Aasiantuntijat: Tunnetaanko Kiinaa ja Itä-Aasiaa Suomessa riittävästi?

Äänitteen kesto: 54 min

H:                 Haastattelija
L:                 Vastaaja 1
A:                 Vastaaja 2
S:                 Vastaaja 3

Alku jingle: Aasiantuntijat. Ajankohtaista asiaa Aasiasta.

H: Tervetuloa Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskuksen podcastin, jossa tällä kertaa tutustumme Itä-Aasian yhteiskuntiin ja keskustelemme asiantuntemuksesta Suomessa.
Minun nimeni on Silja Keva ja kanssani on tänään keskustelemassa Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskuksen henkilökuntaa.
Professori Lauri Paltemaa.

L: Tervehdys, ja kiitos Silja, että olen saanut tilaisuuden olla tässä keskustelussa mukana tänään.

H: Kiitos kiitos.
Sitten meillä on mukana yliopisto-opettaja Annamari Konttinen.

A: Tervehdys kaikille ja kiitos tosiaan Silja, että järjestit tämän tilaisuuden.

H: Kiitos. Ja sitten dosentti Sungju Park-Kang.

S: Terve. Minun nimeni on Sungju Park-Kang.
Kiitos kutsusta.

H: Kiitos ja tervetuloa.
Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskus on julkaissut uuden päivitetyn painoksen kirjasta "Lohikäärme Tiikeri ja krysanteemi - Johdatus Itä-Aasian yhteiskuntiin".
Millaiselle yleisölle tämä kirja on tarkoitettu ja mitä tarvetta se palvelee, professori Lauri Paltemaa?

L: Kyseessähän on perustason oppikirja, joka on suunnattu nimenomaan suomenkielisille opiskelijoille, jotka oikeastaan eivät tiedä juuri mitään Itä-Aasian nyky-yhteiskunnista ennen kuin ottavat sen kurssin, jonka yhteydessä tätä kirjaa käytetään.
Mutta kirjaa kyllä voi lukea ihan sellaisenaan ja siinä mielessä on tarkoitettu jokaiselle, joka on kiinnostunut Itä-Aasian nyky-yhteiskunnasta ja hieman niiden historiasta, ja haluaa löytää sitä varten nimenomaan suomenkielistä ja ajan tasalla olevaa aineistoa.

H: Miksi tämä uudistettu laitos tuli ulos juuri nyt?

L: Tämä todellakin on uudistettu laitos, jonka me kirjoitimme suunnilleen samalla kirjoittaja joukolla noin 10 vuotta sitten aikaisemman version. Ja 10 vuotta on todella pitkä aika, kun puhutaan nyky-yhteiskunnista ja niitä käsittelevästä oppikirjasta.
Ja näimme että nyt tarvitaan kirjan päivitys ja todellakin uusi uudistettu painos Ei pelkästään joidenkin vanhojen kirjoitusvirheiden korjaamista vaan 10 vuotta lisää tarinaa niin sanotusti.
Sinä ajassa on ehtinyt tapahtua paljon, ja siitä me varmaan myös Keskustellaan täällä tänään.

H: Selvä. Nimessä mainitaan lohikäärme, tiikeri ja krysanteemi.
Miksi, yliopisto-opettajana Annamari Konttinen?

A: Lohikäärme ja tiikeri on itäaasialaisessa mytologiassa tällaisia voimaeläimiä ja ne assosioituu selkeästi sillä tavalla, että lohikäärme on ollut Kiinan ja varsinkin keisarin symboli jo kauan.
Korealaiset kuvaa usein omaa maataan tiikeriksi ja tiikerin ja lohikäärmeen yhteistyö ja välillä keskinäinen kilpailu on asia, joka tulee esille esimerkiksi monissa kansansaduissa.  
Me koitettiin miettiä, että mikä voisi olla sitten Japanille tällainen koko valtakuntaa kuvaava symboli ja päädyttiin sitten poimimaan krysanteemi, joka on ehkä vähän eri sarjaa näiden voimaeläinten kanssa, mutta kuvaa Japanin keisarin valtaistuinta. Sitä kuvataan krysanteemivaltaistuimeksi, siitä kautta krysanteemi on kaikille japanilaisille tuttu symboli.
Kaikki nämä symbolit on osaltaan aika epäpoliittisia, ja totta kai niistää niissä kaikissa sitten on sisäänrakennettuna erityisiä toiveita siitä miten se oma maa nähdään kansainvälisissä yhteyksissä.
Minkä takia me tukeuduttiin hyvin vanhoihin symboleihin kun me tehdään nyky-yhteiskunnan oppikirjaa, niin johtuu siitä, että me ollaan kokoajan ajateltua, että näiden maiden historian ja kulttuurin syvällinen tuntemus on se pohja, jolle meidän kannattaa rakentaa kaikki se mitä me näistä maista nyt tällä hetkellä halutaan oppia.

H: Kiina ja Japani ovat pitkään olleet Suomessa tutkittuja ja ihan jossain määrin tunnettuja, mutta Korea on viime vuosina erityisesti noussut nuorten keskuudessa suosioon. Mistä tämä johtuu, dosentti Sungju Park-Kang?

S: Rakkaat kuuntelijat. Ensinnäkin kiitos mielenkiinnostanne tätä uutta kirjaa kohtaan Olen erityisen kiitollinen siitä, että kuuntelette tätä lähetystä, koska olette kiinnostunut Koreasta.
Tämä luku on päivitetty versio, jonka on alun perin kirjoittanut Kristian Kurki.
Minä olen todella iloinen saadessani tämän tilaisuuden puhua kirjasta, mutta minun on pakko sanoa, että en puhu suomea sujuvasti.
Onneksi minulla on kuitenkin suomalainen sisu.
Siis anna minun yrittää. K-pop tai niin sanottu Korean popkulttuurin suosion aalto - korealaisena olen iloinen kuullessani sen, mutta haluaisin huomauttaa, että on myös jotakin huolestuttavia puolia. Anna minun kertoa lisää myöhemmin.

H: Kiitoksia. Todellakin korealainen popkulttuuri on noussut hyvin suosituksi ympäri maailmaa ja myös täällä Suomessa. Tutustutaanpa sitten jokaiseen maahan erikseen.
Lauri, tunnetaanko Kiina Suomessa tarpeeksi hyvin?

L: Hyvä kysymys, koska nauhoitamme tätä lähetystä juuri kun lehdissä on käyty keskustelua siitä, onko Kiina tuntemus Suomessa riittävällä tasolla, ja tästä on esimerkiksi EK julkaissut oman paperinsa ja näissä keskeinen väite on, että Suomessa ei Kiinaa juurikaan tunneta ja tämä menee läpi koko yhteiskunnan ihan yliopistoihin ja ministeriöihin asti.
Mun täytyy myöntää, että lähtökohtaisesti tää väite pitää varmaan paikkansa. Kiinaa, mutta tää varmasti koskee myös Japania Koreaa, mut Kiinan tuntijana mä keskityn kuitenkin enemmänkin siihen, niin Kiinaahan ei juurikaan käsitellä suomalaisessa koulujärjestelmässä, sen historia ohitetaan parilla tunnilla siinä missä sarkajakoa jauhetaan tuntikaupalla.
Ja kuitenkin Kiina on kiistatta nyt nouseva suurvalta, joka tulee olemaan merkittävä globaali tekijä, ja tulee vaikuttamaan myös meidän elämäämme täällä Euroopassa ja Suomessa eli selvä tällainen tarve noin yleisellä tasolla tällaisen tiedon tason lisäämiseen olisi. Mut sen haluan sanoa, että suomalaiset eivät ole tai siis Suomesta löytyy hyvää Kiinan tuntemusta.
Suomessa on varmaan parikymmentä tutkijaa, jotka voi sanoa niin ja keskittyvät Kiinan, pystynyt käyttämään kiinankielisiä lähteutä, tuottavat korkealaatuista tutkimusta Kiinasta. Eli suomalaisen ei oo niin tietämättömiä Kiinasta, mutta tieto on keskittynyt aika pieniin käsiin ja sellasta yleistiedon tasoa tai yleistä tiedon tasoa Kiinan suhteen niin se on varsin matala.
Ja sen takia me nimenomaan täällä Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskuksessa niin me ollaan otettu ollaan otettu yhdeksi linjaksi et me julkaistaan suomenkielisiä perustekstejä, jotka koskee Kiinaa, mutta myös muita itäaasialaisia yhteiskuntia, koska me nähdään että perusdatan tai siis tiedon tarve on aika huomattava.
Ja me vastaamme tähän kysyntään. Ja tämä meidän kirja on nimenomaan konkreettinen osoitus siitä mitä me toimitaan tässä tapauksessa. Jos me tunnistetaan, että tietoa puuttuu niin sitä tietoa tullaan lisäämään ja se voi olla pitkällinenkin prosessi. Mut me voidaan olla siitä tyytyväisiä, että ollaan taas saatu yksi erittäin hyvä näyttö siitä ettei suomalainen Kiinan tuntemuksen taso nyt aivan onneton ole. Se on vaan valitettavan harvojen käsissä sanotaan näin.

