InFLAMES-lippulaivan kolme työelämäprofessoria Juha Laine, Timo Lappalainen ja Timo Veromaa rakentavat keskusteluillaan siltaa akateemisen tutkimuksen ja lääke- ja diagnostikkateollisuuden välille. Yksi on varmaa: Turku on ollut suomalaisen lääkekehityksen kehto ja tästä määritelmästä halutaan edelleen pitää tiukasti kiinni.
Podcastin tekstivastineet
Liisa Koivula
Lääkekehityksen lokikirjat Laine, Lappalainen ja Veromaa on InFLAMES-lippulaivan työelämäprofessorien Timo Veromaan, Timo Lappalaisen ja Juha Laineen ääniradio. Turun yliopiston ja Åbo Akademin lippulaiva kuuluu Suomen Akatemian lippulaivaohjelmaan. Tavoitteemme on olla kansainvälisesti tunnettu immunologisen tutkimuksen yksikkö ja kehityskeskus, joka on houkutteleva yhteistyökumppani kotimaisille ja kansainvälisille alan eturivin tutkijoille ja yrityksille.
Juha Laine
Terve! Olen Juha Laine ja toimin ensimmäisen Lääkekehityksen lokikirjat -podcastjakson isäntänä. Minulla on vieraana tänään kaksi työelämäprofessoria ja kaksi Timoa, joiden kanssa keskustelemme lääketoimialasta ja lääkekehityksestä ja siitä, voisiko Suomi olla lääkekehityksen ja lääketutkimuksen suurvalta. Ja miksemme sitä vielä ole? Pohdimme, mitä asian korjaamiseksi pitäisi tehdä. Tervetuloa mukaan! Tervetuloa studioon!
Timo Lappalainen
Kiitos!
Juha Laine
Sinut muistetaan hyvin muun muassa lääkeyritys Orionin pitkäaikaisena toimitusjohtajana. Mutta miten päädyit tänne Turkuun työelämäprofessoriksi?
Timo Lappalainen
No, olin tosiaan pitkän aikaa lääketeollisuudessa, lähes kolmekymmentä vuotta ja tänä aikana sitten on kertynyt erityyppistä kokemusta ja ehkä jonkin verran osaamistakin. Ja koska lääketeollisuus on äärimmäisen kiinnostava toimiala, niin yksi tavoite on herättää kiinnostusta nykyisissä opiskelijoissa ja jatko-opiskelijoissa tähän toimialaan. Sekä tietysti minulla on tällainen omaehtoinen innostus ja sitten olla fiksujen motivoituneiden opiskelijoiden kanssa yhteistyössä.
Juha Laine
Hieno homma. Tuota, sinullahan alkaa nyt marraskuussa oma luentokurssi nimeltä Key Elements in Leading a Pharmaceutical Company ja se järjestetään InFLAMES-tohtorinmoduulin puitteissa. Kerro kurssista hieman lisää, mitä siellä opetetaan ja kuka opettaa ja pätevöityykö siellä vaikka toimitusjohtajaksi jos käy kurssin?
Timo Lappalainen
No varmasti se on yksi hyvä polku aloittaa sen tyyppinen ura. Mutta meillä on tosiaan kahden viikon aikana iltapäivisin kuusi luentoa, missä on tämmöinen pläjäys erityispiirteistä, jotka liittyvät lääketeollisuuteen. Siinä on aika vahva paino sitten tällä teollisuus-sanalla. Meillä on luennoitsijoita ihan lääketeollisuuden ykkösalan yrityksistä eri puolilta maailmaa. Meillä on kaksi luennoitsijaa USAsta, yksi Englannista, Saksasta, toki myös Suomesta ja yrityksiä: Merck, Bayer, Orion ja Novo ja sitten on konsulttiyritys ja Helsingin yliopisto on myös mukana porukassa. Ja tässä on tarkoitus todella ottaa esille tiettyjä erityisteemoja, jotka ovat erilaisia ehkä lääketeollisuudessa, kuin joissain muissa alan yrityksissä on sitten kyse projektihallinnosta, viranomaisyhteistyöstä, liiketoiminnan kehityksestä, laatutoiminnosta tai tuotannosta, jotka liittyvät sitten taas resilienssikysymykseen. Eli tavoitteena on todella kuulla ihan johtavilta ihmisiltä, jotka tekevät sitä päivätyönään niin, että he tulevat kertomaan asioista ja meillä on varattu paljon aikaa keskusteluun, jossa voidaan haastaa näitä ajatuksia tai kysyä, että miten pääsen lääkeyrityksen laatujohtajaksi.
Juha Laine
Hienoa! Siis mun korvaan kuulostaa ihan ainutlaatuiselta. En ainakaan itse tiedä tällaista konseptia tai kurssia olisi missään aikaisemmin järjestetty. Tosi hienoa! Kyllä mä uskon, että se herättää laajaa mielenkiintoa. Tekisi mieli itsekin tulla mukaan, jos aikatauluun sopisi. Minulla on vieraana studiossa myös toinen Timo, Timo Veromaa. Tervetuloa!
Timo Veromaa
Kiitos kiitos!
Juha Laine
Sinut tunnetaan Turussa muun muassa Biotie Therapies -yrityksen kautta ja lukuisista hallitustehtävistä eri yrityksissä. Sinä olet peruskoulutukseltasi lääkäri. Miten lääkäri päätyi aikanaan lääkekehityksen ja yritystoiminnan pariin ja lopulta työelämäprofessoriksi?
Timo Veromaa
No kiinnostuin tutkimuksesta jo opiskeluaikana oikeastaan. Tein perustutkimusta immunologiasta, käytin mallina kanan takapuolta, mutta voidaan varmaan myöhemmin jutella siitä, miten semmoisenkiin hommaan päädyttiin ja siihen aikaan kuului kaikkien lääkärien, jotka väitteli, lähteä sitten tekemään post doccia ja mä päädyin Stanfordin yliopistoon Kaliforniaan ollenkaan ymmärtämättä, kuinka uskomattoman hienoon paikkaan päädyin alunperin. Ja tuota siihen aikaan -on hyvä pitää mielessä kun ajat muuttuu ja joskus nämä heiluri heiluu eri tavalla - että siihen aikaan yhteistyö akateemisen maailman ja teollisuuden välillä oli aikalailla semmoinen nounou Suomen akateemisessa maailmassa, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, mutta erityisesti ainakin siinä mun viitekehyksessä lääkäripiireissä, että jos joku päätyi teollisuuteen niin se oli vihoviimeinen paikka mihin lääkäri voi päätyä. Mutta että täällä Piilaaksossa, missä Stanford on, niin avautui sitten ihan uusi maailma minulle ja siellä tämmöiset vieressäni töitä tekevät pipetoijat puheli omista yrityksistään, mitä he suunnittelee perustavansa, seurasivat osakekursseja, puhuivat lääkkeistä ja niiden vaikutusmekanismeista ja tällaisista. Sehän oli ihan uusi maailma, ainakin minulle siihen aikaan. Ja sitten erinäisten vaiheiden jälkeen sain tämmöisen niin sanotun kylmän puhelun rekrytoijalta ja päädyin tämmöiseen Biotech Medical Device -yhtiöön töihin San Franciscon lahden alueella, Palo Altoon. Ja näinpä tästä Collagen Corporation-yhtiöstä tuli sitten mulle ensimmäinen tämmöinen high school tähän teollisuuteen. Sitten, eri vaiheiden jälkeen, päädyin berliiniläisen yrityksen Schering AG:n palvelukseen sijoituspaikkana Helsinki lääketieteelliseksi johtajaksi ja sitten lopulta Markku Jalkasen houkuttelemana tähän hänen juuri perustamaansa Biotie Therapies-yhtiöön. Ja Markku lupasi, että tulee mielenkiintoisia aikoja. Ja kyllä siinä tämä kiinalainen kirous on sitten toteutunutkin ja minusta tuli lopulta tämän yhtiön toimitusjohtaja. Teimme useita rahoituskierroksia, yritysjärjestelyjä ja kaikkea sellaista, mistä lääkärikoulussa ei ollenkaan ollut puhetta. Listasimme yhtiön lopulta myös Yhdysvaltoihin ja sitten viime kädessä sitten neuvottelin exitin osakkeenomistajille ja oli vielä pari vuotta UK:ssa, Isossa-Britanniassa, töissä tulosta tekevässä yhtiössä. Ja tuota sitten 3–4 vuotta sitten pääsin tähän työelämäprofessorin hommaan, joka on ollut tosi hauska, kun saa antaa takaisin oikeastaan omalle alma materilleen ja ennen kaikkea saa olla, niin kuin Timo tässä sanoi, opiskelijoiden kanssa tekemisissä, koska työelämässä ne on aikasten vanhoja raakkeja välillä jotka siellä on töissä ja vähemmän on opiskelijoita ja nuoruuden intoa.
Juha Laine
Te olette molemmat tosiaan pitkän linjan lääkealan ammattilaisia niin kuin kuultiin ja tosi hienoa, että teidän osaaminen ja kokemus on nyt käytössä täällä Turun yliopistossa. Mietitään vielä opiskelijoita. Mainitsit Timo äsken tuossa opiskelijat, niin miksi opiskelijan kannattaisi olla kiinnostunut lääketoimialasta ja siellä työskentelystä? Minä nimittäin luulen, että usealle opintojaan aloittavalle jopa ihan täällä biotieteiden alalla, niin lääkeala on kauttaaltaan melko vieras toimiala. Mitä Timo Lappalainen tuumaat tästä?
Timo Lappalainen
No, jos on kiinnostusta toimia ja työskennellä alalla, jolla ensinnäkin on merkitystä - terveyshän on meille kaikille ja meidän läheisillemme kaikista tärkein asia - niin tässä on ensimmäinen näkökulma. Toinen on, jos haluaa tulla alalle, joka aidosti on vaikea, jossa tehdään tieteestä lopputuotteita ja prosessi on monipolvinen, vaativa ja voi ajatella myös näin päin, että jokainen, joka tulee lääketeollisuuteen, on noviisi ihan riippumatta taustasta, jollei ole aikaisempaa lääketeollisuuden kokemusta. Olet sitten lääkäri, insinööri tai juristi, niin lääketeollisuudessa on niin paljon ominaispiirteitä, että jokainen joutuu opettelemaan sitä alkuvaiheessa ja osa pidemmän aikaa, osa vähän lyhyemmän aikaa. Eli tämä on hyvin vaativa toimiala, tämä on älyllisesti kiinnostava. Täällä on erittäin sitoutuneita, fiksua porukkaa töissä ja sitten ne urapolut voivat olla hyvin moninaisia. Ei tarvitse mennä vain ylöspäin, ne voi olla lateraalisia tai sivuille. Voit tehdä hyvin erilaisia asioita, olet sitten labrassa tutkija, siellä voi tehdä hyvin erityyppisiä asioita, olet sitten tuotannossa tai jossain muussa toiminnossa. Eli näitä urapolkuja on todella moninaisia ja tässä joudun siteeraamaan sitten henkilöä, joka minut aikanaan alalle rekrytoi, joka sanoi, että tämä on kummallinen toimiala, että kun tänne tullaan, niin tässä on aikamoinen kynnys, että tähän pääsee sisään. Mutta aika harvat lähtevät pois alalta, että he saattavat sitten vaihtaa työnantajaa, mutta pois kokonaan alalta pois lähtijät. Niin toki heitä on, mutta heitä on aika vähän sitten loppujen lopuksi.
Juha Laine
Tuo pitää kyllä ihan paikkansa ja voin sanoa omastakin kokemuksesta, että näinhän se on ja niin kuin toit esiin, niin mehän tarvitaan tällä alalla monenlaista osaamista ja alalla työskentelevillä on monenlaisia koulutustaustoja. Tarvitaan lääketieteen ja biotieteiden ja kauppatieteiden osaamista, ja onneksi kysyntää on joskus myös terveystaloustieteen osaajille. Mitä Timo Veromaa ajattelet siitä, että miksi nuoren kannattaisi opiskella nimenomaan lääke- ja diagnostiikkakehitystä ja vaikkapa täällä Turussa?
Timo Veromaa
Timo Veromaa
No miksi nyt erityisesti Turussa... niin meillä on Turussa Turun Biotiedekeskus, joka on konseptina ihan ainutlaatuinen ja jo kolmekymmentä vuotta sitten päättäjät, mukaan lukien Markku Jalkanen, joka oli hyvin keskeisessä roolissa, kun tätä lähdettiin puuhaamaan kasaan, niin tarjoaa erinomaiset edellytykset tämmöiselle lääke- ja diagnostiikkatutkimukselle ja myöskin perustutkimukselle. Ja Turkuhan on tällainen lääkealan keskus Suomessa, että näistä markkinoilla nykyisin tai aikanaan markkinoille tulleista noin ehkä 25 lääkkeestä niin 24 on jossain vaiheessa ollut täältä Turusta peräisin ja tällä hetkellä ainakin puolet Suomen diagnostiikkaviennistä tulee Turusta. Erityisesti immunologiassa meillä on täällä tämä keskittymä ja useampikin kansainvälisesti tunnustettu ja tunnettu tutkija. Ja tästä niin kuin perustutkimuksen roolista ihan käytäntöön sovelluksena meille niin kuin jo hyvin aikaisessa vaiheessa oli hyvänä esimerkkinä, että luuydinsiirrot Suomessa aloitettiin nimenomaan Turussa, koska meillä oli sitten kokemusta kokeellisista eläinmalleista, jolla näitä tehtiin ja ilman sitä varmaan sitä ensimmäistä uskallusta ei olisi ollut. Ylipäätään tästä meidän tämmöisestä järjestelystä ja erityisesti Biotiedekeskuksesta meidän kansainväliset vierailijat on hyvin vaikuttuneita ja tämmöisenä tutkimus- ja opiskeluympäristönä sen on minun mielestä hyvin sekä kansainvälinen että äärimmäisen, sanoisinko dynaaminen ja kiinnostava, paikka. Mutta se mikä tässä mun mielestä toimii vähän sellaisena harmituksena, on tämä julkinen keskustelu nykyään, jossa lääkkeet erityisesti, diagnostiikasta kukaan ei puhu mitään, mutta lääkkeistä puhutaan, kun niistä on helppo puhua, ja julkisessa keskustelussa lääkkeet nähdään ainoastaan kuluna eikä ollenkaan että niistä olisi mitään hyötyä. Ja meidän pitäisi niin kuin enempi toitottaa tätä potilaan parhaaksi-näkökulmaa. Niin kuin Timo tässä sanoo, niin tiedostaville nuorille tämä tarjoaa työtä, jolla on tarkoitus.
Timo Lappalainen
Ehkä sen verran kaimaa komppaan, että tämä alue, on sitten diagnostiikka- tai lääkekehitys ja siihen liittyvä teollistamisen kaupallistamisen prosessi, niin on vaikeaa keksiä ehkä Suomen yliopistoissa opetushaaraa, jolla ei olisi käyttöä lääketeollisuudessa. No, kerran oli yksi lääkäri, hän opiskeli myös teologiaa, en osaa ihan sanoa, että paljonko se sitten soveltui suoraan, mutta lähes kaikki muu niin, heitä on lääketeollisuudessa ja heitä erityisosaajia tarvitaan ja heille on käyttöä. Tämä on niin kuin äärettömän moninainen polku ennen kuin se sitten tuote on sillä potilaalla tai on se sitten lääkäri tai joku hoitaja, joka käyttäisi esimerkiksi jotain diagnostiikan tuotetta.
Juha Laine
Joo, tuo on ihan totta ja voin jotenkin omasta kokemuksestakin sanoa, että on myös tärkeää, kun sitä omaakin osaamista yrittää syventää siinä vuosien mittaan, että silloin se on ihan välttämätöntä, jotta tällä alalla pysyy töissä.
Lääkekehitys ja lääketutkimus on pitkäjänteistä työtä ja pikavoittoja harvoin saavutetaan. Alahan on tunnetusti riskialtis ja monet projektit epäonnistuvat. Toisaalta taas kääntöpuolena ovat merkittävät taloudelliset hyödyt ja keksintöjen yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Tuota, miksi sijoittajan kannattaisi olla kiinnostunut lääketoimialasta ja lääketutkimuksista ja olla kiinnostunut vaikkapa siitä, millaista huippututkimusta InFLAMESin puitteissa tehdään? Vai kannattaisiko itseasiassa sijoittajan sijoittaa rahansa aivan toiseen toimialaan? Millaisia suosituksia voisit antaa, Timo Lappalainen?
Timo Lappalainen
No en varmaan sijoitussuosituksia, mutta ehkä semmoisia toteamuksia, että jos haluaa olla korkean teknologian liiketoiminnassa sijoittajana mukana, niin on vaikea keksiä heti, mikä olisi korkeampaa teknologiaa kuin lääketutkimus ja -kehitys ja sen kaupallistaminen. Ja siihen, niin kuin sanoit Juha, liittyy riskejä. Tämä on ala, jonka ominaispiirteisiin kuuluu myös epäonnistuminen, niistä oppiminen. Ja sen vuoksi varmaan viisas sijoittaja ei sijoitakaan pelkästään yhteen lääkekehitys- tai diagnostiikka-alan projektiin, vaan sijoittaa useampaan. On se sitten yhtiö, jolla on useita hankkeita eri vaiheissa, vähän saattaa olla eri teknologioillakin, tai sitten sijoittaja saattaa sijoittaa eri yrityksiin erityyppisten instrumenttien kautta. Että varmaan tämmöinen hajauttaminen tässäkin on sijoittajan kannalta ihan viisasta.
Juha Laine
Oletko Timo Veromaa samoilla linjoilla?
Timo Veromaa
Kyllä olen ihan samoilla linjoilla, että nimenomaan riskit on suuria, varsinkin alkuvaiheen yrityksissä. Ja olen kaikille piensijoittajille sanonut, että hajautus olisi A ja O. Silti valitettavasti itsekin kuulin useamman tarinan ja useamman sijoittajan minullekin selittävän sitä, miten he ovat esimerkiksi aikanaan edustamassani yhtiössä olleet all in. Elikä kaikki rahat oli pantu yhden kortin varaan ja sen jälkeen on tietenkin hyvin vaikea enää antaa enempiä neuvoja.
Juha Laine
Ketkä muuten on tämmöisiä tyypillisiä tahoja tai instituutioita, jotka sijoittaa lääketoimialaan? Tuleeko teille mieleen?
