Kaikki raskaudenaikainen stressi ei ole yhteydessä elimistön pitkäaikaisen stressihormonipitoisuuden nousuun
16.05.2018
Elimistön stressihormoni kortisolin pitkäaikaista tasoa voidaan mitata hiusnäytteiden avulla. Hiuksiin kertyy kortisolia verenkierrosta hiusten kasvaessa, joten edeltävien kuukausien aikana vaikuttanut kortisolin määrä voidaan mitata hiusnäytteestä. Turun yliopiston FinnBrain-tutkimuksessa kerättiin yhteen tiedot kaikista tähän mennessä julkaistuista artikkeleista, joissa on tutkittu raskaudenaikaisten koettujen stressioireiden yhteyttä hiuskortisolipitoisuuteen. Yhteyden selvittäminen on tärkeää, sillä raskaudenaikaiset olosuhteet, kuten äidin kokemat stressioireet, voivat vaikuttaa sikiön kehityksen ohjelmoitumiseen. Kortisoli saattaa olla yksi vaikutusta välittävä tekijä.
Turun yliopiston tiedote 16.5.2018
Aikaisempi tutkimustieto stressioireiden ja kortisolitason yhteyksistä on ollut vaihtelevaa. Yksi syy vaihtelevuuteen on koettujen stressioireiden monimuotoisuus. Osa koetusta stressistä on todennäköisesti hyödyllistä lapsen kehitykselle, ja erityyppiset stressikokemukset, kuten vuorotyö, elämäntilanteeseen liittyvä stressi sekä masennus- tai ahdistusoireet, aiheuttavat luultavasti varsin erilaisia biologisia vasteita elimistössä. Edetessään myös raskaus itsessään muokkaa elimistön stressihormonivasteita eri tavoin.
– Vaihteleviin tuloksiin on vaikuttanut myös vaikeus saada luotettavaa kuvaa elimistön pitkäaikaisesta kortisolitasosta, sillä se vaihtelee nopeasti vuorokaudenajan ja tilanteen mukaan. Lisäksi tavallisimmilla mittaustavoilla, kuten sylki- ja verinäytteillä, saadaan kuva vain mittaushetken kortisolitasosta. Tämän vuoksi halusimme selvittää asiaa pitkäaikaista kortisolitasoa kuvaavan hiuskortisolitutkimuksen avulla, tiedot yhteen kerännyt tohtorikoulutettava Paula Mustonen FinnBrain-tutkimuksesta kertoo.
Hiuskortisolitaso kuvaa osin erilaista elimistön stressiä kuin koetut oireet
Äidin raskaudenaikaisen hiuskortisolipitoisuuden yhteyttä koettuihin stressioireisiin on käsitellyt kuusi julkaistua alkuperäisartikkelia. Niissä äidin masennus- ja ahdistusoireet tai elämäntilanteeseen tai raskauteen liittyvä ahdistuneisuus eivät olleet johdonmukaisesti yhteydessä hiuskortisolipitoisuuteen, erityisesti jos äidin raportoima oireilu oli lievää tai kohtalaista. Yhteyksiä hiuskortisolitason ja koettujen oireiden välillä ei havaittu kaikissa raskauden vaiheissa.
Vaikka nyt tehdyn katsauksen tulosten perusteella yhteys hiuskortisolitason ja raskaudenaikaisten stressioireiden välillä todetaan vain tietyissä tilanteissa, on tärkeää huomioida, että näissä tutkimuksissa ei selvitetty hiuskortisolitason yhteyksiä raskauden kulkuun tai lapsen kehitykseen. Muut tutkimukset antavat viitteitä siitä, että hiuskortisolitaso silti kuvaisi olosuhteita, jotka ovat merkityksellisiä esimerkiksi raskauden keston tai lapsen stressinsäätelyjärjestelmän kehityksen kannalta.
– Näyttääkin siltä, että itse koetut stressioireet ja mitattu pitkäaikainen kortisolitaso kertovat jossain määrin eri ilmiöistä ja lisää tutkimuksia tarvitaan, jotta ymmärrettäisiin, miten nämä ilmiöt ovat yhteydessä lapsen sikiöaikaiseen ohjelmoitumiseen ja kehitykseen, Mustonen lisää.
Katsausartikkeli on laadittu osana Mustosen väitöskirjatutkimusta, joka kuuluu Turun yliopiston FinnBrain-syntymäkohorttitutkimukseen. FinnBrain-tutkimuksessa selvitetään ympäristön ja perimän vaikutusta lapsen kehitykseen. Mukana on yli 4 000 lapsiperhettä, joita seurataan raskausajasta pitkälle aikuisuuteen.
>> Tutkimus on julkaistu lehdessä Psychoneuroendocrinology
Lisätietoja: lääkäri, tohtorikoulutettava Paula Mustonen, FinnBrain-tutkimus, 044-5252684, paula.mustonen@utu.fi