H: Aasian yhteiskuntia käsitellessä usein puhutaan salaperäisyydestä ja uniikeista kulttuureista. Onko tässä mitään perää?

L: Tämä on yleinen väite ja taas kerran tulee myös, ei pelkästään Kiinan mutta Korean ja Japanin suhteessa hyvin esiin, ja tätä viljelee sekä länsimaalaiset että tietysti nämä itäaasialaiset itse haluavat viljellä tällaisia käsityksiä, miten länsimaalaiset eivät pysty koskaan tajuamaan sitä syvällistä kulttuuria ja sen taustaa josta nämä kaikki heidän toimintansa kumpuavat.
Ja totta onkin, että kun tieto näistä asioista on ollut, kuten aiemmassa vastauksessa totesin, on ollut aika vähäistä niin tietty salaperäisyyttä koetaan Kiinan ja näiden muiden maiden suhteen mutta kun niihin perehtyy, kun niitä tutkii, niin ei niitä nyt kauhean salaperäisiksi voi sanoa. Siis salailevia ne on, esimerkiksi Kiinan kommunistinen valtio on hyvin salaileva toiminnassaan, mutta sen toimintaperiaatteet ja logiikat, syyt. seuraukset on kyllä aivan selkeästi selitettävissä.
Ongelmat on enemmänkin siinä tiedon saannissa kuin siinä et sitä ei pystyttäisi täällä länsimaissa tulkitsemaan ja ymmärtämään, että Kiina on erityislaatuinen, se on ainutlaatuinen, niin on joka ainoa yhteiskunta, mut salaperäinen ja salamyhkäinen niin se ei ole muuta kuin siltä osin että sillä on hyvin salaileva poliittinen järjestelmä. Eli mä tutkijana haluan heittää romukoppaan kaikki tällaiset mysteerimyytit ja ajatukset ettei näitä maita pystyisi ymmärtämään. Kyllä pystyy, mutta se vaatii tietysti työtä.

H: Sehän on opiskelijoille se ehkä ensimmäinen ajatus, että "ooo olen kiinnostunut Japanin erikoisesta kulttuurista", ja sitä usein käytetään myyntivalttina myös mainonnassa paljon. Ja sitten opintojen myötä aukeaa, että "hetkonen eihän tämä olekaan ehkä olekaan niin salaperäistä tai uniikkia", vaan että monia trendejä ja astioita tunnistaa ihan maailmanlaajuisiksi trendeiksi. Ja ne japanilaiset erityispiirteet eivät aina olekaan niin salaperäisiä.

L: Juuri näin, juuri näin se on. Mutta niihin pitää perehtyä, ja kun tällaisen vastauksen antaa niin mä en väitä etteikö pitäisi tuntea kieltä ja kulttuuria. Kyllä, se se on välttämätön edellytys tälle mut se ei oo mitenkään mahdoton ja se ei ole sellaista mitä länsimaalainen ihminen ei pysty saavuttamaan kohtuullisella työllä, edes mitenkään valtavalla työllä tai siis mahdottomalla työmäärällä.

H: Aivan.

H: Tässä uudessa oppikirjassa kuvataan Kiinan poliittista rakennetta hyvin havainnollisesti ja Kiinaa kutsutaan puoluevaltioksi. Mitä se tarkoittaa?

L: Kyseessä on tosiaan peruskäsite, jonka jokainen, joka Kiinan kanssa tekemisissä ja haluaa ymmärtää sen nykypolitiikka niin täytyy ymmärtää. Siis suomen kieli on vähän huono tässä mielessä, se on puoluevaltio, jossa puolue määrittää sanaa valtio. Mutta tosiasiassa Kiinahan johtaa puolue, joka on organisoitunut valtion sisään ja valtion kaltaisesti. Eli se tarkoittaa sitä käytännössä, että Kiina kommunistinen puolue on ihan fyysisesti läsnä kaikissa valtionhallinnon yksiköissä ja se johtaa niitä taustalta.
 Meillä kun on ministeriö, niin sillä ministeriöllä itse ei oo sitä päätäntävaltaa asioissa vaan se on ministeriön kommunistisen puolueen solu, johto solu joka siellä sitten - tai johtoryhmä - joka tekee ne päätökset käytännössä noudattaen puolueen päätöksiä ja puolueen politiikka.
Ei välttämättä edes valtakunnan lakeja vaan nimenomaan puolueen päätökset ajaa kaikkien muiden asiakirjojen ja päätösten yli. Eli puolue on sellaisen valtion johdossa ja puolue monella tavalla on valtio. Se pystyy tekemään päätöksiä, toimeenpanemaan ne itsenäisesti jopa valtiosta riippumatta.
Tällänen leninistinen järjestelmä, joka löytyi Neuvostoliitosta ja tietysti muista sosialistisista järjestelmistä ja sillä on hyvin omalaatuiset toimintaperiaatteet tai hyvin erilaiset toimintaperiaatteet kuin tällaisen liberaalissa demokratiassa, jossa on vallan kolmijako käytössä ja sen takia se on hyvä ymmärtää että puolue on kaikki Kiinan poliittisessa järjestelmässä. Ja jos halutaan ymmärtää mitä politiikassa tapahtuu niin pitää hakea niitä vastauksia sieltä puolueesta.

H: Kiinan nykyinen johtaja on Xi Jinping. Miten luonnehtisit häntä? Mitä meidän tulisi tietää hänestä?

