Esittelyssä uuden ajan opetusympäristöt ja -menetelmät peruskouluissa
Uudet oppimisympäristöt ja uudenlaiset tavat opettaa peruskoululaisia nousevat esille opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikön sekä Rauman normaalikoulun järjestämässä koulutustapahtumassa.
Turun yliopiston tiedote 24.9.2014
Torstaina 2.10. kello 14.15–17.00 Rauman normaalikoululla (Seminaarikatu 1, Rauma) järjestettävä tapahtuma kokoaa pitkälti toistasataa satakuntalaista ja varsinaissuomalaista opettajaa Raumalle. Toivotamme myös median tervetulleeksi kuulemaan uutta tietoa opettamisesta.
Tapahtuma on osa Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan 40-vuotisjuhlavuotta. Raumalla opettajankoulutus käynnistyi jo vuonna 1896 Rauman seminaarissa. Vuonna 1974 Rauman opettajankoulutuslaitos tuli osaksi Turun yliopiston vastaperustettua kasvatustieteiden tiedekuntaa. Tarkoituksena on tuoda esille raumalaisen opettajankoulutuksen osaamisalueita.
Normaalikoulun rehtorin Tapio Heinon mukaan huomion kiinnittäminen uusiin opetusmenetelmiin ja -ympäristöihin on luonteva valinta, sillä niiden käyttöönottoon kannustetaan aina opetus- ja kulttuuriministeriöstä lähtien.
– Koulutustapahtumamme on katsaus siihen, mitä ajassa liikkuu juuri nyt. Mitä ja millaisia ovat digitalisoituvat oppimisympäristöt, Heino sanoo.
Tapahtuman avaa Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan dekaani Marja Vauras puhumalla yhteisöllisestä oppimisesta digitaaliajan koulussa.
Neljässätoissa työpajassa on esillä muun muassa tablettitietokoneiden hyödyntämismahdollisuudet niin teoria-aineissa kuin taidekasvatuksessa ja käsitöissäkin, lasertekniikan hyödyntäminen sekä mobiili atk-luokka. Lehtorit Susanna Heino ja Paula Äimälä esittelevät toiminnallisia oppimisympäristöjä.
– Luokissa voi olla fyysisesti levottomia lapsia, joilta paikallaan istuminen vaatii valtavaa itsehillintää. Samaan aikaan puhutaan istumisen haitoista. Me lähdimme Susannan kanssa hakemaan ratkaisua tähän ongelmaan, Äimälä kertoo.
Ideana oli luoda luokka, jossa oppilas voi hakea itselleen parhaiten sopivan opiskeluasennon. Pulpetit korvattiin muilla työskentelytasoilla. Jokainen oppilas sai omia tavaroita varten kangaslaatikon lokerikoista, joiden kanttakin voi käyttää pöytänä, lattialla istuville on tarjolla tyynyjä ja läppäritasoja, joiden ääressä työskentely onnistuu myös seisten. Luokissa harjoitellaan myös yhteistoiminnallista oppimista.
– Lapset saavat itse valita mieluisimman paikkansa opiskella, kun on yksilöllisen tai parityöskentelyn aika. Alussa siirtyminen paikasta toiseen aiheutti hälyä ja se häiritsi lapsia, mutta pienen ajan kuluttua jokainen oppi keskittymään omaan tekemiseensä, Äimälä sanoo.
Muutos on vähentänyt opettajien tarvetta puuttua oppilaiden käytökseen.
– Kun lapsen ei ole pakko istua paikalleen, ei meidän opettajien ole enää tarvinnut koko ajan sanoa: ”Matti, katso nyt tännepäin, Matti nyt paikallaan”. Aikuisen kielteinen palaute on vähentynyt, Äimälä kertoo.
Uudenlainen tapa on muokannut myös opettajan roolia.
– Opettajan rooli on muuttunut ohjaavaan suuntaan. Tunneilla olo on yhdessä opettelemista. Opettajakaan ei istu siellä pöydän takana vaan kiertelee luokassa seuraamassa ja ohjaamassa. Perinteisessä pulpettiluokassa on ahtaampaa, joten kierteleminen on vaikeampaa, Äimälä sanoo.
**
Kaikki Turun yliopiston tiedotteet www.utu.fi/tiedotteet