Ääniä Braheasta

Aloitamme lokakuussa 2022 Turun yliopiston erillisyksikössä Brahea-keskuksessa teemakuukaudet, joissa syvennytään yksikön toimintaan. Samalla meillä alkaa uusi podcast-sarja, jossa haastatellaan keskuksen asiantuntijoita sekä sidosryhmiin ja yhteistyökumppaneihin kuuluvia asiantuntijoita. Minä olen koulutusasiantuntija Anita Hartikainen ja Ensimmäisenä vieraana podcastissa on Brahea-keskuksen suunnittelija Kia Lundqvist, jonka tausta vie sosiaalityöhön ja maahanmuuttotyöhön. Tervetuloa Kia, millaista työtä sinä teet ja millainen polku tähän hetkeen on johtanut?

Työskentelen monikulttuurisuuden asiantuntijan erikoistumiskoulutuksen parissa ja maahanmuuttotyöhön, kulttuuriseen moninaisuuteen sekä henkilöstön osaamisen kehittymiseen liittyvissä projekteissa täällä Turun yliopiston Brahea-keskuksessa. Nämä hankkeet liittyvät usein sellaisiin termeihin kuin inkluusio ja diversiteetti. Pääasiassa kyse on siitä, että maailma on tosi paljon muuttunut ja ihmiset tarvitsevat tällaista osaamista työssään. Ja näissä hankkeissa ja koulutuksissa tuotetaan tätä osaamista näille ihmisille.

Mistä olet tullut Brahea-keskukseen töihin?

Tulin tähän työhön vuonna 2007 pakolaistyöstä. Olin ollut yksin tulleiden turvapaikkaa hakevien lasten sosiaalityöntekijä Perniön vastaanottokeskuksessa noin 7 vuotta. Siihen aikaan työ oli uutta, eikä tietoa asioista oikein löytynyt. Pakolaistyössä hain jatkuvasti työhöni liittyvää tietoa ja täydennyskoulutusmahdollisuuksia. Työ oli aika haastavaa. Mutta oli todella hankalaa löytää mitään. Lähinnä olin itse perehdyttämässä muita.

Kun aloitin työt Brahea-keskuksessa aloin heti puhua täydennyskoulutuksen tarpeesta pakolaisten ”vastaanottotoiminnassa” työskenteleville. Pakolaistyössä ihmiset tarvitsevat täydennyskoulutusta, niin siitä puhuttiin tuolloin, ja sitä me ruvettiin puuhaamaan. Se oli aivan uutta ja loi pohjan monikulttuurisuuden asiantuntijan erikoistumiskoulutukselle, joka meillä nyt on pyörinyt kolmen koulutuksen verran.

Milloin ruvettiin puhumaan kotoutumista edistävästä toiminnasta?

Joo, siihen vaikutti lainsäädäntö, että se kotoutumista edistävä työ tuli lainsäädännöstä ja kun aloitin 1990-luvulla niin silloin tuli ensimmäiset lainsäädännöt. Vielä 2000-luvun alussa puhuttiin pakolaistyöstä ja sen jälkeen vähitellen ruvettiin puhumaan kotoutumisesta.

Millaisia ensimmäiset kotoutumiseen liittyvät hankkeet olivat Brahea-keskuksessa?

Aluksi ei ollut selkeää käsitettä millaisia niiden koulutusten pitäisi olla ja mitä ihmiset tarvitsevat. Pitkälti oli kyse siitä, että minun piti omaa kokemusta ymmärtää ja osata sanoittaa, että millaista osaamista on ja mitä pitäisi kehittää. Tämä on haaste jatkuvassa oppimisessa, että osataan nähdä, miten osaamista kehitetään, koska monesti se on osa sitä prosessia, että osaa sanoittaa sen, millaista osaamista minä tarvitsen. Meillä on mahdollisuus hakea erilaisia rahoituksia. Opetus- ja kulttuuriministeriössä alkoi olemaan joitain rahoituksia tällaisia varten vähitellen.