L: Xihän on vähän epätieteellisemmin todeten, hän on aika kova luu. Hän on noussut valtaan vuonna 2012 sillä odotuksella, että hän ratkaisee vakavia yhteiskunnallisia, taloudellisia ongelmia, joita Kiinalla on jo ennen tätä koronaepidemiaa ja sen aiheuttamaa talouskriisiä.
Hän otti vallan käsiinsä hyvin määrätietoisesti ja teki itsestään järjestelmän ylimmän johtajan tavalla, jota pari häntä edeltänyttä puolueen pääsihteeri eivät olleet. Katsoo vähän historiasta, selvitetään myös tässä kirjassa, miten 1949 Kiinan kansantasavalta perustettiin, sitä johti yli 25 vuotta Mao Zedong täydellisenä diktaattorina ja sen Maon jälkeisellä ajalla kommunistinen puolue yritti hajauttaa valtaa, sillä tavalla että yksi henkilöä ei nousisi diktaattoriksi Maon tavalla.
Ja sanotaan että Xihin asti tämä hajautus on ollut voimassa, vaikka sitä on jo vähän purettu enne Xitä, mutta Xi on todellakin keskittänyt vallan omiin käsiinsä ja hyvin määrätietoisesti ryhtynyt sitten toisaalta palauttamaan vähän aikaisemman aikakauden, Maon aikakauden retoriikkaa ja joitain poliittisia aloitteita mutta samalla myös rakentamaan Kiinasta sellaista suurvaltaa, jonka me nyt nähdään nousevan. Eli että tää on hyvin pitkälle Xin politiikkaa, johon me nyt ollaan heräämässä täällä lännessä, Kiinaksi uusi uho monilla alueilla palautus siihen että Kiinalla on sellainen johtaja joka haluaa saada aikaiseksi asioita, ja näkee että Kiina tarvitsee tällaista politiikkaa.
Hän on vahva johtaja ja hän on nimenomaan osoittautunut hyvin määrätietoiseksi ja suorastaan häikäilemättömästi toiminnassaan ja sanotaan et maailman keskeisistä johtajista niin hän ehkä vertautuu eniten Putiniin monessa mielessä, kuten johtajan kyvyissään ja älykkyydeltään ja laskelmallisuudeltaan ja hän on myös johtaja, joka tulee todennäköisesti olemaan Kiinalla vielä varsin pitkän aikaa, kaikki merkit viittaavat.
Viime vuosikymmeninä Kiinan talouden nopean kasvun myötä jossain vaiheessa puhuttiin, että johtaako tämä demokratisoitumiseen. Onko tällä mitään perää nykykäsityksen mukaan?
Kiinahan haastaa tämän käsityksen, että markkinatalous johtaa väistämättä keskiluokan kasvuun ja keskiluokka vaatii ja sitten huolehtii omien etujensa puolustamisesta, sillä tavalla että järjestää itselleen pääsyn valtaan käytännössä demokratian ja sit tietysti tuon oikeusjärjestelmän kautta jos nyt hyvin lyhykäisesti tämä transitio jos se nyt esitetään tällä tavalla. Kiinassahan kävi niin että Maon jälkeen maa lähti vapauttamaan talouttaan tai uudistamaan komentotalouttaan, mutkin se koskaan mitään oikeata vapaata markkinataloutta tullut vaan kommunistinen puolue käytännössä kaappasi tän uuden sekatalousjärjestelmän, jossa on kyllä markkinatalouden piirteitä ja vastaavia muttei kommunistinen puolue koskaan vapauttanut niitä markkinoita sillä tavalla.
Ja sitten niin kommunistinen puolue ei myöskään käynyt läpi samanlaista talouden vapautusta kuin mitä Neuvostoliitossa ja sitten Venäjällä tapahtui ja lähtö yksi perussyy miksi kommunistinen puolue on yhäkin vallassa on siksi, että se on säilyttänyt valtansa myös taloudessa, vaikka samalla se on sitten vapauttanunut. Että vapautuksen tai sellaisen vapautuksen yhteydessä mitä Kiinassa tehtiin niin kommunistinen puolue myös aika määrätietoisesti sitten otti nousevan keskiluokan jäsenikseen, avasi kommunistisen puolueen jäsenyyden yrittäjille ja muille keskiluokan jäsenille ja sillä tavalla pyrki ennaltaehkäisemään sen että keskiluokan demokratisoitumisen vaatimukset pääsisi koskaan kasvamaan kovin voimakkaasti. Kiina on poliisivaltio joka hyvin tarkasti valvoo kansalaisyhteiskunnan toimintaa ja nimenomaan ei salli opposition muodostumista että täs on monta tekijää jotka nimittäin estää tällaisen liberalisaation kehityksen Kiinassa ja tällä hetkellä näyttää että niin kauan kuin kommunistinen puolue jatkaa tällä linjalla niin on vaikea nähdä miten Kiina lähtisi talousuudistukseen markkinatalouden takia erityisesti liberalisoitumaan.

H: Selvä. No mitä sanoisit, mitkä ovat Kiinan keskeisimmät sosiaaliset yhteiskunnalliset haasteet nyt 2020-luvun alussa?

L: Kiinassa on valtavasti haasteita ja nimenomaan yhteiskunnallisia haasteita. Eriarvoisuus on Kiinassa sellaista latinalaisen Amerikan tasoa. Kiina taitaa olla se maa jossa on eniten miljardöörejä tällä hetkellä Forbesin listan mukaan mut samalla Kiinassa ei ole esimerkiksi vielä kattavaa sosiaaliturvajärjestelmää eikä moniakaan muita sellaisia hyvin peruselementtejä mitä voisi ajatella sosialistisessa valtiossa olevan. Maaseudun ja kaupunkialueiden väliset erot ovat valtavat ja Kiinassa on lisäksi valtavia ympäristöongelmia kiitos tämän talouskasvun joka on pitkälle tapahtunut ympäristön avulla ja tai kustannuksella.
Ja Kiinassa on huomattavia sosiaalisia jännitteitä Kiinan valtaväestön ja vähemmistöjen välillä Xingjiangissa, Tiibetissä, ollaan juuri kuultu miten Mongoliassa on ollut laajoja mielenosoituksia kun mongolialaisten mahdollisuudet saada lapsille mongolian kielistä koulutusta on kavennettu ja samaten tehdään myös korealaisten parissa. Kiinassa on myös korealainen vähemmistö tällä hetkellä.
Ja sitten tietysti sellainen pidemmän aikavälin haastava hidas ongelma on Kiinan väestörakenteen muutos. Kiinan yhteiskunta on vanhentumassa todella nopeasti, seuraa Japanin esimerkkejä tässä näin ja Kiinan väestö alkaa itseasiassa vähenemään tässä todennäköisesti lähiaikoina. Ja sehän tarkoittaa sitä että nykyinen huoltosuhde joka on ollut aika edullinen talouskasvulle tulee kääntymään päälaelleen varsin nopeasti, se tulee aiheuttamaan valtavia haasteita kommunistiselle puolueelle, joka on rakentanut aika pitkälle tämän valta-asemansa talouskasvun varaan Eli haasteita riittää.

H: Siirrytään sitten Kiinan naapurimaahan Japaniin. Yliopisto-opettaja Annamari Konttinen, Japani nousi jo 1960-luvulla maailman toiseksi suurimmaksi taloudeksi ja sen arveltiin jopa ostavan Amerikan Yhdysvallat. Viimeiset kaksi vuosikymmentä olemme kuitenkin kuulleet vain uutisia Japanin talousahdingosta. Onko Japani vielä yksi maailman johtavista talousmahdeista vai ei?

