Tuore tohtorikoulutettava tutkii aurinkoenergian tulevaisuutta Kiinteistösäätiön rahoituksella
Energiaa absorboituu auringosta maanpintaan tunnissa noin saman verran kuin ihmiskunta kuluttaa vuodessa. Aurinkokennojen valmistuksessa käytetään epäorgaanista piitä. Turun yliopistossa etsitään materiaalille edullisempaa vaihtoehtoa.
Ranskassa tuli aiemmin tänä vuonna voimaan laki, jonka mukaan uusien liikerakennuksien katot tulee ainakin osin peittää aurinkopaneeleilla. Vaihtoehtoisesti aurinkopaneelien tilalle voi rakentaa viherkattoja, jotka eristävät lämpöä ja sitovat sadevettä. Sekä aurinkoenergia että viherkatot ovat olleet jo aiemmin suosittuja esimerkiksi Australiassa ja Saksassa.
Saksa on maailman suurin aurinkosähkön tuottaja. Näin siitäkin huolimatta, että noin 90 prosenttia maailman ihmisistä asuu Saksaa aurinkoisemmissa paikoissa. Kesällä 2014 Saksassa onnistuttiinkin hetkellisesti tuottamaan puolet koko maan sähköntarpeesta aurinkoenergialla.
Australiassa jo yli kaksi miljoonaa kotitaloutta hyödyntää omaa aurinkoenergiaa. Esimerkiksi Queenslandin osavaltiossa hiilivoima ei pärjäisi sähkön kuljettamiskustannuksien vuoksi hintavertailussa enää aurinkoenergialle, vaikka hiilivoima itsessään olisi ilmaista.
Suomessa ei olla vielä näin pitkällä. Esimerkiksi Helsingin Suvilahdessa maaliskuussa 2015 avatun aurinkovoimalan 1200 aurinkopaneelia kuitenkin tuottavat vuodessa sähköä saman verran kuin 130 kerrostalokaksiota kuluttaa. Uusia aurinkovoimaloita onkin suunnitteilla ja aurinkoenergian mahdollisuuksia tutkitaan jatkuvasti myös Suomessa.
Edullisemman aurinkoenergian jäljillä
Milla Suominen valmistui tänä keväänä matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kemian laitokselta maisteriksi laudaturin papereilla, pääsi tohtorikoulutettavaksi ja sai apurahan. Suomisen kevät – kuten arvata saattaa – on ollut hektinen ja positiivissävytteinen. Nuoren tutkijan tuleva väitöskirja käsittelee kevyitä ja taipuisia aurinkokennosovelluksia.
Milla Suomisella on ollut tänä keväänä syytä hymyyn.
– Tällä hetkellä tutkin grafeenin ja johdepolymeerien sekä grafeenioksidin ja johdepolymeerien komposiitteja. Selkokielellä tämä tarkoittaa, että pyrin parantamaan kahden eri materiaalin ominaisuuksia iskemällä ne yhteen sopivassa suhteessa, Suominen kertoo väitöksestään.
Nykyisellään aurinkokennojen valmistuksessa käytetään epäorgaanista piitä, joka on materiaalina haurasta ja kallista. Parhaassa tapauksessa Suomisen tutkimus saattaa mahdollistaa edullisempien materiaalien käytön aurinkokennojen valmistuksessa.
– Hyötysuhde olisi kuitenkin ainakin aluksi pienempi kuin nykyisissä kennoissa. Olen ehtinyt tekemään vasta muutamia kokeita, mutta tällä hetkellä näyttää lupaavalta, hyväntuulinen tutkija selventää.
Suomessa aurinkoenergian käyttöä voisi Suomisen mukaan kehittää panostamalla uusiutuvien energianlähteiden tutkimukseen ylipäätään. Tutkija tähdentää, että myös Turun yliopiston kemian laitoksen materiaalikemian osastolla on aiemminkin tutkittu aurinkokennoja positiivisin tuloksin.
Suomisen tutkimusta rahoittaa Kiinteistösäätiö. Kiinteistösäätiö edistää ja tukee rakennussuunnitteluun, asumiseen, asuinympäristöön, kiinteistönhoitoon ja hallintoon sekä kiinteistökannan säilymiseen liittyvää toimintaa.
Teksti: Henri Kanervo
Kuvat: Jeremy Levine, Henri Kanervo