Tutkimus selvittää vaihtoehtohoitojen käytön ja rokotekriittisyyden syitä ja historiaa
Uusi tutkimushanke pureutuu vaihtoehtohoitoihin ja rokotteisiin liittyvään lääketiedekriittisyyteen Suomessa. Tutkijoiden mukaan esimerkiksi rokotekriittisyyden taustalta löytyy yhteiskuntakritiikkiä ja luottamuksen menetystä suhteessa terveydenhuoltoon. Aivan uutta tutkimuksessa on tutkijoiden halu selvittää myös terveydenhuollon ammattilaisten kriittisiä näkökulmia.
Hanke selvittää eri aineistojen avulla sitä, miksi ihmiset käyttävät vaihtoehtohoitoja tai suhtautuvat kriittisesti rokotuksiin. Tutkijoiden mukaan tavoitteena on ymmärtää ja selittää näitä ilmiöitä ja niiden kehitystä osana yhteiskunnassa ja kulttuurissa tapahtuneita muutoksia – ei vaikuttaa vaihtoehtohoitoihin hakeutumiseen tai rokotekattavuuteen.
– Aiheeseen liittyvä julkinen keskustelu on kärjistynyttä, joten luotettavan tiedon tuottamiseksi tarvitaan neutraalia otetta. Muuten ilmiön taustoista jää puutteellinen kuva, toinen hankkeen johtajista, tutkijatohtori Johanna Nurmi Turun yliopistosta toteaa.
Nurmi vetää Turun yliopistolla sosiologian oppiaineessa toteutettavaa monitieteistä Terveys, tieto ja asiantuntijuus -hanketta yhdessä Tampereen yliopiston tutkija Pia Vuolannon kanssa. Hanke tarkastelee rokotteisiin ja vaihtoehtohoitoihin liittyviä keskusteluja ja kiistoja yhdistäen sosiologista, historiallista ja terveystieteellistä tutkimusta. Se tuottaa tietoa vaihtoehtohoitojen käytöstä ja rokotekriittisyydestä sekä niihin liittyvästä lääketieteen kritiikistä..
– Tavoitteena on selvittää sosiaalisia ja kulttuurisia syitä lääketiedekriittisyyteen aikana, jota leimaavat muuttuvat terveyskäsitykset, auktoriteettien kyseenalaistaminen, terveyden kaupallistuminen sekä valinnanvapauden korostuminen, Pia Vuolanto kertoo.
Nurmen ja Vuolannon mukaan vastakkainasettelujen purkaminen on tärkeää ennen kaikkea potilaiden ja hoitohenkilökunnan välisen vuorovaikutuksen kannalta.
– Uutta hankkeessamme on se, että niin sanottujen maallikoiden esittämän kritiikin lisäksi tutkimme myös terveydenhuollon sisäistä keskustelua ja kiistoja aiheeseen liittyen. Etsimme haastateltavaksi esimerkiksi vaihtoehtohoitoja harjoittavia tai rokottamista kyseenalaistavia lääkäreitä ja hoitajia, sanoo Pia Vuolanto.
Alustavien haastattelujen perusteella näyttää siltä, että terveydenhuollossa on halukkuutta tuntea ja tunnustaa erilaisia tapoja hoitaa terveyttä. Vuolannon mukaan terveydenhuollon kenttä ei myöskään näytä sisäisesti täysin yhtenäiseltä suhtautumisessa rokotteisiin ja vaihtoehtohoitoihin, vaan erityisesti historiallisessa materiaalissa näkyy paljon viitteitä jännitteistä ja erilaisia suhtautumistavoista.
Nykypäivän asenteiden analysoimiseksi Terveys, tieto ja asiantuntijuus -hankkeen ja Tampereen yliopiston yhteistyönä toteutetaan maalis-huhtikuussa kysely terveydenhuollon ammattilaisille.
Lääketiedekriittisyys sisältää myös yhteiskuntakritiikkiä
Tutkimuksessa on jo haastateltu rokotekriittisiä vanhempia. Nurmi kertoo, että rokotuksista kieltäytymisen taustalla vaikuttavat monenlaiset syyt haittavaikutusten pelosta laajempaan yhteiskuntakritiikkiin.
– Monella luottamus terveydenhuoltoon on horjunut omakohtaisten kokemusten, kuten sairastumisen tai lapsen epäillyn rokotehaitan vuoksi, johon ei ole kokenut saavansa apua. Se on usein saanut kääntymään vaihtoehtoisten terveyskäsitysten ja hoitojen puoleen, Nurmi toteaa.
Hankkeessa väitöskirjaa tekevä Tiina Väänäsen mukaan myös vaihtoehtohoitojen käyttöön liittyy pettymystä viralliseen terveydenhuoltoon.
Lisäksi rokotteiden kyseenalaistamiseen näyttää liittyvän yhteiskuntakritiikkiä.
– Kritiikki koskee erityisesti terveyden kaupallistumista ja taloudellisten eturyhmien valtaa terveyspolitiikassa. Lääketeollisuuden ja elintarviketeollisuuden ajatellaan vaikuttavan voimakkaasti rokotus- ja ravintosuositusten muotoutumiseen ja jopa lääketieteelliseen tutkimustietoon, Nurmi selventää.
Rokotuksia vastustettu ensimmäisestä isorokkorokotteesta lähtien
Lääketiedekriittisyyttä tarkastellaan hankkeessa paitsi nykypäivänä, myös historiallisesta näkökulmasta viimeisten sadan vuoden aikana. Suomalaisesta luonnonparannusliikkeestä väitöskirjaa viimeistelevä hankkeen tutkija Suvi Rytty toteaa, ettei lääketiedekriittisyys ei ole uusi asia vaan syvälle moderniin yhteiskuntaan juurtunut ilmiö. Rokotuksia on vastustettu siitä lähtien, kun ensimmäinen isorokkoa vastaan kehitetty rokote alkoi levitä yleiseen käyttöön Euroopassa 1700–1800-luvun vaihteessa.
– Vastustusta lisäsi rokotuksen määrääminen pakolliseksi, mikä Suomessa tapahtui 1880-luvulla. Pääasiallisesti isorokkorokotusta vastustettiin kuitenkin siihen liitettyjen haittavaikutusten takia, jotka saattoivat olla vakaviakin ennen kuin rokotteen puhtautta, säilyvyyttä ja tuotantotapoja onnistuttiin uudenlaisen hygieenisen ymmärryksen myötä parantamaan, Suvi Rytty toteaa.
.
Lisätietoa hankkeesta:
– Tutkijatohtori Johanna Nurmi, johnurm@utu.fi, p. 029 450 3081
– Tutkija Pia Vuolanto, Pia.Vuolanto@staff.uta.fi, p. 050 318 6240
– http://blogit.utu.fi/laaketiedekriittisyys/
**
Kaikki Turun yliopiston tiedotteet: www.utu.fi/tiedotteet