Turun yliopistossa innovaationsa saanut Stefan Hell palkitaan Nobelilla 10.12.
Turun yliopiston kunniatohtori Stefan Hell vastaanottaa kemian Nobel-palkinnon 10.12.2014. Emeritusprofessori Erkki Soini kutsui Hellin Turkuun 1990-luvun alussa, jotta tämä tulisi mukaan konfokaalimikroskopian tutkimusryhmään.
Kemian Nobel-palkinto myönnettiin tänä vuonna huipputarkkoja mikroskooppeja kehittäneelle tutkijakolmikolle, eli Hellille, Eric Betzigille ja William E. Moernerille. Hellin idea ja ensimmäiset julkaisut fysiikan lakeja kiertävästä mikroskoopista syntyivät Turun yliopistossa, jossa hän johti 1990-luvulla korkearesoluutiomikroskopian periaatetta kehittänyttä tutkijaryhmää.
Lääketieteellisen fysiikan ja tekniikan emeritusprofessori Erkki Soini kutsui 1990-luvun alussa tutkimusryhmäänsä Hellin, joka ei silloin löytänyt jatkorahoitusta tutkimukselleen muualta. Tuolloin tutkimusryhmän muodostivat Hell ja nykyinen Lääketieteellisen fysiikan ja tekniikan professori Pekka Hänninen, Hellin kollega Euroopan Molekyylibiologian laboratoriosta (EMBL) Heidelbergista.
– Hellilla oli erotuskyvyn parantamiseksi useampi idea, joita kokeilimme. Nyt Nobel-palkittu STED-mikroskopia osoittautui niistä mielenkiintoisimmaksi, Soini kertoo.
Konfokaalimikroskopian tutkimusryhmään tuli Hellin perässä myös useita nuoria jatko-opiskelijoita Saksasta.
– Hellin tutkimus oli ilman muuta yksi vuonna 1992 valmistuneen BioCityn tutkimuksen keihäänkärjistä. Mikroskopian kehityksellä oli silloin merkittävä rooli, Hänninen toteaa.
STED-mikroskopian jatkokehitys oli liian suuri hanke Suomen olosuhteisiin
– Hellin työskentely Turussa päättyi vuoden 1996 lopulla. Silloin sovimme, että hän jatkaa kehitystyötä Göttingenissä Max Planck Instituutissa. Katsoin, että STED-mikroskopian jatkokehitys olisi ollut liian suuria pääomia vaativa hanke Suomen olosuhteisiin, Soini sanoo.
Tutkimusryhmä keskittyi Hellin lähdön jälkeen Soinin ja Hännisen johdolla konfokaalimikroskopian tekniikoiden soveltamiseen in-vitro diagnostiikkaan. Sen seurauksena syntyi uusi fluoresenssin kaksoisfotoniviritykseen perustuva biomolekyylien analyysimenetelmä.