A: Silja, osuit heti todella kiinnostavaan kysymykseen ja sit myös sen myötä kysymykseen eli jos Japani ei ole yksi maailman keskeisimmistä talousmahdeista niin onko Japanilla sitten mitään painoarvoa kansainvälisessä yhteisössä.
Ja nämä ovat kysymyksiä, joihin voi vastata ihan yhtä perustellusti myöntävästi tai kieltävästi. Japani on kulkenut kriisistä toiseen sen jälkeen, kun taloudelliseksi kuplaksi kutsuttu kasinotaloudellinen tilanne laukesi 80-90-lukujen taitteessa. Näistä kriiseistä ehkä kaikkein suurimmat on ollut viime aikoina 2011 kolmoiskatastrofi, jota tosin edelsi maailmanlaajuinen finanssikriisi, joka koetteli Japanin taloutta ja nyt sitten tietysti koronakevään mukanaan tuoma shokki. Kaiken taustalla on se, että Japani pitkäaikainen pääministeri Shinzo Abe, joka nousi valtaan 2012 - kiinnostavasti samana vuonna kuin Xi Jinping Kiinassa - otti tehtäväkseen Japanin talouden uudistamiseen ja elvyttämisen Abenomics-ohjelmallaan.
Samalla tavalla kun tällä hetkellä on paljon erimielisyyttä siitä että onko Japani noussut uudestaan merkittäväksi talousvallaksi vai ei niin samalla tavalla on hyvin jakautuneet mielipiteet siitä että onko Abenomics onnistunut tavoitteissaan nostaa Japanin talous uuteen nousuun.
Japanin taloudellinen kasvu ei ole missään vaiheessa lähtenyt oikein todelliseen vauhtiin. Pörssikurssit on hieman ollut noususuhdanteessa, mikä on tehnyt japanilaisille yrityksille hyvää, mutta toisaalta täytyy muistaa, että kaikesta huolimatta vaikka Japani on jollain tavalla on todella hiljainen uutisrintamalla pitkän aikaa, niin se on maailman kolmanneksi suurin talous edelleen volyymiltaan. Ja jos lasketaan mukaan EU yhdeksi taloudeksi, niin silloin Japani on neljäs. Mut joka tapauksessa todellinen maailman mahti edelleen Ja jos ajatellaan sitten bruttokansantuotetta per capita, niin edelleenkin Kiinan valtavan nousun jälkeen tässä nykyisestä tilanteesta niin se on Japanissa noin nelinkertainen Kiinaan verrattuna. Eli keskimääräinen elintaso Japanissa on korkea ja se on tuonut mukanaan sellaista yhteiskunnallista vakautta, joka on kaikkien näiden kriisien yli kuitenkin sitten johtanut..
Mutta aika paljon tällä hetkellä Japanin tutkimuksessa ja keskitytään tällaseen just "onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä" -debattiin kun puhutaan Japanista, Japanin taloudesta ja siihen liittyvistä yhteiskunnallisia ongelmista. Paljon samantyyppisiä ongelmia kuin mitä Lauri tossa äsken mainitsi,
esiintyy myös Japanissa, mutta mittakaava on täysin toinen. Eli Japani on vakaa, hyvinvoiva yhteiskunta ollut sitä erilaisista poliittisista ristiriidoista huolimatta, siitä huolimatta, että eriarvoistumisen lisääntymiseen on kiinnitetty huomiota, siitä huolimatta, että erilaisten etnisten vähemmistöjen asema on noussut julkiseen keskusteluun viimeisten vuosikymmenten aikana ihan eri tavalla kuin ennen. Ja Japani on myös osaltaan kokenut hyvinkin dramaattisia ympäristöongelmia, esiintyy myös Japanissa, mutta se mittakaava on ihan täysin toinen.
Eli Japani on hyvin vakaa, hyvinvoiva yhteiskunta, ollut sitä erilaisista poliittisista ristiriidoista huolimatta. Ja siitä huolimatta, että eriarvoistumisen lisääntymiseen on kiinnitetty huomiota siitä huolimatta, että erilaisten etnisten vähemmistöjen asema on noussut nousu julkiseen keskusteluun viimeisten vuosikymmenien aikana eri tavalla kuin ennen. Japani on myös osaltaan kokenut hyvinkin dramaattisia ympäristöongelmia ja koittanut löytää niihin ratkaisuja. Eli voidaan sanoa, että tämä on kiinnostavalla tavalla ratkaisematon kysymys. Tähän ei löydy yhtä ainoata oikeata vastausta

H: Japanin pitkäaikainen pääministeri Shinzo Abe erosi hiljattain. Mitä vallanvaihto merkitsee Japanille?

A: Tässä ensimmäisessä vaiheessa näyttää ilmeiseltä, että vallanvaihto sinänsä merkitsee Japanille suhteellisen vähän. Aben seuraajaksi on tulossa Yoshihide Suga, joka on toiminut Aben oikeana kätenä ja hänet tunnetaan hyvin värittömänä byrokraattisena vallankäyttäjänä ja on todennäköistä, että hän pyrkii jatkamaan Aben linjaa tästä eteenpäinkin. Mutta häneltä myös puuttuu se mikä Abea ilmeisesti sitten piti pinnalla poliittisesti yllättävänkin pitkään. Eli sellainen mediakarisma ja tunne siitä, että hän on kansakuntaa ristiriitaisuudestaan huolimatta yhdistävä hahmo. Tässä on näiden kahden johtajan ihan kaikkein selkein ero.
Minkä tyyppisiä muutospaineita japanilaisessa politiikassa on niin aika paljon on sellaista kasautunutta tyytymättömyyttä erilaisiin Aben poliittisiin aloitteisiin sekä niihin, jotka liittyy Japanin perustuslakiin. Abehan asetti alun perin tavoitteekseen, että tämä vuosi 2020 olisi vuosi, jolloin Japani uudistaisi pasifistisen perustuslakinsa ja sillä tavalla nousisi sotilaallisesti kansakunnaksi kansakuntien joukkoon.  Todennäköisesti ei tule tapahtumaan vielä pitkään aikaan ja nyt samalla sitten kun ne asiat on jäissä niin japanilainen oppositio on viime aikoina yllättävästi alkanut vahvistua.
Kun Japanissa valta on ollut liberaalidemokraattisen pääpuolueen käsissä nyt jo lähes koko sodanjälkeisen - historian ihan muutamia lyhyitä poikkeuksia lukuun ottamatta - niin nyt aletaan miettiä, että voisiko Japani olla matkalla kohti toimivaa kaksipuoluejärjestelmää, joka ehkä toisi vähän dynaamisuutta sitten siihen japanilaiseen poliittiseen keskusteluun ja antaisi myös todellisia vaihtoehtoja äänestäjille

H: Mainitsit tuossa tuon Japanin perustuslain artiklan 9, jonka mukaan Japanilla ei ole tällaisia hyökkäys tarkoituksiin sopivaa sotilasvoimaa. Onko tällä hankkeella, tämän perustuslain muuttamisella, onko sillä kansan tukea? Sehän ollut pitkään tämän hallitsevan puolueen tavoitteena ja Shinzo Abe erityisesti tätä ajoi, mutta mitä ajattelevat tavalliset kansalaiset?

A: Kiinnostava kysymys. Olen nimittänyt tätä itse joissain yhteyksissä "Abe-paradoksiksi" sitä ilmiötä, jossa Abe on pysynyt kuitenkin kansan suosiossa suhteellisen vakaalla pohjalla siitä huolimatta, että nämä hänen kaikki merkittävimmät poliittiset aloitteensa ovat itseasiassa huomattavan vähän suosittuja. Perustuslain uudistamisen kannalla on koko ajan ollut vähemmistö japanilaisista ja näyttää siltä että myös parlamenttiin on hyvin vaikea saada riittävää määräenemmistöä tän asian eteenpäin viemiseksi. Tää mun mielestä kuvastaa sitä toimimattomuutta mikä Japanin sinänsä vakaassa demokratiassa on, että kansalaisten näkemykset ei kovin helpolla sitten muuntaudu poliittiseksi päätösvallaksi ja tässä on osaltaan kysymys vaalijärjestelmästä, joka suosii nimenomaan sitä yhtä suurinta puoluetta ja myös siitä kansalaiskeskustelu Japanissa ei oo ihan sillä tasolla kuin mitä meillä on totuttu odottamaan muuten niin länsimaalaistyyppiseltä näyttävältä demokratialta.

H: Perustuslain muutos on myös tämmönen kysymys millä on tosi suuri ulkopoliittinen merkitys, ja tätä keskustelu on seurattu huolella ja huolestuneena naapurimaissa.

