Lääkekehitykset lokikirjat – Laine, Lappalainen ja Veromaa

Liisa Koivula

Lääkekehityksen lokikirjat Laine, Lappalainen ja Veromaa on InFLAMES-lippulaivan työelämäprofessorien Timo Veromaan, Timo Lappalaisen ja Juha Laineen ääniradio.  Turun yliopiston ja Åbo Akademin lippulaiva kuuluu Suomen Akatemian lippulaivaohjelmaan. Tavoitteemme on olla kansainvälisesti tunnettu immunologisen tutkimuksen yksikkö ja kehityskeskus, joka on houkutteleva yhteistyökumppani kotimaisille ja kansainvälisille alan eturivin tutkijoille ja yrityksille.

Juha Laine

Terve! Olen Juha Laine ja toimin ensimmäisen Lääkekehityksen lokikirjat -podcastjakson isäntänä. Minulla on vieraana tänään kaksi työelämäprofessoria ja kaksi Timoa, joiden kanssa keskustelemme lääketoimialasta ja lääkekehityksestä ja siitä, voisiko Suomi olla lääkekehityksen ja lääketutkimuksen suurvalta. Ja miksemme sitä vielä ole? Pohdimme, mitä asian korjaamiseksi pitäisi tehdä. Tervetuloa mukaan! Tervetuloa studioon!

Timo Lappalainen

Kiitos!

Juha Laine

Sinut muistetaan hyvin muun muassa lääkeyritys Orionin pitkäaikaisena toimitusjohtajana. Mutta miten päädyit tänne Turkuun työelämäprofessoriksi?

Timo Lappalainen

No, olin tosiaan pitkän aikaa lääketeollisuudessa, lähes kolmekymmentä vuotta ja tänä aikana sitten on kertynyt erityyppistä kokemusta ja ehkä jonkin verran osaamistakin. Ja koska lääketeollisuus on äärimmäisen kiinnostava toimiala, niin yksi tavoite on herättää kiinnostusta nykyisissä opiskelijoissa ja jatko-opiskelijoissa tähän toimialaan. Sekä tietysti minulla on tällainen omaehtoinen innostus ja sitten olla fiksujen motivoituneiden opiskelijoiden kanssa yhteistyössä.

Juha Laine

Hieno homma. Tuota, sinullahan alkaa nyt marraskuussa oma luentokurssi nimeltä Key Elements in Leading a Pharmaceutical Company ja se järjestetään InFLAMES-tohtorinmoduulin puitteissa. Kerro kurssista hieman lisää, mitä siellä opetetaan ja kuka opettaa ja pätevöityykö siellä vaikka toimitusjohtajaksi jos käy kurssin?

Timo Lappalainen

No varmasti se on yksi hyvä polku aloittaa sen tyyppinen ura. Mutta meillä on tosiaan kahden viikon aikana iltapäivisin kuusi luentoa, missä on tämmöinen pläjäys erityispiirteistä, jotka liittyvät lääketeollisuuteen. Siinä on aika vahva paino sitten tällä teollisuus-sanalla. Meillä on luennoitsijoita ihan lääketeollisuuden ykkösalan yrityksistä eri puolilta maailmaa. Meillä on kaksi luennoitsijaa USAsta, yksi Englannista, Saksasta, toki myös Suomesta ja yrityksiä: Merck, Bayer, Orion ja Novo ja sitten on konsulttiyritys ja Helsingin yliopisto on myös mukana porukassa. Ja tässä on tarkoitus todella ottaa esille tiettyjä erityisteemoja, jotka ovat erilaisia ehkä lääketeollisuudessa, kuin joissain muissa alan yrityksissä on sitten kyse projektihallinnosta, viranomaisyhteistyöstä, liiketoiminnan kehityksestä, laatutoiminnosta tai tuotannosta, jotka liittyvät sitten taas resilienssikysymykseen. Eli tavoitteena on todella kuulla ihan johtavilta ihmisiltä, jotka tekevät sitä päivätyönään niin, että he tulevat kertomaan asioista ja meillä on varattu paljon aikaa keskusteluun, jossa voidaan haastaa näitä ajatuksia tai kysyä, että miten pääsen lääkeyrityksen laatujohtajaksi.

Juha Laine

Hienoa! Siis mun korvaan kuulostaa ihan ainutlaatuiselta. En ainakaan itse tiedä tällaista konseptia tai kurssia olisi missään aikaisemmin järjestetty. Tosi hienoa! Kyllä mä uskon, että se herättää laajaa mielenkiintoa. Tekisi mieli itsekin tulla mukaan, jos aikatauluun sopisi. Minulla on vieraana studiossa myös toinen Timo, Timo Veromaa. Tervetuloa!

