi itselleen tärkeää arvoa, voi olla myöskin joskus ristiriidassa keskenään. Se aiheuttaa stressiä ja epämukavaa oloa. Ehkä mä korostaisin sitä, että kaikilla meillä on näitä arvoristiriitoja. Ei niistä oikein pääse eroon, eikä niistä tarvitsekaan päästä eroon. Se kuuluu elämään, että arvot ovat vähän ristiriidassa.

R: Minulle tulee mieleen vähän, että kaikkea ei voi aina välttämättä saada. Mietin tuota, kun muutama vuosi opiskelin työn ohella, eli tämä koulutusohjelma oli tarkoitettu työn ohella opiskeltavaksi, mutta kyllä siinä stressaantuneena ja väsyneenä tuli muutamaan kertaan mietittyä noita alun kysymyksiä, että onko tämä tämän arvoista ja miksi oikeastaan teinkään tätä. Siinä kun tulee kuitenkin sellainen itsensä kehittämisen arvo ja jos siellä vaakakupin toisessa päässä olisi joku vapaa-ajan arvostus, mielekkäiden, muihin kuin töihin liittyviä asioiden, tekeminen ja palautuminen. Kyllä sitä piti miettiä vähän ja oli vähän tuskainen olo jossain kohtaa.

S: Varmasti, mullakin tulee mieleen opiskeluajoilta, että lukee vaikka johonkin pääaineen tenttiin ja sitten kaverit pyytää jonnekin istumaan iltaa, niin kyllä siinä on aika kaksi arvoa keskenään ristiriidassa. Toisaalta on tarve ja halu menestyä tärkeässä kurssissa tai tärkeissä opinnoissa, mutta myöskin se, että haluaa olla läheinen hyvien ystävien kanssa. Sitä arvostaa ystäviä, mutta arvostaa myöskin opintomenestystä. Voisin kuvitella, että tämä voisi olla sellainen, mikä varmaan siellä kuulijoitakin vähän joskus painaa mieltä.

R: Kun opiskelua vielä miettii, että puhutaan useammasta vuodesta korkeakoulussa, sitä todennäköisempää on myös, että siihen elämänvaiheeseen osuu kaikennäköistä henkilökohtaisessa elämässä. Mitä asioita siellä on, pistäväkö ne jotakin arvojärjestystä uusiksi tai kuinka paljon ne saattaa siellä kuormittaa tai olla vaikuttamassa. Juurikin kun aluksi mainitsit priorisoinnista, että vaikka ne molemmat olisi tärkeitä arvoja, niin onko nyt vaikka jotenkin kokonaisvaltaiselle ololle parempi nähdä kavereita vai lukea tenttiin. Se, että haluanko pitää molemmat arvot ja laskea molempien rimaa vähän niin kuin kompromissiksi, että en luovu kummastakaan täysin. Ja ajattelen, että se on varmaan hankalakin asia, kun tunnistaa niitä arvoristiriitoja, että ei se kovin mukavalta tunnu. Siitä tulee ahdistus, koska kyllähän meillä on luontaisesti taipumus pyrkiä poispäin siitä, mikä ahdistaa ja ahdistusta tulee myös siitä ristiriidasta, että miksi nämä ei ole minulle tosi selviä, helppoja valita. Kannattaa muistaa, että toki meidän aivot on luotu myös arvioimaan ja luokittelemaan asioita mitkä yleensä elämässä ei ole kovin mustavalkoisia, niin siitä voi tulla tuomitsevia ajatuksia itseään kohtaan. Joten sellainen pienten asioiden edistäminen rinnakkain on mahdollista. Lempeästi suhtautuu itseään kohtaan niin sitten ehkä sellaisen harha-askeleenkin jälkeen, jos miettii omia arvoja ja on siltä polulta jotenkin poikennut, on helpompi valita yhä uudelleen niitä arvojen mukaisia tekoja, jos olisi sitä lempeyttä. Että ”mulla oli vaikea tilanne silloin, ei voinut molempia arvoja pitää yhtä korkealla”.

S: Kiva ajatus toi lempeys tuossa tilanteessa, varmasti helpottaa oloa.

R: Muistan jostain kuulleeni sellaisen hienon lauseen, että anteeksianto on lahja, että mikset antaisi sitä myös itsellesi.

S: Oo, aika kiva! Mutta miten me sitten voitaisiin tarkastella näitä arvoristiriitoja? Tuleeko sinulla jotain mieleen?

R: Yksi mikä voi auttaa on, jos miettii, että mitkä kaikki asiat kilpailevat sinun huomiostasi tällä hetkellä arjessa. Se voi auttaa tiedostamaan, mikäli sellaisia ristiriitoja on. Saatetaan ihan siitä tottumuksesta, tai tosiaan niin kuin puhuttiin, muiden odotusten mukaan ehkä enemmän toimia. Mutta onko välttämättä niitä ristiriitoja, ei ole ehkä. Mutta jos on, niin voisi vähän katsoa, että okei, tällaisia kaikkia haluaisin ehtiä tekemään tai sisällyttää arkeeni. Ja tuli sellainenkin mieleen, että miten voisi ihan viime vuosia peilata, että mitä olet tehnyt ja onko jotain asioita mihin olet tähdännyt, mitä olet ehkä saavuttanutkin. Niin kirjoittaa niitä vähän ylös ja sitten arvioi suhteessa niihin sinulle tärkeisiin asioihin, eli sinun arvoihin, että ovatko ne sopusoinnussa.