A: Ihan totta ja tässä yhdistyy se että perustuslain uudistus jota ehkä voisi myös perustella hyvin järkevillä nykyaikaistamisargumenteilla niin liittyy mielikuvissa Aben ja hänen lähipiirinsä läheisiin yhteyksiin japanilaiseen äärioikeistoon. Tässä yhteydessä sitten myös perustuslain uudistus näyttää siltä kuin se olisi yhteydessä revisionistiseen käsitykseen aikaisemmasta sodasta eli toisen maailmansodan aikaisista konflikteista Japanin ja naapurivaltojen välillä. Siinä mielessä se herättää hyvin paljon sekä aiheellista että aiheetonta huolta naapurimaissa.

H: Selvä. Siirrytään sitten väestökysymyksiin. Aikasemmin jo todettiin myös Kiinassa väestö ikääntyy, mutta Japanin kohdalla tämä prosessi on äärimmäisen nopeaa. Uusimman tiedon mukaan 28,7 prosenttia Japanin väestöstä on jo 65 vuotta tai vanhempia ja tilanne muuttuu nopeasti. Vuonna 2040 tämän luvun arvellaan olevan jo 35%. Mistä tämä näkemyksesi mukaan johtuu, millaisia vaikutuksia tällä ikääntymisellä on ja mitä asian eteen tehdään?

A: No tää on kysymys, jossa näkyy japanilaisen yhteiskuntarakenteen kaikkien parhaimmat ja pahimmat puolet oikeastaan yhtä aikaa. Parhaita puolia japanilainen vakaa hyvinvointiyhteiskunta on tuonut sellaisen tilanteen että japanilainen elinajanodote on maailman korkein. Joitain kaupunkivaltio on jotka pystyy kilpailemaan Japanin kanssa mutta tällä hetkellä naisten elinajanodote on 89 vuoden tasolla alkaa lähennellä 90 vuotta ja se on jo aika aika huima. Ja kun syntyvyys laskee, tämä kuvastaa yhdyskuntarakenteen syvimpiä ongelmia eli perheen ja työn yhdistäminen on vaikeaa. Mitä enemmän naisilla on mahdollisuus luoda uraa työelämässä, osallistua työelämään niin sitä vaikeampaa on sitten perustaa perhe varsinkin kaupunkialueella. Niin monen tyyppiset paineet kohdistuu nuoriin perheisiin.
Samalla sitten meillä on sukupolvi, joka laman alun aikoihin jäi kokonaan pois siitä normaalista urakehityksestä ei koskaan päässyt aloittamaan säännöllistä tai millä tavalla nousujohteista työuraa. Ja tällä sukupolvella on perheen perustaminen lykkääntynyt sitä ihan jo taloudellisista syistä kun ei ole riittävää vakautta ja varmuutta tulevaisuudesta niin perhe koko jää pieneksi tai sitten ei perusteta ollenkaan. Ja nää asiat yhdessä tekee sen et huoltosuhde alkaa kallistua todella epäedulliseksi ja samalla sitten Japanin väestön kokonaismäärä on ollut nyt jo toistakymmentä vuotta laskussa. Ja olettaan nyt tässä jo noin parin 30 vuoden sisällä eli seuraavan sukupolven aikana Japanin väestömäärä saattaa laskea sadan miljoonan tasolle kun se parhaimmillaan ollut 128 miljoonaa. Niin tässä puhutaan jo merkittävistä muutoksista. Silloin nämä muutokset vaikuttaa koko yhteiskuntaan.

H: Millaisia erilaisia ratkaisuja tähän on pohdittu?

A: Japanissa on ollut kaikessa hoivatyössä hyvin suuri vastuu perheillä. Kun sanotaan perheillä niin se on eufemismi, joka tarkoittaa että käytännössä se hoitovastuu on ollut perheen naisilla. Hoitovastuu ikääntyvästä väestöstä on usein langennut ei omien lasten vaan miniöiden harteille ja tietysti johtaa nykyään siihen että varsinkin vanhimpien poikien avioliittokelpoisuus ja haluttavuus avioliittomarkkinoilla alkaa kärsiä. Koko ajan enemmän ja enemmän Japani kuitenkin on hyvinvointiyhteiskunta, koko ajan enemmän Japani löytää ratkaisuja, jotka yhdistää perheen ja yhteiskunnan tarjoaman tuen.
Mutta hoivan tarve kasvaa niin paljon nopeammin kuin sitä on mahdollisuutta järjestää ja myös se pitkä elinajanodote tekee sen, että meillä alkaa olla hyvin ikääntyneitä ihmisiä, joka huolehtii omista vielä ikääntyneemmistä vanhemmistaan. Eli jos meillä on 90 vuotta täyttäneitä hoidettavia niin heidän hoitajansa saattavat olla jo 70-vuotiaita. Eli tässä alkaa inhimilliset voimavarat olla kysyttyjä. Ratkaisuja on pyritty löytämään paitsi näistä erityyppistä hoivayhteistöistä niin myös maahanmuuttopolitiikasta. Japani on ollut vastahakoinen lisäämään vapaata työperäistä maahanmuuttoa mutta monenlaisia harjoitteluohjelmia ja muita tällasia kahdenvälisiä sopimuksia naapurimaiden kanssa, joiden kanssa on tehty, koitettu tukea hoivatyöntekijöiden liikkuvuutta. Yksi mielenkiintoinen kehityssuunta on myös erilaiset automaatio- ja robotiikkaratkaisut, jotka tuo futuristisen toivon pilkahduksen sitten siihen, että ainakin hoitoon liittyvät rutiinityöt joskus voi hoitaa ilman että se sitois työvoimaa.

H: Erilaisia ratkaisuja tai ratkaisuvaihtoehtoja näyttää olevan useita?

A: Kyllä.

H: Sitten siirrytään Korean niemimaalle. Dosentti Sungju Park-Kang, vertaat mielelläsi Suomea ja Koreaa toisiinsa. Miksi?

S: Kiitos kysymyksestä.
Yksi tärkeimmistä asioista minulle oli ajatella lukijoita. Toisin sanoen kirjoitin tämän luvun suomalaiselle tai ihmisille, jotka osaavat lukea suomea. Tästä syystä yritin osoittaa, että Suomi ja Korea jakavat jotakin samanlaista.
Maantieteellisesti Korea on kaukana Suomesta mutta historiallisesti Korea on Suomen kaltainen naapuri
Esimerkiksi Suomi oli pitkään osa Ruotsia, sitten osa Venäjää.
Suomi saavutti itsenäisyyden, mutta sisällissota varjosti sitä heti.
Suomalaiset eivät ole yksin tässä historiassa. Kiina oli jo kauan vaikuttanut voimakkaasti Koreaan, sitten Japani valloitti maan. Myöhemmin itsenäisyys toi auringonpaisteen Korean niemimaalle, mutta se katosi pian sodan myötä. Väinö Linna kuvaa osaa Suomen mainitusta historiasta romaanissaan "Täällä Pohjantähden alla".  Jos näin on, voidaan sanoa, että Korean historia saattaa myös sijaita Pohjantähden alla.

H: Koreahan on jakautunut kahteen valtioon, Pohjois- ja Etelä-Koreaan. Miten hyvin Pohjois-Korea mielestäsi Suomessa tunnetaan?

