FinnCrime-seminaari ruotii tutkittuja keinoja minimoida rikollisuuden haittoja

​Turun yliopiston tiedote 10.9.2015

Median edustajat ovat tervetulleita seminaariin 15.9.2015 klo 9.30–15.30.
Mediatapaaminen pidetään keskellä seminaaripäivää 15.9. klo 12.20–12.45. Ilmoittautumisia toivotaan 11.9. mennessä osoitteeseen jarna.lindroos(a)utu.fi.
Paikka: Sirkkalan kampuksen Janus-sali (Kaivokatu 12, Turku)

Tutkimusnäyttöön perustuvalle rikollisuutta koskevalle tiedolle on suuri yhteiskunnallinen tarve, johon kriminologisen epidemiologian tutkimus pyrkii vastaamaan. Suomessa se on keskittynyt Turun yliopistoon, jossa Lastenpsykiatrian tutkimuskeskus ja oikeustieteellinen tiedekunta järjestävät monitieteisen FinnCrime-seminaarin.

– Rikollisuuden tutkimuksessa on turvauduttu usein laadullisiin menetelmiin. On kuitenkin epäselvää, missä määrin niiden kautta saatua tietoa voidaan yleistää koko väestöön ja kuinka hyödyllistä rikollisuuden kontrollin tutkimukseen painottuva tieto on kriminaalipolitiikan linjaamiseksi, Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan tutkijatohtori, dosentti Henrik Elonheimo kertoo. 

Elonheimo kuuluu oikeustieteellisen tiedekunnan ja lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen yhteiseen epidemiologisen kriminologian FinnCrime-tutkimusryhmään, joka selvittää rikollisuuden lainalaisuuksia laajojen kohorttiaineistojen avulla. Hän kertoo seminaarissa FinnCrime-tutkimuksen tuloksista, joiden mukaan rikollisuus on suorassa yhteydessä moniin psykososiaalisiin ongelmiin.

Uusimpana löydöksenä on rikollisten suuri kuolleisuusriski. Tulokset on juuri julkaistu Criminal Behaviour and Mental Health -lehdessä.

– Rikosaktiivisuus ennusti kuolleisuutta hyvin voimakkaasti. Merkillepantavaa oli erityisesti naisrikollisten suuri riski. Naisten rikollisuus kertonee miehiin verrattuna vielä vahvemmasta pahoinvoinnista ja marginalisaatiosta. Kuolleisuus on rikollisuuteen liittyvien ongelmien äärimuoto, Elonheimo toteaa.

Rangaistuskeskeinen kriminaalipolitiikka on tehotonta ja kallista

Seminaarin pääpuhuja, yksi nimekkäimmistä rikosuratutkijoista, on kriminologian ja rikosoikeuden professori Arjan Blokland Leidenin yliopistosta ja the Netherlands Institute for the Study of Crime and Law Enforcementista (NSCR). Hän on tutkinut rangaistusten vaikutusta rikosurien kehitykseen.

Bloklandin mukaan rangaistuskeskeinen kriminaalipolitiikka ei auta ennaltaehkäisemään rikollisuutta. Sama havainto on tehty myös Suomessa.

– Rangaistuskeskeinen kriminaalipolitiikka, joka saattaa jopa pahentaa rikollisuutta ja sen taustalla vaikuttavia ongelmia, tulee yhteiskunnalle kalliiksi. On laskettu, että yhden lapsen tai nuoren pelastaminen pois rikolliselta uralta säästäisi yhteiskunnalle miljoonia euroja. Pelkästään yksi vankipäivä suljetussa laitoksessa maksaa yli 200 euroa, dosentti Elonheimo huomauttaa.

Näyttöön perustuvat kriminaalipoliittiset suositukset nousevat pohjimmiltaan siitä, mitä tiedämme rikollisuuden esiintyvyydestä ja taustatekijöistä. Tieteellinen tieto rikosurista ja rikollisuuden kehittymisestä elämänkaaren aikana on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina. Kriminologien mukaan tietoa ei kuitenkaan ole vielä riittävästi hyödynnetty kriminaalipoliittisessa päätöksenteossa.

– Monenlaiset psykososiaaliset ongelmat ennakoivat jo lapsuudessa rikosriskiä, mikä antaa aihetta kehittää lasten asemaa kokonaisvaltaisesti parantavia tukitoimia. Rikosurat yleensä päättyvät aikuisuudessa luonnollisen kehityksen tuloksena, mikä saa kysymään, kuinka kustannustehokasta vankeusrangaistuksen käyttö rikosoikeuden viimeisenä keinona on, Elonheimo pohtii. 

Seminaarissa puhuu myös lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen johtaja, professori Andre Sourander, joka alustaa mielenterveyden ja rikollisuuden suhteesta.  Tutkija Lotta Lempinen kertoo, millaisia muutoksia suomalaisten lasten ongelmakäyttäytymisessä on viimeisen 24 vuoden aikana havaittu.

Turun psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri, tutkimusprofessori Hannu Lauerma puolestaan valaisee, miten rikollisuuteen liittyvät taustaongelmat näkyvät vankilassa. Tilaisuuden päättää emerituslaamanni Teuri Brunila, joka luotaa puheenvuorossaan sitä, mitä vuodet oikeuslaitoksessa hänelle opettivat ja miksi hän on eläkkeellä alkanut puhua sovittelun puolesta.

– Sovittelu eroaa kaikesta muusta riidanratkaisusta. Sovittelussa luovutaan siitä epärealistisesta ajatuksesta, että ihmisten ongelmien ratkaiseminen olisi asiantuntijan vastuulla, koska asiantuntijan rooli kyseenalaistaa ihmisen oman asiantuntemuksen. Sovittelija vain ohjaa prosessia, jonka lopputuloksena asianosaiset itse löytävät ratkaisun, Brunila selvittää.

Maksuton tilaisuus on suunnattu kaikille, jotka ovat kiinnostuneet rikollisuuden kehityksestä elämänkaaren aikana, sen taustatekijöistä, ja näyttöön perustuvista tavoista vastata rikollisuuden ongelmaan. Tilaisuus on aamupäivällä englanninkielinen ja iltapäivällä suomenkielinen.