KM Taina Heinosen väitöstutkimus tarkastelee mielenterveyskuntoutujanuorten osallisuutta ja se perustuu 18–34-vuotiaiden mielenterveyskuntoutujien haastattelu- ja kyselyaineistoihin. Tutkimus tuottaa uutta tietoa mielenterveyskuntoutujien koulu-uran aikaisesta osallisuudesta.
Turun yliopiston väitöskirjatutkija Taina Heinonen tutki tuoreessa väitöskirjassaan, miten mielenterveyskuntoutujanuorten sosiaalinen ja yhteiskunnallinen osallisuus rakentuu ja toteutuu. Tutkimuksessa aihetta lähestytään sosiaalisten suhteiden, koululta ja mielenterveyspalveluista saadun tuen sekä koulutukseen ja työhön kiinnittymisen näkökulmista.
Tutkimus osoittaa, että mielenterveyden ongelmat kaventavat usein sosiaalisia suhteita ja korostavat yksilön resursseista johtuvia eroja.
– Peruskouluaikana yksi suurimpia osallisuuden esteitä oli koulukiusatuksi joutuminen, joka oli tutkimukseen osallistuneiden keskuudessa yleistä. Koulukiusaamiskokemukset heijastuivat vielä aikuisenakin sosiaalisten suhteiden muodostamiseen ja sosiaalisissa tilanteissa olemiseen. Koulukiusaamiseen tulisikin puuttua entistä tehokkaammin, toteaa Heinonen.
Myös koulusta ja mielenterveyspalveluista saadun tuen hajanaisuus ja edellä mainittujen instituutioiden välisen yhteyden puuttuminen heikensivät nuorten osallisuutta sekä vaikeuttivat oikea-aikaisen tuen kohdentumista. Lisäksi oppilaitosten riittämätön tuki ja joustamattomat opetusjärjestelyt jarruttivat nuorten opintojen edistymistä ja loppuunsaattamista toisen asteen opinnoissa ja korkeakoulussa.
– Tutkimus tekeekin näkyväksi sen, että vaikka koulutusmahdollisuudet sinänsä ovat tasa-arvoiset kaikille, niin koulujärjestelmä ei kuitenkaan tunnista eikä tunnusta yksilön resursseihin ja tarpeisiin kytkeytyviä tekijöitä kovinkaan hyvin. Tällöin vastuu koulussa ja opinnoissa jaksamisesta sysätään yksilölle, sanoo Heinonen.
Osattomuudesta johtuva yksinäisyys heikentää mielenterveyttä
Osallisuus on 2000-luvun aikana noussut keskeiseksi tutkimuskohteeksi sekä koulutuksen että mielenterveyskuntoutuksen tutkimuksissa. Koulutukseen kytkeytyvä osallisuustutkimus tarkastelee usein nuorten yhteiskuntaan kiinnittymistä sekä syrjäytymisen ehkäisyä, kun mielenterveyskuntoutujien osallisuustutkimus puolestaan tarkastelee nuorten roolia aktiivisina toimijoina omassa kuntoutumisprosessissaan.
Yksinkertaistetusti osallisuuden voidaan siis ajatella olevan kuulumista johonkin kuten osaksi yhteisöä ja yhteiskuntaa.
– Osallisuus on mielenterveyttä edistävä tekijä ja nuorten koulussa kokemaa osallisuutta pidetään oleellisena tekijänä yksilön hyvinvoinnille. Siitä huolimatta mielenterveyskuntoutujien koulu-uran aikaisesta osallisuudesta ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä on niukasti tietoa, kertoo Heinonen.
Väitöstutkimuksessa selvisi myös, että hoitoon pääsy oli vaikeaa: varsinkin hyvin opinnoissa pärjänneet jäivät monesti mielenterveyspalveluiden ulkopuolelle. Valtaosa tutkimuksen nuorista aikuisista oli päätynyt joko opintojen keskeyttämisen tai koulu-uupumuksen vuoksi ainakin toistaiseksi kokonaan koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle.
Tutkimukseen osallistuneiden nuorten kohdalla eriarvoisuus ja siihen kytkeytyvät osattomuuden kokemukset johtivat lopulta jatkuviin ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunteisiin. Pitkittyessään nämä negatiiset tunteet heikensivät oleellisesti mielenterveyttä.
Osallisuus parantuu yhteisöllisyyttä lisäämällä
Osallisuuden perusta ja mahdollisuudet rakentuvat lapsuudessa, perheissä ja yhteiskunnan toimintaympäristöissä. Nuorten yksi tärkeimmistä ja keskeisimmistä yhteiskunnan toimintaympäristöistä on koulu.
Koulutusympäristössä osallisuuden ja mielenterveyden tukemisen kannalta ensisijaisen tärkeää on tunnistaa ja tunnustaa sekä mielenterveysongelmiin että yksilön resursseihin ja tarpeisiin kytkeytyvät eriarvoisuutta tuottavat erot ja eronteot. Vasta tämän jälkeen on mahdollista arvioida tuen tarpeita ja tukemisen mahdollisuuksia.
Mielenterveyskuntoutujat kokivat koulukokemusten olleen merkittävässä roolissa oman osallisuuden rakentumiselle. Osallisuuden kokemukset vaikuttivatkin vahvasti nuorten kokemuksiin omasta merkityksellisyydestään. Näyttää myös vahvasti siltä, että jatkuvat osattomuuden kokemukset kouluympäristössä voivat altistaa osattomaksi asemoitumiselle myöhemminkin.
– Erityisesti kouluyhteisön tulisi olla paikka, jonne kaikki tuntisivat kuuluvansa. Tämä merkitsisi sitä, että yksinäisyyteen ja sosiaaliseen eristäytymiseen puututtaisiin systemaattisesti. Osallisuuden kokemus on mahdollista vain, mikäli nuori tuntee itsensä yhdenvertaiseksi. Kouluissa ja oppilaitoksissa tulisikin lisätä yhteisöllisyyttä ja sitä kautta parantaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, summaa Heinonen.
***
KM Taina Heinonen esittää väitöskirjansa ”Mielenterveysongelmien kehystämä osallisuus. Tutkimus nuorten mielenterveyskuntoutujien koulutuspoluista ja koulukokemuksista” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 26.04.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Educarium, Edu2-luentosali, Assistentinkatu 5, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta.
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Mira Kalalahti (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Tero Järvinen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kasvatustiede.