Timo Veromaa

Kiitos kiitos!

Juha Laine

Sinut tunnetaan Turussa muun muassa Biotie Therapies -yrityksen kautta ja lukuisista hallitustehtävistä eri yrityksissä. Sinä olet peruskoulutukseltasi lääkäri. Miten lääkäri päätyi aikanaan lääkekehityksen ja yritystoiminnan pariin ja lopulta työelämäprofessoriksi?

Timo Veromaa

No kiinnostuin tutkimuksesta jo opiskeluaikana oikeastaan. Tein perustutkimusta immunologiasta, käytin mallina kanan takapuolta, mutta voidaan varmaan myöhemmin jutella siitä, miten semmoisenkiin hommaan päädyttiin ja siihen aikaan kuului kaikkien lääkärien, jotka väitteli, lähteä sitten tekemään post doccia ja mä päädyin Stanfordin yliopistoon Kaliforniaan ollenkaan ymmärtämättä, kuinka uskomattoman hienoon paikkaan päädyin alunperin. Ja tuota siihen aikaan -on hyvä pitää mielessä kun ajat muuttuu ja joskus nämä heiluri heiluu eri tavalla - että siihen aikaan yhteistyö akateemisen maailman ja teollisuuden välillä oli aikalailla semmoinen nounou Suomen akateemisessa maailmassa, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, mutta erityisesti ainakin siinä mun viitekehyksessä lääkäripiireissä, että jos joku päätyi teollisuuteen niin se oli vihoviimeinen paikka mihin lääkäri voi päätyä. Mutta että täällä Piilaaksossa, missä Stanford on, niin avautui sitten ihan uusi maailma minulle ja siellä tämmöiset vieressäni töitä tekevät pipetoijat puheli omista yrityksistään, mitä he suunnittelee perustavansa, seurasivat osakekursseja, puhuivat lääkkeistä ja niiden vaikutusmekanismeista ja tällaisista. Sehän oli ihan uusi maailma, ainakin minulle siihen aikaan. Ja sitten erinäisten vaiheiden jälkeen sain tämmöisen niin sanotun kylmän puhelun rekrytoijalta ja päädyin tämmöiseen Biotech Medical Device -yhtiöön töihin San Franciscon lahden alueella, Palo Altoon. Ja näinpä tästä Collagen Corporation-yhtiöstä tuli sitten mulle ensimmäinen tämmöinen high school tähän teollisuuteen. Sitten, eri vaiheiden jälkeen, päädyin berliiniläisen yrityksen Schering AG:n palvelukseen sijoituspaikkana Helsinki lääketieteelliseksi johtajaksi ja sitten lopulta Markku Jalkasen houkuttelemana tähän hänen juuri perustamaansa Biotie Therapies-yhtiöön. Ja Markku lupasi, että tulee mielenkiintoisia aikoja. Ja kyllä siinä tämä kiinalainen kirous on sitten toteutunutkin ja minusta tuli lopulta tämän yhtiön toimitusjohtaja. Teimme useita rahoituskierroksia, yritysjärjestelyjä ja kaikkea sellaista, mistä lääkärikoulussa ei ollenkaan ollut puhetta. Listasimme yhtiön lopulta myös Yhdysvaltoihin ja sitten viime kädessä sitten neuvottelin exitin osakkeenomistajille ja oli vielä pari vuotta UK:ssa, Isossa-Britanniassa, töissä tulosta tekevässä yhtiössä. Ja tuota sitten 3–4 vuotta sitten pääsin tähän työelämäprofessorin hommaan, joka on ollut tosi hauska, kun saa antaa takaisin oikeastaan omalle alma materilleen ja ennen kaikkea saa olla, niin kuin Timo tässä sanoi, opiskelijoiden kanssa tekemisissä, koska työelämässä ne on aikasten vanhoja raakkeja välillä jotka siellä on töissä ja vähemmän on opiskelijoita ja nuoruuden intoa.

Juha Laine

Te olette molemmat tosiaan pitkän linjan lääkealan ammattilaisia niin kuin kuultiin ja tosi hienoa, että teidän osaaminen ja kokemus on nyt käytössä täällä Turun yliopistossa. Mietitään vielä opiskelijoita. Mainitsit Timo äsken tuossa opiskelijat, niin miksi opiskelijan kannattaisi olla kiinnostunut lääketoimialasta ja siellä työskentelystä? Minä nimittäin luulen, että usealle opintojaan aloittavalle jopa ihan täällä biotieteiden alalla, niin lääkeala on kauttaaltaan melko vieras toimiala. Mitä Timo Lappalainen tuumaat tästä?