Aika pian saatiin käyntiin ensin oppisopimus-tyypinen täydennyskoulutus nimeltään Kulttuuritietoiset työkäytännöt maahanmuuttajatyössä (vuonna alk. 2010) ja vasta myöhemmän kehittelytyön kautta Monikulttuurisuuden asiantuntijan erikoistumiskoulutukseen (v. 2018). Keskeisenä siinä koulutuksessa oli työelämäläheisyys ja mitä se on. Eli miten me pystytään tuottamaan sellaista jatkuvaa oppimista, joka palvelisi hyvin työelämää ja työelämässä olevia työntekijöitä. Samalla ollaan myös koko ajan ajateltu, että on tosi tärkeää, että näissä koulutuksissa on osallistujina sekä kohtaavaa työtä tekeviä että niitä, jotka tekevät enemmän teoreettisesti työtä. Siksi on koko ajan tehty yhteistyötä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä. Ensimmäinen koulutus alkoi 2010 ja koulutuksia toteutettiin neljä kappaletta. Niinä vuosina koulutettiin noin 70 henkilöä. Sinä aikana OKM alkoi kehitellä erikoistumiskoulutuksia, ideana se, että ihmiset eivät lähtisi opiskelemaan uusia tutkintoja vaan osallistuisivat tarkasti suunnattuun erikoistumiskoulutukseen, joka palvelee heidän työelämän tarvettaan, koska monilla, jotka on valmistunut vaikkapa maisteriksi, ei ole välttämättä ollut tällaisia jatkopolkuja, miten erikoistua.

Vuonna 2018 on alkanut monikulttuurisuuden asiantuntijan erikoistumiskoulutus. Kerrotko siitä vähän?

Sitä edelsi monet kehittämishankkeet eri korkeakoulujen välillä. Tämä koulutus oli sen verran uutta sisältöä, että oli tosi suuria vaikeuksia saada tarpeeksi opiskelijoita, ja samalla ajatuksena oli, että erikoistumiskoulutukset ovat itseään kannattelevia, että osallistumismaksuilla maksettaisi näitä. Mutta on paljon sellaisia aloja, joissa ei ole rahaa maksaa osallistujille tällaisia koulutuksia, kun puhutaan esimerkiksi koko sosiaali- ja terveysalasta. Myöskään tunnettuus ei ollut niin laajaa, että se vaati paljon rekrytointityötä, erilaisissa tilaisuuksissa käymistä ja verkostojen rakentamista ja tällaista. Siinä on se hyöty, että kun on toiminut niissä verkostoissa ja niiden kautta tiedottanut, niin on nimenomaan se työelämäläheisyys on varmistunut sitä kautta.

Eli monikulttuurisuuden asiantutkijan erikoistumiskoulutus on nimenomaan tutkinnonjälkeistä koulutusta ja se tuottaa osaamista maahanmuuttotyöhön. Mitä se maahanmuuttotyö kattaa?

Maahanmuuttotyö kattaa käsitteenä oikeastaan kaiken sen työn, jossa ollaan tekemisissä maahanmuuton ja kulttuurisen moninaisuuden kanssa. Maahanmuuttohan on uusi eurooppalainen megatrendi, joka on tullut jäädäkseen, ja kysymys koskee monia aloja, oikeastaan koko yhteiskuntaa, että miten me yhteiskuntana pärjätään, riippuu myös siitä, miten me pystytään tätä kysymystä yhteiskuntana klaaraamaan.

Miten monikulttuurisuuden asiantuntijan erikoistumiskoulutuksessa toteutuu työelämälähteisyys?

