Turun yliopiston tiedote 22.10.2015
Suomessa tehdään vuosittain noin 100 kallon luupuutoksen korjausleikkausta. Luupuutos voi syntyä tulehduksen, kasvaimen, vamman tai aivoverenkiertohäiriön takia tehdyn leikkauksen myötä. Joka viidennen korjausleikkauksen jälkeen joudutaan tekemään uusintaleikkaus tai korjausmateriaali poistamaan.
Turun yliopiston, Turun yliopistollisen keskussairaalan ja Oulun yliopistollisen sairaalan tutkimushankkeessa selvitettiin lasikuiduilla vahvistetun, bioaktiivista lasia sisältävän yhdistelmämateriaalin (FRC–BG, fiber-reinforced composite–bioactive glass) soveltuvuutta kallon luupuutoksen korjausmateriaaliksi. Luupuutoksesta otetun kolmiulotteisen kuvan perusteella tehtiin pikamallinnustekniikalla muovinen kallomalli, jonka avulla yksilöllinen kalloistute valmistettiin käsityönä ennen leikkausta.
– Tutkimuksessani arvioin yhteensä 35 potilaan hoitotuloksia sen jälkeen, kun kallon luupuutos oli korjattu uudella biomateriaalilla. Keskimääräinen seuranta-aika korjausleikkauksen jälkeen oli 2,5 vuotta. FRC–BG-istute osoittautui turvalliseksi ja käyttökelpoiseksi biomateriaaliksi aikuis- ja lapsipotilaiden kallon luupuutosten korjausleikkauksissa, Piitulainen sanoo.
Luupuutoksen korjausleikkaukseen liittyviä tavanomaisia lisätauteja, kuten infektioita, esiintyi myös uudella materiaalilla.
– Biomateriaali osoittautui kliiniseen käyttöön soveltuvaksi ja voi olla tietyillä potilasryhmillä ensisijainen vaihtoehto kallon luupuutoksen korjaamiseen. Tutkimuksen perusteella istutetta on kehitetty edelleen ja niiden kaupallinen valmistus on aloitettu Turussa vuonna 2014, Piitulainen kertoo.
Seurantakuvien laatu vielä selvitettävä
Kallon luupuutos korjataan joko potilaan omalla luusiirteellä tai luunkorvikemateriaalilla. Mikäli omaa luusiirrettä ei ole käytettävissä, tehdään biomateriaalin valinta potilaskohtaisesti. Pienten luupuutosten korjaamisessa voidaan käyttää erilaisia luusementtejä sekä standardikokoisia istutteita.
– Uusia biomateriaaleja tarvitaan, jotta korjausleikkauksessa käytettävä aine vastaisi oman kallonluun ominaisuuksia ja rakennetta, Piitulainen sanoo.
Hyvin suurten luupuutosten korjaamisessa käytetään yksilöllisesti, ennen toimenpidettä valmistettua istutetta.
– Kun potilaalta on poistettu kasvain, kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten luupuutoksen korjausmateriaali vaikuttaa seurantakuvien laatuun. FRC–BG-istutteen osalta tästä asiasta tarvitaan vielä jatkotutkimuksia. Lisäksi on kiinnostavaa, miten materiaali vaikuttaa sädehoidon toteuttamiseen. Metallittomana sen pitäisi mahdollistaa sädehoito ja magneettikuvantaminen, Piitulainen sanoo.
Tutkimus kuuluu BioCity Turun biomateriaalitutkimusohjelmaan.
**
Perjantaina 30. lokakuuta 2015 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Dentalia, Arje Scheinin -sali, Lemminkäisenkatu 2, Turku) julkisesti tarkastettavaksi lääketieteen lisensiaatti Jaakko Piitulaisen väitöskirja Kallon luupuutosten korjausleikkaukset kuitulujitteisella bioaktiivisella komposiitti-istutteella. Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Christian Lindqvist Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Reidar Grénman Turun yliopistosta.
LL Jaakko Piitulainen on syntynyt 1982 ja kirjoittanut ylioppilaaksi 2001 Kurikan lukiosta. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Piitulainen suoritti vuonna 2008 Turun yliopistossa. Hän työskentelee erikoistuvana lääkärinä Kanta-Hämeen keskussairaalassa. Väitös kuuluu korva-, nenä- ja kurkkutautiopin alaan.
Väitöskirjan myynti: Turun yliopiston verkkokauppa UTUshop, https://utushop.utu.fi/c/2-annales-universitatis-turkuensis/
**
Kaikki Turun yliopiston tiedotteet: www.utu.fi/tiedotteet