Timo Lappalainen

No, jos on kiinnostusta toimia ja työskennellä alalla, jolla ensinnäkin on merkitystä - terveyshän on meille kaikille ja meidän läheisillemme kaikista tärkein asia - niin tässä on ensimmäinen näkökulma. Toinen on, jos haluaa tulla alalle, joka aidosti on vaikea, jossa tehdään tieteestä lopputuotteita ja prosessi on monipolvinen, vaativa ja voi ajatella myös näin päin, että jokainen, joka tulee lääketeollisuuteen, on noviisi ihan riippumatta taustasta, jollei ole aikaisempaa lääketeollisuuden kokemusta. Olet sitten lääkäri, insinööri tai juristi, niin lääketeollisuudessa on niin paljon ominaispiirteitä, että jokainen joutuu opettelemaan sitä alkuvaiheessa ja osa pidemmän aikaa, osa vähän lyhyemmän aikaa. Eli tämä on hyvin vaativa toimiala, tämä on älyllisesti kiinnostava. Täällä on erittäin sitoutuneita, fiksua porukkaa töissä ja sitten ne urapolut voivat olla hyvin moninaisia. Ei tarvitse mennä vain ylöspäin, ne voi olla lateraalisia tai sivuille. Voit tehdä hyvin erilaisia asioita, olet sitten labrassa tutkija, siellä voi tehdä hyvin erityyppisiä asioita, olet sitten tuotannossa tai jossain muussa toiminnossa. Eli näitä urapolkuja on todella moninaisia ja tässä joudun siteeraamaan sitten henkilöä, joka minut aikanaan alalle rekrytoi, joka sanoi, että tämä on kummallinen toimiala, että kun tänne tullaan, niin tässä on aikamoinen kynnys, että tähän pääsee sisään. Mutta aika harvat lähtevät pois alalta, että he saattavat sitten vaihtaa työnantajaa, mutta pois kokonaan alalta pois lähtijät. Niin toki heitä on, mutta heitä on aika vähän sitten loppujen lopuksi.

Juha Laine

Tuo pitää kyllä ihan paikkansa ja voin sanoa omastakin kokemuksesta, että näinhän se on ja niin kuin toit esiin, niin mehän tarvitaan tällä alalla monenlaista osaamista ja alalla työskentelevillä on monenlaisia koulutustaustoja. Tarvitaan lääketieteen ja biotieteiden ja kauppatieteiden osaamista, ja onneksi kysyntää on joskus myös terveystaloustieteen osaajille. Mitä Timo Veromaa ajattelet siitä, että miksi nuoren kannattaisi opiskella nimenomaan lääke- ja diagnostiikkakehitystä ja vaikkapa täällä Turussa?

Timo Veromaa

Timo Veromaa

No miksi nyt erityisesti Turussa... niin meillä on Turussa Turun Biotiedekeskus, joka on konseptina ihan ainutlaatuinen ja jo kolmekymmentä vuotta sitten päättäjät, mukaan lukien Markku Jalkanen, joka oli hyvin keskeisessä roolissa, kun tätä lähdettiin puuhaamaan kasaan, niin tarjoaa erinomaiset edellytykset tämmöiselle lääke- ja diagnostiikkatutkimukselle ja myöskin perustutkimukselle. Ja Turkuhan on tällainen lääkealan keskus Suomessa, että näistä markkinoilla nykyisin tai aikanaan markkinoille tulleista noin ehkä 25 lääkkeestä niin 24 on jossain vaiheessa ollut täältä Turusta peräisin ja tällä hetkellä ainakin puolet Suomen diagnostiikkaviennistä tulee Turusta. Erityisesti immunologiassa meillä on täällä tämä keskittymä ja useampikin kansainvälisesti tunnustettu ja tunnettu tutkija. Ja tästä niin kuin perustutkimuksen roolista ihan käytäntöön sovelluksena meille niin kuin jo hyvin aikaisessa vaiheessa oli hyvänä esimerkkinä, että luuydinsiirrot Suomessa aloitettiin nimenomaan Turussa, koska meillä oli sitten kokemusta kokeellisista eläinmalleista, jolla näitä tehtiin ja ilman sitä varmaan sitä ensimmäistä uskallusta ei olisi ollut. Ylipäätään tästä meidän tämmöisestä järjestelystä ja erityisesti Biotiedekeskuksesta meidän kansainväliset vierailijat on hyvin vaikuttuneita ja tämmöisenä tutkimus- ja opiskeluympäristönä sen on minun mielestä hyvin sekä kansainvälinen että äärimmäisen, sanoisinko dynaaminen ja kiinnostava, paikka. Mutta se mikä tässä mun mielestä toimii vähän sellaisena harmituksena, on tämä julkinen keskustelu nykyään, jossa lääkkeet erityisesti, diagnostiikasta kukaan ei puhu mitään, mutta lääkkeistä puhutaan, kun niistä on helppo puhua, ja julkisessa keskustelussa lääkkeet nähdään ainoastaan kuluna eikä ollenkaan että niistä olisi mitään hyötyä. Ja meidän pitäisi niin kuin enempi toitottaa tätä potilaan parhaaksi-näkökulmaa. Niin kuin Timo tässä sanoo, niin tiedostaville nuorille tämä tarjoaa työtä, jolla on tarkoitus.

