Potilaskohtaamisissa seksuaaliasioita ei pidetä useinkaan niin tärkeinä, että potilaille esitettäisiin niihin kohdistettuja kysymyksiä. Myös seksuaalilääketieteen osaamisen puute estää vahvasti seksuaaliasioiden puheeksi ottamista, selvisi YAMK Sanna-Mari Mannisen väitöskirjatutkimuksessa, jossa kohderyhmänä olivat terveyskeskuslääkärit sekä valmistuvat lääketieteen opiskelijat ja kätilöopiskelijat.
Hyvä seksuaaliterveys on osa kokonaisvaltaista terveyttä, mutta siihen liittyvien ongelmien puheeksi ottaminen voi olla haastavaa. Suomessa ei ole aiemmin tehty tutkimusta siitä, mitkä asiat estävät terveydenhuollon ammattilaisia ottamasta seksuaaliasioita puheeksi potilaidensa kanssa.
Väitöskirjatutkija Sanna-Mari Mannisen väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin näitä asioita satunnaisotannalla valituilta 1000 terveyskeskuslääkäriltä sekä kaikilta 12/2018—5/2019 valmistuneilta lääketieteen opiskelijoilta ja kätilöopiskelijoilta. Tutkimuksessa selvitettiin myös
terveyskeskuslääkärien tietoisuutta kroonisten sairauksien sekä niiden lääkitysten aiheuttamista seksuaaliongelmista ja sitä, kartoittavatko terveyskeskuslääkärit mahdollisia seksuaaliongelmia potilailta, joilla on jokin krooninen sairaus. Opiskelija-aineistossa selvitettiin lisäksi opiskelijoiden tietämystä ja kiinnostusta seksuaalilääketiedettä kohtaan.
– Tutkimuksessa selvisi, että terveyskeskuslääkärit pitävät seksuaaliongelmia yleisinä kroonisten sairauksien ja niiden lääkitysten aiheuttamina sivuvaikutuksina, mutta toisaalta he raportoivat tiedustelevansa vain harvoin potilailta määräämiensä lääkitysten mahdollisina sivuvaikutuksina ilmenneitä seksuaaliongelmia, Manninen kertoo.
Suurin osa terveyskeskuslääkäreistä kuitenkin raportoi vaihtavansa potilaan lääkityksen, jos sen todettiin aiheuttaneen potilaalle sivuvaikutuksena seksuaaliongelmia.
Lääketieteen opiskelijat ja kätilöopiskelijat raportoivat eniten puutetta seksuaalilääketieteen osaamisessa liittyen seksuaalisuuden huomioimiseen mielenterveysongelmista kärsivien potilaiden sekä maahanmuuttajataustaisten potilaiden hoidossa. Myös seksuaaliväkivaltaa kokeneiden potilaiden kohtaamisessa koettiin molemmissa opiskelijaryhmissä osaamisen puutetta.
Erilaisiin seksuaaliongelmiin liittyen opiskelijat raportoivat heikkoa osaamista erityisesti naisten seksuaaliongelmien, kuten kiihottumis- ja orgasmihäiriöiden, tunnistamisessa ja hoitamisessa. Myös kroonisten sairauksien aiheuttamien seksuaaliongelmien hoidon osaamisessa koettiin puutetta.
Terveydenhuoltoalan ammattilaisten tulisi huomioida potilaidensa seksuaaliterveys
Seksuaaliongelmat ovat yleisiä, erityisesti ikääntyessä, sekä erilaisten kroonisten sairauksien ja lääkitysten yhteydessä. Seksuaaliongelmat voivat olla myös erilaisten perussairauksien ennustekijöitä; tyypillisin on erektiohäiriö, joka voi ennustaa sydän- ja verisuonitautia jo vuosia ennen taudin puhkeamista. Seksuaaliongelmat ovat varsin intiimejä ongelmia, mikä tuo oman haasteensa niiden puheeksi ottamiseen. Useat potilaat toivovatkin nimenomaan terveydenhuoltoalan ammattilaisen olevan aktiivinen osapuoli ottamaan seksuaaliasiat puheeksi potilaskohtaamisissa.
Kaikki tutkittavat ryhmät olivat yhtä mieltä siitä, että seksuaalilääketieteen opetus on heidän koulutuksessaan liian vähäistä. Opiskelijat nostivat useita seksuaalilääketieteellisiä aiheita, joista he olisivat toivoneet saaneensa enemmän opetusta koulutuksensa aikana.
– Jotta terveyskeskuksissa, perhesuunnitteluneuvoloissa ja osastoilla, esimerkiksi synnytyksen jälkeen, osattaisiin luontevasti keskustella seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, on riittävä seksuaalilääketieteen opetus niin lääkärien kuin kätilöidenkin peruskoulutuksessa välttämätöntä, Manninen tähdentää.
Väitöskirjatutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää seksuaalilääketieteen opetuksen kehittämisessä niin lääkäri- kuin kätilökoulutuksessa. Seksuaalilääketieteen opetusta lisäämällä ja kehittämällä terveydenhuoltoalan peruskoulutuksessa, voidaan parantaa seksuaaliasioiden puheeksi ottamisen taitoja sekä seksuaaliongelmien tunnistamista ja hoitoa.
***
YAMK Sanna-Mari Manninen esittää väitöskirjansa ”Sexual medicine education in Finland – Opinions of general practitioners, medical students, and midwifery students on their sexual medicine competence and education” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa keskiviikkona 08.05.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina D, Alhopuro-sali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta.
Vastaväittäjänä toimii dosentti Sari Räisänen (Laurea-ammattikorkeakoulu) ja kustoksena professori Päivi Polo (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on synnytys- ja naistentautioppi.
Väittelijän yhteystiedot: sanna-mari.manninen@utu.fi
