Syöpäkasvaimen ja sitä ympäröivän kudoksen kovuus säätelee syövän kehittymistä pahanlaatuiseksi
Syöpä muuttaa ympäröivää kudosta jäykemmäksi, mikä vuorostaan lisää syöpäsolujen kasvua entisestään – näin syntyy itseäänruokkiva noidankehä. Turun yliopiston tutkijoiden löytämä merkittävä tutkimustulos vaikuttaa siihen, miten syöpätutkimusta suunnataan tulevaisuudessa.
Turun yliopiston tiedote 12.8.2016
– Monen syöpäpotilaan tarina alkaa siitä, että havaitsee itsessään ”kyhmyn”. Uudet tutkimustulokset paljastavat, että ”kyhmyllä” on merkittävä rooli syövän pahanlaatuisuudessa. Kudoksen tiheyden kasvu käynnistää syöpäsoluissa kokonaisvaltaisen muutoksen, joka johtaa lukuisien solujen kasvua lisäävien geenien ilmentymiseen, akatemiaprofessori Johanna Ivaska kuvaa.
Turun yliopistossa työskentelevän Ivaskan tutkimusryhmä on tutkinut normaalisolujen ja syöpäsolujen mekanosensitiivisyyttä eli kykyä tunnistaa ympäröivän kudoksen jäykkyys. Monet ihmisen kudokset, kuten rintakudos, ovat hyvin pehmeitä ja kudoksen solut ovat optimoitu kasvamaan normaalisti tässä ympäristössä. Solun pinnan tarttumisreseptorit, integriinit, toimivat jousien tavoin ja välittävät solun tumaan viestejä kudoksen pehmeydestä ja säätelevät geenien ilmentymistä tämän viestin perusteella.
– Uudet tutkimustulokset osoittavat ensimmäistä kertaa, että syöpäkasvaimen kovuus vaikuttaa niin kutsutun epigeneettisen säätelyn kautta hyvin laajasti syöpäsolujen ilmentämiin geeneihin lisäten syövän pahanlaatuisuutta. Laboratorio-olosuhteissa pystyimme estämään syövän kasvun yksinkertaisesti palauttamalla syöpää ympäröivän kudoksen jäykkyyden vastaamaan normaalia pehmeää rintakudosta, Ivaska kertoo.
Tutkija Riina Kaukosen tutkimustulokset paljastivat tutkimusryhmälle, että kudoksen jäykkyyden lisääntyessä geenien ilmentymistä säätelevä epigeneettinen entsyymi (JMJD1A) siirtyi solulimasta tumaan ja muutti kokonaisvaltaisesti syövän geenien ilmentymistä ja lisäsi solujen kasvua.
Poistamalla soluista JMJD1A-entsyymin, Kaukonen pystyi estämään useiden syöpätyyppien kasvua ja kykyä muodostaa syöpäkasvaimia. Yhteistyössä Turun ja Helsingin yliopistollisten keskussairaaloiden lääkäreiden kanssa tutkijat myös havaitsisivat, että JMJD1A:n määrä oli korkeampi niiden potilaiden syövissä, jossa ympäröivässä kudoksessa oli merkkejä korkeammasta tiheydestä.
– Tutkimustulokset avaavat täysin uuden näkökulman syöpää ympäröivän kudoksen osuuteen syövän kehityksessä. Kohdentamalla lääkehoitoja syöpäsolujen lisäksi niiden vuorovaikutukseen ympäröivän kudoksen kanssa voimme ehkä tulevaisuudessa kohentaa nykyisten lääkehoitojen tehoja.
Tutkimustulokset on julkaistu 4.8.2016 solubiologian alan arvostetussa Nature Communications -lehdessä: http://www.nature.com/articles/ncomms12237
Lisätietoja: akatemiaprofessori Johanna Ivaska, Turun yliopisto / Biotekniikan keskus, puh. 02 333 7954, johanna.ivaska@utu.fi
**
Kaikki Turun yliopiston tiedotteet: www.utu.fi/tiedotteet