Timo Lappalainen

Ehkä sen verran kaimaa komppaan, että tämä alue, on sitten diagnostiikka- tai lääkekehitys ja siihen liittyvä teollistamisen kaupallistamisen prosessi, niin on vaikeaa keksiä ehkä Suomen yliopistoissa opetushaaraa, jolla ei olisi käyttöä lääketeollisuudessa. No, kerran oli yksi lääkäri, hän opiskeli myös teologiaa, en osaa ihan sanoa, että paljonko se sitten soveltui suoraan, mutta lähes kaikki muu niin, heitä on lääketeollisuudessa ja heitä erityisosaajia tarvitaan ja heille on käyttöä. Tämä on niin kuin äärettömän moninainen polku ennen kuin se sitten tuote on sillä potilaalla tai on se sitten lääkäri tai joku hoitaja, joka käyttäisi esimerkiksi jotain diagnostiikan tuotetta.

Juha Laine

Joo, tuo on ihan totta ja voin jotenkin omasta kokemuksestakin sanoa, että on myös tärkeää, kun sitä omaakin osaamista yrittää syventää siinä vuosien mittaan, että silloin se on ihan välttämätöntä, jotta tällä alalla pysyy töissä.

Lääkekehitys ja lääketutkimus on pitkäjänteistä työtä ja pikavoittoja harvoin saavutetaan. Alahan on tunnetusti riskialtis ja monet projektit epäonnistuvat. Toisaalta taas kääntöpuolena ovat merkittävät taloudelliset hyödyt ja keksintöjen yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Tuota, miksi sijoittajan kannattaisi olla kiinnostunut lääketoimialasta ja lääketutkimuksista ja olla kiinnostunut vaikkapa siitä, millaista huippututkimusta InFLAMESin puitteissa tehdään? Vai kannattaisiko itseasiassa sijoittajan sijoittaa rahansa aivan toiseen toimialaan? Millaisia suosituksia voisit antaa, Timo Lappalainen?

Timo Lappalainen

No en varmaan sijoitussuosituksia, mutta ehkä semmoisia toteamuksia, että jos haluaa olla korkean teknologian liiketoiminnassa sijoittajana mukana, niin on vaikea keksiä heti, mikä olisi korkeampaa teknologiaa kuin lääketutkimus ja -kehitys ja sen kaupallistaminen. Ja siihen, niin kuin sanoit Juha, liittyy riskejä. Tämä on ala, jonka ominaispiirteisiin kuuluu myös epäonnistuminen, niistä oppiminen. Ja sen vuoksi varmaan viisas sijoittaja ei sijoitakaan pelkästään yhteen lääkekehitys- tai diagnostiikka-alan projektiin, vaan sijoittaa useampaan. On se sitten yhtiö, jolla on useita hankkeita eri vaiheissa, vähän saattaa olla eri teknologioillakin, tai sitten sijoittaja saattaa sijoittaa eri yrityksiin erityyppisten instrumenttien kautta. Että varmaan tämmöinen hajauttaminen tässäkin on sijoittajan kannalta ihan viisasta.

Juha Laine

Oletko Timo Veromaa samoilla linjoilla?