S: Tämä on hyvin tärkeä mutta vaikea kysymys. Minun mielestäni monille ihmisille niin sanotuissa
länsimaissa, kuten myös Suomessa.
Pohjois-Korean kuva on melko yksinkertainen. Pohjois-Korea on yhtä kuinydinaseet
ja ohjukset.
Pohjois-Korea on huono ja sen johtaja Kim Jong-un on diktaattori tai paha. Onko näin?
Se voi olla oikein, mutta jos ajattelette Korean historiaa, jos tarkastelette Korean niemimaata ympäröivää valtapolitiikka, saatatte ymmärtää, että aisat eivät ole niin yksinkertaisia.
Mika tärkeintä, sanoisin että Pohjois- ja Etelä-Korea ovat kuin kaksoset. Ne olivat olleet yksi maa hyvin pitkään, mutta globaalit ja sisäiset ideologiset erot johtivat sisällissotaan, joka teknisesti jatkuu edelleen.
Silti niillä on toisiinsa kietoutunut kollektiivinen kohtalo.
Ne ovat surullisia kaksosia, jotka kärisivät globaaleista ja sisäisistä konflikteista. Pohjois-Korean asia olisi
tarkasteltava tässä suhteessa. Se ei ole siis niin mustavalkoinen vaan taustalla vaikuttaa monenlaiset historialliset syyt.

H: No entäpä Etelä-Korea?

S: Näyttää siltä, että Etelä-Korea on nykyään enimmäkseen tunnettu muun muassa taloudellisesta kehityksestä ja K-popista. Tietysti Etelä-Korea on paljon muutakin. Korealaisena olen iloinen kuullessani sen, mutta kuten sanoin on myös joitakin huolestuttavia puolia. Esimerkiksi nykyinen taloudellinen vauraus perustuu osittain aikaisempien sotilaallisten järjestelmien autoritaariseen politiikkaan, josta puuttui työntekijöiden oikeuksien suoja ja demokraattinen prosessi.
Ei ole ihme, että Samsungia, yhtä tunnetuinta eteläkorealaista yritystä maailmassa on kritisoitu tässä yhteydessä ainakin kotimaassa. K-popin suosion osalta on huomattava, että tämä johtuu osittain kohtuuttoman kovasta kilpailuista, joskus epäinhimillisestä koulutusohjelmasta sekä rahan ja maineeseen suuntautuneesta teollisuudesta. Valitettavasti tämä kulttuuri johti useiden nuorten K-pop tähtien itsemurhiin. Lyhyesti sanottuna kyllä, Etelä-Korea on kehittynyt maa, jolla on monia hyviä asioita mutta tarvitaan tasapainoisempaa kehitystä.

H: Miten väestön ikääntyminen Korean kohdalla, onko tämä merkittävä kysymys?

S: Kyllä. Pohjois- ja Etelä-Korea eivät ole poikkeus väestön ikääntymisen maailmanlaajuisesta suuntauksesta. Ensinnäkin emme tiedä paljoakaan Pohjois-Korean tilanteesta mutta sanotaan että Pohjois-Koreasta tulisi tilastojen valossa ikääntynyt yhteiskunta noin vuonna 2030. Mutta Etelä-Koreasta tuli ikääntynyt yhteiskunta jo vuonna 2017.
Sen odotetaan muodostuvan yli-ikäiseksi yhteiskunnaksi noin vuonna 2025 itseasiassa Itse asiassa tämä on nopein muutos maailmassa. Toinen merkittävä asia on, että Etelä-Koreassa syntyvyys on pienin maailmassa. Maa nousi tilastojen kärkeen 2018 kun korealaisten naisten laskettiin synnyttävän enää keskimäärin 0,98 lasta. Ja vuonna 2019 vain 0,92 lasta, jos en aivan väärin muista.
Vastauksena on toteutettu useita toimenpiteitä. Esimerkiksi perustamalla väestön ikääntymistä käsittelevä
presidenttikomitea, vahvistamalla kansallista eläkejärjestelmää, uudistamalla vanhusten hoitojärjestelmää ja ottamalla käyttöön synnytyskannustimia.

H: Kiitos. Siirrytään sitten keskustelemaan muutamista koko aluetta yhdistävistä aiheista mutta käsitellään ensin nyt vielä yhdessä Itä-Aasian tutkimuksen tilannetta Suomessa.
Annamari, mikä sinun näkemyksesi tästä?

A: Todella ilahduttavaa kehitystä on nähtävissä. Suomessa tehdään hyvin kiinnostavaa Itä-Aasia liittyvää tutkimusta hyvin monista eri näkökulmista
Mutta tässä on tietysti sellainen resurssiongelma, että tän tutkimuksen verkottuminen on sellainen asia joka vaatii ehkä enemmän resursseja kuin mitä kaikilla yksilöillä tällä hetkellä on. Itä-Aasiaan liittyvä opetus on verkko-opetuksen myötä verkottunut ja yhteyksiä luotu paljon paremmin kuin tutkimuksen alalla.
Turun yliopisto Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskus koordinoi myös valtakunnallista yliopistojen Aasia-verkostoa. Mukana on jäsenyliopistoja eri puolilta maata ja vuosittain verkosto järjestää Itä-Aasian nyky-yhteiskuntiin liittyvää opetusta, johon osallistuu satoja opiskelijoita ja koska verkosto ollut olemassa jo parisen kymmentä vuotta niin yhteensä se on saavuttanut jo tuhansia suomalaisia korkeakouluopiskelijoita. Verkosto myös tekee osuutensa tutkijoiden verkottumisessa, tästä osoituksena vuosittain järjestettävät Aasian tutkimuksen päivät, jossa on aina mukana myös tohtoriseminaari tohtoriopiskelijoille. Ja tää vähän helpottaa verkottumista joka aina vaatii voimavaroja sen normaalin tutkija-arjen lisäksi. Eli tässä mielessä voin sanoa omasta puolesta, että myös Japani-tutkimuksen saralla näkyy ihan sama asia kuin mistä Lauri puhui aikaisemmin Kiina tutkimuksen yhteydessä. Eli asiantuntemusta on kyllä, se on monipuolista, se on kansainvälisesti korkeatasoista mutta se on hajaantunut pieniin yksiköihin ympäri Suomen ja jos ajatellaan että sillä tutkimuksella olisi todellista merkitystä esimerkiksi poliittisessa päätöksenteossa tai se voisi jollain tavalla lisätä suomalaisen yhteiskunnan Itä-Aasia osaamista ja ymmärtämystä kokonaisuudessaan niin ne resurssit ovat vielä aivan liian niukat.

H: Lauri, haluatko lisätä tähän jotain?

L: Leimallisesti suomalaisessakin Kiina-tutkimuksessa, koskee myös Japanin ja Korean tutkimusta, se että yliopistoissa on pari tutkijaa, jotka on kiinnostuneet näistä asioista ja perehtyneet niihin, mutta et tällaisia suurempia yksiköitä, jossa olisi niin sanotusti kriittistä massaa niin sellasia ei löydy käytössä muuta kuin Turusta ja Helsingistä. Eli siinä mielessä niin tää tutkimuskenttä on liian rajoittunut.
Kiinan tutkimus tai ylipäätänsä Itä-Aasian tutkimus on Suomessa kuitenkin Helsinkiä ja Turkua lukuun ottamatta varsin uusi ala akateemisesti, että tietenkin Helsinkiä lukuun ottamatta meillä ei oo ollut Itä-Aasian tutkimusta ennen kuin 2000-luvulla Turussa aloitettiin kunnolla Itä-Aasian tutkimus ja perustettiin tää meidän keskuksemme muissa yliopistoissa ei oo tehty tätäkään. Käytännössä niin suomalainen kiinnostus on kohdistunut paljon Venäjää kohtaan enkä sinänsä ei ole väärin ja on ihan ymmärrettävää, mutta tätä Venäjää taloudellisesti ei voi mitenkään tuskin verrata Kiinan ja Japanin tai Korean merkityksen Suomen taloudelle ja kiinnostus Suomessa on ollut tällainen ylipäätään aluetutkimuksen perinne ei ollut kauheen vahva Suomessa ja näkyy sillä että et tosiaan yliopistossa niin asiantuntemus on aikaa kiinni yksittäisistä tutkijoista ja sitä kautta et päästään rakentamaan mitään perinteitä eikä minkäänlaisia koulutusohjelmia ja tällaiset tutkijat siirtyy muualle tai eläköityy niin sit nää tällaiset perinteet alkaa lakata näissä yliopistoissa. Et siinä mielessä toivoisin parempaa instituutionaalista asemaa Itä-Aasian tutkimukselle yleensä suomalaisissa yliopistoissa. Pitkälti Turun mallin mukaan.

