Sosiologian oppiaine
Sosiologia on yleinen yhteiskuntatiede, jonka tehtävänä on tutkia yksilön ja yhteiskunnan välistä suhdetta. Sosiologia tarkastelee sosiaalisia suhteita ja instituutioita, yhteiskunnan yksilöille tarjoamia toimintaedellytyksiä sekä näiden muutosta. Sosiologialla on myös yhteiskuntakriittinen tehtävä: se käsittelee yhteiskunnallisia epäkohtia ja ristiriitoja sekä niihin liittyviä kamppailuja ja tulkintoja.
Turun yliopiston sosiologiassa tutkimme muun muassa seuraavia aiheita:
Politiikka: Tutkimme poliittista mielikuvitusta ja utopioita, yhteiskunnallisia liikkeitä, yhteiskuntateoriaa ja tiedon politiikkaa, polarisaatiota ja poliittista taloutta.
Yhteiskunnallinen eriarvoisuus: Tarkastelemme yhteiskuntaluokkaan, sukupuoleen ja etnisyyteen liittyvää eriarvoisuutta, ulkonäön yhteyttä eriarvoisuuteen, koulutuksen eriarvoisuutta sekä eriarvoisuuden periytymistä.
Sukupuoli: Tutkimuksemme käsittelee koulutuksellista ja ammatillista sukupuolisegregaatiota, sukupuoli-identiteettejä, ulkonäön ja sukupuolen välisiä suhteita sekä feminististä politiikkaa ja teoriaa.
Terveys ja hyvinvointi: Tutkimme terveyspolitiikkaa, hyvinvointivaltiota, terveyttä koskevia kiistoja ja asiantuntijuutta sekä terapeuttista kulttuuria.
Työ: Tutkimusemme kohdistuu työelämän sukupuolittuneisiin jakoihin sekä työn muutokseen osana kestävyysmurrosta.
Kulttuuri: Olemme kiinnostuneita kulutukseen, elämäntyyliin, sosiaalisiin normeihin, toimijuuteen, traumaan ja kokemuksellisuuteen liittyvistä kysymyksistä.
Vahvuutemme on monipuolinen osaaminen sekä laadullisissa että määrällisissä menetelmissä. Tutkimustamme luonnehtii myös vahva teoreettinen orientaatio. Toimimme aktiivisesti kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa sekä vuorovaikutamme muun yhteiskunnan kanssa.
Sinua voisi kiinnostaa myös
Sosiologiaa humanistien voimin
Vuonna 1926 uskontotieteilijä Uno Harva ryhtyi hoitamaan sosiologian professuuria Turun Yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa. Oppituoli oli Suomen ensimmäinen ja näin ollen maan vanhin.
Sosiologian oppiaineella ei ollut omia laitostiloja Harvan professorikautena, joka kesti vuoteen 1949, eikä vielä 1950-luvun alkupuolellakaan. Tuolloin sosiologiaa opetettiin ja opittiin kauppatorin laidalla sijainneen hotelli Phoenixin entisissä tiloissa - kuten muitakin tiedekunnan oppiaineita. Varsinaista henkilökuntaa ei ollut, joten professori hoiti opetuksen yksin.
Vuonna 1951 sosiologian professoriksi valittiin kansatieteilijä ja sanomalehtimies Esko Aaltonen. Sosiologian seminaari-istunnot pidettiin omassa seminaarikirjastossa, ja niihin osallistuivat muiden mukana Mauno Koivisto, Yrjö Littunen ja Kalevi Piha.
”Aaltosella oli (…) eräitä aika vekkuleita yritelmiä: yksi kaikkein mainioimpia oli, että iskettiin eteen jotain suomalaista kansatieteellistä, historiatieteellistä, jopa kaunokirjallista tekstiä, joka piti sitten kääntää sosiologian kielelle, siis sille uudelle uuden maailman terminologialle, jolloinka ei ollut enää ystävyksiä eikä tuttavuuksia vaan oli sisäryhmiä ja ulkoryhmiä, ei ollut enää istuskelua tai työn tekoa vaan oli expressiivistä ja instrumentaalista käyttäytymistä.” (Haavio 1996)
Amerikkalaisen sosiologian maihinnousu
1940- ja 50-luvuilla sosiologian kirjasto oli saanut lahjoituksena runsaasti amerikkalaista sosiologista kirjallisuutta, ja niin alkoivat Turussakin puhaltaa uudet tuulet. Amerikkalainen sosiologia syrjäytti perinteisen - Harvan ja Aaltosenkin harjoittaman - kulttuuriantropologisesti ja etnografisesti suuntautuneen sosiologian.