Timo Veromaa

Kyllä olen ihan samoilla linjoilla, että nimenomaan riskit on suuria, varsinkin alkuvaiheen yrityksissä. Ja olen kaikille piensijoittajille sanonut, että hajautus olisi A ja O. Silti valitettavasti itsekin kuulin useamman tarinan ja useamman sijoittajan minullekin selittävän sitä, miten he ovat esimerkiksi aikanaan edustamassani yhtiössä olleet all in. Elikä kaikki rahat oli pantu yhden kortin varaan ja sen jälkeen on tietenkin hyvin vaikea enää antaa enempiä neuvoja.

Juha Laine

Ketkä muuten on tämmöisiä tyypillisiä tahoja tai instituutioita, jotka sijoittaa lääketoimialaan? Tuleeko teille mieleen?

Timo Lappalainen

No kyllähän, jos katsoo maailman mittakaavassa, niin lähes jokaisella isolla rahastoyhtiöllä on erikseen bioteknologiaan sijoittavat omat rahastonsa. Ja sitten tietysti, jos ajattelee indeksirahastoja, niiden on pakko sijoittaa indeksin mukaan, mitkä on sitten listattuja yrityksiä. Sitten taas semmoisia, jotka on listaamattomia, niin myös siellä on sitten näitä alkuvaiheen pääomarahastoja, jotka osa ovat erikoistuneet tai osa heidän rahastosta on erikoistunut lääketeollisuuteen ja diagnostiikkateollisuuteen. Tätä löytyy ihan joka puolelta ja toki sitten saattaa olla varakkaita yksityishenkilöitä, jotka syystä tai toisesta allokoivat merkittävää varallisuutta myöskin tähän toimialaan.

Timo Veromaa

Tässä on semmoinen mielenkiintoinen historiallinen fakta, mikä usein unohtuu, että sanotaan muutama vuosikymmen sitten, kun lääkeyhtiöt itse rahoittivat tutkimusta ja myyntivoitoista, rahoittivat sitä tutkimusta ja tuotekehitystä. Ja sitten kun nämä riskirahastot, venture capitalists, tulivat mukaan, niin itseasiassa se rahamäärä, joka tutkimukseen ja tuotekehitykseen tässä teollisuudessa käytetään moninkertaistui ja samalla loi tämmöisen uuden teollisuudenalan kuin bioteknologiayritykset, joista sitten suuri osa keskittyy tähän lääkekehitykseen, koska se on sanoisinko yhteiskunnalliselta kannalta ja myös sijoituksena osoittautunut kaikkein kannattavimmaksi ja ehkä sitä kautta myös kiinnostavimmaksi.

Juha Laine

Kiinnostavaa ja kiinnostavia näkökulmia! Minun mielestä tällaisista asioista puhutaan aivan liian vähän. Muistan lapsuudestani 1980-luvulta, kun ajoimme autolla mökille Turun keskustasta Lietoon, niin Maarian kirkon jälkeen, ennen Oriketoa, näkyi pellolla isoja tehdasrakennuksia. En muista mitä siellä katolla luki, mutta siellä varmaan valmistettiin lääkkeitä. Turussa on pitkät perinteet lääkevalmistuksesta ja tänne alueelle on tehty viime vuosina erittäin mittavia investointeja. Niin kuin Timo aiemmin sanoit, niin suurin osa suomalaisista lääkkeistä on itseasiassa tavallaan kehitetty myös täällä Turun alueella. Tuota, miksi Turku on ollut Suomessa tällainen voisiko sanoa lääkekehityksen kehto ja mihin tämä Turun alueellinen menestys on perustunut?