H: Millaisista aiheista opiskelijat sitten ovat kiinnostuneita Itä-Aasiasta?  Annamaria, mitä sinun opiskelijat haluavat tutkia?

A: Ohjaan itse pääasiassa opiskelijoita, jotka keskittyvät Japani-tutkimukseen, mutta sitten kun uudet opiskelijat tulee meidänkin koulutusohjelmaan, kansainvälisen maisteriohjelmaan, on todella kiinnostavaa nähdä minkä tyyppiset aiheet nousee koko opiskelijaryhmässä esille. Tän voi laittaa kontekstiin, sillä tavalla että miettii, että suomalainen ja kansainvälinen kiinnostus Japania kohtaan on hyvin pitkää ja Kiina selvästi koko ajan paljon suuremman kiinnostuksen kohteena tällaisen Kiina-boomin, Kiinan taloudellisen nousun ansiosta. Tässä puhutaan useamman 10 vuoden erosta siinä että koska tää kiinnostus on ensimmäistä kertaa konkretisoitunut sitten suomalaiseksi tutkimukseksi jos otetaan siitä pois muutamat pioneerit tällä alalla.
Eli toisen maailmansodan jälkeen Japani kohdistuva kiinnostus on ollut aika paljon sellaista, joka on pyrkinyt löytämään tapoja olla Japanin kanssa yhteistyössä, hedelmällisessä yhteistyössä siinä on näkynyt todella paljon sodan arvet ja sodan tuoma hämmennys tällaisen hyvin erityyppisen yhteiskunnan kohtaamisessa. Sit suomalaisilla on hyvin pitkä perinne myös Japaniin kohdistuvassa kulttuuriyhteistyöstä, ja lähetystyö tässä myös vaikuttanut siihen, että suomalainen perusnäkemys Japanissa on ollut paljon monipuolisempi kuin länsimainen yleensä.
Hyvin kiinnostavasti vuosittain vaihtelee se että minkä tyyppisiin asioihin opiskelijat kiinnittää huomiota sekä japanilaisen populaarikulttuurin nousu ensin että korealaisen populaarikulttuurin nousu siitä hyvin pian sen jälkeen. Puhutaan parinkymmenen vuoden aikajänteestä, joka näkyy opiskelijoiden aihevalinnoista. Mutta tällä hetkellä hyvin kiinnostavasti mä sanoisin, että tämänhetkinen trendi on se et opiskelijat ovat kiinnostuneet Itä-Aasian yhteiskunnissa niistä kysymyksistä, jotka he kokevat kiinnostaviksi myös omassa elämässään ja myös omassa yhteiskunnassaan.
Halutaan keskittyä yhteiskunnalliseen tasa-arvon kysymyksiin, etnisten, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemaan, ympäristö kysymyksiin erilaisiin yhteisön muodostamiskysymyksiin, mediaan liittyviin kysymyksiin, asioita, jotka askarruttaa nuoria ihmisiä periaatetasolla ja silloin päästä hieman yli siitä mistä keskustelu tavallaan alkoi, että Itä-Aasialaiset yhteiskunnat on sillä tavalla aivan erityisen eksoottisena jolloin niihin kohdistunut mielenkiinto kuin ne olisi laadukkaan erilaista kuin muihin yhteiskuntiin kohdistuva mielenkiinto tällä hetkellä mä sanoin, että yhtä hyvin luontevasti menossa kohti sitä tilannetta että Itä-Aasialaisia yhteiskuntia aletaan tutkia niin kuin muitakin yhteiskuntia, kiinnittämällä huomiota niihin asioihin jotka siellä tällä hetkellä oli ratkaisemista vaativia ongelmia tai asioita joista me voidaan täällä jollain tavalla oppia jotain.

L: Annamarin vastaus oli oikeasti todella tyhjentävä myös Kiinan osalta
Opiskelijat haluavat tutkia asioita, joista he ovat omassa elämässään kiinnostuneita. Kiinan osalta ehkä leimallisesti kansalaisyhteiskunnan tutkiminen ollut myös aika vahvasti esillä ja ulkopolitiikka enemmänkin tällaisena siitä irrallisena. Se ei välttämättä ole suoraan opiskelijoiden omaan elämään yhteydessä, mutta muuten niin toi Annamarin vastaus oli tosi tyhjentävä ja hyvä ja pätee myös Kiinaan.

A: Haluaisin vielä sitten kehua Laurin vastausta, että kyllä itäaasialaiset
yhteiskunnat ja niiden keskinäiset suhteet niin se on toki asia, joka askarruttaa. Mut ehkä niin kuin linkki sitten opiskelijoiden omiin tulevaisuuden huoliin löytyy sitä kautta, että Itä-Aasia on globaalin tasapainon kannalta hyvin merkittävä alue ja se, miten siellä valtiot tulee toimeen keskenään niin vaikuttaa meihin. Eli sellainen linkki siitä löytyy vaikka ehkä ihan sellaisen arkielämään. Toki on näin, toki on näin.

H: Yksi tällainen aihe varmasti tulee olemaan covid-19 pandemia mistä riittää tutkittavaa opiskelijoille ja tutkijoille vuosiksi eteenpäin. Jos lyhyesti käydään läpi, miten tähän koronapandemiaan on reagoitu ja toimittu Itä-Aasiassa, esimerkiksi Kiinassa?

L: Kaikkihan tietää et pandemia sai alkunsa Kiinasta Wuhanista, ja sillä tavalla niin Kiinan reaktiot siihen heti alusta alkaen on ollut hyvin merkittävässä roolissa siinä, miten tää on kehittynyt tällaiseksi. Täähän on tällä hetkellä, kaikki tietää, valtava diplomaattinen kiista, jossa erityisesti Yhdysvaltain johdolla niin Kiinaan syytetään siitä, että se päästi tämä pandemia valloilleen, vaikka sen jälkeen pysty sen itse aika pitkälle tukahduttamaan.
Kiina vastaa siihen väittämällä, että Kiina on tehnyt enemmän pandemian voittamiseksi kuin kukaan muu tai mikä muu valtio maailmassa, se on avustanut lähettänyt avustuksia yli 100 eri valtion ja se on jakanut tietoa avoimesti ja toiminut aktiivisesti ja et Kiina on sen malli, jonka mukaan muidenkin valtioiden pitäisi toimia yrittäessä tukahduttaa tän pandemian.
Kyseessä on todellakin siis meneillään oleva ja merkittävä diplomaattinen kiista, jossa kiistellään näiden valtioiden imagosta mutta myös liittolaisuuksista ja ylipäätään heidän asemastaan globaalissa yhteisössä tämän pandemian jälkeen. Koska Kiina ei tietenkään voi myöntää, että se olisi mitenkään edesauttanut pandemian syntyä, he on levittäneet informaatiota siitä että tämä olisi peräisin Yhdysvalloista tai Norjasta tai Italiassa tää virus alunperin.et täs on sekä kaikki mahdolliset keinot käytössä tässä kiistassa joka on parhaillaan menossa. Kiinan se malli joka oli todellakin tiukat karanteeni ja jatkuva kansalaisten valvonta niin kyllähän se tukahdutti pandemian ja me ollaan nähty sen myös täällä meidän Suomessa ja lännessä et se malli todellakin toimii tällaisen viruksen leviämisen estämisessä.
Mut Kiina on nostanut sen sille tasolle että kyseessä ei ole kansanterveydellinen malli vaan kyseessä on heidän poliittisen järjestelmän paremmuudesta verrattuna liberaaleihin järjestelmiin jotka eivät ole sitten muka pystyneet toimimaan sen mukaisesti mikä tietysti on täysin väärä väite, ei tartte mennä pitkälle, mennään vaan Taiwanille Itä-Aasiassa, niin Taiwanhan on pystynyt myös tukahduttamaan ja estämään erittäin tehokkaasti samoin Taiwan on demokraattinen yhteiskunta. Samoin Etelä-Korea pystyy hyvin tehokkaasti tukahduttamaan ja ei tarvittu tällaisen kiinalaisia autoritäärisiä otteita siellä. Eli tää on hyvin mielenkiintoinen tää kiista myös näin järjestelmätasolla, jos sitä mietti et siitä on tullut ei pelkästään kysymys kansanterveydestä vaan kyse ylipäätänsä poliittisista järjestämistä ja niiden välisestä kiistasta
Kaikki tää liittyy tähän syntymässä olevaan uuteen kylmään sotaan, että elämme mielenkiintoisia aikoja Hollywood-sanonta sanoo joka on liitetty Kiinaan väärin.

