Äidin raskausajan ja synnytyksen jälkeiset mielenterveysoireet ovat yhteydessä vauvan kasvojenilmeisiin suuntautuvaan tarkkaavaisuuteen
Joustava tarkkaavaisuuden säätely on tärkeää vauvaiän itsesäätelyssä. Kasvojenilmeisiin suuntautuva tarkkavaisuus on ihmisen selviytymisen kannalta yksi tärkeimmistä tarkkaavaisuuden muodoista, ja se alkaa kehittyä nopeasti heti syntymästä alkaen. Turun yliopiston FinnBrain-tutkimuksessa selvitettiin, miten äidin raskauden ja synnytyksen jälkeisen ajan masennus- ja ahdistuneisuusoireet ovat yhteydessä vauvan tarkkavaisuuteen.
Turun yliopiston tiedote 31.10.2018
Tarkkaavaisuuden säätely tekee mahdolliseksi vauvan kiinnostuksen suuntaamisen kohti ympäristön tärkeitä ärsykkeitä. Toisaalta se auttaa välttämään huomion kiinnittymistä ahdistusta tuottaviin tai muuten häiritseviin asioihin. Tarkkaavaisuuden vinoumat, kuten tavallista vahvempi suuntautuminen uhkaärsykkeisiin, esimerkiksi pelokkaisiin tai vihaisiin kasvoihin, voivat liittyä myöhempiin vaikeuksiin säädellä tunnetiloja. Tarkkaavaisuuden varhaiskehityksestä tiedetään kuitenkin vasta vähän.
Tohtorikoulutettava Eeva-Leena Kataja selvitti osana FinnBrain-tutkimusta, ovatko äidin raskauden ja synnytyksen jälkeisen ajan masennus- ja ahdistuneisuusoireet yhteydessä 8 kuukauden ikäisen vauvan tarkkaavaisuuteen vauvan katsoessa neutraaleja, iloisia ja pelokkaita kasvoja sekä kasvojen laidalle ilmestyviä häiriöärsykkeitä. Kataja oli kiinnostunut erityisesti tarkkaavaisuuden irrottautumisesta uhkaärsykkeestä ja suuntautumisesta kohti häiriöärsykettä.
Tulokset on julkaistu Child Development ja Journal of Affective Disorders -tutkimusjulkaisuissa.
Silmänliikekamera rekisteröi vauvan tarkkaavaisuuden muutokset
Tutkimuksessa oli mukana 363 FinnBrain-tutkimukseen kuuluvaa äiti–vauva-paria. Tietoa äidin masennus- ja ahdistuneisuusoireista kerättiin kyselylomakkeilla raskausviikoilla 14, 24 ja 34 sekä 3 ja 6 kuukautta synnytyksen jälkeen.
Vauvan tarkkaavaisuuden suuntautumista kasvojenilmeisiin tutkittiin 8 kuukauden iässä silmänliikemenetelmällä. Silmänliikekamera rekisteröi, miten lapsen katse liikkuu neutraalin, iloisen tai pelokkaan kasvokuvan sekä häiriöärsykkeen välillä. Häiriöärsykkeet olivat mustavalkoisia, geometrisia kuvioita, joiden kiinnostavuus itsessään on melko vähäinen.
– Tutkimme, millä todennäköisyydellä vauva irrottaa katseen kasvoista ja kohdistaa sen häiriöärsykkeeseen. Lisäksi selvitimme, mikä vaikutus kasvokuvan tunnetilalla on. Aikaisempien tutkimusten perusteella oletimme, että äidin masennus- ja ahdistusoireet olisivat yhteydessä vauvan vahvempaan tarkkaavaisuuden suuntautumiseen kohti uhkaärsykettä, Kataja kertoo.
Äidin oireilu yhteydessä vauvan pelokkaisiin kasvoihin kohdistamaan tarkkaavaisuuteen
Tutkimuksessa havaittiin, että koko aineiston tasolla 8 kuukauden ikäiset vauvat katsoivat pisimpään pelokkaita kasvoja. Tyttöjen ja poikien välillä ei ollut eroa. Sama tulos on havaittu useissa vauvaiän tarkkaavaisuutta arvioivissa tutkimuksissa. Sen ajatellaan ilmentävän kasvojenilmeisiin suuntautuvan tarkkaavaisuuden normaalikehitystä iässä, jossa vauva alkaa itsenäisen liikkumisen lisääntyessä suuntautua vahvemmin mm. uhkaa viestittäviin ärsykkeisiin.
