Tutkijat haluavat ottaa implanttien haittavaikutukset tarkempaan seurantaan

​Turun yliopiston tiedote 17.10.2016

Osaan potilaille asennettavista metalli-implanteista on havaittu liittyvän nanometrikokoluokan metallihiukkasten ja metalli-ionien vapautumista elimistöön. Turussa 19.–20.10.2016 järjestettävillä Biomateriaalipäivillä käsitellään elimistöön vapautuvien metallihiukkasten vaikutuksia sekä mahdollisuuksia seurata implanttien toimintaa rekisteritietojen avulla.

Yksi tapahtuman puhujista, professori Sergio Paoletti Triesten yliopistosta, on tutkinut nanohiukkasiin liittyviä biologisia ilmiöitä. Paoletti on todennut, että metallisten nanohiukkasten koolla on merkitystä niiden biologisiin vaikutuksiin elimistön puolustusjärjestelmässä.

– Halkaisijaltaan muutaman nanometrin kokoisia metallihiukkasia voidaan tulevaisuudessa todennäköisesti käyttää rokotteissa ja mikrobien kasvua estävinä aineina implanteissa. Vielä tiedetään kuitenkin liian vähän implanteista hallitsemattomasti vapautuvista nanohiukkasista ja metalli-ioneista. Metalleja asetetaan elimistöön määrällisesti eniten lonkan tekonivelproteeseissa. Lonkan tekonivelleikkausten tulokset ovat potilaan toimintakyvyn palauttamisessa yleisesti ottaen erinomaisia, kertoo Turun yliopiston ortopedian ja traumatologian professori Hannu Aro.

Suomessa tehdään vuosittain lonkan tekonivelleikkaus yli 9000 potilaalle. Metalli-metalli liukuparin sisältäviin tekoniveliin on liittynyt ongelmia, joten niiden käyttö on keskeytetty kohonneen uusintaleikkausriskin takia. Syynä ovat metalliselta nivelpinnalta irtoavat hiukkaset, jotka aiheuttavat erilaisia paikallisia kudosvaurioita, eli niin sanotun metallireaktion. Myöskään metalli-ionien pitkäaikaisvaikutuksia elimistössä ei vielä tiedetä.

– Pelkästään Turussa tällainen tekonivel ehdittiin asentaa yli 2000 potilaalle. Heistä osa on jo käynyt uusintaleikkauksessa ja muille on järjestetty seurantaohjelma. Metallireaktio oli odottamaton komplikaatio. Se on monella tavoin raskas opetus koko ortopedialle. Virheestä on otettava opiksi kaikilla tasoilla, Aro toteaa.

Suurikokoisia implantteja käytetään myös kallon alueella, kun korjataan esimerkiksi aivovammojen tai kasvainten jälkitiloja. Perinteisesti korjauksissa on käytetty potilaan omaa luuta, mutta uusimmat tutkimukset osoittavat oman luun usein sulautuvan pois tai tulehtuvan. Tämän takia synteettisiä biomateriaaleja kehitetään ja käytetään enenevässä määrin kallon luiden korjauksissa.

– Kallonluupuutosten korjausleikkaus on riskialttein neurokirurginen implanttileikkaus. Nykyisillä tekniikoilla ja materiaaleilla 10–40 prosentilla potilaista on raportoitu jälkitautimääriä, jotka johtavat usein uusintaleikkauksiin, pitkiin antibioottihoitoihin ja potilaiden heikompaan neurologiseen toipumiseen, toteaa neurokirurgian erikoislääkäri Jussi Posti Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.

Jotta implanteista saadaan jatkossa riittävästi tietoa, onkin tänä vuonna perustettu kansallinen kalloimplanttirekisteri, jota koordinoivat Turun yliopistollisen keskussairaalan, Turun yliopiston ja Turun kliinisen biomateriaalikeskuksen tutkijat.

Tapahtuma: ScanBalt Forum ja Turun Biomateriaalipäivät 2016
Ajankohta ja paikka: Kongressikeskus Mauno, 19.–20.10.2016
Järjestäjä: BioCity Turku (Biomaterials Research Program and Translational Infectious Disease and Ímmunity Research Program) ja Turku Science Park Oy

Ohjelma: http://turkusciencepark.com/fi/tapahtumat/303/scanbalt-forum-2016/

Lisätietoja

Ortopedia:
Hannu Aro
Ortopedian ja traumatologian professori ja ylilääkäri
Tyks ja Turun yliopisto
hannu.aro@utu.fi
puh. 040-353 7644

Kallokirurgia:
Jussi Posti
Neurokirurgian erikoislääkäri, LT
Tyks
jussi.posti@tyks.fi
Puh. 044-3804143

Biomateriaalit:
Pekka Vallittu
Biomateriaalitieteen professori
Turun kliininen biomateriaalikeskus – TCBC, Turun yliopisto
pekka.vallittu@utu.fi
Puh. 02-333 8332, 040-5748200