H: Miten Korean mallia on myös nostettu tällaiseksi yhdeksi toimivaksi malliksi vastata covid-19 viruksen leviämiseen, mitä Sungju sanoisit tästä Korean toimintatavasta?

S: Ensinnäkin olen iloinen voidessani liittyä tähän pyöreän pöydän keskusteluun, kiitos.  Mutta haluaisin huomauttaa taas, että suomen kielen taitoni ei ole niin sujuvaa kuin Muumipeikon.
Yritän kuitenkin parhaani.
Pohjois-Korean hallituksen mukaan siellä ei ole ollut koronavirustapauksia. Toivon että se on totta.
Mutta Pohjois-Korean tilanteesta ei ole luotettavaa tietoa saatavilla joten asiasta on vaikea sanoa mitään..
Etelä-Korean tapauksessa on katsottu, että maa oon hallinnut tilannetta onnistuneesti. Tämän tallennuksen aikaan tartuntatapauksia on yhteensä noin 23 000 ja kuolemia lähes 400.
Etelä-Koreassa noin 51 miljoonaa ihmistä.
Kuulin että monet maat yrittävät seurata tätä esimerkkiä tai saada apua Koreasta. Tämä koskee myös Suomea. Uudet suomalaiset yritykset kuten Mehiläinen, Fazer, Kesko ja Neste, lähettivät näytteitä Etelä-Koreaan koronavirustestausta varten huhtikuussa.
Etelä-Korea on suorittanut koronatestauksia erittäin aggressiivisesti ja erilaisia tiukkoja rajoitustoimenpiteitä on toteutettu.
Mutta myös ongelmia on ollut, esimerkiksi tartunnan saaneita ihmisiä on aktiivisesti jäljitetty,
mutta heidän yksityisyyttään ei ole suojattu riittävän hyvin. Silti on totta, että Etelä-Korea on hoitanut koronatilanteen suhteellisen hyvin
Kuten pääministeri Sanna Marin ja hänen puolueensa SDP, hallituksen kannatusluvut nousivat. Huhtikuussa pidettiin parlamenttivaalit ja hallitseva puolue saavutti murskavoiton. Yksi asia kuitenkin mietityttää minua. Tapauksissa on ollut kaksi dramaattista piikkiä, jotka kaikki liittyivät konservatiivisiin uskonnollisiin yhteisöihin, yksi helmikuussa, toinen elokuussa.
Molemmissa tapauksissa uskonnollisten ryhmien jäsenet eivät noudattaneet rajoitustoimenpiteitä.
He sattuvat olemaan äärioikeistolaisia ja vastustavat voimakkaasti nykyisen liberaalin Moon Jae-inin hallitusta.
Tämä herättää monia kysymyksiä. Valitettavasti koronakriisi jatkuu edelleen ja toivon että tilanne paranee mahdollisimman pian Etelä-Koreassa ja muualla maailmassa, koska ihmisten terveys ja turvallisuus menevät kaiken edelle.

H: Annamari, myös Japanin on katsottu hallinneen koronakriisiä kohtuullisen hyvin. Mitkä ovat olleet keskeiset tekijät tässä?

A: Mä joudun ehkä toistamaan ton alun fraasirikoksen vielä kerran ja sanomaan et lasi on ehkä puoliksi täynnä puoliksi tyhjä. Että jos ajattelee minkälaiset katastrofin ainekset alun perin oli koossa Japani on maantieteellisesti hyvin lähellä Kiina, Japanin ja Kiinan välillä on paljon liikennettä ja ensimmäiset tapaukset Japanissa havaittiin jo vuoden vaihteessa, kun asia tuli muun maailman tietoisuuteen ehkä helmi-maaliskuussa noin dramaattisemmin. Sitten kun ajatellaan et Japanissa on hyvin ikääntyvä väestö ja väestötiheys on ihan valtavan suurta kaupunkialueella niin olosuhteet taudin leviämiselle oli aivan todella otolliset.
Siihen nähden Japani on selvinnyt kyllä todellakin oikein hyvin sanoit, että virus saatiin hallintaan kevään aikana, koulut suljettiin hyvin nopeasti kun tilanne alkoi mut johti sitten monenlaisiin muihin ongelmiin koska japanilainen työelämä ei jousta etätyöjärjestelyissä samalla tavalla kuin esimerkiksi suomalainen. Ja sitten hyvin pian alettiin sitten puhua siitä että mihin perustuu nää hyvin kohtuulliset tartuntaluvut Japanissa ja koska testeihin oli ainakin alkuun useamman kuukauden ajan hyvin vaikea päästä niin alkoi herätä epäilyksiä tilastoja siit, että tilastoja kaunisteltiin tahallaan. Eli tartuntojahan ei voida todeta jos tartuntoja ei todeta.
Ja tähän ehkä hieman viittaa nyt sitten se että kun testauspolitiikkaa on muutettu niin Japani on kokenut toisen aallon hyvin paljon raskaampana kuin ensimmäisen. Eli tartuntaluvut on heinä-elokuun vaihteessa ollut 2,5 kertaiset suurin piirtein siitä mitä ne on joskus viime keväänä pahimmillaankin olleet. Mutta nyt taas tilanne on uudestaan rauhoittumassa, mutta tässä takana näkyy ehkä sellanen perus epäluottamus hallitukseen ja varsinkin hallituksen tiedotuspolitiikan avoimuuten, jopa niin että on kuulunut ääniä jotka sanoo että tää on ihan kuin 2011 vuoden katastrofit, Fukushiman ydinonnettomuus mukaan lukien josta oli mahdotonta saada luotettavaa tietoa virallisista lähteistä ja ainoa luotettava tieto oli kansalaisyhteiskunnan itsensä tuottamaa. Eli tässä mielestäni kun kysymys on japanilaisen demokratian kannalta hyvinkin keskeisestä kysymyksestä.
Tilanne ei ole ollenkaan mustavalkoinen, vaikka suuremmalta terveyskatastrofilta näytetään nyt tällä hetkellä Japanissa välttyneen.

H: Kiitos Aasiantuntijoillemme tästä keskustelusta.
Lohikäärme, tiikeri ja krysanteemi -kirjan voi ostaa e-kirjana 10 euron hintaan Turun yliopiston Utushop-verkkokaupasta.
Myynnissä myös painettu kirja, joka maksaa 15 euroa.
Kuuntelit Aasiantuntijat-podcastia, jonka tuottaa Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskus. Kiitos ja kuulemiin.