Uutuusteos auttaa ymmärtämään kertomusten tapoja laajentaa mahdollisen tajuamme

​​Turun yliopiston tiedote 12.3.2018 

Median edustajat ovat tervetulleita teoksen julkistustilaisuuteen. 
Aika: 14.3. klo 15.00
Paikka: Januksen aula, Artium, Kaivokatu 12, Turku 

Turun yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professori Hanna Meretojan teos The Ethics of Storytelling: Narrative Hermeneutics, History, and the Possible tuo vuoropuheluun kerronnallisen etiikan, kirjallisuudentutkimuksen, narratiivisen psykologian, kertomuksen filosofian ja kulttuurisen muistin tutkimuksen. Teoksen on kustantanut Oxford University Press. 

Kirjallisuuden eettinen merkitys 

Aiempaa kertomusteoreettista keskustelua ovat hallinneet näkemykset kertomusmuodon hyödyistä ja haitoista. Meretojan mukaan kirjallisuuden eettinen merkitys pitäisi ymmärtää huomattavasti laajemmin ja monisyisemmin. 

– Kirjallisuuden eettinen merkitys on kytköksissä tapoihin, joilla kirjallisuus avaa meille uusia ajattelun, kokemuksen, toiminnan ja kuvittelun mahdollisuuksia sekä lisää kykyämme ja herkkyyttämme tiedostaa ja ottaa huomioon erilaisia näkökulmia, Meretoja toteaa. 

Kertomukset muovaavat mahdollisen tajuamme 

Teoksen ytimessä on kysymys siitä, miten kaunokirjalliset ja historialliset kertomukset muovaavat mahdollisen tajuamme. 

– Mahdollisen tajussa on kyse esimerkiksi sen hahmottamisesta, mitä tietyssä historiallisessa maailmassa oli tai on mahdollista kokea, ajatella, tuntea ja tehdä. Mahdollisuuden tajua on myös kyky kuvitella, miten asiat voisivat olla toisin, Meretoja kertoo. 

Meretoja esittää, että mahdollisen tajuamme määrittää kerronnallisen tiedostamattoman ja kerronnallisen mielikuvituksen suhde. 

– Esimerkiksi hyvää elämää, sukupuolta ja menestystä koskevat kulttuuriset kertomusmallit ohjaavat toimintaamme ja asenteitamme meidän tiedostamattamme. Kaunokirjalliset kertomukset, jotka tekevät näitä kulttuurisia kertomuksia näkyväksi, voivat avartaa kerronnallista mielikuvitustamme ja auttaa meitä ottamaan kriittistä etäisyyttä meille kulttuurisesti tarjolla oleviin kerronnallisiin identiteetteihin, Meretoja kuvailee. 

Kertomusten voima ja vaarallisuus 

Meretoja analysoi 1900-luvun historiallisia traumoja käsitteleviä kaunokirjallisia ja omaelämäkerrallisia teoksia, joista keskeisimpiä ovat Julia Franckin Keskipäivän haltija (2007), Günter Grassin Sipulia kuoriessa (2006), Jonathan Littellin Hyväntahtoiset (2006) ja David Grossmanin Sinne missä maa päättyy (2008). 

– Tarkastelen näiden teosten kautta, miten olemme maailmassa dialogisina tarinankertojina: perustavalla tavalla toisistamme riippuvaisina, haavoittuvaisina ja kietoutuneina monisyisiin väkivallan historioihin, jotka läpäisevät niin yksilöllistä kuin kollektiivista kerronnallista mielikuvitustamme, Meretoja kiteyttää. 

Kertomusten voimaa ja vaarallisuutta Meretoja tarkastelee holokaustin esimerkin avulla. 

– Kansallissosialistit rakensivat kertomusjärjestelmän, joka tarjosi saksalaisille vahvan kerronnallisen identiteetin ”arjalaisina”, mutta samalla kutisti olemattomaksi useiden ihmisryhmien mahdollisuustilan kieltämällä heidän oikeutensa elämään, Meretoja kuvailee. 