S: Joo, totta. Voi juurikin muutamaa vuotta taaksepäin tarkastella ihan konkreettisesti. Tässä kun ollaan puhuttu nyt arvoista mitkä on siellä tavoitteiden asettelun taustalla, niin sitten kun meillä on näitä arvojen mukaisia tavoitteita, niin mitä voitaisiin tähän ajankäytön suunnitteluun vähän miettiä, että me saataisiin näitä tavoitteita toteutumaan? Eli mitä pitäisi huomioida siellä ajankäytössä?

R: Se aika on kuitenkin se kaikkein rajatuin resurssi mitä meillä on. Kyllä sitä kannattaa suunnitella. Sillä saa annettua itselleen tietyllä tavalla vähän niin kuin työskentelyrauhaa. Helposti se meidän mieli jo kiiruhtaa eteenpäin ja murehtii, että tämä aika ei tule riittämään tähän tehtävään tai muuta niin saa siitä sellaisen, että okei, olen varannut tälle nyt aikaa. Nyt mä keskityn tähän yhteen asiaan. Mun on siinä pakko mainita kaikessa yksinkertaisuudessaan kalenterin käyttäminen, sähköinen tai paperinen tai molempia.

S: Ehkä jotenkin näkisin, että kyllä tämä vapaa-ajan ja opiskelun rajaaminen on jotenkin tosi oleellinen asia jaksamisen kannalta.

R: Ja sitten voi olla niin, että tällä hetkellä ne sinulle tärkeimmät asiat, ne sinun eniten arvostamat asiat liittyvätkin siihen vapaa-aikaan, niin se on tosi kurjaa, jos käy niin että sitten ne saavat liian vähän huomiota. Mutta että toki suhteessa taas niihin tavoitteisiin, mutta kyllä ajattelen, että se liittyy niihin arvoihin tuossa kalenterin käytössä, että näkyykö se tosiaan siellä sinun arjessa, mitä pidät tärkeänä.

S: Onko siellä kalenterissa merkintöjä siitä arvomaailmasta?

R: Joo, että voiko sinun kalenterista tulkita, että tykkäät vaikka jostakin asiasta hirveästi, että siihen liittyviä tapahtumamerkintöjä siellä on. No, mitä sanoisit sitten, että jos mietitään että en pysy itselleni asettamissa aikatauluissa?

S: Niin, ehkä sitä voi vähän miettiä, että onko ne tavoitteet realistisia omaan ajankäyttöön nähden. Me voidaan olla vähän ylioptimistisia oman toimintamme suhteen, niin tietynlainen väljyys ja jousto siellä ajankäytön suunnittelussa ovat tosi tärkeitä. Sitten jokin tulkinta myöskin siitä, että sitten kun nämä suunnitelmat menevät uusiksi, että se kuuluu elämään, että ne menevät uusiksi. Ei tekisi siitä sitten sellaista tulkintaa, että aikataulut ja suunnittelu eivät vaan ole minua varten, että en ole sen tyyppinen ihminen. Vaan pikemminkin ajattelisi niin, että ”okei, tämä meni mönkään nyt tämä suunnitelma joiltain osin, nyt paikkaan sitä, nyt muutan sitä, nyt yritän uudestaan”. Tuleeko sinulle mieleen jotain tähän liittyen?

R: Mietin sellaista, että jos ennakkoon pystyisi vähän varautumaan. Me kuitenkin tunnetaan itsemme aika hyvin, että mikä siellä ehkä houkuttaa, jos miettii ajankäyttöä. Jos käy asia x, niin teen y, jotta tavoitan z. Niin tämmöistä voisi miettiä, että jotenkin tällaisia ennalta opeteltuja ketjuja. Jos huomaat, että pitäisi lukea tenttiin ja kaveri pyytää katsomaan leffaa, niin olisi vaikka ennalta sellainen, että okei, jos minua pyydetään johonkin, tulee joku tosi houkutteleva tarjous, niin jos se on asia minkä voi toteuttaa myös muutoin, niin olisi että ”hei, kiitos kutsusta, mutta tämän olin varannut opiskeluun, että otetaanko se ensi viikolla uusiksi?”. Ei tule ehkä sitä painetta siinä tilanteessa niin kovin vaan toimia vastoin sitä sinun omaa ajankäytön suunnittelua.

S: Joo niinpä.

Tämänkertaisessa jaksossa tosiaan ollaan puhuttu arvoista. Miten ne ohjaa siellä taustalla tavoitteiden asettelua ja miten voitaisiin suunnitella meidän ajankäyttöä niin, että nämä arvojen mukaiset tavoitteet tulevat toteutuneeksi. Ja tosiaan on hyvä välillä pysähtyä miettimään millaisia asioita pitää elämässä tärkeimpinä. Kun elää arvojen mukaista elämää, tuntuu arkikin mielekkäämmältä. Tämänkertainen jakso oli tässä. Nyt toivotetaan kaikille oikein mielekästä arvojen mukaista arkea. Seuraavaan kertaan.