Turun yliopiston suurhanke selvittää Touretten oireyhtymän riskitekijöitä
Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskus ryhtyy selvittämään kansainvälisestikin poikkeuksellisen laajan aineiston avulla Touretten oireyhtymän syntysyitä. Häiriön syntysyyt ovat epäselviä, joten hoidon viivästyminen on tavallista. Pahimmillaan se lisää syrjäytymisvaaraa. Nykimishäiriöiden vaikeinta muotoa, Touretten oireyhtymää, esiintyy noin prosentilla lapsuus- ja nuoruusikäisistä.
Elämänlaatua potilaille varhaisella puuttumisella
Ohimenevät tic- eli nykimisoireet ovat lapsuusiässä yleisiä. Oireilun pitkittyessä kyseessä on nykimishäiriö, jonka vaikein muoto on Touretten oireyhtymä. Se on neuropsykiatrinen oireyhtymä, jossa keskeisinä oireina ovat motoriset ja äänelliset nykimisoireet.
Moni sairastuneista kärsii myös muista neuropsykiatrisista tai psykiatrisista sairauksista tai oireista, kuten tarkkaavaisuushäiriöistä, pakko-oireisista häiriöistä ja masennuksesta. Varhaisella puuttumisella voidaan parantaa potilaiden elämänlaatua.
- Viivästynyt diagnoosi kuormittaa sairastunutta lasta ja koko hänen perhettään. Lisäksi se lisää riskiä monihäiriöisyyden kehittymiseen ja syrjäytymiseen, tarkentaa tutkimusryhmän jäsen, lastenneurologi, LKT Arja Voutilainen, joka toimii Lasten käyttäytymisneurologian klinikan vastaavana lääkärinä Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa.
Tourette-tutkimus on osa laajaa Finnish Prenatal Study -tutkimushanketta, jolla selvitetään useiden keskeisten neuropsykiatristen häiriöiden esiintyneisyyttä ja riskitekijöitä raskaudesta lähtien. Kyseessä on kansallisten rekisteritietojen yhdistämisiin perustuva epidemiologinen tutkimuskokonaisuus. Lisäksi kerätään kasvu- ja kehitystietoja neuvoloista.
– Tämä tutkimus ja siihen kerättävä ainutlaatuinen, valtakunnallinen aineisto avaavat mahdollisuuksia myös jatkotutkimuksille geenien ja ympäristön yhteisvaikutusten merkityksestä Touretten oireyhtymän synnyssä, hankkeen johtaja, professori Andre Sourander huomauttaa.
– Tutkimustieto häiriöiden taustasta mahdollistaa tulevaisuudessa varhaisemman puuttumisen ja tehokkaamman hoidon.