Työelämäverkostot ovat todella tärkeitä koulutuksen kehittämisessä, koska sillä varmistetaan työelämäläheisyys ja työelämään kuuluu kokemukset sieltä. Mulla oli aika vahvat siteet tähän, kun olin ollut pitkään pakolaistyössä ja siinä vaiheessa, 2000-luvun alussa vielä se oli pienimuotoista ja ihmiset, jotka olivat pakolaistyössä, tunsivat toisensa. Nämä kontaktit olivat myöhemmin tärkeitä myös koulutuksen kehittämisessä, koska nämä ihmiset olivat jatkaneet työurillaan esimerkiksi ministeröihin ja ELY-keskuksiin, ja tiesin ihmiset, jotka tuntevat tämän työn. Olemme saaneet tukea ja panosta myös näiden ihmisten kautta, kun on pystynyt selittämään heille, mistä on kyse ja he ovat osallistuneet. Tässä on siis takana valtavan laaja porukka työelämän, opetuksen – yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ihmisiä sekä organisaatiota, koska kansalaisjärjestöt olivat siinä vaiheessa todella tärkeitä, koska ne ovat monesti ensimmäisiä, jotka huomaavat asioita yhteiskunnassa ja meillä oli tosi paljon tällaista tukea, että he nostavat kysymyksiä ja sen kautta pystytään pitämään koulutuksen aiheet ajankohtaisina.

Millainen monikulttuurisuuden asiantuntijan erikoistumiskoulutus on?  Millaisia sisällöt ovat?

Se on 40 opintopisteen laajuinen, kaikille yhteisiä opintojaksoja on 30 opintopistettä. Opintojaksoja on kuusi kappaletta ja tältä ne kuulostavat tänä päivänä.

1. Kansainväliset muuttoliikkeet ja maahanmuuttajien kotoutuminen, (5 op)

2. Monikielisyys ja kulttuurienvälinen viestintä, (5 op)

3. Ihmisoikeudet ja lainsäädäntö, (5 op)

4. Kotoutumisen ja työllistymisen edistäminen, (5 op)

5. Kulttuuri- ja katsomustietoiset työkäytännöt, (5 op)

6. Kulttuurisesti monimuotoisten työyhteisön johtaminen, (5 op)

Opintojaksot ovat viiden opintopisteen mittaisia monimuoto-opintoja, osa opinnoista tehdään verkossa ja on myös lähipäiviä. Korona-aikana on ollut opetusta verkossa. Tämä koulutus kerää hyvin monimuotoista porukkaa, jotka tuovat sinne koulutukseen valtavasti kokemusta ja osaamista. Opiskelijoiden väliset keskustelut ja vertaisoppiminen on palautteiden mukaan valtavan tärkeää. Kyse on myös siitä, että osallistujat ovat usein tosi kokeneita ja osaavia työntekijöitä, mutta tämä alan uutuus ja nuoruus näkyy siinä, että ihmisillä ei ole käsitteitä, kun asiat on opittu käytännön eli kokeilujen ja erehdyksen kautta, ja tämä koulutus on antanut mahdollisuuden sanoittaa ja avata itselleen näitä kysymyksiä ja löytää yhteisiä käsitteitä, millä näistä asioista puhutaan.

Eli luodaan teoreettinen pohja omalle osaamiselle?

Kyllä, nimenomaan. Ja se on ollut upeaa, että samaan aikaan, kun me olemme kehittäneet tätä koulusta, myös etnisten suhteiden ja maahanmuuttoon tutkimus on kehittynyt valtavasti Suomessa. Että on tällaisia, kuten ETMU – Etnisten suhteiden ja maahanmuuton tutkimusverkosto, joka on koonnut tutkijoita, jotka ovat kiinnostuneet tästä aiheesta, ja heitä on hyvin paljon käytetty esim. luennoitsijoina tässä koulutuksessa. Sitten meillä on Siirtolaisuusinstituutti täällä Turussa, joka kerää tutkijoita mukaan ja lisäksi on esim. Ceren-tutkimuslaitos Helsingissä. Tutkimus on kehittynyt vahvasti tämän koulutuksen kehittymisen aikana ja siitä on ollut valtavasti hyötyä näissä sisällöissä.

