Tutkimus: Maahanmuuttoviraston kansainvälistä suojelua koskevat ratkaisukäytännöt ja tulkinnat ovat kiristyneet
Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan, Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin ja Yhdenvertaisuusvaltuutetun toteuttamassa empiirisessä tutkimuksessa selvitettiin kansainvälistä suojelua koskevissa päätöksissä tapahtuneita muutoksia. Kansainvälisesti ainutlaatuisessa pilottitutkimuksessa vertailtiin turvapaikanhakijoita koskevia Maahanmuuttoviraston päätöksiä vuosina 2015 ja 2017.
Turun yliopiston tiedote 22.3.2018
Aineisto vuodelta 2015 edustaa ajanjaksoa ennen kansainvälisen suojelun hakemus- ja päätösmäärien hetkellistä voimakasta kasvua ja ennen ulkomaalaislakiin tehtyjä muutoksia. Toinen ajanjakso edustaa uutta normalisoitunutta tilannetta, jolloin hakemus- ja päätösmäärät olivat vähentyneet merkittävästi.
– Maahanmuuttoviraston ratkaisukäytännössä ja tulkinnoissa on tapahtunut kiristymistä ajanjaksojen välillä. Kansainvälistä suojelua hakevien oikeudellinen asema näyttää heikentyneen merkittävästi, mitä ei voida selittää kansainvälisen suojelun myöntämisen edellytyksissä tapahtuneilla ulkomaalaislain muutoksilla. Hakijaprofiilissa ei ollut tapahtunut merkityksellisiä muutoksia ajanjaksojen välillä, tutkimuksen toinen johtaja, Åbo Akademin kansainvälisen oikeuden professori Elina Pirjatanniemi kertoo.
Tulkintalinjan tiukentuminen näkyy aineistossa monin tavoin. Kansainvälistä suojelua on myönnetty vuonna 2017 paljon vähemmän aiempaan ajanjaksoon verrattuna. Yksilön näkökulmasta tulkintalinjan muutos näkyi selkeimmin tavassa, jolla Maahanmuuttovirasto arvioi hakijan ilmoittamaa väkivallan pelkoa. Vielä vuonna 2015 Maahanmuuttovirasto piti hakemuksissa esitettyä väkivallan pelkoa perusteltuna suurimmassa osassa päätöksistä, vuonna 2017 enää poikkeuksellisesti.
Hakijoiden ilmoittamien oikeudenloukkausten esiintyvyydessä ei ollut tapahtunut muutoksia ajanjaksojen välillä, mutta vuonna 2017 Maahanmuuttovirasto piti niitä uskottavina huomattavasti harvemmin. Samantyyppinen muutos liittyi Maahanmuuttoviraston arvioihin siitä, tuleeko turvapaikanhakijan kokemia aiempia oikeudenloukkauksia, kuten väkivaltaa tai sieppauksia, pitää osoituksena siitä, että hän on vaarassa joutua niiden kohteeksi myös tulevaisuudessa.
– Vuonna 2015 aiempien oikeudenloukkausten katsottiin säännönmukaisesti ennustavan riskiä tuleville oikeudenloukkauksille. Sen sijaan vuonna 2017 aiemmin koettujen oikeudenloukkausten arvioitiin vain poikkeuksellisesti ennustavan riskiä kokea niitä myös tulevaisuudessa, tutkimuksen toinen johtaja, Turun yliopiston oikeussosiologian professori Anne Alvesalo-Kuusi sanoo.
Tutkimuksessa näkyvää kehitystä voidaan pitää huolestuttavana sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen että suomalaisen oikeusvaltion kannalta. Kansainvälistä suojelua koskevan päätöksen tulee aina perustua yksilölliseen harkintaan.
– Turvapaikanhakijan oikeuksia koskevassa päätöksenteossa on kysymys yksilön kannalta erityisen merkittävistä perus- ja ihmisoikeuksista, viime kädessä oikeudesta elämään ja ihmisarvoiseen kohteluun. Perustavanlaatuisten oikeuksien toteutuminen ei siten saisi oikeusvaltiossa riippua viranomaisten yleisistä tulkintalinjauksista ja niiden taustalla mahdollisesti vaikuttavasta poliittisesta ja hallinnollisesta ohjauksesta, tutkijat summaavat.
Elina Pirjatanniemen ja Anne Alvesalo-Kuusen lisäksi tutkimusryhmään kuuluivat VTT Elsa Saarikkomäki, OTM Nea Oljakka, tohtorikoulutettava Johanna Vanto ja julkisoikeuden professori Juha Lavapuro.
Lisätietoja:
Elina Pirjatanniemi
elina.pirjatanniemi@abo.fi, p. 050 401 3735
Anne Alvesalo-Kuusi
anne.alvesalo-kuusi@utu.fi, p. 050 560 4229