– Tutkimuskysymyksiimme liittyen havaitsimme, että sekä äidin raskausaikaan että synnytyksen jälkeiseen aikaan painottuvat masennusoireet olivat yhteydessä vauvan vahvempaan tarkkaavaisuuden suuntautumiseen pelokkaisiin kasvoihin, kun heidän tarkkaavaisuusprofiilejaan verrattiin vauvoihin, joiden äidit raportoivat tasaisen matalia oireita koko seuranta-ajan. Tyttö- ja poikavauvojen välillä ei ollut eroa, Kataja selittää.
Raskausajan ahdistusoireet, mutta eivät synnytyksen jälkeiset oireet, olivat yhteydessä vauvan vahvempaan tarkkaavaisuuden suuntautumiseen pelokkaisiin kasvoihin. Tässä havaittiin myös ero sukupuolten välillä. Äidin synnytyksen jälkeiset oireet lisäsivät pojilla taipumusta siirtää katse kasvoista kohti häiriöärsykettä, kun taas tytöillä äidin oireilu lisäsi taipumusta katsoa kasvoja.
– Tulosten valossa näyttää siltä, että äidin masennusoireilu on yhteydessä siihen, että vauva katsoo pidempään pelokkaita kasvoja, riippumatta siitä, missä vaiheessa äidin oireet esiintyvät raskausaikana tai lapsen syntymän jälkeen. Äidin raskausajan ahdistusoireilu taas on yhteydessä vauvan taipumukseen suuntautua uhkaärsykkeisiin, riippumatta äidin synnytyksen jälkeisistä oireista., Kataja summaa.
Pojat saattavat olla häiriöherkempiä ja suuntautua vahvemmin kaikkiin ympäristön ärsykkeisiin (tässä tutkimuksessa yllättäen ilmestyvät häiriöärsykkeet), kun taas tytöt saattavat suuntautua vahvemmin kaikkiin sosiaalis-emotionaalisiin ärsykkeisiin (tässä tutkimuksessa kaikki kasvokuvat).
FinnBrain-tutkimus tarjoaa kattavan aineiston jatkotutkimukselle
Koska kasvonilmeisiin kohdistuvan tarkkaavaisuuden kehittymisestä vauvaiän jälkeen tiedetään vasta vähän, on tärkeää, että samoja lapsia seurataan myös vauvaiän jälkeen. Lisäksi on tärkeää pyrkiä tutkimaan, minkä verran esimerkiksi perinnölliset tekijät ohjaavat lapsen kasvojenilmeisiin suuntautuvaa tarkkaavaisuutta, ja mikä on ympäristötekijöiden, kuten raskausajan tekijöiden ja syntymän jälkeisen kasvuympäristön merkitys näissä kehityskuluissa.
Suuri osa tutkituista äiti–vauva-pareista on edelleen aktiivisesti mukana FinnBrain-tutkimuksessa, ja enemmistö lapsista on osallistunut samankaltaiseen silmänliiketutkimukseen myös 2,5-vuotiaana ja osallistuu siihen vielä 5 vuoden iässä.
– Tämä aineisto tuleekin tuottamaan tärkeää tietoa kasvojenilmeisiin suuntautuvan tarkkaavaisuuden varhaiskehityksestä sekä sen yhteydestä lapsen muuhun kehitykseen. Tavoitteena on, että tutkimuksessa kerättyä tietoa voitaisiin soveltaa lasten kehitystä tukevien toimenpiteiden kehittämisessä, Kataja summaa.
Turun yliopiston FinnBrain-syntymäkohorttitutkimuksessa selvitetään ympäristön ja perimän vaikutusta lapsen kehitykseen. Mukana on yli 4 000 lapsiperhettä, joita seurataan raskausajasta pitkälle aikuisuuteen.
>> Maternal pre- and postnatal anxiety symptoms and infant attention disengagement from emotional faces -artikkeli: https://doi.org/10.1016/j.jad.2018.09.064
>> Maternal Depressive Symptoms During the Pre‐ and Postnatal Periods and Infant Attention to Emotional Faces -artikkeli: https://doi.org/10.1111/cdev.13152
>> Videolla psykologi, psykoterapeutti ja tohtorikoulutettava Eeva-Leena Kataja kertoo tutkimuksen tuloksista: https://youtu.be/FHFcaqMtw6Y
Lisätietoja:
Eeva-Leena Kataja, psykologi, perhepsykoterapeutti, tohtorikoulutettava, Turun yliopiston FinnBrain-tutkimus, 044 3713783, eeva-leena.kataja@utu.fi