Turun yliopisto nimeää Mauno Koiviston muistoksi luentosalin
17.11.2017
Turun yliopisto nimeää yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan Publicum-rakennuksen suurimman luentosalin Mauno Koivisto -saliksi. Nimeämisellä yliopisto kunnioittaa toukokuussa kuolleen presidentti Mauno Koiviston muistoa. Koivisto väitteli sosiologian oppiaineesta tohtoriksi 1956. Hänet on myös promovoitu Turun yliopiston kunniatohtoriksi ja riemutohtoriksi
Turun yliopiston tiedote 17.11.2017
Mauno Koivisto -salin nimi otetaan käyttöön Turun korkeakoulujen yhteiskunnallis-taloudellisen yhdistyksen vuotuisen Mauno Koivisto -luennon yhteydessä. Turun vuosinaan Mauno Koivisto oli yksi keskeisistä yhdistyksen perustamiseen vaikuttaneista henkilöistä. Hän koki erittäin tärkeäksi, että syntyi turkulaisten yhteiskunta- ja taloustieteilijöiden keskustelufoorumi aikana, jolloin yliopistossa ei vielä ollut yhteiskuntatieteellistä tiedekuntaa.
Yhdistys perustettiin 1957 Koiviston juuri siirryttyä Helsingin Työväen Säästöpankin toiseksi johtajaksi. Koiviston side yhdistykseen ei kuitenkaan katkennut. Hän osallistui useille Mauno Koivisto -luennoille sekä luennoi itsekin muun muassa kontrafaktuaalisesta historiankirjoituksesta.
Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan varadekaani, sosiologian professori Hannu Ruonavaara luonnehtii Koivistoa tutkijaluonteeksi, joka hyödynsi Turun yliopistossa oppimaansa tieteellistä ajattelutapaa myös tulevissa tehtävissään.
– Mauno Koivistoa hieman kritisoitiinkin fundeeraamisesta, mutta siinä näkyy tutkijan eetos. Tutkijakoulutus näkyi hänen ajattelutavoissaan, Ruonavaara sanoo.
Mauno Koivisto väitteli Turun yliopistossa tohtoriksi aiheenaan Sosiaaliset suhteet Turun satamassa. Ruonavaaran mukaan suhtautumista Koivistoon kuvaa hyvin sosiologien keskuudessa yhä vahvana suusta suuhun kulkeva kertomus siitä, miten Koiviston väitöstilaisuuteen saapui runsaasti myös satamatyöntekijöitä. Kun vastaväittäjä tenttasi akateemisen tavan mukaisesti Koivistoa tutkimuksen yksityiskohdista, satamajätkien suunnasta alkoi kuulua murinaa. ”Mitä se nyt meidän Manua kiusaa.”
Sosiologina Koivisto edusti turkulaista suuntausta. Turun yliopistoon 1926 perustettuun ensimmäisen sosiologin professuurin haltijaksi valittiin suomalaisen uskontotieteen isänä tunnettu Uno Harva. Häntä seurasi sosiaalihistorioitsija Esko Aaltonen, joka myös ohjasi Koivistoa väitöstutkimuksessa.
– Turkulainen tutkimus oli tuolloin sosiaalihistoriallisesti ja kansatieteellisesti painottunutta. Aaltonen oli kuitenkin halukas opiskelijoidensa kautta tuomaan Suomeen myös silloisen uuden amerikkalaisen sosiologian piirteitä. Koiviston väitöskirjassa tämä näkyy siinä, että kolmasosa siitä käsittelee Turun sataman tilanteen historiallista taustaa. Loppuosa työstä pohjautuu etenkin satamatyöntekijöiden mutta myös työnjohtajien asenteita ja mielipiteitä selvittäviin haastatteluihin, Ruonavaara kertoo.
Suomalaisen sosiologian historiassa (vuodelta 1992) Koiviston väitöskirjaa luonnehdittiin asennepainotuksen vuoksi 1950-luvun ”idealistisen” työelämän sosiologian edustajaksi.
– Analyysi olisi pitänyt rakentaa työnantajan ja työntekijän etujen ristiriitaisuuden pohjalle. Koivisto pitää ajatuksia pohjimmaisesta etujen ristiriidasta tai sopusoinnusta epämääräisinä. Ristiriita tai sopusointu syntyy siitä, miten yksilöt ja ryhmät määrittelevät ja tulkitsevat etunsa. Tämä ”konstruktionistinen” ajatus on itse asiassa varsin nykyaikainen, Ruonavaara sanoo.
Sosiologeille Mauno Koiviston oma elämänpolku käy sosiaalisen liikkuvuuden esimerkistä. Vaatimattomasta työläistaustaisesta kodista Koivisto kohosi koulutuksen avulla korkeaan asemaan.
– Koiviston elämäntarina kertoo myönteistä yhteiskunnastamme. Hänen sosiaalinen liikkuvuutensa oli huima ja se linkittyi tiettyyn aikakauteen ja suureen rakennemuutokseen. Samaan aikaan muuttui suomalainen elinkeinorakenne, kaupungistuminen voimistui ja koulutusmahdollisuudet kasvoivat rajusti, tosin vasta laajemmin Koiviston jo väiteltyä, Ruonavaara kertoo.