Timo Lappalainen
No kyllähän, jos katsoo maailman mittakaavassa, niin lähes jokaisella isolla rahastoyhtiöllä on erikseen bioteknologiaan sijoittavat omat rahastonsa. Ja sitten tietysti, jos ajattelee indeksirahastoja, niiden on pakko sijoittaa indeksin mukaan, mitkä on sitten listattuja yrityksiä. Sitten taas semmoisia, jotka on listaamattomia, niin myös siellä on sitten näitä alkuvaiheen pääomarahastoja, jotka osa ovat erikoistuneet tai osa heidän rahastosta on erikoistunut lääketeollisuuteen ja diagnostiikkateollisuuteen. Tätä löytyy ihan joka puolelta ja toki sitten saattaa olla varakkaita yksityishenkilöitä, jotka syystä tai toisesta allokoivat merkittävää varallisuutta myöskin tähän toimialaan.
Timo Veromaa
Tässä on semmoinen mielenkiintoinen historiallinen fakta, mikä usein unohtuu, että sanotaan muutama vuosikymmen sitten, kun lääkeyhtiöt itse rahoittivat tutkimusta ja myyntivoitoista, rahoittivat sitä tutkimusta ja tuotekehitystä. Ja sitten kun nämä riskirahastot, venture capitalists, tulivat mukaan, niin itseasiassa se rahamäärä, joka tutkimukseen ja tuotekehitykseen tässä teollisuudessa käytetään moninkertaistui ja samalla loi tämmöisen uuden teollisuudenalan kuin bioteknologiayritykset, joista sitten suuri osa keskittyy tähän lääkekehitykseen, koska se on sanoisinko yhteiskunnalliselta kannalta ja myös sijoituksena osoittautunut kaikkein kannattavimmaksi ja ehkä sitä kautta myös kiinnostavimmaksi.
Juha Laine
Kiinnostavaa ja kiinnostavia näkökulmia! Minun mielestä tällaisista asioista puhutaan aivan liian vähän. Muistan lapsuudestani 1980-luvulta, kun ajoimme autolla mökille Turun keskustasta Lietoon, niin Maarian kirkon jälkeen, ennen Oriketoa, näkyi pellolla isoja tehdasrakennuksia. En muista mitä siellä katolla luki, mutta siellä varmaan valmistettiin lääkkeitä. Turussa on pitkät perinteet lääkevalmistuksesta ja tänne alueelle on tehty viime vuosina erittäin mittavia investointeja. Niin kuin Timo aiemmin sanoit, niin suurin osa suomalaisista lääkkeistä on itseasiassa tavallaan kehitetty myös täällä Turun alueella. Tuota, miksi Turku on ollut Suomessa tällainen voisiko sanoa lääkekehityksen kehto ja mihin tämä Turun alueellinen menestys on perustunut?
Timo Lappalainen
No ehkä tässä voisi ottaa vähän tämmöisen sarkastisen näkökulman ja sanoa, että ei se nyt niin kuin Turun saaristoon tai Aurajokeen liity, vaan kyllä se liittyy ihan ihmisiin, siihen ekosysteemiin, joka Turussa ollaan onnistuttu luomaan. Eli täällä tiedemaailma, yliopisto ja sitten teollisuus ovat onnistuneet luomaan sen tyyppisen mallin, jossa ensinnäkin tekijöitä on riittävästi. Tämä on niin haastava ala, että yksi, kaksi ihmistä ei pysty tekemään yhtään mitään, tarvitaan riittävä volyymi. Mutta sitten taas ehkä ollaan onnistuttu hyödyntämään se, että meitä on huomattavasti vähemmän kuin ehkä jossain Bostonissa tai San Franciscon kulmilla ja ollaan pystytty koordinoimaan pikkuisen tätä meidän toimintaa. Ja sitä kautta tänne on sitten päässyt mukaan henkilöitä, joilla on paitsi hyvin syvällinen ymmärrys, osaaminen, tietotaito joltain alueelta, mutta on myös ollut sitten uskallusta ajatella vähän toisella tavalla, miten näitä asioita voisi tehdä. Ja ehkä se kaikkein tärkein on ollut sitten myös tätä pitkäjänteisyyttä, koska tässä tulee mutkia matkaan ja pomppuja erilaisessa vaiheessa tässä kehityksessä, niin tässä on ollut henkilöitä sitten mukana, joilla on ollut innostusta ja kestoa viedä näitä hankkeita eteenpäin. Se on tarttunut sitten täällä aika moniin muihinkin ja tämä on luonut tämmöisen ekosysteemin, joka on alkanut ruokkia itse itseään. Eli kyllä se näistä ihmisistä lähtee. Ja sitten tietysti ei sitäkään voi väheksyä, että kyllä tässä ollaan luotu tämän tyyppistä infrastruktuuria. Kaupunki on ollut aktiivinen myös tässä, yliopisto omalta osaltaan niissä puitteissa kun on mahdollista, ollaan pystytty luomaan tämmöisiä yhteisprofessuureja sitten teollisuuden kanssa, että tässä on vähän samat vektorit on vähän samansuuntaisia jotka on sitten pulputtaneet tämmöisiä hienoja voittoja myös.
Juha Laine
No siirrytään Turusta sitten seuraavaksi Suomi-tasolle ja siitä sitten vielä vaikka kansainvälisille areenoille ja pohditaan sitä, että onko Suomi nykyään innovaatio- ja erityisesti lääkeinnovaatiomyönteinen maa. Sitra julkaisi kesäkuussa raportin Suomen kyvystä tuottaa ja hyödyntää innovaatioita. Katsotaan pari kohtaa siitä raportista. Siinä todetaan esimerkiksi, että vaikka Suomi on useiden kansainvälisten selvitysten mukaan innovatiivinen maa, tutkimus- ja kehittämistyö ei syystä tai toisesta johda riittävästi innovaatioihin, yksityisiin investointeihin ja uuteen liiketoimintaan. Ja toisessa kohtaa raportissa todetaan taas, että Suomessa investoinnit uusille aloille ja uuteen liiketoimintaan ovat vaisuja ja että esimerkiksi Ruotsi on onnistunut suuntaamaan talouden resurssit korkeamman tuottavuuden toimiin. Emme ehkä taida pärjätä kovin hyvin lääketeollisuuden investoinneissa, vaikka pitäisi, sillä onhan lääketoimi juuri näitä toivottuja korkean tuottavuuden aloja, eikö vain? Miksi tilanne on Suomessa tämä ja mitä pitäisi tehdä? Ja miten me pärjättäisiin osaamisessa, kilpailussa ja houkuttelevuudessa vaikka Medicon Valleytä, Piilaaksoa ja Sveitsiä vastaan. Olisiko Timo Veromaa sinulla tähän joitakin ratkaisuja?
Timo Veromaa
No, siteeraisin tässä niin kuin korkeampia ajattelijoita Suomessa, että maantieteelle emme voi mitään ja Suomen resurssit, jotka muistaakseni entisen eduskunnan puhemiehen tai puhenaisen mukaan ovat että meillä on puita ja päitä. Ja siinä mielessä tämmöinen korkean teknologian toiminta ja siihen investointi ja siihen panostaminen tutkimuksen ja opetuksen ja kaikkien tukitoimien osalta olisi täydellisen perusteltua. Ja mikä voisi olla parempaa? Kuten jo aikaisemmin tuli keskusteltua, että lääketoimiala on erityisesti korkean teknologian ja monitieteisen korkean teknologian ala ja siinä meillä pitäisi olla hirveän hyvät mahdollisuudet pärjätä. Ja sitten kun mennään taas tähän tieteen tasoon, niin meillä on yksittäisiä huippuja. Esimerkiksi tässä InFLAMES-lippulaivan immunologian alalla ja niistä nyt kun toivoisi syntyvän sitten tätä myös innovaatioita ja siihen siihen rahoitusta. Mutta näyttää olevan niin, että vaikka näitä julkaisuja syntyy, niin näitä yrityksiä ja innovaatioita syntyy huomattavan paljon vähemmän. Ja mä luulisin, että nyt tämä viime vuosien avaus, nämä lippulaivaohjelmat, joihin sitten panostetaan tietyllä sektorilla hyvin spesifisesti, on sitä mitä on tehty esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa jo paljon pidempään. Jotka osaltaan selittää sitä Medicon Valleyn, elikä tämän Tukholman, ei kun Kööpenhamina-Malmö sektorin huikeaa kasvua. Niin, ehkä niin kuin kun ajan myötä tuottaa tänne samanlaista. Mutta meillä on Suomessa investointiriskihalukkuus selvästi vähäisempää kuin jo Ruotsissa, mutta ylipäätään tämä on koko Euroopan ongelma, mutta että jotenkin se erityisesti näkyy täällä Suomessa, ettei tämmöisiä riskisijoittajia oikein löydy. Meillä on yksi tai kaksi alaa, joissa nyt on tämmöinen ekosysteemi syntynyt. Esimerkiksi tämä peliala on semmoinen, että siellä löytyy sitä ihan sanoisi jos voidaan sanoa perustutkimukseksi ja startup-toimintaa ja rahoitusta ja osaamista ja toivon mukaan meille nyt syntyisi sitten tälle lääketoimialalle tällaista saman tyyppistä ekosysteemiä. Mutta meillä on ollut näitä johtajia ja osaajia tosi vähän, että yleensä meillä on ollut tutkija, josta on tullut toimitusjohtaja ja siinä tapahtuu tämä tyypillinen asia, että menetetään hyvä tutkija ja saadaan huono toimitusjohtaja. Meillä ei ole ollut johtajapoolia asettaa näihin start-uppeihin kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa on ollut, jossa on ollut enemmän kv-tason lääketoimialan toimintaa pidempään kuin Suomessa.
Juha Laine
Me tarvittaisiin enemmän riskinottokykyä. Jotenkin olen itse ajatellut, että onko kyse myös siitä, että meillä kerta kaikkiaan Suomessa on liian vähän pääomaa tällaiseen, mutta pelialaan ilmeisesti on kuitenkin sitten panostettu.
Timo Veromaa
No, siihen ainakin on panostettu. Tietenkin on kansainvälisesti myös hyvin menestynyt ja sitä kautta se ekosysteemi toimii ja sieltä voitaisiin tietenkin oppia ottaa myös tähän. Mutta että minä olen aina myös sanonut sen, että nämä Business Finlandin näkemykset mikä on yritys, se mies ja läppäri ei mun mielestä ole yritys, kun tässä tarvitaan kuitenkin teollista toimintaa, jotka vaatii ihan toisenlaisia investointeja. Ja myös kun kukaan ei ryhdy biotech-yrittäjäksi 15-vuotiaana, vaan tarttis ensin saada jotakin ymmärrystä siitä biologiasta ja bioteknologiasta, että ne on tämmöisiä kolmekymppisiä, jotka on sitten saavuttaneet ne ensimmäiset kannuksensa ja sitten alkaa olla jo opintolainaa ja lapsia ja ynnä muuta, jolloinka se riskinottohalukkuus tämän tyyppiseen startup-toimintaan alkaa olla aika vähäistä, vielä vähäisempää kuin Suomessa keskimäärin, mikä sitten on jo aika vähäistä.
Juha Lainen
Oletko Timo Lappalainen samoilla linjoilla?
Timo Lappalainen
No kyllä tuossa on nuo helppoa allekirjoittaa ja tuohon ehkä pari lisää näkökulmaa sitten siihen, että kyllä siinä myös sitten, että jos lähtee mukaan tämän tyyppiseen toimintaan, varsinkin sijoittajana, jossa on merkittävä riski. Siinä on myös se mahdollisuus tienata ja vaurastua. Se pitää olla riittävä ja siinä tullaan tämmöisiin verotuskysymyksiin, että olemmeko riittävän kilpailukykyinen verotuksessa nimenomaan sitten pääomasijoitusten osalta ja sitten aikanaan niiden realisoimisessa. Tällä hetkellä voi ihan kylmästi sanoa emme ole, emme ole ollenkaan. Ja toinen näkökulma sitten, jos katsotaan, niin valtiovalta tai julkinen sektori, miten he voisivat näyttäytyä, että he olisivat kiinnostuneita tänne tehdyistä investoinneista? Itse muistan takavuosina, kun eräs merkittävä lääketeollisuusyrityksen pääjohtaja tuli käymään Irlantiin. Kentällä oli vastassa varmaan presidentti, jolla annettiin selkeä signaali, että tämä on tärkeä asia. He, koko valtakunta katsoo tätä tärkeänä asiana ja tämän tyyppisiä meille pitäisi saada myös meille, että näytetään, että olemme tässä yhdessä. Se, että me teemme lääketeollisuuden bioteknologian kasvustrategioita, papereita noin kolmen vuoden välein, niin niistä ei ole kyllä toistaiseksi jäänyt yhtään mitään käteen, muuta kuin hyviä dokumentteja. Varmasti ihan hyviä ajatuksia, mutta konkretiaa on jäänyt äärimmäisen vähän toistaiseksi.
Juha Laine
Emme ole Suomessa olleet kuitenkaan aivan toimettomia, olemmehan me viime vuosina panostaneet voimakkaasti esimerkiksi immunologian alan tutkimukseen ja koulutukseen. Kysytään akateemikko ja InFLAMES- lippulaivan johtajalta Sirpa Jalkaselta tästä panostuksesta lisää.
Sirpa Jalkanen
Tämä lippulaiva-konseptihan lähti meidän osalta liikkeelle 2020 pandemian aikana, kun hallitukselta tuli lisäpanostusta lippulaivoihin. Ja koko ajatus siellä takana oli, että me saisimme akateemisesta tutkimuksesta hyödynnettävää firmoihin ja sitä tietä Suomen talous nousuun. No me sitten panimme päämme yhteen täällä Turussa ja mietimme vahvuuksiamme ja totesimme, että mehän ollaan aikamoisia tekijöitä immunologian alalla. Ja sitten kun otetaan huomioon tämä lääkekehitysaktiviteetti Turun seudulla, niin ajateltiin, että haetaanpa sitten sellaisella konseptilla, että korkeatasoisesta immunologisesta tutkimuksesta uusia lääkkeitä ja diagnostiikkaa. Me saimme sen rahoituksen ja mikä suurenmoista, jotakin ihmeellistä tapahtui, koska meille tuli sen verran varoja, että me pystyimme aloittamaan ihan uudet konseptit. Ja uudet konseptit olette te, työelämäprofessorit, joita on kolme. Sitten meillä on viisitoista kansainvälisesti kokenutta, menestynyttä visiting professoria. Ja aika monella heillä on taustalla start up -aktiviteettia, ja he käyvät säännöllisesti Turussa ja ovat meille meihin kontakteissa, plus he osallistuvat opetukseen. Mehän panostamme tähän nuorison kasvattamiseen ja meillä on tämmöinen tohtorimoduuli, joka keskittyy nimenomaan räätälöityyn opetukseen sellaisille nuorille tutkijoille, jotka tähtäävät sitten myöhemmässä vaiheessa uralle lääkekehitykseen tai diagnostiikkaan. Ja nyt täytyy sanoa, että me ollaan pärjätty tosi hienosti! Tämä ensimmäinen kausi päättyy juuri tämän vuoden lopussa, mutta saimme kansainväliseltä arvioitsijaraadilta aivan täydet pisteet ja rahoituksen seuraavalle neljälle vuodelle.
Juha Laine
Miten Sirpa, jos siirretään katse eteenpäin, niin mitä me voidaan odottaa InFLAMESilta vaikka seuraavien tulevien neljän vuoden aikana?
Sirpa Jalkanen
Uskoisin sillä tavalla, että meille tulee paljon enemmän näitä keksintöilmoituksia. Kaikkihan niistä eivät tietenkään lennä, mutta varmasti siellä joukossa on joitakin, jotka lentävät. Tulee uusia start uppeja. Sitten meille tulee varmasti lisää firmakollaboraatioita, yhteyksiä, ehkä lisensiointeja meidän innovaatiokeskuksen kautta. Ja mä uskoisin, että kun nyt on päästy tosi hyvään alkuun, niin se vaan eksponentiaalisesti kasvaa seuraavan neljän vuoden aikana. Ja tähän voisin vielä sanoa, että toivottavasti valtiovalta myös ymmärtää, että meidän alalla kahdeksan vuotta on lyhyt aika ja jatkaa tätä instrumenttia myöskin tämän kahdeksan vuoden jälkeen.
Juha Laine
Tässä se oli ensimmäinen Lääkekehityksen lokikirjat - Laine, Lappalainen ja Veromaa podcastin jakso. Kiitos, että kuuntelit! Toivottavasti viihdyit ja sait uutta tietoa lääketoimialasta ja Suomessa tehtävästä huippututkimuksesta. Ehkä opit jotain Turustakin. On hienoa, että meillä on Suomessa tutkijoita, jotka vievät tiedettä eteenpäin ja jotka haluavat keksiä uutta, jotakin sellaista, josta tulevat sukupolvetkin voivat hyötyä. Jatkan seuraavassa jaksossa keskustelua Timojen kanssa. Silloin metsästämme tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan arvoa. Kuulemisiin!
Lääkekehityksen lokikirjat: Laine, Lappalainen ja Veromaa
Jakso 2: Epäonnistunut lääkekehitysprojekti – täystuho vai uuden alku?
Martti Kulvik
Merkittävän suomalaisen teknologiayhtiön johtaja kertoi ensin oman alansa satumaisesta menestyksestä ja jatkoi: Suomessa bioteknologiaan on sijoitettu 500 miljoonaa, mutta mitä se on tuottanut? Ei yhtikäs mitään.
Juha Laine
Terve! Olen Juha Laine ja toimin Lääkekehityksen lokikirjat- podcastin isäntänä. Äsken kuulimme Martti Kulvikia Etlasta kuulemme häntä hieman myöhemmin vielä lisää. Tämä jakso on jatkoa edelliselle jaksolle, jossa käsittelimme lääketutkimusta. Minulla on edelleen vieraana kaksi työelämäprofessori ja kaksi Timoa, Timo Lappalainen ja Timo Veromaa. Tervetuloa!
Timo Veromaa ja Timo Lappalainen
Kiitos!
Juha Laine
Jatkamme oikeastaan siitä, mihin viimeksi jäimme ja keskustellaan tänään TKI- toiminnan arvosta ja myös siitä, kun kaikki ei etene suunnitellusti. Tervetuloa kuulolle!
Liisa Koivula
Lääkekehityksen lokikirjat - Laine, Lappalainen ja Veromaa on InFLAMES -lippulaivan työelämäprofessorien Timo Veromaan, Timo Lappalaisen ja Juha Laineen ääniradio. Turun yliopiston ja Åbo Akademin InFLAMES -lippulaiva kuuluu Suomen Akatemian lippulaivaohjelmaan.