Timo Lappalainen

No ehkä tässä voisi ottaa vähän tämmöisen sarkastisen näkökulman ja sanoa, että ei se nyt niin kuin Turun saaristoon tai Aurajokeen liity, vaan kyllä se liittyy ihan ihmisiin, siihen ekosysteemiin, joka Turussa ollaan onnistuttu luomaan. Eli täällä tiedemaailma, yliopisto ja sitten teollisuus ovat onnistuneet luomaan sen tyyppisen mallin, jossa ensinnäkin tekijöitä on riittävästi. Tämä on niin haastava ala, että yksi, kaksi ihmistä ei pysty tekemään yhtään mitään, tarvitaan riittävä volyymi. Mutta sitten taas ehkä ollaan onnistuttu hyödyntämään se, että meitä on huomattavasti vähemmän kuin ehkä jossain Bostonissa tai San Franciscon kulmilla ja ollaan pystytty koordinoimaan pikkuisen tätä meidän toimintaa. Ja sitä kautta tänne on sitten päässyt mukaan henkilöitä, joilla on paitsi hyvin syvällinen ymmärrys, osaaminen, tietotaito joltain alueelta, mutta on myös ollut sitten uskallusta ajatella vähän toisella tavalla, miten näitä asioita voisi tehdä. Ja ehkä se kaikkein tärkein on ollut sitten myös tätä pitkäjänteisyyttä, koska tässä tulee mutkia matkaan ja pomppuja erilaisessa vaiheessa tässä kehityksessä, niin tässä on ollut henkilöitä sitten mukana, joilla on ollut innostusta ja kestoa viedä näitä hankkeita eteenpäin. Se on tarttunut sitten täällä aika moniin muihinkin ja tämä on luonut tämmöisen ekosysteemin, joka on alkanut ruokkia itse itseään. Eli kyllä se näistä ihmisistä lähtee. Ja sitten tietysti ei sitäkään voi väheksyä, että kyllä tässä ollaan luotu tämän tyyppistä infrastruktuuria. Kaupunki on ollut aktiivinen myös tässä, yliopisto omalta osaltaan niissä puitteissa kun on mahdollista, ollaan pystytty luomaan tämmöisiä yhteisprofessuureja sitten teollisuuden kanssa, että tässä on vähän samat vektorit on vähän samansuuntaisia jotka on sitten pulputtaneet tämmöisiä hienoja voittoja myös.

Juha Laine

No siirrytään Turusta sitten seuraavaksi Suomi-tasolle ja siitä sitten vielä vaikka kansainvälisille areenoille ja pohditaan sitä, että onko Suomi nykyään innovaatio- ja erityisesti lääkeinnovaatiomyönteinen maa. Sitra julkaisi kesäkuussa raportin Suomen kyvystä tuottaa ja hyödyntää innovaatioita. Katsotaan pari kohtaa siitä raportista. Siinä todetaan esimerkiksi, että vaikka Suomi on useiden kansainvälisten selvitysten mukaan innovatiivinen maa, tutkimus- ja kehittämistyö ei syystä tai toisesta johda riittävästi innovaatioihin, yksityisiin investointeihin ja uuteen liiketoimintaan. Ja toisessa kohtaa raportissa todetaan taas, että Suomessa investoinnit uusille aloille ja uuteen liiketoimintaan ovat vaisuja ja että esimerkiksi Ruotsi on onnistunut suuntaamaan talouden resurssit korkeamman tuottavuuden toimiin. Emme ehkä taida pärjätä kovin hyvin lääketeollisuuden investoinneissa, vaikka pitäisi, sillä onhan lääketoimi juuri näitä toivottuja korkean tuottavuuden aloja, eikö vain? Miksi tilanne on Suomessa tämä ja mitä pitäisi tehdä? Ja miten me pärjättäisiin osaamisessa, kilpailussa ja houkuttelevuudessa vaikka Medicon Valleytä, Piilaaksoa ja Sveitsiä vastaan. Olisiko Timo Veromaa sinulla tähän joitakin ratkaisuja?

Timo Veromaa

No, siteeraisin tässä niin kuin korkeampia ajattelijoita Suomessa, että maantieteelle emme voi mitään ja Suomen resurssit, jotka muistaakseni entisen eduskunnan puhemiehen tai puhenaisen mukaan ovat että meillä on puita ja päitä. Ja siinä mielessä tämmöinen korkean teknologian toiminta ja siihen investointi ja siihen panostaminen tutkimuksen ja opetuksen ja kaikkien tukitoimien osalta olisi täydellisen perusteltua. Ja mikä voisi olla parempaa? Kuten jo aikaisemmin tuli keskusteltua, että lääketoimiala on erityisesti korkean teknologian ja monitieteisen korkean teknologian ala ja siinä meillä pitäisi olla hirveän hyvät mahdollisuudet pärjätä. Ja sitten kun mennään taas tähän tieteen tasoon, niin meillä on yksittäisiä huippuja. Esimerkiksi tässä InFLAMES-lippulaivan immunologian alalla ja niistä nyt kun toivoisi syntyvän sitten tätä myös innovaatioita ja siihen siihen rahoitusta. Mutta näyttää olevan niin, että vaikka näitä julkaisuja syntyy, niin näitä yrityksiä ja innovaatioita syntyy huomattavan paljon vähemmän. Ja mä luulisin, että nyt tämä viime vuosien avaus, nämä lippulaivaohjelmat, joihin sitten panostetaan tietyllä sektorilla hyvin spesifisesti, on sitä mitä on tehty esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa jo paljon pidempään. Jotka osaltaan selittää sitä Medicon Valleyn, elikä tämän Tukholman, ei kun Kööpenhamina-Malmö sektorin huikeaa kasvua. Niin, ehkä niin kuin kun ajan myötä tuottaa tänne samanlaista. Mutta meillä on Suomessa investointiriskihalukkuus selvästi vähäisempää kuin jo Ruotsissa, mutta ylipäätään tämä on koko Euroopan ongelma, mutta että jotenkin se erityisesti näkyy täällä Suomessa, ettei tämmöisiä riskisijoittajia oikein löydy. Meillä on yksi tai kaksi alaa, joissa nyt on tämmöinen ekosysteemi syntynyt. Esimerkiksi tämä peliala on semmoinen, että siellä löytyy sitä ihan sanoisi jos voidaan sanoa perustutkimukseksi ja startup-toimintaa ja rahoitusta ja osaamista ja toivon mukaan meille nyt syntyisi sitten tälle lääketoimialalle tällaista saman tyyppistä ekosysteemiä. Mutta meillä on ollut näitä johtajia ja osaajia tosi vähän, että yleensä meillä on ollut tutkija, josta on tullut toimitusjohtaja ja siinä tapahtuu tämä tyypillinen asia, että menetetään hyvä tutkija ja saadaan huono toimitusjohtaja. Meillä ei ole ollut johtajapoolia asettaa näihin start-uppeihin kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa on ollut, jossa on ollut enemmän kv-tason lääketoimialan toimintaa pidempään kuin Suomessa.