Media on tervetullut seuraamaan salin nimeämistilaisuutta ja sitä seuraavaa Mauno Koivisto -luentoa perjantaina 24.11. kello 14.15 Publicum-rakennuksen (Assistentinkatu 7) saliin Pub 1. Luennoitsijana on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola aiheenaan Maailmanluokkaisen Suomen turvallisuus suurvaltapolitiikan murroksessa. Tilaisuus on kaikille avoin,
Lisätietoja: varadekaani Hannu Ruonavaara, p. 050 440 8312, hanruona@utu.fi
Mauno Koivisto -salin nimi otetaan käyttöön Turun korkeakoulujen yhteiskunnallis-taloudellisen yhdistyksen vuotuisen Mauno Koivisto -luennon yhteydessä. Turun vuosinaan Mauno Koivisto oli yksi keskeisistä yhdistyksen perustamiseen vaikuttaneista henkilöistä. Hän koki erittäin tärkeäksi, että syntyi turkulaisten yhteiskunta- ja taloustieteilijöiden keskustelufoorumi aikana, jolloin yliopistossa ei vielä ollut yhteiskuntatieteellistä tiedekuntaa.
Yhdistys perustettiin 1957 Koiviston juuri siirryttyä Helsingin Työväen Säästöpankin toiseksi johtajaksi. Koiviston side yhdistykseen ei kuitenkaan katkennut. Hän osallistui useille Mauno Koivisto -luennoille sekä luennoi itsekin muun muassa kontrafaktuaalisesta historiankirjoituksesta.
Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan varadekaani, sosiologian professori Hannu Ruonavaara luonnehtii Koivistoa tutkijaluonteeksi, joka hyödynsi Turun yliopistossa oppimaansa tieteellistä ajattelutapaa myös tulevissa tehtävissään.
– Mauno Koivistoa hieman kritisoitiinkin fundeeraamisesta, mutta siinä näkyy tutkijan eetos. Tutkijakoulutus näkyi hänen ajattelutavoissaan, Ruonavaara sanoo.
Mauno Koivisto väitteli Turun yliopistossa tohtoriksi aiheenaan Sosiaaliset suhteet Turun satamassa. Ruonavaaran mukaan suhtautumista Koivistoon kuvaa hyvin sosiologien keskuudessa yhä vahvana suusta suuhun kulkeva kertomus siitä, miten Koiviston väitöstilaisuuteen saapui runsaasti myös satamatyöntekijöitä. Kun vastaväittäjä tenttasi akateemisen tavan mukaisesti Koivistoa tutkimuksen yksityiskohdista, satamajätkien suunnasta alkoi kuulua murinaa. ”Mitä se nyt meidän Manua kiusaa.”
Sosiologina Koivisto edusti turkulaista suuntausta. Turun yliopistoon 1926 perustettuun ensimmäisen sosiologin professuurin haltijaksi valittiin suomalaisen uskontotieteen isänä tunnettu Uno Harva. Häntä seurasi sosiaalihistorioitsija Esko Aaltonen, joka myös ohjasi Koivistoa väitöstutkimuksessa.
– Turkulainen tutkimus oli tuolloin sosiaalihistoriallisesti ja kansatieteellisesti painottunutta. Aaltonen oli kuitenkin halukas opiskelijoidensa kautta tuomaan Suomeen myös silloisen uuden amerikkalaisen sosiologian piirteitä. Koiviston väitöskirjassa tämä näkyy siinä, että kolmasosa siitä käsittelee Turun sataman tilanteen historiallista taustaa. Loppuosa työstä pohjautuu etenkin satamatyöntekijöiden mutta myös työnjohtajien asenteita ja mielipiteitä selvittäviin haastatteluihin, Ruonavaara kertoo.
Suomalaisen sosiologian historiassa (vuodelta 1992) Koiviston väitöskirjaa luonnehdittiin asennepainotuksen vuoksi 1950-luvun ”idealistisen” työelämän sosiologian edustajaksi.
– Analyysi olisi pitänyt rakentaa työnantajan ja työntekijän etujen ristiriitaisuuden pohjalle. Koivisto pitää ajatuksia pohjimmaisesta etujen ristiriidasta tai sopusoinnusta epämääräisinä. Ristiriita tai sopusointu syntyy siitä, miten yksilöt ja ryhmät määrittelevät ja tulkitsevat etunsa. Tämä ”konstruktionistinen” ajatus on itse asiassa varsin nykyaikainen, Ruonavaara sanoo.
Sosiologeille Mauno Koiviston oma elämänpolku käy sosiaalisen liikkuvuuden esimerkistä. Vaatimattomasta työläistaustaisesta kodista Koivisto kohosi koulutuksen avulla korkeaan asemaan.
– Koiviston elämäntarina kertoo myönteistä yhteiskunnastamme. Hänen sosiaalinen liikkuvuutensa oli huima ja se linkittyi tiettyyn aikakauteen ja suureen rakennemuutokseen. Samaan aikaan muuttui suomalainen elinkeinorakenne, kaupungistuminen voimistui ja koulutusmahdollisuudet kasvoivat rajusti, tosin vasta laajemmin Koiviston jo väiteltyä, Ruonavaara kertoo.
Media on tervetullut seuraamaan salin nimeämistilaisuutta ja sitä seuraavaa Mauno Koivisto -luentoa perjantaina 24.11. kello 14.15 Publicum-rakennuksen (Assistentinkatu 7) saliin Pub 1. Luennoitsijana on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola aiheenaan Maailmanluokkaisen Suomen turvallisuus suurvaltapolitiikan murroksessa. Tilaisuus on kaikille avoin,
Lisätietoja: varadekaani Hannu Ruonavaara, p. 050 440 8312, hanruona@utu.fi