Tutkijaryhmä löysi kolme elämälle mahdollista supermaapalloa

Turun yliopiston tiedote 25.6.2013

Tähtitieteilijät onnistuivat löytämään supermaapallot yhdistämällä Gliese 667C -tähdestä kerätyt uudet tiedot jo aiemmin HARPS (the High Accuracy Radial velocity Planet Searcher ) -mittalaitteella eli "eksoplaneettametsästäjällä" saatuihin tietoihin. HARPS on ESOn, Euroopan johtavan tähtitieteen organisaation, Chilessä sijaitsevan La Sillan observatorion 3.6 metrin teleskoopin spektrografi.

 

Tutkijat onnistuivat löytämään järjestelmän, jossa on mahdollisesti jopa seitsemän planeettaa.

 

Tutkimusryhmää johtivat Turun yliopiston tutkija Mikko Tuomi ja saksalaisen Göttingenin yliopiston tutkija Guillem Anglada-Escudé. Tuomi työskentelee parhaillaan Hertfordshiren yliopistossa Englannissa.

 

– Yleensä lähellä auringonkaltaista tähteä kiertävät planeetat ovat erittäin kuumia eivätkä ne mitä todennäköisimmin ole elinkelpoisia. Kolmen pienimassaisen planeetan löytäminen tähden elinkelpoiselta vyöhykkeeltä on erittäin jännittävää, Tuomi kertoo.

Gliese 667C -järjestelmä on ensimmäinen löydetty esimerkki järjestelmästä, jossa pienimassaisen tähteä seuraa sen elinkelpoisella vyöhykkeellä useita mahdollisia kivikuorisia planeettoja.

 

Gliese 667C on laajalti tutkittu tähti. Sen massa on vain kolmanneksen Auringon massasta, se on osa Gliese 667 sekä myös nimellä GJ667 tunnettua kolmen tähden järjestelmää, se sijaitsee noin 22 valovuoden päässä Skorpionin tähdistössä – toisin sanoen suhteellisen lähellä meitä, oman aurinkomme naapurustossa.

 

Gliese 667c:n aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tähteä kiertää kolme planeettaa, joista yksi on tähden elinkelpoisella vyöhykkeellä. Nyt kun tähtitieteilijöiden ryhmä tutki järjestelmää uudelleen yhdistämällä HARPS:in uudet havainnot sekä muista teleskoopeista saadut tiedot jo olemassa oleviin tuloksiin, ryhmä löysi todisteita jopa seitsemästä planeetasta tähden ympärillä.

 

Nämä seitsemän planeettaa kiertävät himmeää tähteä, joka kuuluu kolmen tähden järjestelmään. Kaksi muuta aurinkoa näyttäytyvät päiväsaikaan erittäin kirkkaana tähtiparina, öisin ne heijastavat yhtä paljon valoa kuin täysikuu.

 

– Uudet tulokset tuovat esille kuinka tärkeää on analysoida jo olemassa olevaa tietoa uudella tavalla sekä yhdistää eri ryhmien ja eri teleskooppien tuloksia, Anglada-Escudé sanoo.

Gliese 667C:n planeetoista kolmen on havaittu olevan supermaapalloja eli planeettoja, joilla on suurempi massa kuin maalla, mutta pienempi kuin Uranuksen ja Neptunuksen kaltaisilla planeetoilla, ja jotka sijaitsevat tähden elinkelpoisella vyöhykkeellä. Tämä vyöhyke on tähteä ympäröivä ohut alue, jolla voi oikeissa olosuhteissa esiintyä vettä nestemäisessä olomuodossa.

 

– Järjestelmässä on kolme supermaapalloa, joita edempänä on kaksi kuumaa planeettaa ja ulompana kaksi kylmää planeettaa. Elinkelpoisella vyöhykkeellä olevien planeettojen sekä tähteä lähimpänä olevien planeettojen oletetaan olevan aina sama puoli tähteä kohden, joten niiden päivä ja vuosi ovat samanmittaiset. Toinen puoli planeetasta on ikuisesti auringonpaisteessa, toinen aina yössä, Tuomi paljastaa.

 

Gliese 667C on monia muita tähtiä viileämpi ja himmeämpi. Sen elinkelpoinen vyöhyke sijaitsee kokonaisuudessaan Merkuriuksen kokoisella kiertoradalla, siis paljon lähempänä tähteään kuin maapallo Aurinkoa.

Löydetyt planeetat täyttävät kokonaisuudessaan Gliese 667C:n elinkelpoisen vyöhykkeen, eikä ympäristössä ole muita pysyviä kiertoratoja, jossa voisi olla planeettoja oikealla etäisyydellä Gliesese 667c:stä.

 

– Mahdollisten elinkelpoisten planeettojen määrä meidän linnunradallamme olisi paljon oletettua suurempi, jos me voisimme uskoa löytävämme niitä jokaisen pienimassaisen tähden ympäriltä. Sen sijaan että katsomme kymmentä tähteä etsiäksemme yhden mahdollisen elinkelpoisen planeetan, me voimme nyt katsoa vain yhtä tähteä ja meillä on suuri mahdollisuus löytää useita elinkelpoisia planeettoja, kiteyttää löydöstä tieteellistä julkaisua kirjoittamassa ollut yhdysvaltalaisen Washingtonin yliopiston Rory Barnes.

 

ESO on eurooppalainen johtava monikansallinen tähtitieteen organisaatio, jonka toimintaa tukee 15 valtiota, yhtenä niistä Suomi.

 

Lisätietoja: