Uusi teos tarkastelee Euroopan ulkopuolisten esinekokoelmien näyttelyhistoriaa Suomessa
Yleisen historian professori Leila Koivusen uusi teos etsii vastauksia erityisesti siihen, miten vieraiden kansojen esineistöä esitettiin ja selitettiin Suomessa 1870–1910-luvuilla ja miten Suomea paikannettiin niiden avulla osaksi ympärillä avartuvaa maailmaa. Teoksen julkaisutilaisuus järjestetään tiistaina 9. kesäkuuta.
Teoksen julkaisutilaisuus järjestetään tiistaina 9.6. klo 13.00 Turun yliopistossa Sirkkalan kasarmialueen Historicum-rakennuksessa (2. krs, Aikala-sali). Median edustajat ovat tervetulleita tilaisuuteen.
Suomeen päätyi jo varhain autonomian ajalla kiinalaisia posliini- ja koriste-esineitä, alaskalaisia käyttöesineitä ja vaatekappaleita, Pohjois-Amerikan intiaanien nuolia, jousia ja päähineitä sekä lukuisia muita eksoottiseksi miellettyjä ja nimitettyjä esineitä. Monien museoiden ja kokoelmien vanhin ja perinteikkäin osa koostuikin juuri Euroopan ulkopuolelta tuoduista esineistä.
– Kansallisuusaatteen vahvistuessa ne jäivät vähitellen kasvavien suomalaiskokoelmien varjoon. Kaukomaiden esineet ovat jääneet sivurooliin myös kokoelma- ja museotutkimuksessa, joka keskittyi erityisesti kansalliseen kulttuuriperintöön ja sitä suojelevan instituution syntyyn, Koivunen kertoo.
Koivusen teos Eksotisoidut esineet ja avartuva maailma. Euroopan ulkopuoliset kulttuurit näytteillä Suomessa 1870–1910-luvuilla käsittelee vieraita kulttuureja koskevan tiedon muotoutumisen prosesseja. Julkaistava teos on ensimmäinen kattava tutkimus Euroopan ulkopuolisten kulttuurien kokoelmien keruu- ja näyttelyhistoriasta Suomessa.
Esineiden eksotisointi tarjosi yleisölle ristiriitaista tietoa vieraista kulttuureista
Tutkimus osoittaa, miten lukuisat eri toimijat – esimerkiksi Suomen kansallismuseo ja sen edeltäjät, suomalaiset lähetysseurat, taideteollisuuspiirit, yksittäiset taiteilijat, maantieteilijät ja muut yliopistotutkijat – osallistuivat aktiivisesti vieraiden kulttuurien esineiden hankintaan ja niiden esittelyyn.
– Näyttelyt tarjosivat järjestäjilleen tilaisuuden välittää tietojaan ja olettamuksiaan maailman kansoista. Järjestäjien toisistaan poikkeavat lähtökohdat ja näyttelyhankkeiden vaihtelevat tavoitteet johtivat kuitenkin siihen, että suomalaisyleisöille tarjottiin ristiriitaistakin tietoa esiteltävistä kulttuureista. Esineiden eksotisointi niitä esittelemällä, rinnastamalla ja tulkitsemalla ei ollut yhdenmukaista eikä muuttumatonta, Koivunen kertoo.
Tutkimus perehtyy näihin moninaisiin suomalaistulkintoihin ja toimintatapoihin suhteuttamalla niitä samalla pohjoismaisten ja muiden eurooppalaisten näyttelyinstituutioiden käytäntöihin.
Teos avaa uuden näkökulman pitkään sivuutettuun teemaan suomalaisten museoiden ja näyttelyiden historiassa sekä paljastaa Euroopan ulkopuolisia kulttuureja koskevan tiedon muotoutumisen prosesseja 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Suomessa. Se valottaa monien edelleen olemassa olevien museoiden ja niiden kokoelmien historiaa. Teos on kiinnostava akateemiselle lukijakunnalle, opiskelijoille, museoammattilaisille, museoissa kävijöille ja keräilijöille.
Leila Koivunen toimii yleisen historian professorina Turun yliopistossa. Hän on tutkinut laajasti 1800–1900-lukujen eurooppalaisten käsityksiä ja esityksiä itselleen vieraista ja eksoottisista kulttuureista.
Leila Koivunen: Eksotisoidut esineet ja avartuva maailma. Euroopan ulkopuoliset kulttuurit näytteillä Suomessa 1870–1910-luvuilla. Historiallisia tutkimuksia 268. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2015. ISBN 978-952-222-625-9