Näiden yhteisten opintojaksojen lisäksi koulutukseen sisältyy 3 opintopisteen kokonaisuus nimeltään asiantuntijana kehittyminen, johon kuuluu kolmiosainen tehtävä, jossa mietitään omaa osaamista. Osallistujien mukaan tärkeimpänä on 10 opintopisteen kehittämistehtävä, jossa he oikeasti pystyvät käsittelemään ja sanoittamaan omaa työtään ja tuomaan sitä teoreettiseen asuun.

Eli onko kehittämistehtävä lopputyö, joka tehdään työnantajalle?

Joo, aika monet tekevät työnantajalle, mutta se ei ole välttämättömyys. Koska tässä 1,5 vuoden koulutuksen aikana moni esimerkiksi vaihtaa työpaikkaa. Joskus työnantaja ei tue tarpeeksi, vaikka työntekijä on hyvin innokas, mutta paljon on myös niitä, että työnantajalle kehitetään jotain hyvin keskeistä kysymystä, esimerkiksi miten maahanmuuttaja-asiakkaiden asiat hoituvat esimerkiksi verohallinnossa tai Kelassa.

Kenelle koulutus on suunnattu?

Koulutus on suunnattu korkeakoulutetuille, maahanmuuton parissa työskenteleville, henkilöille, jotka työskentelevät projekteissa ja kohtaavassa työssä, mutta myös hallinnollista työtä tekeville ja johtavassa asemassa oleville.

Millaisia ihmisiä koulutukseen hakeutuu?

Maahanmuuttotyössä ollaan perinteisesti monilla taustoilla ja tästä syystä pyrimme korostamaan, että motivaatio, kiinnostus ja sitoutuminen ovat tärkeitä. Korkeakoulutus tarkoittaa tässä sekä ammattikorkeakoulutusta että yliopistokoulutusta. Meillä on monen ikäisiä ihmisiä, ehkä poikkeuksellisen paljon eläkeikääkin lähestyviä henkilöitä, koska tämä on sen verran uutta koulutusta, että he ovat usein toivoneet sitä aikaisemmin, mutta se on vasta nyt tullut heille mahdollisuudeksi. Meillä on myös jokseenkin paljon maahanmuuttajataustaisia ihmisiä mukana koulutuksessa ja he tuovat todella tärkeän lisän tähän koulutukseen. Ryhmät ovat olleet aika monimuotoisia iältään ja taustoiltaan. Koulutus on suomenkielinen, mutta me olemme hyväksyneet myös esim. lopputyöt sekä suomeksi, ruotsiksi että englanniksi, koska nämä on ne kielet, joilla me pystytään työskentelemään.

Miten koulutus on vaikuttanut siellä opiskelleiden urapolkuihin? 15:20

Monet vaihtavat työtä valmistuttuaan, joko etenemällä omassa organisaatiossaan tai sitten he menevät ihan uusiin vaativampiin töihin. Monikulttuurisuuden asiantuntijuutta tarvitaan monilla aloilla ja tämä koulutus mahdollistaa monille sen, että he löytävät sellaisen uuden aiheen, työsaran, jossa he voivat olla todella suureksi hyödyksi sille organisaatiolle. Monet hakevat myös omaan työhönsä, kun on alkanut tulla sellaisia työtehtäviä. Sanotaan vaikka ministeriöiden työntekijät tai korkeakoulujen opettajat ja muut, saattavat hakea päivitettyä tietoa tähän aiheeseen, koska he ovat huomanneet, että tämä on tärkeä kysymys, joka on noussut tärkeään asemaan heidän työssään. Koulutus palvelee myös jokseenkin paljon korkeakoulutuksen opettajakuntaa ja ohjaajakuntaa.

Voisi sanoa, että monikulttuurisuus läpäisee tänä päivänä kaikki alat?