Amerikkalaiseen sosiologiaan tutustuttiin myös paikan päällä; tulevista sosiologian tohtoreista Yrjö Littunen lähti Amerikkaan opiskelemaan. Sieltä palattuaan hän ryhtyi tekemään väitöskirjaansa tilaustyönä Suomen Ylioppilaskuntien Liitolle (SYL). Tapausta pidettiin tiedemaailmassa ennenkuulumattomana: tutkimusta tilaustyönä!
Littusen hanke kohtasikin professori Aaltosen mukaan "tavattoman kovaa vastarintaa" humanistisessa tiedekunnassa. Lopulta tilanne raukesi, kun vedottiin vanhaan tuomarin-ohjeeseen: ”Hylkäävää tuomiota ei tule langettaa, mikäli asiasta vallitsee epävarmuus.”
Oma laitos ja lisää henkilökuntaa
Varsinainen sosiologian laitos perustettiin vuonna 1955 Aaltosen pontevan työn tuloksena. Uusi laitos siirtyi kahden huoneen ja seminaarikirjaston tiloihin upouuteen yliopiston päärakennuksen ylimpään kerrokseen - siis siihen taloon, jonka kyljessä komeilee ”Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle”.
1960-luvulla laitoksen henkilökuntaan saatiin lisäystä: aivan vuosikymmenen alussa ensin yksi ja heti perään toinen, ja sitten vielä vuosikymmenen puolivälissä kolmaskin assistentti. Miehitystä – sanan sangen tarkassa merkityksessä – lisättiin vielä vuosikymmenen loppupuolella apulaisprofessuurilla. Hallintorakennuksen tilat jäivät pieniksi, joten sosiologia jalkautui takaisin keskustaan vuonna 1966. Uudet tilat sijaitsivat jälleen kaupungilla Aurakatu 14:ssä lähellä Puolalanmäkeä, joka oli tuolloin työläisten ja opiskelijoiden suosima mielenosoituspaikka.
Aaltosen jäätyä eläkkeelle sosiologian professoriksi valittiin vuonna 1963 Yrjö Littunen - ja kuulemma vielä joidenkin samojen herrojen äänillä, jotka olivat hänen tilausväitöstään aiemmin vastustaneet. Kuitenkin Littunen siirtyi melko pian Tampereelle rakentamaan uutta Yhteiskunnallista korkeakoulua. Hänen jälkeensä vielä lyhyemmän ajan professuuria hoiti Antti Eskola, joka kävi Turussa "kääntymässä" ja lähti hänkin Tampereelle.
60-luvulla perustettiin myös Turun yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, jonka suojiin sosiologian laitos siirtyi.
"Sosiologian laitoksen julkaisusarja sai sittemmin 'kuuluisat' reikäkorttitaustaiset kantensa vuonna 1967. Kannet aivan ilmeisesti symbolisoivat ainakin 1960-luvun alkupuolen sosiologian ideaalia – eksakteihin tietokoneanalyyseihin perustuvaa empiiristä tiedettä. (Toivonen 1996)
”Aaltosen tohtorit”
1950-ja 60-luvuilla sosiologian laitoksella väitelleestä kahdeksasta ns. Aaltosen tohtorista Turun yliopiston sosiologian professorin virkaan valittiin Yrjö Littusen lisäksi Erkki Asp ja apulaisprofessoriksi Ari Haavio. 60-luvun viranhoitojen välikausina professuuria hoiti monen muun ohella Kalevi Piha.
Loput neljä Aaltosen tohtoreista – Rafael Helanko, Raino Vehmas, Väinö Luoma ja Kalevi Piha – toimivat sosiologian laitoksen dosentteina. Mauno Koivisto siirtyi tohtoroiduttuaan vaikuttamaan yliopiston ulkopuolelle talouselämään ja politiikkaan – tunnetuin seurauksin.
Sekä Asp että Haavio hoitivat virkojaan jotakuinkin kolmen vuosikymmenen ajan. Monessakin mielessä turkulainen sosiologia oli tuona aikana vakaata.
Taistelusta...
"Porukka oli kovin miehinen ja sosiologia oli kiihtyneessä tilassa kaikella mahdollisella tavalla. Kyllä ne joulujuhlat oli enimmäkseen väittelyä ja keskustelua, vähän kahakointiakin siitä, miten sosiologiaa pitäisi tutkia ja opettaa. Ei siinä joululauluja kovin paljon laulettu." (Haavio 1996)
1960-luvun lopulla ja 70-luvun alussa sosiologian opiskelijat kiipesivät barrikadeille muun muassa Tsekkoslovakian miehitystä vastaan ja hallinnonuudistuksen puolesta. Metalliliiton lakkolaisten kanssa oltiin yhteisrintamassa, jolloin sosiologian laitoksen tiloissa järjestettiin erilaisia solidaarisuustilaisuuksia. 70-luvun lopulla taisteltiin opintotuen puolesta muun muassa luentolakon ja mielenosoituksien avulla.
