Elias Tillandz -palkinto myönnettiin tänä vuonna kahdelle ansiokkaalle tutkimukselle, joissa käsiteltiin syöpäsolujen liikkumiseen liittyvää mekanismia ja tehtiin uusi analyysi varhaiskeskiaikaisesta hautalöydöstä. Palkinto luovutettiin tutkijoille torstaina 24.8.2023 BioCity-symposiumin yhteydessä.
Elias Tillandz -julkaisupalkinto myönnetään vuosittain parhaalle BioCity Turun tutkijoiden julkaisemalle tutkimusartikkelille – tänä vuonna kahdelle tasavahvalle artikkelille. Palkinnon suuruus on 12 000 euroa, jonka BioCity Turku ja Åbo Akademin säätiö rahoittivat puoliksi. Palkinto jaettiin tänä vuonna kahden tutkimuksen kesken niin, että kummallekin palkitulle artikkelille myönnettiin 6000 euron palkinto.
BioCity Turun entiset tieteelliset johtajat, professori emeritus Kalervo Väänänen ja professori emeritus Eero Vuorio valitsivat palkinnon saajat koko tutkijayhteisön ehdotusten pohjalta. BioCity Turku on Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteinen organisaatio, joka tukee ja koordinoi Turun kampusalueen biotieteiden tutkimusta.
Elias Tillandz -palkinto on nimetty Turun Akatemian professorin Elias Tillandzin (1640–1693) mukaan. Tillandz toi kokemusperäisen tieteen Turkuun ja julkaisi ensimmäisen varsinaisen tieteellisen tutkimuksen Turussa.
Mathilde Mathieu, Aleksi Isomursu, Ulla Moilanen ja Elina Salmela vastaanottivat Elias Tillandz -palkinnon BioCity-symposiumissa 24.8.2023. Vasemmalla Åbo Akademin rehtori Mikael Lindfelt.
Tutkijat selvittivät syöpäsolujen ohjautuvuuden mysteeriä
Toisessa palkitussa artikkelissa tutkijat tarkastelivat soluliikkeen mekanismeja sekä kudoksen jäykkyyden vaikutusta solujen sijaintiin ja liikkeisiin. Tutkimus tuo lisätietoa siitä, kuinka syöpäsolut leviävät kudoksissa ja avaa mahdollisuuksia niiden leviämisen estämiselle tai ohjailulle.
– Yksittäisten solujen liikkuminen paikasta toiseen on osa ihmiskehon normaalia toimintaa. Tutkijayhteisössä on aiemmin ollut vallalla käsitys, jonka mukaan eri solutyypit suosivat liikkuessaan lähinnä jäykkää kudosta, siirtyen aktiivisesti sitä kohti. Ollessani tutkijavierailulla Yhdysvalloissa havaitsimme kuitenkin, että tietyt aivosyöpäsolut pystyvät hakeutumaan soluviljelyalustoilla muuta ympäristöä pehmeämmille alueille, kertoo Turun biotiedekeskuksen väitöskirjatutkija Aleksi Isomursu.
Löytö johti vuosia kestäneeseen kansainväliseen tutkimusyhteistyöhön, jossa solujen poikkeavan käytöksen takana olevia mekanismeja kartoitettiin tarkemmin. Solujen jäykkyysohjautuvuuden ymmärtäminen on tärkeää, sillä se on olennainen osa niitä mekanismeja, jotka ohjaavat kaikkea solujen liikettä eri kudoksissa.
– Tulevaisuudessa ilmiön ymmärtäminen voi auttaa myös uusien hoitomuotojen kehittämisessä, esimerkiksi syövän leviämisen ehkäisemiseksi, sanoo Turun biotiedekeskuksen tutkijatohtori Mathilde Mathieu.
– Tuloksemme ovat herättäneet maailmalla paljon huomiota ja kiinnostusta, ja eri tutkimusryhmät esimerkiksi Virginian ja Katalonian teknillisissä yliopistoissa ovat jo luoneet omia laskennallisia mallejaan, jotka tukevat havaintojamme. Tästä onkin hyvä jatkaa tutkimusta ja selvittää seuraavaksi, kuinka eri syöpäkasvaimien ja -tyyppien valtava monimuotoisuus vaikuttaa yksittäisten syöpäsolujen kykyyn hakeutua pehmeisiin tai jäykkiin ympäristöihin, kertoo tutkimusta Suomessa johtanut K. Albin Johansson -tutkimusprofessori Johanna Ivaska.