Euroopan fasistista perintöä suhteutetaan kirjassa uudempiin konflikteihin, kuten Israelin ja Palestiinan tilanteeseen, ja viime vuosina vaikutusvaltaiseksi nousseisiin oikeistopopulistisiin kertomuksiin. 

–Ymmärtääksemme historian hirmutekoja ja esimerkiksi nykyajan terrorismia, meidän tulisi demonisoinnin sijaan yrittää kuvitella paitsi uhrien myös väkivallan tekijöiden ja sivullisten näkökulma ja kokemusmaailma. Vasta tällöin pääsemme käsiksi käsittämättömältä tuntuvien tapahtumien mahdollisuuden ehtoihin, Meretoja kertoo. 

Malli, jonka avulla voi arvioida kertomusten eettistä potentiaalia ja vaaroja 

Meretoja esittää teoksessaan mallin, jonka avulla eritellä ja arvioida erilaisten kertomusten eettistä potentiaalia ja vaaroja. Malli rakentuu seuraavien kysymysten varaan: 1) laajentavatko vai supistavako kertomukset mahdollisen tajuamme, 2) kehittävätkö vai hämärtävätkö ne itseymmärrystämme, 3) edistävätkö vai haittaavatko ne toisten kokemusten ymmärtämistä niiden ainutkertaisuudessa, 4) osallistuvatko ne solidaarisuutta lisäävien vai poissulkevien, me vastaan muut -asetelmia vahvistavien kerronnallisten merkitysmaailmojen rakentamiseen, 5) kehittävätkö vai heikentävätkö ne kykyämme tarkastella maailmaa eri näkökulmista ja 6) toimivatko ne avoimen eettisen tutkimisen ja kysymisen muotoina, jotka kyseenalaistavat perinteisiä oletuksia oikeasta ja väärästä, vai pönkittävätkö ne mustavalkoista ajattelua esittämällä yhden version tapahtumista absoluuttisena totuutena. 

Palkinto yhdysvaltalaiselta kasvatustieteiden järjestöltä 

American Educational Research Association (AERA) myönsi Meretojalle 6.2.2018 kertomuksen tutkimuksen jaoston (Narrative Special Interest Group) Early Career Awardin hänen panoksestaan monitieteisen kertomuksen tutkimuksen kehittämiseen.

Julkistus- ja keskustelutilaisuus 

The Ethics of Storytelling -teos julkistetaan Turun yliopiston kirjallisuusaineiden yhteisessä kirjojen julkistamistilaisuudessa14.3. klo 15.00 Artiumin Janus-salin aulassa (Kaivokatu 12, Turku). 

Teoksesta järjestään kaikille avoin keskustelutilaisuus 26.3. klo 16.30–17.30 Turun kaupunginkirjaston Tietotorilla. Keskustelijoina ovat akatemiaprofessori Hannu Salmi  (Turun yliopisto), kirjallisuusterapeutti, dos. Päivi Kosonen, kertomuksentutkija, dos. Maria Mäkelä (Tampereen yliopisto) sekä kirjallisuudentutkijat, dos. Aino Mäkikalli (Turun yliopisto) ja dos. Merja Polvinen (Helsingin yliopisto). Keskustelua vetää kulttuurihistorioitsija, dos. Maarit Leskelä-Kärki (Turun yliopisto) ja keskusteluun osallistuu myös teoksen tekijä Hanna Meretoja.

Hanna Meretoja: The Ethics of Storytelling: Narrative Hermeneutics, History, and the Possible, Explorations in Narrative Psychology (Oxford University Press, 2018) (ISBN 9780190649364)

>> Teoksen esittely kustantajan verkkosivustolla

Lisätietoja
Hanna Meretoja, hanna.meretoja@utu.fi, p. 045 650 4643 ​