Juha Laine
ETLA eli Elinkeinoelämän tutkimuslaitos julkaisi vajaa kymmenen vuotta sitten kiinnostavan raportin. Koska Kadonneen aarteenmetsästäjän nimi oli varattu jo elokuvalle, nimesivät tutkijat julkaisunsa otsikolla Raiders of Lost Value. Tutkijoiden lähtökohtana oli vuosituhannen vaihteen jälkeen kulminoitunut bioteknologia-alan buumi Suomessa. Tutkimuksessa seurattiin aineettoman pääoman luomaa arvonlisää. Tutkimuskohteena olivat Suomesta kadonneet bioteknologiayhtiöt. Tutkijat havaitsivat yllätyksekseen, että Suomen biosektorin arvonlisäyksen kasvunopeus on ylittänyt teollisuuden keskimääräisen kasvunopeuden yli kymmenkertaisesti. Kun he seurasivat lähes 20 kadonneen yhtiön jälkiä, löytyi yli miljardin euron arvoinen perintö, joka on syntynyt näiden yritysten rakentamasta aineettomasta pääomasta. Mistä aineettomassa pääomassa on kyse ja voiko siis myös epäonnistuneella tutkimushankkeella ja yritystoiminnalla olla arvoa? Tästä otamme tänään selvää. Kysytään ensin selvityksestä lisää Etlan Martti Kulvikilta, joka toimi yhtenä tutkimuksen tekijöistä.
Martti Kulvik
Kiitos Juha! Mainitsemasi aineeton pääoma taitaa todellakin olla bioteknologia-alassa keskeinen käsite, ehkäpä hyvässä ja huonossa. Tutkimuksemme tausta ja syntyhistoria tiivistää mielestäni hauskasti tätä dilemmaa. Tekes, nykyinen BF, Business Finland, ja ruotsalainen sisarjärjestönsä järjestivät tapahtuman, jossa käsiteltiin osaamista ja arvon luontia. Siellä kollegani, ystäväni Marja Tähtinen esitti bioyhtiöselvityksemme tuloksia. Seuranneessa keskustelussa merkittävän suomalaisen teknologiayhtiön johtaja kertoi ensin oman alansa satumaisesta menestyksestä ja jatkoi: "Suomessa bioteknologiaan on sijoitettu 500 miljoonaa, mutta mitä se on tuottanut? Ei yhtikäs mitään." Kolaus itsetuntoon, sapetti vietävästi, mutta totta puhuen johtaja ei sanonut tätä ilkeästi. Hän selvästikään ei tarkoittanut pahaa. Ja olihan hän oikeassa, itse asiassa. Siltähän bioteknologia-ala näytti. Useimmilla yhtiöllä ei ollut myyntiä ja toiset olivat tyystin kadonneet.
No, tässä oli semmoinen ristiriita, että Marja on tai oli ollut bioteknologiayhtiön johtaja muun muassa ja seurannut tämmöstä yhtä epäonnistunutta yhtiötä. Ja mäkin olen tehnyt aika paljon luonnontieteellistä tutkimusta ja tuntui jotenkin, että ei tää voi olla koko totuus. No, haavoja nuollessa Marja yhtäkkiä ehdotti, että katsotaan epäonnistuneita yhtiöitä. Eiks me voitais niitä tutkia, mitä on oikeasti tapahtunut? Ja siitä se sitten lähti liikkeelle. Ja niinhän Tekes rahoitti meidän tutkimusidean ja päästiin itse tutkimuksen pariin. Ja kieltämättä myös hämmästyimme. Kadonneet yhtiöt, joita me katsoimme, noin 17 kappaletta, jotka olivat kadonneet oikeasti, myyty vastentahtoisesti tai menneet konkurssiin tai mitä tahansa. Niistä ei löytynyt mitään, eikä niitä oltu myöskään myyty sillä tavalla menestyksellä, niin kuin toki monia suomalaisia yhtiöitä myydään, vaan ne olivat oikeasti kadonneet, niin niiden aineeton pääoma oli noussut pintaan useammissa yhtiöissä, pääsääntöisesti ulkomailla ja tuottaneet loppujen lopuksi yli miljardiin nousseen markkina-arvon. Se oli silloin. No, sittemmin tämä arvo vielä kaksinkertaistui, kun me tarkistettiin joitakin vuosia myöhemmin silloinen markkina-arvo.
Itse tutkimuksessa numerot puhuvat puolestaan, siitä ei ehkä tarvitse minun kertoa enempää. Mutta muutama havainto vielä, mitä ei saa numeroista. Ensinnäkin se, että on epäonnistuneita yhtiöitä, jotka kuitenkin sitten jättävät jälkiään nimenomaan osaamisena, niin se ei ole suinkaan vaan suomalainen ilmiö. Me katsottiin myös Italiaa, siellä useampia yhtiöitä ja ihan sama toteamus siellä itse asiassa aika paljon siitä osaamisesta oli tavalla tai toisella siirtynyt toisille yhtiöille, jotka pystyivät sitä paremmin jalostamaan. Ja onhan tämä loogista. Se tutkimus, mikä tehdään niin sehän jää ihmisten osaamiseksi ja ihmiset yleensä pitävät siitä, tykkäävät siitä mitä tutkivat ja haluavat viedä niitä asioita eteenpäin tai kirjata niitä, tai tavalla tai toisella saattaa jonkinlaiseen sanotaanko jatkoelämään.
Juha Laine
Lääkekehitys ja siihen liittyvä yritystoiminta on riskialtista, mutta onnistumiset tuottavat monenlaisia hyötyjä, kuten edellisessä jaksossa kuulimme. Ja vaikka onni ei olisikaan myötä, niin silti syntyy jotakin hyödyllistä, kuten Martti Kulvik osuvasti kertoi. Lähdetään ensin liikkeelle tilanteesta, jossa kaikki ei ole onnistunut. Onko Timo Veromaa sinun mielestäsi epäonnistuneella lääkekehityshankkeella ja yritystoiminnalla arvoa, ja mitä ylipäätään voimme vastoinkäymisistä oppia?
Timo Veromaa
Tutkimusta tehdään, koska asiasta ei ole vielä tietoa, niin siinä mielessä jos tutkimuksesta saadaan vastaus, että jokin asia ei ole näin tai joku lääke ei toimi tietyssä indikaatiossa, niin se on hyvin arvokasta tietoa ja sen päälle voidaan rakentaa seuraavia projekteja tai miettiä jotain uusia tulokulmia. Ja tässähän on tämä klassinen esimerkki talidomidista, jonka sukulaistuotteista on sittemmin tehty onnistuneita, muihin indikaatioihin kehitettyjä lääkkeitä. Eli kyllä epäonnistumisista saadaan paljon oppia, ei se mene Kankkulan kaivoon tämä tämä työ.
Juha Laine
Joo, just näin. Miten Timo Lappalainen, kun sinulla on varmaan myös paljon omakohtaista kokemusta toki onnistumisista, mutta varmasti myös siitä kun kaikki ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Niin onko sun mielestä epäonnistuneella lääkekehityshankkeella arvoa ja mitä tällöin vastoinkäymisistä opitaan ja miten ne sitten loppujen lopuksi voidaan kääntää voitoksi?
Timo Lappalainen
No ehkä parhaat epäonnistumiset on olleet sellaisia, että lääkeaihio ei ole toiminut jossain oletetussa indikaatiossa, käyttöaiheessa ja sille löytynyt uusi käyttöalue sitten. Jos aihio ei toiminut verenpainelääkkeenä, saattoi tulla sitten hevoselle käytettävä rauhoite, josta sitten kehitettiin myös ihmisille käytettävä rauhoite. Se on varmaan yksi tällainen konkreettinen esimerkki.
Sitten taas jos ajattelee näitä epäonnistuneita hankkeita, niin ehkä juuri tärkeä - taidettiin edellisessä podcastissa puhua siitä - että riskin hajautus on tärkeätä. Eli kaikkea ei kannata maksaa itse, vaan pyrkiä kavereita saamaan siihen. Kun sitten saa siitä sitä oppia niin se oppi on kaikki itsellä, mutta välttämättä sitten kaikki investoinnit eivät ole omia ja niiden päälle on sitten hyvä rakentaa joko sillä tavalla, että osaa suunnata uudestaan sitä kehitystä tai toteaa sitten, että tämä polku on kiinni ainakin toistaiseksi, kunnes tiede uutta sitten siihen keksii.
Juha Laine
Miten se on, onko yleensä lääkeyrityksissä, jotka kehittää uusia lääkkeitä niin, että siellä ikään kuin kehitys- ja tuoteputkessa on niin monia samantyyppisiä molekyylejä, joista joku mahdollisesti sitten valikoituu siksi johtomolekyyliksi? Vai onko tapana se, että ollaan ikään kuin yhden kortin varassa?
Timo Lappalinen
Ei kyllä varsinkin alkuvaiheessa toki on yleensä siitä perheestä, tai saattaa olla hyvin lähellä olevasta molekyyliperheestä, niin saattaa olla useita hankkeita, joita sitten testataan eri lailla, optimoidaan ajan kuluessa ja vielä sitten ensimmäisissä faaseissakin saatetaan ajaa kahta hyvin saman tyyppistä. Mutta sitten kun aletaan saamaan jonkinlaisia ensimmäisiä tehosignaaleja eli lääke saattaisi toimia siinä oletetussa käyttöaiheessa, niin sen jälkeen se yleensä sitten kyllä kulminoituu, että sitä hanketta viedään eteenpäin.