Aleksi Isomursun, Johanna Ivaskan ja Mathilde Mathieun tutkimuksessa tekemä havainto solujen ohjautuvuudesta vastaa moniin tutkijoita askarruttaneisiin kysymyksiin. (Kuva: Suvi Harvisalo / Turun yliopisto)
Palkittu artikkeli “Directed cell migration towards softer environments” on julkaistu Nature Materials -lehdessä heinäkuussa 2022.
Arkeologisen hautalöydön uudelleenanalyysi toi tietoa varhaiskeskiajan sukupuoliroolien joustavuudesta
Toisessa palkitussa artikkelissa tutkijat tekivät yli 50 vuotta sitten löydetylle Hattulan Suontaan haudalle uudelleenanalyysin, joka toi uutta näkemystä varhaiskeskiajan sukupuolirooleista ja ei-binäärisen sukupuolen ilmaisusta. Haudasta on löytynyt esineistöä, josta osa on tulkittu maskuliiniseksi ja osa feminiiniseksi, ja sitä on pidetty aiemmin naisen ja miehen kaksoishautana tai vaihtoehtoisesti naisen miekkahautana.
Uusi tutkimus osoitti, että Suontaan hautaan on haudattu vain yksi vainaja, jolla on ollut yllään aikakaudelle tyypillinen naisen asu ja vasemmalla lonkallaan kahvaton miekka. Vainajasta tehty muinais-DNA-analyysi puolestaan viittasi siihen, että hänellä olisi ollut sukupuolikromosomiyhdistelmä XXY, joka aiheuttaa Klinefelterin oireyhtymää. Syntymässä pojiksi määritellyillä ihmisillä esiintyvä oireyhtymä voi aiheuttaa esimerkiksi rintojen kasvua, lihasmassan pienenemistä tai lapsettomuutta.
– Tutkimuksen DNA-tulos perustuu hyvin pieneen datamäärään, koska haudan ihmisjäännöksissä oli jäljellä vain vähän DNA:ta. Kehitimme tutkimusta varten uudenlaisen laskentamenetelmän, joka sopii tällaisille hyvin ohuille datoille. Datan perusteella on todennäköistä, että Suontaan yksilö olisi ollut XXY. Tulos oli täysi yllätys, vaikka XXY-yksilöitä on muinais-DNA-tutkimuksissa nähty jokunen jo aikaisemminkin, sanoo genetiikan tutkijatohtori Elina Salmela.
– Emme voi koskaan tietää, miten henkilö on kokenut itsensä tai miten hän on identifioitunut, mutta vaikuttaa siltä, että hänet haudanneet ihmiset ovat yhdistäneet häneen sekä maskuliinisia että feminiinisiä attribuutteja. Koska hauta on varustettu runsaasti ja huolellisesti, se kertoo siitä, että vainajaa on kunnioitettu ja arvostettu. Tältä pohjalta on relevanttia pohtia sukupuoliin liittyneitä odotuksia ja myös kyseenalaistaa vanhoja binäärisiä käsityksiä hautaesineistön tulkinnasta, toteaa arkeologi, tutkijatohtori Ulla Moilanen.
Ulla Moilasen mukaan menneisyyden sukupuoliroolien tarkastelu auttaa meitä ymmärtämään eri aikakausien sosiaalisia ja kulttuurisia olosuhteita sekä sitä, miten ne ovat kehittyneet ja muuttuneet ajan kuluessa. (Kuva: Ulla Moilanen)
Elina Salmela ideoi Suontaan haudan vainajaa varten uudenlaisen muinais-DNA-datan laskentamenetelmän. (Kuva: Suvi Harvisalo / Turun yliopisto)
Palkittu artikkeli “A Woman with a Sword? – Weapon Grave at Suontaka Vesitorninmäki, Finland” on julkaistu European Journal of Archaeology -lehdessä helmikuussa 2022.
> Lue lisää tutkimuksesta Kalmistopiiri-verkkojulkaisusta
Kuvat medialle
Media voi vapaasti hyödyntää oheisia kuvia aiheeseen liittyvässä uutisoinnissaan.
> Aleksi Isomursu, Johanna Ivaska ja Mathilde Mathieu (Kuva: Suvi Harvisalo / Turun yliopisto)
> Ulla Moilanen (Kuva: Ulla Moilanen)
> Elina Salmela (Kuva: Suvi Harvisalo / Turun yliopisto)
Lisätietoja
Aleksi Isomursu, p. 040 588 0997, aleksi.isomursu@utu.fi
Johanna Ivaska, p. 040 502 0812, joivaska@utu.fi
Ulla Moilanen, p. 040 668 1312, ummoil@utu.fi
Elina Salmela, eltusa@utu.fi