Vuodesta 1977 vuoteen 2002 sosiologian laitos sijaitsi Hämeenkatu 6:ssa. Sen jälkeen laitos muutti uuteen Publicum-rakennukseen yhdessä useimpien muiden tiedekuntien laitosten kanssa. 1980-luvun puolivälissä laitoksen henkilökunta – Asp, Haavio, yliassistentti ja kolme assistenttia – lisääntyi ensin lehtorilla ja aivan vuosikymmenen lopulla tuntiopettajalla.
Asp loi professoriaikanaan runsaasti kansainvälisiä yhteyksiä paitsi Euroopan maihin myös Japaniin ja Australiaan. Tämä tarkoitti myös vastavuoroisuutta: laitoksella oli runsaasti vierailuluentoja, yhtenä lukukautena jopa kolmisenkymmentä vierailijaa.
...toiseen ja kolmanteen
"Ari Haavion seminaariin osallistuivat sosiologian teoriasta kiinnostuneet opiskelijat ja erilaiset vasemmistolaisittain/ emansipatorisesti ajattelevat opiskelijat. Nämä opiskelijat kokivat saaneensa erittäin merkittävän osan koulutuksestaan Haavion lukuvuosittain toteutuneilta yhteiskuntateorian ja sosiologian historian luennoilta sekä sosiaalisten ongelmien kurssilta." (Aalto 1996)
1980-luvulla opiskelijaliikehdintä sai uudenlaisia sisältöjä ja muotoja, mutta toki mielenosoituksiin turvauduttiin edelleenkin. Kyse ei ollut enää puoluesidonnaisesta toiminnasta, vaan pikemminkin toisenlaisesta poliittisesta toiminnasta, vaihtoehtoisuudesta ja kansalaistottelemattomuudesta.
Tämä näkyi sosiologian laitoksella tehdyn tutkimuksen painotuksissa: keskeisiä tutkimuskohteita ovat olleet siitä asti etenkin sosiaalisiin ongelmiin, yhteiskunnallisiin liikkeisiin ja ympäristösosiologiaan liittyvät kysymykset. Koulutussosiologit perustivat oman tutkimuslaitoksensa RUSE:n 1980-90-lukujen taitteessa.
Vuonna 1995 professorit Asp ja Haavio jäivät molemmat eläkkeelle. Tämän jälkeen tilanne oli monimutkainen. Viran täyttöprosessi kesti muutaman vuoden, ja sen ajan laitosta johti Timo Toivonen. Laitos osallistui aktiivisesti YLE:n avoimen yliopiston Muutoksen sosiologia -sarjan tekoon ja sosiologian väki kirjoitti Sosiologisia karttalehtiä -teoksen, joka nousi Vastapainon myyntimenestykseksi.
Vuonna 1997 professuurit täytettiin: virkoihin valittiin Pekka Sulkunen ja Seppo Pöntinen. Pöntinen tuli Turkuun, ja hän oli virassa 2010 saakka. Sen sijaan Sulkunen jäi heti virkavapaalle - ja oli virkavapaalla neljän vuoden ajan, kunnes tuli valituksi Helsinkiin professoriksi. Tämän jälkeen professuuri vapautui uudelleen ja sitä valittiin hoitamaan Harri Melin Tampereelta. Melin hoiti virkaa vuoteen 2008, jolloin hän siirtyi Tampereen yliopistoon sosiologian professoriksi. Vuoden 2010 alusta sosiologian laitos lakkasi olemasta ja sosiologian oppiaineesta tuli osa sosiaalitutkimuksen laitosta. Hannu Ruonavaara astui sosiologian professorin virkaan samana vuonna. Jani Erola valittiin sosiologian professoriksi vuonna 2012, jolloin myös Suvi Salmenniemi aloitti tenure track -apulaisprofessorina.
Historiikin pohjana käytetty teosta: Kyntäjä, Timo, Konttinen, Annamari & Vänttinen, Päivi (1996): Sosiologiaa ajassa ja tilassa. Turkulaista sosiologiaa 70 vuotta. Sosiologian laitos, Turku.
Myös suorat lainaukset viittaavat kyseisen teoksen artikkeleihin
>> Professori Hannu Ruonavaaran kirjoitus juhlavuodelle oppiaineen täyttäessä 90 vuotta 2016
Sosiologian professorit
Uno Harva (1926–1949)
Esko Aaltonen (1951–1963)
Yrjö Littunen (1963–1964)
Antti Eskola (1965)
Erkki Asp (1968–1995)
Ari Haavio (1970–1995)
Seppo Pöntinen (1997–2010)
Harri Melin (2003–2008)
Hannu Ruonavaara (2010–)
Jani Erola (2012–)