Juha Laine
Usein käy niin, että onnistumista edeltää monenlaiset tieteelliset ja teknologiset haasteet ja tutkimustoiminnan pyörittämiseen liittyy tyypillisesti myös rahoitushaasteita ja yritystoimintaan liittyy tietenkin myös johtamisen haasteita ja usein jopa suunta voi muuttua matkan aikana. Ja tämähän kaikki käy oikein hyvin ilmi tästä mainitusta Etlan tutkimuksesta. Eräs kiinnostava esimerkki ovat GLP-1 reseptorin agonistit. Ne tulivat alun perin tyypin 2 diabeteksen hoitoon. Varsinainen GLP-1 keksintö tehtiin 1980-luvun puolivälin paikkeilla. Tämä lääkeaineryhmä olisi kuitenkin voinut tulla markkinoille potilaiden saataville jo paljon nopeammin kuin mitä tapahtui.
Yhdysvaltalainen tutkija, Harvardin yliopiston professori, yrittäjä Jeffrey Flier kuvaa tänä vuonna julkaistussa artikkelissaan omaa työtään ja miten tämän lääkeaineryhmän tutkimustyö ja kaupallistaminen Yhdysvalloissa pysähtyi 1990-luvun alussa. Keskeinen syy oli se, että Flierin ja kumppaneiden tutkimuksen rahoittaja, tässä tapauksessa suuri kansainvälinen lääkeyritys, ei lopulta uskonut, että diabeteksen hoidossa olisi tilaa muulle injektoitavalla lääkkeelle kuin insuliinille. Ajan mittaan sinnikäs ja innovatiivinen työ muun muassa Tanskassa johti terveydelliseen ja taloudelliseen menestykseen. Mutta piti kuitenkin odottaa vuoteen 2005, jolloin FDAn myönsi myyntiluvan ensimmäiselle GLP-1 -lääkkeelle. Euroopassa myyntilupaa saatiin odottaa vuoteen 2006. Olimme yhteydessä Jeffrey Flieriin Harvardiin. Jeff arvioi, että mikäli hänen vuonna 1987 perustamansa Metabio yrityksen puitteissa tehtävällä tutkimustyölla olisi ollut taloudellisia edellytyksiä jatkua 90-luvun alussa, niin GLP-1 lääke, ja itseasiassa myös saman sairauden hoitoon tarkoitettu DDP-4 inhibiittori lääke, olisivat voineet tulla markkinoille jopa useita vuosia tapahtunutta aiemmin.
Jeffrey korosti, että on toki mahdollista, että monien syiden vuoksi kehitystyö ei olisi lopultakaan tuottanut positiivista tulosta. Tutkimus- ja kehitystyö on tällä terapialla alueella jatkunut tämän jälkeen kiivaana, ja 2010-luvun alkupuolellahan GLP-1 lääkkeet saivat käyttöaiheen myös lihavuuden hoitoon. Millaisia ajatuksia GLP-1 reseptorin agonistien historia teissä Timot herättää, jos Veromaa vaikka aloittaa?
Timo Veromaa
Minun mielestäni tämä on huikea tarina ja kertoo perustutkimuksen tärkeydestä ja myös siitä, miten yhteiskunnan tarpeet muuttuvat. Silloin kun tämä Jens Juul Holst puuhastelin tämän GLP ykkösen kanssa ja tuli sen keksineeksi, että sillä saadaan verensokeria alennettua, niin silloin vielä meillä ei ollut tämmöistä globaalia lihavuusepidemiaa ja myöskään kun silloinen Novo Nordisk ei ollut tästä potentiaalisesta lääkkeestä oikeastaan yhtään kiinnostunut. Ja sitten neljässäkymmenessä vuodessa on tapahtunut hyvin paljon ja samalla uusi teknologia mahdollisti sitten taas tämän peptidityyppisen lääkkeen annostelun niin, että sitä voidaan annostella ihon alle vain kerran viikossa.
Niin nämä yhdessä johtivat siihen, että ryhdyttiin katsomaan että olisiko sen lisäksi, että voitaisiin käyttää diabeteksen hoitoon, niin voitaisiin käyttää myös lihavuuden hoitoon niillä potilaille joilla ei ole vielä tyypin 2 diabetesta. Ja vähän niin kuin rest is history, että tämähän Ozempic ja Wegovy ovat kauppaniminä nyt jo ihan kansan suussa yleisessä käytössä ja tuota ja meillä on huikea impakti Tanskan kansantuotteeseen Novo Nordiskin pörssiarvon huikean nousun myötä. Mun mielestä on aika koomista, että kakkonen, ainakin viimeksi kun tarkistelin asiaa, näissä markkina-arvoltaan suurimmissa yrityksistä oli sitten meidän muotifirma Louis Vuitton.
Juha Laine
Mitä Timo Lappalainen, minkälaisia ajatuksia sinussa tämä GLP-1 -historia herättää?
Timo Lappalainen
No ehkä ensiksi voisi sanoa näin päin, että jos nyt kolmessakymmenessä vuodessa siitä kun keksitään mekanismi niin saadaan kauppaan, ei se nyt niin hirveen huono suoritus ole. Tällä alalla vaan nämä vie kauan ja sitten varsinkin kun siihen tarvitaan lisää teknologian kehittämistä annostelumenetelmän tai jonkun muun että käytännössä voidaan annostella, niin tää vaan vie kauan aikaa.
Juha Laine
Ja mä mietin tätä itse siitä näkökulmasta. että eikö ole aika tärkeää, että meillä ois tämmöstä, mites mä sanoisin, vireää kilvoittelua ihan perustutkimuksessa, soveltavassa tutkimuksessa ja kaupallistamisessa, ja että useat ryhmät työskentelee saman aiheen piirissä, koska mistäpä sen tietää, kuka sitten löytää sen avaimen siihen tieteelliseen ja taloudelliseen menestykseen. Sinulla on Timo Veromaa selkeästi tähän joku kommentti tulossa?!
Timo Veromaa
On hienoa, että on kilvoittelua, mutta valitettavasti meillä on kyllä tällä lääkealalla tämmöinen vähän niin kuin sopuli-ilmiökin havaittavissa. Nythän Novo Nordiskin menestyksen ja semaglutidin menestyksen myötä kaikki suuret yritykset ovat heittäytyneet mukaan tähän GLP-1 kilpailuun ja jokainen yrittää nyt pienesti parantaa tätä jo käytössä olevaa keksintöä ja kehittää siitä parempia versioita. Mikä tietenkin on hyvä asia, ettei päädytä siihen samaan tilanteeseen, kun teollisuus kompuroi silloin tässä muutama vuosikymmen siinä, että meillä on tällä hetkellä edelleenkin markkinoilla varmaan tusinan verran statiineja, joiden eroista voidaan sitten keskustella.
Mutta että voitaisiin miettiä, että jos oltais pantu niitä paukkuja sitten uusien vaikutusmekanismien keksimiseen sen sijaan, että yritetään vääntää jokaiselle pieni siivu tästä, joka näyttää toimivan, niin voisi olla että tiede ja potilaiden hoito olisi kaatunut paremmin eteenpäin. Mutta tätähän tietenkin tämmöistä keskusjohtoista taloutta myös lääkekehityksen alalla yritettiin entisessä Neuvostoliitossa ja menestys ei ollut kovinkaan huikeaa.
Juha Laine
Juuri näin. Mehän päästään noista keksinnöistä aika luontevasti patentteihin, jotka on, voidaan ajatella, että ne on yksi tämmöisen aineettoman pääoman elementti. Ja patentit tulee aika hyvin esiin siinä Etlan tutkimuksessa ja heidän raportissaan. Nehän on lääkealalla tärkeitä ja patentit on kai myös yksi jonkinlainen mittatikku, jolla keksinnön ja tutkijan työn uutuusarvoa voi tarkastella, eikö vain? Mitä meidän pitäisi ymmärtää ja tietää lääketoimialan patenteista?
Timo Veromaa
No immateriaalioikeudet on se, mikä on lääketeollisuuden ytimessä ja ilman suojaa, tätä immateriaalisuojaa, kehitysriski on aivan liian suuri. Kukaan ei pysty investoimaan sellaisia määriä rahaa ja resursseja, jos ei ole jonkinlaista vakuutta siitä, että on mahdollisuus saada tuottoa takaisin ja sitä omaa investointia korvattua. Ja tosiaan tätä keskusjohtoista järjestelmää Neuvostoliitossa yritettiin ja siinä mielessä tämä markkinatalous on osoittautunut kyllä paljon paljon tehokkaammaksi tavaksi tuottaa uusia lääkkeitä. Sen sijaan mitä ei paljon puhuta julkisuudessa - tai joissakin piireissä. kyllä - mutta että kyllähän tätä meidän kansainvälistä patenttijärjestelmää voidaan myös väärinkäyttää. Ja meillä on myös lääkealalla siitäkin esimerkkejä, että meillä on esimerkiksi hyvin laajalti käytetty syöpälääke markkinoilla, jonka patenttisuoja alkoi 80- luvun puolivälissä ja edelleenkin sillä on patenttisuojaa. Ja kaiken kaikkiaan tällä kyseisellä lääkkeellä on 287 patenttia tai patenttihakemusta vireilläkin tällä hetkellä, niin tätä voidaan sitten keskustella että onko se enää sitten sen mukaista, mitä alunperin on ajateltu tällä kansainvälisellä patenttilainsäädännöllä. Mutta se on varmaan sitten ihan erillisen keskustelun aihe.
