Väitös (sisätautioppi): LL Ronja Ojala
Aika
24.5.2024 klo 12.00 - 16.00
LL Ronja Ojala esittää väitöskirjansa ”Effects of Exercise Training on Bone Marrow Metabolism” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 24.05.2024 klo 12.00 (TYKS, rakennus 11, SH-luentosali, Hämeentie 11, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/67469451250 (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Heikki Kröger (Kuopion yliopisto) ja kustoksena professori Pirjo Nuutila (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on sisätautioppi.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:%20978-951-29-9701-5 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Luuydin on luiden sisällä olevaa huokoista kudosta, joka koostuu rasvasoluista, verisoluja muodostavista soluista, ja muista kantasoluista. Ihmisen luuytimen rasvasolut kuluttavat merkittävän määrän sokeria, jopa enemmän kuin valkoisen rasvakudoksen solut. Ylipaino hidastaa luun aineenvaihduntaa ja lisää insuliiniresistenssin ja tyypin 2 diabeteksen kehittymisen riskiä. Liikuntaharjoittelun puolestaan tiedetään parantavan luun mineraalitiheyttä ja pienentävän tyypin 2 diabeteksen riskiä. Liikuntaharjoittelun vaikutuksista luuytimen aineenvaihduntaan tiedetään kuitenkin vasta vähän.
Väitöskirjassa tutkittiin lyhyt- ja pitkäkestoisen liikuntaharjoittelun vaikutuksia luuytimen aineenvaihduntaan radioaktiivisuuteen perustuvalla kuvantamismenetelmällä, positroniemissiotomografialla (PET). Tutkimme kahden viikon liikuntaharjoittelun vaikutuksia luuytimen sokeri- ja rasvahappoaineenvaihduntaan. Tutkimme myös kuuden kuukauden säännöllisen liikuntaharjoittelun vaikutuksia luuytimen sokeriaineenvaihduntaan identtisillä kaksosilla, joilla oli lähtötilanteessa painoero. Lisäksi tutkimme korkearasvaisen ruokavalion ja liikunnan vaikutuksia rottien luuytimen sokeriaineenvaihduntaan.
Väitöskirjan tulokset osoittavat, että luuytimen aineenvaihdunta vaihtelee luuston eri osissa sekä ihmisillä että rotilla, ollen korkeampi selkärangan nikamissa sekä rintalastassa ja matalampi raajojen pitkissä luissa. Jo kahden viikon liikuntaharjoittelu paransi luuytimen sokeri- ja rasvahappoaineenvaihduntaa riippumatta lähtötilanteen sokeritasapainosta. Myös säännöllinen liikuntaharjoittelu paransi reisiluun luuytimen sokeriaineenvaihduntaa. Lannenikamien luuytimen sokerinkulutus oli korkeampaa henkilöillä, jotka olivat lähtötilanteessa painavampia, mutta sokerin kulutus väheni liikunnan vaikutuksesta ilman muutoksia tutkittavien painossa. Rotilla luuytimen aineenvaihdunta hidastui iän myötä, mutta interventioilla ei ollut vaikutusta luuytimen sokerin kulutukseen.
Luuydin on siis aineenvaihdunnallisesti aktiivista kudosta, joka reagoi fyysiseen aktiivisuuteen. Vaste riippuu luuytimen anatomisesta sijainnista ja biologisesta tehtävästä.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/67469451250 (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Heikki Kröger (Kuopion yliopisto) ja kustoksena professori Pirjo Nuutila (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on sisätautioppi.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:%20978-951-29-9701-5 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Luuydin on luiden sisällä olevaa huokoista kudosta, joka koostuu rasvasoluista, verisoluja muodostavista soluista, ja muista kantasoluista. Ihmisen luuytimen rasvasolut kuluttavat merkittävän määrän sokeria, jopa enemmän kuin valkoisen rasvakudoksen solut. Ylipaino hidastaa luun aineenvaihduntaa ja lisää insuliiniresistenssin ja tyypin 2 diabeteksen kehittymisen riskiä. Liikuntaharjoittelun puolestaan tiedetään parantavan luun mineraalitiheyttä ja pienentävän tyypin 2 diabeteksen riskiä. Liikuntaharjoittelun vaikutuksista luuytimen aineenvaihduntaan tiedetään kuitenkin vasta vähän.
Väitöskirjassa tutkittiin lyhyt- ja pitkäkestoisen liikuntaharjoittelun vaikutuksia luuytimen aineenvaihduntaan radioaktiivisuuteen perustuvalla kuvantamismenetelmällä, positroniemissiotomografialla (PET). Tutkimme kahden viikon liikuntaharjoittelun vaikutuksia luuytimen sokeri- ja rasvahappoaineenvaihduntaan. Tutkimme myös kuuden kuukauden säännöllisen liikuntaharjoittelun vaikutuksia luuytimen sokeriaineenvaihduntaan identtisillä kaksosilla, joilla oli lähtötilanteessa painoero. Lisäksi tutkimme korkearasvaisen ruokavalion ja liikunnan vaikutuksia rottien luuytimen sokeriaineenvaihduntaan.
Väitöskirjan tulokset osoittavat, että luuytimen aineenvaihdunta vaihtelee luuston eri osissa sekä ihmisillä että rotilla, ollen korkeampi selkärangan nikamissa sekä rintalastassa ja matalampi raajojen pitkissä luissa. Jo kahden viikon liikuntaharjoittelu paransi luuytimen sokeri- ja rasvahappoaineenvaihduntaa riippumatta lähtötilanteen sokeritasapainosta. Myös säännöllinen liikuntaharjoittelu paransi reisiluun luuytimen sokeriaineenvaihduntaa. Lannenikamien luuytimen sokerinkulutus oli korkeampaa henkilöillä, jotka olivat lähtötilanteessa painavampia, mutta sokerin kulutus väheni liikunnan vaikutuksesta ilman muutoksia tutkittavien painossa. Rotilla luuytimen aineenvaihdunta hidastui iän myötä, mutta interventioilla ei ollut vaikutusta luuytimen sokerin kulutukseen.
Luuydin on siis aineenvaihdunnallisesti aktiivista kudosta, joka reagoi fyysiseen aktiivisuuteen. Vaste riippuu luuytimen anatomisesta sijainnista ja biologisesta tehtävästä.
Viestintä