Juha Laine

Me tarvittaisiin enemmän riskinottokykyä. Jotenkin olen itse ajatellut, että onko kyse myös siitä, että meillä kerta kaikkiaan Suomessa on liian vähän pääomaa tällaiseen, mutta pelialaan ilmeisesti on kuitenkin sitten panostettu.

Timo Veromaa

No, siihen ainakin on panostettu. Tietenkin on kansainvälisesti myös hyvin menestynyt ja sitä kautta se ekosysteemi toimii ja sieltä voitaisiin tietenkin oppia ottaa myös tähän. Mutta että minä olen aina myös sanonut sen, että nämä Business Finlandin näkemykset mikä on yritys, se mies ja läppäri ei mun mielestä ole yritys, kun tässä tarvitaan kuitenkin teollista toimintaa, jotka vaatii ihan toisenlaisia investointeja. Ja myös kun kukaan ei ryhdy biotech-yrittäjäksi 15-vuotiaana, vaan tarttis ensin saada jotakin ymmärrystä siitä biologiasta ja bioteknologiasta, että ne on tämmöisiä kolmekymppisiä, jotka on sitten saavuttaneet ne ensimmäiset kannuksensa ja sitten alkaa olla jo opintolainaa ja lapsia ja ynnä muuta, jolloinka se riskinottohalukkuus tämän tyyppiseen startup-toimintaan alkaa olla aika vähäistä, vielä vähäisempää kuin Suomessa keskimäärin, mikä sitten on jo aika vähäistä.

Juha Lainen

Oletko Timo Lappalainen samoilla linjoilla?

Timo Lappalainen

No kyllä tuossa on nuo helppoa allekirjoittaa ja tuohon ehkä pari lisää näkökulmaa sitten siihen, että kyllä siinä myös sitten, että jos lähtee mukaan tämän tyyppiseen toimintaan, varsinkin sijoittajana, jossa on merkittävä riski. Siinä on myös se mahdollisuus tienata ja vaurastua. Se pitää olla riittävä ja siinä tullaan tämmöisiin verotuskysymyksiin, että olemmeko riittävän kilpailukykyinen verotuksessa nimenomaan sitten pääomasijoitusten osalta ja sitten aikanaan niiden realisoimisessa. Tällä hetkellä voi ihan kylmästi sanoa emme ole, emme ole ollenkaan. Ja toinen näkökulma sitten, jos katsotaan, niin valtiovalta tai julkinen sektori, miten he voisivat näyttäytyä, että he olisivat kiinnostuneita tänne tehdyistä investoinneista? Itse muistan takavuosina, kun eräs merkittävä lääketeollisuusyrityksen pääjohtaja tuli käymään Irlantiin. Kentällä oli vastassa varmaan presidentti, jolla annettiin selkeä signaali, että tämä on tärkeä asia. He, koko valtakunta katsoo tätä tärkeänä asiana ja tämän tyyppisiä meille pitäisi saada myös meille, että näytetään, että olemme tässä yhdessä. Se, että me teemme lääketeollisuuden bioteknologian kasvustrategioita, papereita noin kolmen vuoden välein, niin niistä ei ole kyllä toistaiseksi jäänyt yhtään mitään käteen, muuta kuin hyviä dokumentteja. Varmasti ihan hyviä ajatuksia, mutta konkretiaa on jäänyt äärimmäisen vähän toistaiseksi.