Juha Laine
Voisitko Timo näin maallikolle antaa esimerkkejä, että mitä asioita siinä patentoidaan? Jos nyt on sitten yli 200 patenttia, niin minkälaisia asioita se voi koskea?
Timo Veromaa
Vain mielikuvitus on rajana. Antoteknologiaa, antotapaa, erilaisia tuotantomenetelmiä, ihan ihan mitä vaan, mitä haluaa yhtiö suojata.
Juha Laine
Timo Lappalainen, mitä sinä tuumaa tästä asiasta?
Timo Lappalainen
No näinhän se nimenomaan on ja lääketeollisuuden ytimessä on myyntilupa sekä sitten se lupa sille hyödyntää tätä keksintöä yksin. Ja se on sen patentin aihe sitten, eli sitä saadaan yksin hyödyntää. Todella, me ollaan, meillä on ollut kokeilu, jolloin oli vain tällaisia niin sanottuja menetelmäpatentteja. Eli voisi ajatella sillä tavalla, että miten se lääke tehtiin. Miten se, miten se tehtiin. Ja se ei toiminut siinä mielessä, että emme saaneet uusia lääkkeitä, koska et saanut yksinoikeutta sitten siihen varsinaiseen keksintöön. Tämä on aika pitkälle siinä ytimessä.
No sitten taas jos ajattelee sitä, että meillä on hyvin erilainen patenttilainsäädäntö eri maissa, eri mantereilla, hyvin erityyppisiä asioita. Ja sen vuoksi onneksi yliopistotkin ovat ottaneet patentoinnin ja sen opettamisen ja sen osaamisen yhdeksi keskeiseksi toiminnokseen, koska siinä patentointivaiheessa, siinä pitää tehdä asiat oikein, niiden korjaaminen jälkikäteen on usein lähes mahdotonta ja voi aiheuttaa koko sen patentin arvon menettämisen.
Juha Laine
Tuosta tulikin mieleen, kun mainitsit, että näitä asioita opetetaan, miten Timo Veromaa, kun olen ymmärtänyt, että Turun yliopisto on tässä itseasiassa aika edistyksellinen. Meillä on tämmönen, onko se TTO, technology transfer office, täällä yliopistolla? Tekeekö se jotakin sellaista työtä, joka liittyy patentoimiseen tai kaupallistamiseen, tämän tyyppisiin asioihin?
Timo Veromaa
Siellä on useampia ihmisiä, joilla on käytännön kokemusta tässä. Heillä on taustaa lääkeyrityksistä ja patentoinnista ja harvassa Suomen muussa yliopistossa on näissä teknologian siirtotoimistoissa sen tyyppistä osaamistani niin laajalti tarjolla kuin Turussa. Siihen on varmaan historialliset syynsä. Mutta tuota, että tämän poppoon voimin sitten evaluoidaan näitä tutkijoiden tekemiä keksintöilmoituksia ja katsotaan, olisiko niistä sitten potentiaalia syntyä innovaatioita. Ja sitten evaluoidaan, voisiko jopa yliopisto sitten maksaa tämän patentin ainakin alkuvaiheen ja sitten auttaa tätä tutkijaa eteenpäin ja sitten auttaa sen patentin kaupallistamisessa. Ja siitä on muutamia hyviä esimerkkejä, että se on jopa onnistunutkin. Meillä on hyvin toimiva järjestelmä täällä Turussa ja uskon, että myös muualla tätä apua on tarjolla.
Juha Laine
Mitenkä kun jotkut omat ammattikuntani edustajat ovat ehdottaneet, että patenttiaikoja pitäisi lyhentää, mutta patentteja pitäisi leventää. Tämä kuulemma vähentäisi ikään kuin imitoijien halua kokeilla patentteja ennen aikoja ja tämä lopulta sitten johtaisi kuitenkin siihen, että rinnakkaislääkkeet saataisiin nykyistä nopeammin markkinoille. Jotkuthan ovat esittäneet myös hyvin radikaaleja muutoksia immateriaalioikeuksiin, kuten lääkkeiden ja rokotteiden pakkolisensointia. Ja ehkä itselle tulee mieleen viimeisimpänä esimerkkinä HIV-lääke lenakapaviirin saatavuuteen ja immateriaalioikeuksiin liittyvä keskustelu.
Niin, miltä tällaiset ajatukset kuulostavat, ja olisiko tällaisilla muutoksilla jotakin vaikutusta lääkekehitykseen pitkällä aikavälillä ja lopulta vaikka uusien lääkkeiden markkinoille tuloon? Kumpi haluaisi vastata ensin?
Timo Veromaa
En kannata.
Timo Lappalainen
Niin tämä on varmaan käytännössä, tämä patenttien suojan muuttaminen, ehkä jonkun sukupolven asia kun pitää muistaa meillä on erityyppiset lainsäädännöt isoissa maissa. Joissain maissa se tulee oikeuskäytännön myötä, joissain voidaan tehdä sitä suunnitelmallisesti. Mutta hyvin vaikea on nähdä, koska lääkkeisiin liittyvä patentti, niin sen hyödyntämisaika on kuitenkin ehkä viidestä, positiivisessa tapauksessa ehkä kahdeksaan vuoteen. Se on aika lyhyt aika sit saada ne rahat takaisin. Se on vaikea nähdä.
Pakkolisensointiahan on aina väläytelty silloin tällöin, kuten pernaruton yhteydessä, ja joissain muissakin keisseissä näitä on ollut, mutta ne on yleensä aina kaatunut, koska jonkun pitäisi kuitenkin valmistaakin se tuote. Ja sitten taas kehittyvien maiden osalta, niin suurin osa sitten lääketeollisuudesta, heillä on jonkinlainen lisensointisopimus sitten tehdään näihin maihin, jolloin he pystyvät hankkimaan eri tyyppisten järjestelyiden tai järjestöjen kautta huomattavasti edullisemmin tuettuun hintaan verrattuna siihen, mitä teollisuusmaissa näistä lääkkeistä maksetaan.
Jos me nyt aletaan muuttamaan, niin pitää muistaa, että me nyt kehitämme valmisteita, jotka tulevat lääkkeiksi markkinoille noin 15 vuoden päästä. Premissit ollaan tehty nyt. Näiden muuttamisessa pitää olla sen verran tarkka, että se aikajänne myös muutosten osalta pitää olla erittäin pitkälle ennakoitavissa.
Timo Veromaa
Ja sitten koko immateriaalisuojajärjestelmä ei koske pelkästään lääketeollisuutta, vaan kaikkea teollisuutta. Ja siinä mielessä tällaiseen yksittäiseen toimialaan puuttuminen voi olla aika hankalaa ja pitkän työn takana, niin kuin tässä tulikin esiin jo.
Juha Laine
Miten kun joskus argumentoidaan vähän niin kuin siitä näkökulmasta, että terveydenhuolto ja lääkkeet osana sitä, on tietynlainen perusoikeus. Niin voiko ajatella, että tällainen näkökulma sitten oikeuttaisi tai perustelisi sitten tämän tyyppisten radikaalien muutosten tekemisen?
Timo Lappalainen
No sitten taas pitää kysyä näin, että haluatko sinä, että sinun eläkevarasi laitetaan sijoituksiin, joista et saa tuottoa. Ja jos et halua, sitten kannattaa miettiä uudelleen.
Juha Laine
Hyvä, jatketaan eteenpäin. No, kun sitten on läpäisty pitkä tutkimus- ja tuotekehitysvaihe ja saatu IP-oikeudet ja lääkevalmiste olisi sitten lopulta valmis potilaiden saataville, niin silloinhan me joudutaan keskustelemaan siitä, että mitä terveyshyötyä se uusi lääke tuo olemassa oleviin hoitomenetelmiin verrattuna. Ja silloinhan me käytännössä keskustellaan myös siitä arvosta, eikö vain, mutta sitten hieman erilaisesta näkökulmasta kuin siinä varhaisen tutkimus- ja tuotekehitysvaiheen aikana. Ja nykyäänhän on paljon puhetta siitä, että uudet lääkkeet, erityisesti syöpälääkkeet, eivät juuri tuottaisi terveyshyötyjä tai lisäterveyshyötyjä ja että ne ovat myös liian kalliita.
Ja tässä yhteydessä usein kritisoidaan kovasti FDAn ja EMAn soveltamia fast track accelator, break through ja conditonal- tyyppisiä myyntilupamenettelyjä. Niiden avulla on pyritty kuitenkin nopeuttamaan lääkekehitystä ja lääkkeiden markkinoille tuloa. Tekevätkö perustutkimusta tekevät tutkijat ja lääkekehityksen startup yritykset siis huonoa työtä, jos kerran uudet lääkkeet eivät tuota hyötyjä potilaille? Ollaanko me siis vaikkapa syöpälääketutkimuksessa ja niihin liittyvissä myyntilupamenettelyissä niin aivan väärillä urilla? Mitä Timo Veromaa tästä ajattelet?
Timo Veromaa
Tyypillisesti hoidot kehittyvät inkrementaalisesti, mikä tarkoittaa sitä, että tulee aina kun vähän kerrallaan jotain uutta hyötyä. Meillä on hyvin harvoja esimerkkejä täysin mullistavista lääkehoidoista, jotka täydellisesti parantavat, että meillä on hyvin vähän parantavia hoitoja itse asiassa, mutta niiden määrä on kyllä lisääntymässä. Nyt ylipäätään tässä meillä täsmälääketiede ja harvinaissairauksien hoito täsmälääkkeillä ja regulaatiot törmäävät. Tämä nykyinen järjestelmä ei oikein taivu supportoimaan tätä kehitystä kohdennetuille potilasryhmille, koska sieltä samasta ryhmästä pitäisi sitten saada tämän yhtiön tuotekehityspanostukset pois, koska se investointi on ollut ihan samansuuruinen kuin jos olisi kehitetty miljoonalle käyttäjälle sopiva sopiva nappi päivässä-lääke.