Kyllä näin on. Sitten taas maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille tämä on mahdollistanut sen, että he ovat saaneet suomalaisen todistuksen heidän osaamisestaan. Heillä voi olla tosi paljon arvokasta elämänkokemusta, joka tuottaa osaamisen työssä valtavan laajoja näkökulmia, mitä ei välttämättä Suomessa kasvaneella henkilöllä ei välttämättä ole. Mutta ongelmana on usein se, että heidän asiantuntijuuttaan ei nähdä sen takia, että heillä on maahanmuuttajatausta. Tämä erikoistumiskoulutuksen todistus antaa heille legitiimin todistuksen siitä, että heillä on tällaista osaamista. Monesti maahanmuuttajataustaisille korkeakoulutetuille nämä opiskelupolut ovat olleet aika takkuisia, niin on tärkeää huomioida, että saamme heidän osaamisensa käyttöön.

Tämä koulutus on myös kerännyt myös sellaisen erityisen ryhmän tällaisia henkilöitä, jotka asuvat ulkomailla ja ovat olleet pitkän ajan ulkomailla töissä eli ulkosuomalaisia. Varsinkin korona-aikana, kun meillä on ollut etäopiskelua, niin he ovat voineet täysin osallistua koulutukseen. Meillä on ollut opiskelijoita, jotka istuvat Pariisissa, Kairossa ja Los Angelesissa, mistä opiskelija joutui opiskelemaan keskellä yötä. Tämä on antanut heille mahdollisuuden, osa on palaamassa Suomeen, osa haluaa tietää Suomen oloista. Tämä on ollut hauska puoli meidän koulutuksessa.

Kyllä. Lopuksi vielä Kia, kertoisitko, kun meillä on Braheassa nyt kulttuurisen moninaisuuden teemakuukausi, että mitä se kulttuurinen moninaisuus tarkoittaa?

Se liittyy siihen, että ennen sanottiin, että Suomessa oli yhtenäiskulttuuri, mikä liittyy meidän historiaan, että on ollut vahva tarve korostaa yhtenäiskulttuuria, vaikka silloin myös oli seksuaalisia vähemmistöjä, alkuperäisväestönä saamelaiset, perinteisten vähemmistöjen edustajia, kaksi- ja monikielisyyttä, monia uskontokuntia jne. Todellisuudessa Suomessa on ollut kielten, uskontojen ja kulttuurien kirjoa. Esimerkiksi Suomessa on ollut 1800-luvulta lähtien moskeija. Kerran kun puhuin yhden tanskalaisen kanssa, hän sanoi, että se on aivan uusi asia meille, että on moskeija. Meillä on voinut olla moskeija yli sata vuotta ilman, että se on häirinnyt ketään.

Oikeastaan tässä koulutuksessa on kyse siitä, että opit näkemään oman kulttuurisi. Usein kun kysytään, että mitä suomalaiset sitä ja mitä suomalaiset tätä niin usein me ollaan niin sisällä omassa kulttuurissa, että me ei osata sanoittaa sitä. Mutta sitten kun kohdataan erilaisuutta, voi olla, että meidän pitää avata näitä asioita. Kun puhumme kulttuurisesta moninaisuudesta, tarkoitamme, että tätä moninaisuutta on ja eri taustoista tulevat henkilöt ja ryhmät pitäisi nähdä ja hyväksyä, ja heillä on oikeus näkyä ja olla olemassa kakkien muiden ryhmien rinnalla. Kyse on yhdenvertaisuudesta, tasa-arvosta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Tämä on sellaista yhteiskuntakehitystä, joka on meille kaikille tärkeää. Se ei ole tärkeää vain maahanmuuttajille, vaan myös meidän omat ihmiset, joilla on erilaisia taustoja, tulevat kuulluksi ja nähdyksi.

Kiitos haastattelusta Brahea-keskuksen suunnittelija Kia Lundqvist.