Juha Laine

Emme ole Suomessa olleet kuitenkaan aivan toimettomia, olemmehan me viime vuosina panostaneet voimakkaasti esimerkiksi immunologian alan tutkimukseen ja koulutukseen. Kysytään akateemikko ja InFLAMES- lippulaivan johtajalta Sirpa Jalkaselta tästä panostuksesta lisää.

Sirpa Jalkanen

Tämä lippulaiva-konseptihan lähti meidän osalta liikkeelle 2020 pandemian aikana, kun hallitukselta tuli lisäpanostusta lippulaivoihin. Ja koko ajatus siellä takana oli, että me saisimme akateemisesta tutkimuksesta hyödynnettävää firmoihin ja sitä tietä Suomen talous nousuun. No me sitten panimme päämme yhteen täällä Turussa ja mietimme vahvuuksiamme ja totesimme, että mehän ollaan aikamoisia tekijöitä immunologian alalla. Ja sitten kun otetaan huomioon tämä lääkekehitysaktiviteetti Turun seudulla, niin ajateltiin, että haetaanpa sitten sellaisella konseptilla, että korkeatasoisesta immunologisesta tutkimuksesta uusia lääkkeitä ja diagnostiikkaa. Me saimme sen rahoituksen ja mikä suurenmoista, jotakin ihmeellistä tapahtui, koska meille tuli sen verran varoja, että me pystyimme aloittamaan ihan uudet konseptit. Ja uudet konseptit olette te, työelämäprofessorit, joita on kolme. Sitten meillä on viisitoista kansainvälisesti kokenutta, menestynyttä visiting professoria. Ja aika monella heillä on taustalla start up -aktiviteettia, ja he käyvät säännöllisesti Turussa ja ovat meille meihin kontakteissa, plus he osallistuvat opetukseen. Mehän panostamme tähän nuorison kasvattamiseen ja meillä on tämmöinen tohtorimoduuli, joka keskittyy nimenomaan räätälöityyn opetukseen sellaisille nuorille tutkijoille, jotka tähtäävät sitten myöhemmässä vaiheessa uralle lääkekehitykseen tai diagnostiikkaan. Ja nyt täytyy sanoa, että me ollaan pärjätty tosi hienosti! Tämä ensimmäinen kausi päättyy juuri tämän vuoden lopussa, mutta saimme kansainväliseltä arvioitsijaraadilta aivan täydet pisteet ja rahoituksen seuraavalle neljälle vuodelle.

Juha Laine

Miten Sirpa, jos siirretään katse eteenpäin, niin mitä me voidaan odottaa InFLAMESilta vaikka seuraavien tulevien neljän vuoden aikana?

Sirpa Jalkanen

Uskoisin sillä tavalla, että meille tulee paljon enemmän näitä keksintöilmoituksia. Kaikkihan niistä eivät tietenkään lennä, mutta varmasti siellä joukossa on joitakin, jotka lentävät. Tulee uusia start uppeja. Sitten meille tulee varmasti lisää firmakollaboraatioita, yhteyksiä, ehkä lisensiointeja meidän innovaatiokeskuksen kautta. Ja mä uskoisin, että kun nyt on päästy tosi hyvään alkuun, niin se vaan eksponentiaalisesti kasvaa seuraavan neljän vuoden aikana. Ja tähän voisin vielä sanoa, että toivottavasti valtiovalta myös ymmärtää, että meidän alalla kahdeksan vuotta on lyhyt aika ja jatkaa tätä instrumenttia myöskin tämän kahdeksan vuoden jälkeen.

Juha Laine

Tässä se oli ensimmäinen Lääkekehityksen lokikirjat - Laine, Lappalainen ja Veromaa podcastin jakso. Kiitos, että kuuntelit! Toivottavasti viihdyit ja sait uutta tietoa lääketoimialasta ja Suomessa tehtävästä huippututkimuksesta. Ehkä opit jotain Turustakin. On hienoa, että meillä on Suomessa tutkijoita, jotka vievät tiedettä eteenpäin ja jotka haluavat keksiä uutta, jotakin sellaista, josta tulevat sukupolvetkin voivat hyötyä. Jatkan seuraavassa jaksossa keskustelua Timojen kanssa. Silloin metsästämme tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan arvoa. Kuulemisiin!