Että tässä meillä on vähän parannettavaa ja mä luulen, että se näiden lääkkeiden, uusien lääkkeiden kallis hinta vähän johtuu tästä epäsuhdasta ja siitä, että meillä on semmoista toimivaa systeemiä, että miten kuuluisi hinnoitella ja miten sitä kuuluisi reguloida, jos kerran halutaan sitten pienelle kohderyhmälle myös mahdollistaa lääkekehitys.
Juha Laine
Toisaalta vaikka uudenlaisia ja joustavia myyntilupamenettelyjä kritisoidaan, ovat ne osaltaan edesauttaneet ja nopeuttaneet lääkekehitystä. Tästä meillä on itse asiassa kokemusta myös Suomessa. Kysytään lääkeyritys Faronin perustaja Markku Jalkaselta, millaisia hyötyjä hän näkee nopeutetuissa ja joustavissa prosesseissa.
Markku Jalkanen
Jos perinteisesti ajatellaan, mistä lääkekehitys on lähtöisin, niin. eihän viranomaisella ole ollut muuta tavoitetta kuin turvallisuuden ja tehon vaatiminen koko sen lääkekehityksen ajalta. Mutta sitten viimeisen vuosikymmenen aikana on ruvettu ajattelemaan, että meillä on edelleen valtava määrä vakavia sairauksia, joihin ei ole tehokasta lääkehoitoa. Lääkehoitohan on yksi tehokkaimpia tapoja pitää yhteiskuntaa pystyssä ja tästä syystä on syntynyt erilaisia keinoja, joilla on pyritty nopeuttamaan, tekemättä mitään kompromissia tähän turvallisuuteen ja hoitoihin, tämmöisiä viranomaispolkuja, joissa sitten viranomainen muuttuu aktiiviseksi passiivisesta evaluaatioprosessista ja rupeaa myös ohjaamaan omalla tavallaan sitä kehitystä tautitiloihin, joissa ei ole tehokasta hoitoa.
Ja tämä on se logiikka, joka siellä taustalla on. Sitten voi tietysti lähteä kritisoimaan, että onko ne kokeet liian pieniä kooltaan ja onko turvallisuusriskiä olemassa, mutta nämä tulee sitten jatkotutkimuksissa esiin, jos tällaisia on. Elikkä tämä on aivan loistava ajatus viranomaiselta luoda tämmöinen joustava järjestelmä ja niitä on erityyppisiä. Ehkä USAssa FDA on kaikkein pisimmälle kehittänyt ne eri vaihtoehdot ja tämä nopeutettu aikataulu tarkoittaa, että niitä tuloksia tarkastellaan nopeutetulla aikataululla varsin kriittisesti edelleenkin. Ja sitten mahdollistetaan aikaisempi markkinoille tuloa pienempien kliinisten tutkimuksien kautta ja edellytetään sitten jatkotutkimuksia tältä lääkeluvan hakijalta. Näen tämän myöskin ihan turvallisena vaihtoehtona.
Ja ymmärrän, että jotkut ihmiset ovat huolissaan tästä. Erittäin hyvä esimerkki oli nyt tämä koronapandemia. Ne rokotuksethan otettiin käyttöön poikkeuksellisen nopeutetulla aikataululla ja jos ei olisi otettu, niin lopputuloksen me varmaan tiedämme aika hyvin mitä siitä olisi seurannut, jos sinne ei olisi päästy.
Juha Laine
Se on varmaan totta. Ja voisi ajatella, että tuossa koronarokotustilanteessa, niin sen odottamisen hintalappu olisi ollut aika korkea ja se oltaisiin laskettu suurina väestötason terveysmenetyksinä.
Markku Jalkanen
Ihan mieletön! Ja nyt samanlainen tilanne, jos Faronia ajattelee niin Faron on juuri saanut tämmöisen fast track, nopeutetun aikataulupäätöksen tautitilaan, missä ei ole lääkehoitoa käytännössä ollenkaan ja potilaat kuolevat kahden vuoden aikana, aika terveetkin yks kaks. Että onhan se nyt ihan järkevää toimintaa, että pyritään saamaan lääke sitten markkinoille mahdollisimman nopeasti.
Juha Laine
Visioidaan nyt lopuksi hieman sitten tulevaisuutta ja sitä missä me ollaan lääkehoidoissa ja vaikkapa syövän hoidossa kymmenen vuoden kuluttua. Silloin markkinoille tulevat lääkkeet ovat toivottavasti jo nyt prekliinisessä vaiheessa, niin kuin Timo Lappalainen toit tuossa aiemmin esiin. Onko esimerkiksi jotkut nykyisin vielä haastavat syövät silloin jo ehkä voitettu ja onko meillä jotenkin aivan uudella tavalla toimivia ja annosteltavia lääkkeitä? Ja eikö niin että on kai varmaan myös mahdollista ja ehkä jopa todennäköistä, että me tehdään edelleen samantyyppisiä päätöksentekovirheitä kuin siinä GLP-1 tapauksessa? Timo Veromaa, mitä veikkaat?
Timo Veromaa
No mä vähän haastaisin tuota, että tehtiinkö GLP-1 tapauksessa päätöksentekovirheitä. Kaikella on aikansa ja tavallaan tämmöisessä hypoteettisessa tilanteessa, jos tämä tuote olisi tullut markkinoille kahdeksankymmentäluvun lopulla, niin voi olla, että se olisi jo unohtunut hyllylle eikä sitä koskaan testattu näissä uusissa käyttöaiheissa. En tiedä.
Mutta meillä on tällä hetkellä kymmeniä tai satoja yrityksiä, jotka panostavat huikeasti solu- ja geeniterapioihin. Mutta tuota, mä uskon, että seuraavan kymmenen vuoden kuluessa se eniten eteenpäin rynnistävä alue on RNA-teknologia, erityisesti koronarokote kehitys, jossa Pfizerin rahoittamana päästiin paljon, paljon eteenpäin ja mistä Nobelkin tuli tässä kaksi vuotta sitten. Niin että mä uskon että RNA -teknologia tulee mahdollistamaan sellaisia hoitoja, mihin tässä tähän mennessä ei ollut mahdollista.
Juha Laine
Timo Lappalainen, minkälainen tulevaisuus sinun kristallipallossa näkyy?
Timo Lappalainen
No varmasti näen, että meille tulee erityyppisiä teknologioita. On vaikea nähdä, että tulisi yksi joku täysin ylivoimainen, joka sitten syrjäyttäisi kaiken muun. Eli varmaan tämäkin yksilöistyy entistä enemmän. erityyppiset hoidot. Mutaatio on se, joka vie ylipäätänsä kehitystä eteenpäin ja on vaikea nähdä, että me saisimme kaikki mutaatiot sitten hallintaan. Varmasti pystytään erilaisiin kombinaatioihin.
Kuten tässä tuli esille, niin inkrementaalisen hoidoin pystytään parantamaan sitä hoito hoitovastetta. Sitten taas tietysti tässä semmoinen teollinen haaste, että potilaiden hyväksyttävyys hoidolle on suun kautta annosteltavissa tableteissa, kapselimuotoisissa, ylivoimaisesti korkein ja ne ovat tyypillisesti myös edullisimpia tapoja valmistaa, eli todennäköisesti se tulee pysymään tulevaisuudessa vielä aika merkittävänä annostelumuotona. Sitten vaikka varmasti uusia tulee ja osa näistä hoidoista, niin niitä ei pystytä annostelemaan, sillä tavalla, että se on varmaan yksi näkökulma tähän.
Juha Laine
Ja meillähän on monia kiinnostavia terapia-alueita missä meillä on niin kuin kilpailevia lääkkeitä, jotka annostellaan hyvin eri tavoin. Voi olla niin kuin kerta-annoksen hoito geeniterapiaa ja ihon alle annosteltavaa lääkettä ja sitten oraalista lääkettä. Ja nää on aika kiinnostavia. Tietynlainen osamarkkina lääketeollisuudelle. Miten se dynamiikka siellä siellä menee?
Timo Lappalainen
Kyllä, näinhän se on. Ja sitten tietysti meidän pitää muistaa se, että kyllä näinkin tutkijavaltaisessa ja dataan perustuvassa toimialassa täälläkin on joitain asioita, joista tulee pop-aiheita joksikin aikaa ja niitä sitten kaikki menevät niihin ja niitä kalutaan. Ja välttämättä sieltä ei tule yhtään mitään tai voi tulla jollekin ja sitten taas tiede menee eteenpäin ja nähdään toinen mahdollinen alue tai tutkimusalue tai hoitoalue.
Juha Laine
Tässä se oli, toinen Lääkekehityksen lokikirjat - Laine, Lappalainen ja Veromaa-podcastin jakso. Kiitos, että kuuntelit ja kiitos studiovieraille, kollega Timo Lappalaiselle ja Timo Veromaalle. Kiitos myös Martti Kulvikille ja Markku Jalkaselle, jotka tarjosivat lokikirjaamme mielenkiintoisia näkökulmia. Pysykää kuulolla ja oikeassa kulkusuunnassa!