Yleisöluennolla tutustutaan suomalaisen eläin- ja kasvitieteen kehitykseen
Kaikille avoimessa tilaisuudessa valotetaan eläin- ja kasvitieteen kehitystä Suomessa eri näkökulmista ja eri aikoina. Tilaisuus järjestetään tiistaina 28.11.2017 klo 16.15–19.20 Turun yliopiston Natura-rakennuksen luentosalissa XIV.
Turun yliopiston tiedote 23.11.2017
Eläin- ja kasvitieteen sekä luonnonsuojelun historia on Suomessa huomattavasti satavuotista itsenäisyyttämme vanhempi. Esimerkiksi lintuja on Suomessa tutkittu 1740-luvulta alkaen. Erilaisista lajiluetteloista ja lajien yleisyysluokituksista on vuosien saatossa päädytty vakioituun ja toistettavaan määrälliseen lintututkimukseen.
Tällä hetkellä Suomessa pesii noin 250 lintulajia ja yhteensä maassa on tavattu 477 lajia. Turun yliopiston dosentti Esa Lehikoinen kertoo esityksessään suomalaisessa linnustossa parin viime vuosisadan kuluessa tapahtuneista muutoksista.
Linnut olivat ensimmäisiä eliöryhmiä, joiden suojeluun Suomessa herättiin 1800-luvun lopulla Zachris Topeliuksen johdolla. Samaan aikaan Pohjoismaihin rantautui kansallispuistoaate, mutta ensimmäiset kansallis- ja luonnonpuistot perustettiin maahamme vasta 1938. Luonnonsuojelun ensiaskelia ja värikkäitä vaiheita valottaa esityksessään Turun yliopiston yliopistonlehtori Timo Vuorisalo.
Vahva geneettinen erilaistuminen ja pienet perustajajoukot ovat muovanneet Suomeen geneettisesti mielenkiintoisen kansan. Tätä hyödynnetään jatkuvasti ihmisten geneettisten sairauksien ja ominaisuuksien tutkimuksessa. Samalla karttuva tieto suomalaisten geneettisestä vaihtelusta avaa aivan uusia mahdollisuuksia maamme kulttuurin ja historian ymmärrykseen. Helsingin yliopiston molekyylilääketieteen instituutin tutkijan Sini Kermisen esityksessä katsahdetaan geneettisen populaatiorakenteen tuoreimpiin tutkimuksiin ja tuloksiin Suomessa.
Suomen kielen määrätietoinen kehittäminen alkoi 1800-luvulla, jolloin siitä tuli myös tieteen kieli. Tässä yhteydessä tarvittiin suuri määrä uutta sanastoa. Osa omaksuttiin sellaisenaan kansankielestä tai vanhemmasta kirjallisuudesta, osa oli tietoisesti sepitettyä uudissanastoa. Sanaston kehittäjiä oli useita eivätkä heistä kaikki olleet biologian ammattilaisia, joten kesti vuosikymmeniä, ennen kuin eläin- ja kasvitieteen aloilla oli käytettävissä yleisesti tunnettu ja kaikkien hyväksymä perustermistö. Turun yliopiston suomen kielen professori emerita Kaisa Häkkinen kertoo esityksessään enemmän suomenkielisen biologian termistön kehityksestä.
Turun Eläin- ja Kasvitieteellisen Seuran järjestämä tilaisuus on avoin kaikille kiinnostuneille eikä vaadi ennakkoilmoittautumista. Esitelmiä voi tulla kuulemaan myös yksittäin.
Tilaisuuden ohjelma
Klo 16.15–16.55 Hangosta Petsamoon - Suomen luonnonsuojelun värikkäät vaiheet
Yliopistonlehtori Timo Vuorisalo, Turun yliopisto
Klo 16.55–17.35 Tallukoita ja tulikonnia. Biologian suomenkielisen termistön kehityksestä
Suomen kielen professori emerita Kaisa Häkkinen, Turun yliopisto
Klo 17.35–18.00 kahvitauko
Klo 18.00–18.40 Suomen linnuston muutokset
Dosentti Esa Lehikoinen, Turun yliopisto
Klo 18.40–19.20 Suomalaisten geneettinen hienorakenne
Tutkija Sini Kerminen, Molekyylilääketieteen instituutti, Helsingin yliopisto
Taustatietoa puhujista
Timo Vuorisalo toimii Turun yliopiston ympäristötieteen lehtorina. Hän on tutkinut muun muassa ympäristönsuojelun historiaa, evoluutioekologiaa ja kaupunkiekologiaa. Hän on julkaissut tutkimusaiheistaan myös useita kansantajuisia artikkeleita ja kirjoja.
Turun yliopiston suomen kielen professori emerita Kaisa Häkkinen tunnetaan erityisesti suomen kielen kehitystä ja sanojen alkuperää koskevista tutkimuksistaan. Hän on julkaissut aiheesta myös useita kansantajuisia teoksia, joista kenties tunnetuin on lintujen suomenkielisten nimien alkuperää ja kehitystä käsittelevä teos Linnun nimi vuodelta 2011.
Turun yliopiston yliopistonlehtorin tehtävästä eläköitynyt dosentti Esa Lehikoinen on pitkän linjan lintuharrastaja ja tutkija. Hän on urallaan selvittänyt muun muassa lintujen muuttoa, ympäristöstressien vaikutuksia sekä talveen sopeutumista.
Molekyylilääketieteen instituutissa (FIMM) väitöskirjaa valmisteleva Sini Kerminen tutkii suomalaisten geneettistä populaatiorakennetta. Hänen äskettäin julkaistussa tutkimuksessaan suomalaisten geneettistä hienorakennetta tarkasteltiin tarkemmin kuin koskaan aikaisemmin on ollut mahdollista; tulokset paljastavat esimerkiksi geeniperimän samankaltaisuuden noudattelevan yllättävän tarkasti Suomen murrealueiden rajoja.
Lisätietoja tapahtumasta
Pälvi Salo, pakisa@utu.fi, p. 050 533 6193